perjantai 21. helmikuuta 2020

REISSUPÄIVÄKIRJA OSA 4. - Kokemuksia Kambodzasta


Mä lupasin itselleni koostaa täältä reissusta jokaisesta maasta jonkin sortin postauksen päiväkirjatyyppisesti, jotta näihin fiiliksiin ja tunnelmiin voin myöhemmin halutessani palata ja samalla jää pala kokemuksista myös kirjoitettuun muotoon. Ehkä joku muukin tykkää näitä lueskella. Kambodza jätettiin jo aikaa sitten taakse, mutta tässä nyt vielä kertaus siitä kokemuksesta.


Kokemuksia Kambodzasta


Thaimaa - Kambodza rajanylitys Hat Lekistä Cham Yeamiin sujui siis loppujen lopuksi helposti suhteessa siihen, millaisia kokemuksia olimme tämän maarajan ylityksestä etukäteen kuulleet ja lukeneet. Kun piti omaisuuden lähellä ja meni virallisten luukkujen kautta, eikä suoralta kädeltä uskonut kaikkea kerrottua niin välttyi huijauksilta. Todellakin apua oli siitä, että oli hieman perehtynyt asioihin netin välityksellä. Rajalla osa pääsee helpolla ja osa hieman vaikeamman kautta, korruptio valitettavasti kukoistaa. Jos haluaa päästä helpolla, niin e-visan hankkiminen on hyvä keino säästyä vedätysyrityksiltä näillä Kambodzan rajoilla.

Rajalta jaoimme tuktuk kyydin Koh Kongin pikkukylään saksalaisen matkaseuramme kanssa, jotka olivat sattumoisin majoittumassa samaan paikkaan kanssamme. Koh Kongin kylä toimi vain yhden yön stoppina ja lepopysäkkinä, mitään nähtävää paikassa ei sinällään ole. Seuraavana aamuna jatkoimme bussilla matkaa etelään Sihanoukvilleen. Bussimatka kesti n. 5h ja matkalla kävi selväksi se, että olemme todellakin saapuneet olosuhteilta aivan erilaiseen maahan. Kadut olivat täynnä roskia ja muutenkin näkymät olivat hyvin alkeelliset. Ajattelimme, että perillä Sihanoukvillessa suuremmassa kaupungissa odottaisi paremmat olosuhteet, koska moni oli myös sanonut, että paikka on ihan näkemisen arvoinen rantoineen päivineen...

Hieman toisenlainen kokemus Sihanoukvillesta


Sihanoukville oli kuin pommin jäljiltä! Oikeasti! Kiinalaiset olivat vallanneet koko kaupungin osana uutta Silkkitietä ja päättäneet myllertää ja rakentaa kaiken kerralla. Tiet olivat mutaisia ja päällystämättömiä eikä mitään vanhoja rakennuksia ja esim ravintoloita ollut enää tarjolla. Käytimme monta tuntia löytääksemme edes jonkin paikan, josta saimme ruokaa ja v*tutuskäyrä nousi jokaisella askeleella. Uusia kasinoita oli joka nurkan takana ja roskaa siellä, täällä ja tuolla. Tuli fiilis, kuin olisi kävellyt keskellä jättimäistä kaatopaikkaa. Kuvitelmiemme pirstoutuessa sirpaleiksi ja matkaväsymyksen painaessa harkitsimme jo ottavamme seuraavan lennon ulos koko maasta, järkytys oli nimittäin sen verran suuri. Sinnittelimme kuitenkin yhden yön Sihanoukvillessä (valitettavasti hotelli oli jo maksettu etukäteen) ja suuntasimme heti aamusta venekyydillä Koh Rongin saarelle.

Koh Rong pelasti!



Koh Rongilla palasimme pikkusaaren tunnelmaan  ja saimme lopulta karistettua Sihanoukvillessa kohtaamamme järkytyksen saarella vietettyjen 4 yön ja 5 päivän aikana. Hiekkarantoja ja Kambodzalaiseen meininkiin totuttelua, siitä koostuivat päivämme tällä pikkuisella Koh Rongin saarella. Rannat ovat valkohiekkaisia ja vesi kirkasta. Kyllä siellä aikaa kelpasi viettää. Oikein muuta kerrottavaa paikasta ei sinällään kuitenkaan ole. Jos haluaa Kambodzaan ja maistella samalla saarielämää niin Koh Rongin (enemmän meininkiä) ja viereisen Koh Rong Sanloemin (rauhallisempi paikka) saarille pääsee helposti veneellä Sihanoukvillestä n. 30-45minuutissa.


Yöbussilla Siem Reapiin


Saarelta pois lähtiessä tiesimme, ettemme halua viettää enää yhtään aikaa Sihanoukvillen kaupungissa ja seuraavana kohteenamme oli pohjoisemmissa osissa sijaitseva Siem Reap. Matkaa Sihanoukvillesta Siem Reapiin piti olla bussilla 10-12h, joten päätimme tehdä matkaamisen yön aikana. Samalla säästyi hotellikustannukset yhdeltä yötä ja matkan tekokin sujui varsin vaivattomasti matkan ajan nukkuessa. Olimme ostaneet kalliimmat liput Vip bussiin, mutta kyseinen bussi oli kuvien ja todellisuuden perusteella kusetus ja keino saada turisteilta hieman enemmän rahaa takataskuihin. Onneksi matkanteko sujui kuitenkin lopulta mukavasti makuupaikoilla omassa pienessä "hytissä". Ainakin itse nukuin varsin sikeästi, niin sikeästi, että heräsimme ennen kello kuutta aamulla bussikuskin hakatessa bussin runkoa herätellen ihmisiä. Tsekkasimme kelloa ja totesimme, ettei tämä vielä ole pysäkkimme. Kun epämääräinen huuto säesti jatkuvia hakkauksia tarkastimme puhelimen GPS:llä sijaintimme: Siem Reapin bussiasema. Whaaat?!? Meidän piti olla perillä 8.30 sen sijaan kello näytti 5:50am. Ei muuta kuin unenpöpperössä ulos bussista aamuyön hämäryyteen kamoja keräämään. Tuktuk kuskit piirittivät meitä heti ja yritä siinä sitten suunnitella kyyditystä hotellille, kun samaan aikaan vasta heräili ja mietti että mitäs hittoa. Lopulta päästiin hotellille ja sitten istuttiinkin alas odottelemaan, että paikka aukeaa. Lopulta ystävällinen omistaja tuli ottamaan meidät vastaan ja järjesti aamupalaakin oman korvausta ja pyytämättä. Loppu hyvin kaikki hyvin siis.


Siem Reap ja Angorwatin temppelit


Siem Reap osoittautui mukavaksi kaupungiksi. Hotellimme sijaitsi lähellä keskustaa, joten käytimme hotellin fillareita lähiympäristöön tutustumiseen. Myös paikallisella "uberilla" liikkuminen tapahtui kätevästi tuktuk kyydein, eikä tarvinnut miettiä mitä kyyti kustansi, kun sen sai valmiiksi näkyville kyytiä tilatessa. Kambodzassa kyseinen käytössä oleva sovellus on nimeltään PassApp, toisin kuin muissa maissa liikkuessa käytössä on ollut Grap sovellus.


Siem Reapissa oli jotenkin ihana tunnelma ja sitä on selvästi yritetty ehostaa ja pitää siistimpänä kuin muita paikkoja. Siem Reapiin matkustamiseen päällimmäinen syymme oli kuitenkin Angoran temppeleiden näkeminen ja kokeminen. Palkkasimme itsellemme Tuktuk kuskin hotellilta, joka siis kuljetti meidät hotellilta temppelialueelle, ajelutti ympäri aluetta haluamaamme tahtiin ja lopulta takaisin hotellille. Tämä kustansi vaivaiset 19 dollaria, reissu kuitenkin kesti reilu 7h kokonaisuudessaan. Temppeleille olisi voinut palkata myös oman oppaan, mutta päätimme selvitä ilman ja kulkea ihmettelemässä temppeleitä omassa tahdissamme. Toki oppailta saisi enemmän täsmätietoa kunkin temppelin ja rakennuksen historiasta, mutta ainakin itselleni riitti se mitä olin netistä lukenut ja halusin ennemmin ihmetellä rakennuksia ja sitä, mihin kaikkeen ihminen voikaan halutessaan pystyä. Temppelialue oli upea, mutta kun reilu 30 asteen helteessä ja auringonpaahteessa kävimme paikkoja ihmettelemässä, alkoi kaikki lopulta näyttää samalta ja kauniit temppelitkin vain kivikasoilta. xD Tästä tiesimme, että nyt on nähty tarpeeksi ja meille todellakin riitti vain yhden päivän lippu Angorwatin temppelialueiden kokemiseen ja näkemiseen.

Siem Reapista minibussilla pääkaupunkiin


Siem Reapissa vietimme lopulta 3 yötä ja 3 kokonaista päivää, mikä riitti vallan mainiosti meille. Siem Reapista matkasimme Phnom Penhiin eli Kambodzan pääkaupunkiin. Phnom Penhistä emme nyt oikein saaneet kunnon tarttumapintaa.. Liekö syy se, että meille molemmille iski flunssa ilmastoinnista ja siten jaksaminen oli vähän heikkoa. Olin ajatellut, että kävisimme Phnom Penhissä katsomassa paikat, jotka kertovat Kambodzan rajusta lähihistoriasta 1970-luvun lopulta mutta valitettavasti sairastuminen verotti kuntoa ja jaksamista niin, että kuolemankentillä ym vierailu jäi nyt toteuttamatta. Phnom Penhissä hankimme valmiiksi kuukauden viisumit Vietnamiin, joten käytännön syistä pääkaupungissa käyminen oli kuitenkin tarpeellinen ja myös reitillämme kohti Vietnamia. Seuraavaksi istuimmekin jo bussissa matkalla kohti Vietnamin rajaa. 


**

Kambodzan reissumme jäi odotettua lyhyemmäksi. Olimme kuulleet, että maasta joko tykkää tai ei tykkää. Omalla kohdallamme totesimme, että ei ollut meidän maa ja päätimme olla turhaan pitkittämättä oleskeluamme siellä. Tuntui siltä, ettei huvita jäädä ja samalla tiesi että seikkailu jatkuu vielä edessäpäin.

2 viikon aikana Kambodzassa kiersimme kuitenkin paikat, jotka olimme asettaneet reittikartalle ja kokemus se oli tämäkin maa. Ja loppupeleissä ihan vierailun arvoinen kaikkine järkytyksineenkin. Oppipahan taas arvostamaan tiettyjä asioita enemmän. Emme olleet asettaneet Kambodzan reissulle mitään odotuksia, joten pettymyksestä ei tosiaankaan voi puhua. Mutta todellakin erilainen kohde tällä Kaakkois-Aasiaa kierroksellamme. Miinuksena se, että kahdella eri valuutalla toimiminen (USA:n dollarit ja Kambodzan rielit) oli ajoittain päätä sekoittavaa ja dollareiden käyttö on tehnyt maasta suht kalliin reissaajille. Vaikka sanotaan, että pääasiassa käytössä on rielit ja se on käypää valuuttaa maksettaessa, niin kyllä paremmin pärjää dollareilla ja myöskin suuri osa hinnoista on dollareina. Positiivista ja maininnan arvoinen juttu tältä vierailulta on kuitenkin se, että emme joutuneet huijatuiksi (paitsi että se vip bussi ei ihan ollut sitä mitä kuvissa ja muuten annettiin ymmärtää), liikkuminen oli suht sujuvaa ja paikalliset ystävällisiä.

Kiitos ja näkemiin Kambodza!

tiistai 11. helmikuuta 2020

Saako enää laihduttaa tai saako laihduttamisesta puhua?



Saako enää laihduttaa tai saako laihduttamisesta puhua?

Mun mielestä totta hitossa saa! Ja jos oikeasti on ylipainoa, joka haittaa terveyttä niin laihduttaminen on suotavaakin. Se voi nimittäin lisätä jaksamista, elämäniloa ja elinvuosia. Ja se todellakin parantaa terveyttä. En tiedä mitä sinä ajattelet asiasta, mutta mä näen laihduttamisen positiivisena asiana, silloin kun sille on oikeasti tarve, kun on ylipainoa niin, että se haittaa terveyttä. En tiedä onko monella vastustus itse laihdutus-sanaa kohtaan vai ajatusta sen takana. Miksi laihduttaminen käsitteenä saa aikaan vastustusta ja negatiivisia viboja? Mielestäni laihdutus itsessään ei siis ole tyhmää, jos henkilö kärsii ylipainosta. Sama se, millä termeillä asiasta puhutaan, ajatus on sama: painoa tiputetaan, jotta päästäisiin lähemmäs "normaalipainoa" ja sitä kautta oma terveys kohentuisi. Itse laihduttamisen sijaan kauhistelen niitä keinoja, mitä laihduttamiseen yhdistetään ja käytetään: nopeita ratkaisuja ja pikadieettejä. Laihduttamisen sijaan moni puhuu myös elämäntapojen muutoksesta, muutetaan totuttuja tapoja terveellisemmiksi niin paino tippuu. Ehkä tämä tekee itselle asian helpommin pureskeltavaksi ja sulateltavaksi, mutta oli kyse sitten laihdutuksesta tai elämäntapojen muutoksesta niin päämäärä näillä on sama. Parempi terveys, hyvinvointi ja jaksaminen, mikä on ihan helvetin positiivista ja kannustettavaa niistä sanavalinnoista riippumatta.

Laihduttaminen ei ole ongelma, kun kohderyhmä on oikea ja toteutustavat järkeviä


Meikäläisen dieetinvastustushöpinät ei pohjaudu siihen, ettei saisi laihduttaa. Vaan siihen, miten se käytännössä usein toteutetaan tai näytetään toteutettavan ja myös siihen, miten yhä nuoremmat ja myös "normaalin" ihmisen mitoissa olevat lähtevät näihin dieetteihin ja laihdutusjuttuihin mukaan. Kritisoin sitä, miksi normaalimitoissa olevan pitää vielä vähän kiristää ja hankkia bikinikunto ja miksi ylipäänsä homma pitää tehdä niin, että se ei todellakaan enää ole tervettä. Ja miksi tällaiseen mukaan lähtemistä oikein tsempataan valmentajan toimesta. Tahtomattaankin yksilöille saadaan välitettyä sellaista kuvaa ja tunnetta, että ei mukamas riittäisi sellaisena kuin on, vaan vielä pitäisi olla vähän kevyempi ja rasvattomampi, jotta olisi hyvä. Välikommentti: myös ylipainoinen on riittävä sellaisenaan ihmisenä, tässä puhutaan nyt terveydestä. Ja vielä pakko lisätä loppuun, kun normaalipainoinen ryhtyy laihduttamaan, voi se todella johtaa myöhemmin myös painonhallinnan ongelmiin. Valitettavasti kulttuurissamme myös normaalipainoisen henkilön laihduttamista ihannoidaan ja timmiä kroppaa pidetään ns. statussymbolina. Jossain on menty metsään, kun asiat ovat kääntyneet näin nurin kurin. 

Ei se itse laihdutus vaan laihdutustapa


Edelleen törmää dieetteihin, joissa hommat viedään äärimmilleen niin ruokavalion kuin myös liikunnan suhteen, jotta voidaan maksimoida dieetillä saavutettu tulos. Ja note to self: jotta voidaan olla varmoja siitä, että se toimii niin lyhyessä ajassa kuin ne usein on suunniteltu. Kritisoin siis lyhyitä ja rajoittavia pikakuureja (=nykypäivän dieetit) ja niiden markkinointia, en itse laihduttamista (paitsi normaalipainoisten keskuudessa). 

Dieettihän on johdettu englanninkielen sanasta diet, joka oikeasti tarkoittaa ruokavaliota. Mutta selvästi me suomalaiset olemme oppineet käyttämään dieetti sanaa synonyyminä laihdutuskuureille. Kenties tämä johtuu siitä, kun uusia erilaisia ruokavalioita tuodaan suuremman kansan tietoisuuteen esim median voimin, esiintyy niiden yhteydessä järjestään lause "tällä dieetillä pudotat painoa xkg verran", "tämä dieetti toimii painonhallinnassa", "tällä dieetillä hoikistut," tällä dieetillä rasva palaa" jne.

Mielestäni laihduttaminen itsessään ei ole ongelma silloin, kun sille on oikeasti syynsä ja tarpeensa esimerkiksi ylipaino/lihavuus, joka jollain tavalla jo haittaa terveyttä. On fakta ja tutkittu juttu, että ylipaino lisää riskiä sairastua erilaisiin elintapasairauksiin. Jos ylipainosta ei olisi haittaa, en näkisi siinä mitään ongelmaa. Omasta puolestani jokainen saa olla sen kokoinen kuin haluaa, enkä siis itsessään kritisoi lihavuutta vaan sitä, mitä se saa aikaan terveydellisistä näkökulmista tarkasteltuna. Mielestäni jokaisella on oikeus voida hyvin. Ja jokainen on toki vastuussa omasta kehostaan. Ja jokainen toki myös itse määrää sen laihduttaako ja miten sen mahdollisen laihduttamisen toteuttaa. Mä haluan puhua terveyden sekä hyvinvoinnin puolesta ja tuoda esille sen, että tapoja on erilaisia ja se mikä just nyt on trendikkäintä ei välttämättä ole se paras tai pitkässä juoksussa hyviä tuloksia tuova tai ylläpitävä keino.


Laihduttaminen käytännössä


Laihduttamisessa energia-alijäämä on edellytys painonpudotukselle ja täten laihtumiselle. Usein helpoin keino on vähentää energiansaantia syömällä vähemmän kuin kuluttaa ja tällä kulutuksella tarkoitetaan kehon perusaineenvaihduntaan sekä liikkumisen ym. toimien aikaansaamaa yhteenlaskettua kulutusta vuorokaudessa. Jos ruuasta ei voi enää nipistää (jossain se raja kulkee, koska keho tarvitsee ravintoa (=energiaa) ylläpitääkseen toimintojaan, solut tarvitsevat energiaa), niin energia-alijäämää voidaan parantaa lisäämällä aktiivisuutta, mikä yleensä tarkoittaa treenikertojen lisäämistä.

Dieettien (lue nykyisten pikakuurien) ongelma on siinä, että niissä hommat viedään usein äärimmilleen, koska ne ovat hyvin lyhytkestoisia, useimmiten 4-12 viikkoa. Tuloksia usein tulee, mutta harva miettii miten saavutetut tulokset saa pidettyä. Varmaan jokainen ymmärtää, että esim. 1300 kaloreilla elely ja useita kertoja viikossa treenaaminen ei ole mahdollista koko loppuelämää ja voin kertoa, se ei ole edes tervettä tai kannattavaa. Kuitenkin pudotettu kilomäärä tekee sen, että myös kehon energiantarve pienenee lähtötilanteeseen verrattuna. Ei ole mahdollista eikä edes tarkoitus palata samoihin ruokamääriin kuin ennen dieettiä (jos siis saavutetuista tuloksista haluaa pitää kiinni), ja tästä kiinni pitäminen on usein lyhyiden kuurien jälkeen haastavaa. En tarkoita, että pitäisi jatkaa sillä dieetin 1300 kalorilla koko loppuelämä, mutta uusi normaali on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin mihin oli ennen dieettiä tottunut.

Sen sijaan, jos laihduttaa maltillisemmin, on se myös keholle ja mielelle pienempi shokki. Energiansaannin (ruoka) ja kulutuksen (perusaineenvaihdunta + liike/liikunta ym) suhde pidetään sellaisena, että se on energia-alijäämäinen, mutta ei liian raju. Paino putoaa hitaammin ja siksi laihdutus kestää kauemmin, mutta samalla annat sekä kehollesi että mielellesi aikaa tottua muutokseen. Saavutettu tulos on usein helpompi ylläpitää ja samalla matkan varrella on mahdollista omaksua uusia parempia tapoja tukemaan saavutettujen tuloksien ylläpysymistä. Ja vaikka esimerkiksi vuosi voi tuntua pitkältä ajalta ajatellen laihduttamista, ei se ehkä tunnu siltä sen jälkeen, kun ymmärtää, että samalla voi elää sitä normaalia elämää. Pidemmällä ajanjaksolla ei tarvitse olla niin armoton itselleen kuin mitä pikadieetit usein vaativat, jotta tulosta syntyy. Toki muutokseen pitää olla sitoutunut, mutta lähtökohdat ja tekemisen taso on mielestäni aivan eri.

Toiset nauttivat tiukasta kurista ja kovasta tekemisestä, mutta jos kyse on esimerkiksi isommasta ylipainosta ja laihdutustarpeesta voi 5x viikossa treeni ja yhtäkkiä todella rajoitettu ruokavalio kuulostaa ylitsepääsemättömältä, vaikka todellisuudessa pienemmät ja yksinkertaisemmatkin valinnat riittäisivät tulosten saamiseen. Ainakin silloin, kun aika ei ole ainoa laihduttamista määrittävä tekijä. Yksi hyvä ensiaskel on esimerkiksi korvata hyvin tiheäenergiset ja ravintosisällöltään köyhemmät ruoka-aineet ja juomat vähäenergisemmillä, mutta ravintorikkaammilla vaihtoehdoilla, jotka myös usein täyttävät paremmin. Vähemmän pikaruokaa ja mehuja sekä limsoja, enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Välipalalla patukan sijasta pähkinöitä ja hedelmä jne. Ja liikkumalla jollain tapaa säännöllisesti lisätä hieman kulutusta, mutta vielä suurempi vaikuttava tekijä liikkumisessa on se, miten monella tapaa se tekee hyvää keholle. Liike on todellakin lääke myös moneen tuki- ja liikuntaelimistön vaivaan. 


Ja yksi juttu vielä liittyen laihduttamiseen, jos laihdutat tai olet aikeissa laihduttaa tee itsellesi palvelus, äläkä ravaa vaa'alla päivittäin tai edes viikoittain. Jos syöt vähemmän kuin kulutat paino kyllä putoaa. Joskus harppauksin, joskus hitaammin. Naisilla hormonit ja kuukautiskierto vaikuttavat vaakalukemaan ja ihan jo myös suolentoiminta. Ja sittenkin vielä toinen juttu. Paino ei kerro koko totuutta terveydestä ja BMI eli painoindeksi ei kerro kaikkea sekään. Muistuttaisin edelleen siitä, että jos oikeasti on tarve laihduttaa, niin pienetkin muutokset painossa saavat aikaan terveyshyötyjä. Ne matkalla saavutetut hyödyt on mun mielestä sata kertaa arvokkaampia, kuin se oman tavoitteen lopussa odottava vaakanumero ja solakampi olemus. Terveys on kuitenkin aina numero yksi.❤️

Lopuksi:

Ei laihdutus ole kirosana tai kielletty asia. Ei laihduttaminen ole asia mitä pitäisi hävetä. Eikä laihduttamista tulisi sheimata. Ylipainoiselle laihduttaminen, painonpudotus tai elämäntapojenmuutos mitä sanaa haluaakaan käyttää, voi olla tarpeellista. Laihduttamisen demonisointi vie kauemmaksi siitä, mikä positiivinen vaikutus sillä voisi todella olla niille, jotka sitä todella tarvitsevat.

Tällaisia mietteitä, mitä sä mietit aiheesta? 

Toivon, että jos keskustellaan, keskustelu pysyisi asiallisena. Ketään en tässä syyttele tai hauku, vaan tarjoan näkökulman ja kurkistuksen omaan ajatusmaailmaani aihetta koskien. :) Eri mieltä saa olla.

Ps. Olen pyöritellyt ajatuksiani jo kauemmin, mutta viime aikoina lukemani Pertti Mustajoen (erikoislääkäri, professori, painonhallinnan asiantuntija) blogikirjoitukset inspiroivat vihdoin kirjoittamaan sen, mitä olen halunnut ääneen sanoa tästä aiheesta. Ja myös siksi, että lähipiirissäni on ihmisiä, jotka laihduttavat, ja se on mielestäni todellakin fine! Silloin kun sille on terveydelliset syyt ja näkökulmat.

Peace ❤️