Mitä reppureissu näytti ja opetti?

Lähes viiden kuukauden Kaakkois-Aasian kiertely ja tämän myötä uusien maiden ja paikkojen näkeminen, kulttuureihin tutustuminen, paikallisten ja muiden reissaajien kanssa keskustelut sekä liikekannalla oleminen sai arvostamaan enemmän sitä mitä itsellä on ja millaisessa paikassa elää. Se opetti näkemään yhä enemmän eri asioita eri valoissa ja tarkastelemaan asioiden kääntöpuolia. Tässä tekstissä onnistun tuomaan ilmi varmasti vain murto-osan niistä ajatuksista ja kokemuksista, mitä matkatessa syntyi. Kaikkea en pysty edes pukemaan sanoiksi, vaan osa tulee näkymään arjessani, toimintatavoissani ja käyttäytymisessäni. Haluan kirjoittaa tämän tekstin muistutuksena itselleni, mutta myös sinulle joka tämän jaksat lukea, että muistaisimme arvostaa enemmän myös sitä mitä itsellä on. Tuomaan hieman perspektiiviä elämään, tilanteisiin ja näkemyksiin. Tässä on myös se kokemus, jonka halusin tiivistää yhteen postaukseen edellisten maakohtaisten reissupostausten jälkeen. Tässä tulee se hieman erilainen ja karumpi todellisuus, joka on toki yhtä todellinen kuin kaikki ne kauniit ja ihanatkin asiat. Mitkään tässä postauksessa esille tuodut asiat eivät siis poista sitä luonnon kauneutta, ihmisten ystävällisyyttä ja kulttuurillista erilaisuutta ja hienoutta, mikä näissäkin maissa vallitsee.

Se mikä on itselle normi elämässä ja arjessa, ei välttämättä ole sitä jossain muualla

Monesti sanotaan, miten meillä täällä Suomessa on moni asia hyvin, mutta itse ei välttämättä tilanteessa osaa nähdä omaa nenänvarttaan pidemmälle. Vaikka sitä tietää, että moni asia on paremmin kuin hyvin, havahtuu siihen todellisuuteen kunnolla oikeasti vasta, kun todella näkee mitä on kun asiat eivät olekaan niin hyvin.

En väitä, että tekstissä mainitsemani hyvät asiat olisivat meillä täällä Suomessa jokaiselle normi (tiedän ettei ole) tai että näkemiäni ikäviä asioita ei täällä meillä kohtaisi. Ikäviäkin asioita on joka puolella, se on todellisuutta. On eriarvoisuutta eri elämän osa-alueilla jne. Mutta missä määrin ja millä tavoin on sitten toinen tarinansa ja on hyvä muistaa, että jokaisen kokemukset ovat jokaisen omia kokemuksia. Mutta jos nyt yleisesti kuitenkin ajatellaan kokonaiskuvaa, niin onhan meillä täällä koti Suomessa asiat hyvin.

Havaintoja, kokemuksia ja järkytyksiä matkan varrelta

Mitä tulee liian herkästi pidettyä itsestäänselvyytenä: katto pään päällä, muiden ihmisten tuki ympärillä, hyvä hygienia, turvallisuus, ruokaa pöydässä, että voi opiskella kun siltä tuntuu. Sitä että on ylipäänsä vaihtoehtoja ja pystyy toteuttamaan haaveitaan ja unelmiaan.

Mikä pisti miettimään esimerkiksi lasten mahdollisuuksia ja oikeuksia oli se kun matkasimme Kambodzassa. Lapset leikkivät roskan keskellä luonnosta löytyvillä esineillä ja asioilla ja sitä roskaa oli syrjemmillä seuduilla _joka_puolella_. Kuralätäköihin pompittiin ja onneksi, vaikka olot olivat karut niin hymyiltä ei voinut välttyä. Valitettavasti etenkin Angkor watin temppeilivierailulla tuli esille köyhyyden vaikutus ihmisten toimintaan. Vanhemmat laittoivat lapsiaan myymään kaiken maailman turistikrääsää siinä toivossa, että turistit ostaisivat helpommin, kun lapsi ruskeilla nappisilmillään sitä pyytää ja samalla kertoo karuista oloista kotona ja siitä, miten pääsisi kouluun, jos saa myytyä tietyn määrän tavaraa. Myös Lombokilla kahvilassa istuessamme meidät piiritti  keskellä päivää yllättäen viiden nuoren tytön joukko, jotka myivät kilpaillen rannekorujaan perheen vanhempien tarkkaillessa touhua sivummalta.

Vahinkokuva, kun pikkutyttö tuli myymään kortteja Kambodzassa.

Ylipäänsä oikeudet ja mahdollisuudet eivät kaikille ole tasavertaisia. Kun Suomessa lapsille ja nuorille peruskoulun käyminen ja opetus on perusoikeus ja myös pakko, tuolla päin maailmaa ei todellakaan ole selvää, että pääsee kouluun. Ne pääsevät kenen vanhemmilla on varaa maksaa ja paikallisessa valuutassa maksu suhteutettuna paikallisten tuloihin on melko korkea. Opiskelu ja tiedon karttuminen lisäävät tietoutta ja mahdollisuusksia niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin kannalta monella eri osa-alueella ja siksi se olisi tärkeää.

Indonesiassa Lombokilla ollessamme kuulimme paikalliselta mukavalta majoituksen pitäjältä heidän arjestaan ja siitä, miten heillä yhteiskunta toimii. Lapsia hankitaan ja äidiksi ja isäksi päädytään sen takia, että olisi joku huolehtimassa kun itse on vanha eikä enää pärjää. Kyse ei siis ole suoraan lapsirakkaudesta (vaikka toki vanhemmat lapsistaan välittävät!) vaan myös siitä, että on tukea ja turvaa kun ollaan vanhoja. Samaan aikaan vanhemmat sisarukset huolehtivat nuoremmistaan kun vanhemmat käyvät töissä tai vaihtoehtoisesti nuoret käyvät töissä, jotta toisivat leivän perheen pöytään kukin tavallansa. Tämän vuoksi esim. opiskelut katkeavat ja tätä kautta mahdollisuus parempaan toimeentuloon tulevaisuudessa. 

Hygienia ja sen puute. Matkustaessa (reissukohteesta toki riippuen) kannattaa muistaa se, että hygieniaolosuhteet harvoin ovat läheskään yhtä hyvät kuin meillä täällä pohjolassa. Maissa, jossa me virailimme juomakelpoista ja puhdasta vettä sai vain kaupasta (jos siis ei halua saada ikäviä mahapöpöjä) ja vaikka itse olisi miten tarkka, niin esimerkiksi paikalliset ravintolat toimivat tottakai omien resurssiensa mukaan. Vessassa käynnin jälkeen ei välttämättä ole mahdollisuuksia käsien pesuun ja joka paikassa ei välttämätä edes ole vessoja. Roskaa voi olla ympäriinsä ja elintarvikkeidenkin säilytysten kanssa toimitaan eri tavoin. Saippua ja käsidesi ovat luksustuotteita. Malesiassa matkatessamme kohtasimme sen todellisuuden, että syömiseen ei ole aina aterimia käytössä ja vitsi minkälaisia tunteita se herätti, kun ruokaa tuli syötyä sormilla. Siis riisiä otettiin sormin, pyöräytettiin kastikkeen joukossa ja laitettiin ruoka suuhun sormin. Ensinnäkin miltä se tuntui, mutta myös mitä huolta se herätti myös hygienian osalta. Monessa paikassa tuli myös nähtyä, miten käytetyt aterimet huljautettiin vesisaavissa ja siitä tarjottiin suoraan seuraavalle syöjälle. Lautasetkin vain pyyhkäistiin rätillä. Paikallisille normi, meille uutta ja erilaista.

Siitä sitten lounasta sormin. Retkiaterimet oli reissussa mukana, mutta aina niitä ei muistanut kantaa mukana kylillä.

Kambodzan Sihanoukvilleä ei tule ikävä. Yksi karseimmista reissukokemuksista.

Turvattomuuden tunne ja pelko on jännä asia. Vaikka mitään konkreettista hätää tai sattumuksia emme omalla matkallamme kokeneet, on pelko ja tieto turvattomuuden mahdollisuudesta yksistään hyvin vahvasti elämää ja toimintaa rajoittava tekijä. Kambodzassa emme suosituksista liikkuneen myöhään ulkona (katuryöstöjen ym kohonnut riski) ja esimerkiksi itse sain kokea Indonesiassa Balilla sen, miten katukoirien kanssa liika varovaisuus ei koskaan ole huono juttu. Yhtenä iltana hyvällä fiiliksellä startannut iltalenkki supistui alle kahteen kilometriin, paniikkin ja lopulta itkuun, kun jouduin katukoiralauman piirittämäksi. Säikähdyksellä selvisin, koska pääsin karkuun paikallisten pihalle, mutta kokemus todellakin lisäsi pelkoa katukoiria kohtaan (aiemmin en asiaa liiemmin ollut miettinyt, vaikka tiesinkin että ne voivat olla arvaamattomia) ja vaikutti toimintaani ja tekemisiini jatkossa. Koenkin, että turvallisuus ja tunne siitä, että on turvassa vahvistaa tottakai uskallusta, mutta on myös yksi hyvän elämän perusedellytyksistä.

Omalla toiminnalla ja valinnoilla on mahdollisuus vaikuttaa. Jätteen ja roskan määrä on tuolla kaukomaissa oikeasti todellinen ongelma ja jopa valitettavan normaali näky katukuvassa, rannoilla ja vedessä. Puheet merivesien jätelautoista on piirtyneet uutisista verkkokalvoilleni jo aiemmin, mutta kun konkreettisesti seisot rannalla joka on erinäisten muoviroskien ym. peitossa, uit niiden joukossa tai kävelet niiden seassa, kaikki se iskostuu ajatuksiin tuhat kertaa voimakkaammin kuin pelkän median välityksellä. Tuolla päin maailmaa ei ole resursseja, tietoa, taitoa, mahdollisuuksia ja rahaa toimia kuten esim. täällä meillä. Roskat dumpataan tiiviisiin kasoihin paketoituina mereen ja toivotaan, ettei ne virtausten mukana päädy siihen omalle kotirannalle. Toisaalta ongelma ei ole vain paikallisissa, koska kuulimme esim. miten isommat maat ostavat meritilaa Aasian mailta, johon saavat sitten omia jätöksiään upottaa. Roskilla siis tehdään bisnestä. Saimme myös todistaa, miten oma veneemme hyytyi keskelle merta matkalla saarelta toiselle, kun muoviroskat tunkeutuivat veneen moottoreihin ja tarkemmin ympäristöä silmäillessä huomasi, miten roskalautat lainehtivat aaltojen mukana. Poissa silmistä, poissa mielestä, siltä se täällä kotona taas tuntuu. Valitettavasti.

Reissussa tuli myös mietittyä, miten vähällä loppupeleissä ihminen pärjää. Etenkin silloin, jos ei ole vaihtoehtoja. Pohdin vahvasti omia kulutustottumuksiani, kun viiden kuukauden reissun ajaksi reppuun oli pakattu rajallinen määrä (mun rinkka painoi 11-13kg ja sekin oli paljon) vaatteita ja tavaroita ja niistäkin vähistä toistuvasti päälle tuntuivat päätyvän samat vaatekappaleet ja muutama vaate pysyi repun pohjalla käytämättömänä koko reissun ajan. Jatkossa ostan vain tarpeeseen ja mietin siinäkin kolmesti, tarvitsenko tätä todella. Suosittelen samaa muillekin!

Kaunis luonto, ilman roskia. Muistutuksena siitä, että vaikka on hirveitäkin asioita niin kauneuttakin löytyy. Niin luonnosta kuin ihmisistä.

Loppukevennyksenä

Reissatessa oppii olemaan kiitollinen pienistä suurista asioista kotona:

(kirjoitettu reissatessa matkan varrella

Kun pääsee lämpimään suihkuun kylmän suihkun sijasta ja suihkusta tulee muutakin kuin suolavettä. Suihkun jälkeen on oikeasti puhdas olo.

Hanavettä pystyy juomaan ja sitä voi käyttää ongelmitta esim. hampaiden pesussa ilman pelkoa mahataudeista.

Toimiva viemäriverkosto: wc-paperin voi dumpata pönttöön eikä tarvitse jättää haisemaan roskakoriin.

Ylipäänsä se, että pönttö on pönttö ja siihen voi istua eikä vain reikä lattiassa, jonka päällä pitää kyykkiä. Käytännön esimerkkinä se, että jos kakkoshätä ei tulekaan tiukkana, noh voit kuvitella seuraukset.

Hyvin toimiva nettiyhteys. 4G I miss you. Nimimerkillä: kun sivujen lataus vie minuutteja ja joskus ne ei lataudu ollenkaa

Kun joka ilta ei tarvitse muistaa valella itseään hyttysmyrkkyjen peittoon ja muutenkin ulkona liikkuessa ei tarvitse pelätä erinäisiä kammottavia otuksia

Voit liikkua ulkona yksin, turvallisella fiiliksellä

Kaikki nämä edellä pienet suuret edellä mainitsemani asiat tuntuvat tänä päivänä täällä kotona todellakin luksukselta, mitä arvostaa kahta enemmän.<3

Ja vielä loppumuistutus. Kirjoittamani pohjaa omiin kokemuksiini ja siihen mitä näin ja mitä sain matkan aikana kuulla ja miten minä myös koin asiat. Haluan tällä muistuttaa, kertoa ja näyttää myös kääntöpuolen sillä kaikella kauniilla ja niillä kivoilla kokemuksilla.