tiistai 31. heinäkuuta 2018

Tavoitteena parempi ryhti - OSA 1. Rintarangan liikkuvuus

Tämä postaus on osa Tavoitteena parempi ryhti - postaussarjaa, jossa tuon esille ryhtiin vaikuttavia tekijöitä sekä harjoitteita paremman ryhdin aikaansaamiseksi. Koska kehomme on aina kokonaisuus, johon vaikuttavat monet eri asiat ja ryhdinkin osalta hyvän ryhdin avaintekijöitä on erilaisia, käsittelen yhdessä postauksessa aina yhtä osa-aluetta kerrallaan. Pelkkä rintarangan liikkuvuusharjoittelu ei siis välttämättä paranna ryhtiäsi, mutta se on yksi osatekijä hyvän ryhdin ja asennon saavuttamisessa ja tietyllä tavalla myös riittävä liikkuvuus on edellytys oikeiden lihasten aktivoitumiseen, kun jatkossa lähdemme harjoittamaan tukilihaksia. Ensin on siis hyvä pyrkiä avaamaan kehoa ja saada liikettä/liikkuvuutta oikeisiin paikkoihin.

Rintaranka on siis selkärankamme osa, joka karkeasti sanottuna koostuu 12 nikamasta ja niiden välisistä välilevyistä. Kylkiluut niveltyvät rintarangan nikamiin takapuolelta ja etupuolelta taas rintalastaan muodostaen häkkimäisen kokonaisuuden, joka suojaa mm. keuhkojamme. Ymmärrät siis ehkä tämän myötä paremmin myös sen, miten rintarangan liikkuvuus vaikuttaa myös hengitystoimintaamme. Rintaranka kytkeytyy jatkumona ylhäältä kaularankaan ja alhaalta lannerankaan, jolloin jäykkä rintaranka voi aiheuttaa kompensoivaa liikettä ja virheellistä kuormitusta näissä rakenteissa. Perinteisessä ns. toimistotyöntekijän ryhdissä jäykkä rintaranka voi aiheuttaa sen, että pää työntyy eteenpäin, mikä taas aiheuttaa voimakasta kuormitusta hartioille ja kaulan alueen lihaksistolle ilmeten usein tämän alueen kipuina, kiristyksinä ja särkynä. Myös toistuvien ja jatkuvien päänsärkyjen yksi syy voi löytyä näiden alueiden virheellisistä ja liiallisista kuormituksista. Rangassa kuuluu tapahtua pientä joustoa ja se mukautuu liikkeisiimme omatessaan riittävän elastisuuden ympäröivien rakenteiden ja kudosten kanssa, jolloin erilaisten asentojenkin ylläpito ja hyvän ryhdin saavuttaminen on askeleen verran helpompaa ja taloudellisempaa, kun eri rakenteet pääsevät työskentelemään siinä asennossa, kuin niille olisi parasta eri kudosten ja rakenteiden tukemana. 

Kuten huomaat, kehomme on ketjumainen kokonaisuus, jossa yksi ongelma saattaa johtaa muihin ongelmiin ja siksi niihin kannattaa puuttua ajoissa tai viimeistään oireiden ilmetessä. Yksi askel, on tarkastella omaa rangan liikkuvuutta. Tähän täytyy vielä mainita, että rangan ollessa yliliikkuva enemmän huomiota tulee kohdistaa tukilihaksiston kuntoon ja lihasten herättelyyn! Eli jos koet rankasi olevan liikkuva ja ongelma on muualla, jää odottamaan seuraavia tämän sarjan postauksia. :)

Liikkuvuuden harjoittaminen käytännössä - 

Esimerkkiliikkeitä

 

Rintarangassa kuuluu tapahtua liikettä eri suuntiin. Vaikka se ei ole yhtä joustava kokonaisuus rakenteista johtuen kuin kaula ja lanneranka, liikettä ojennus- ja koukistussuuntaan, sivuille ja kiertosuuntiin kuuluu tapahtua. Rintarangan liikkeet ovat usein myös yhdistelmäliikkeitä esim. ojennus ja kierto tai koukistus ja kierto toiminnoistamme ja tekemisistämme riippuen. Seuraavaksi esittelen muutaman liikkeen, joilla voit testata ja harjoittaa oman rankasi liikkuvuutta.

Alta löydät ensin videon liikkeistä ja sitten kuvat suoritusohjeineen. Huomioi, että video on 2x nopeudella.




Liike 1: Joogastakin monelle varmasti tuttu ylöspäin katsova koira yhdistettynä alaspäin katsovaan koiraan pumppaavana liikeyhdistelmänä. Ylöspäin katsovassa koirassa kädet on tärkeää lukita ja pitää suorina, sekä pudottaa hartiat pois korvista samalla pörhistäen rintaa eteen, jolloin ranka ojentuu, reisien pysyessä kiinni maassa/lattiassa. Alaspäin katsovassa koirassa nosta peppu ylös, paina jalkoja suoraksi ja kantapäitä maata kohti, samalla ylävartalon puolella pidä kädet suorana ja pyri painamaan pää käsien väliin.


Liike 2: Käy konttausasentoon kuitenkin niin, että kannattelet polvia ilmassa. Nosta esim oikea jalka ilmaan vieden se vasemman jalan ylitse kiertäen taakse ja samalla pitäen vasemman käden alustalla ja oikea käsi kiertyy kohtisuoraan ylös. Puske yläasennossa lantiota ylöspäin ja pidä katse maassa olevan käden puolella. Kierrä alkuasentoon ja toista toiselle puolelle.


Liike 3: Seisten, polvet pehmeästi koukussa ja vartalo kallistuneena hieman eteen, kuitenkin selkä suorassa. Lähtöasennossa molemmat kädet vartalon edessä yhdessä kierretään yksi käsi kerrallaan kättä kohtisuoraan ylös ja palautetaan takaisin lähtöasentoon. Toista toisella puolella. Huomioi, että kierrossa lantio pysyy paikallaan, eli kierto vain ylävartalosta.



Liike 4: Käy lonkankoukistaja venytykseen, eli toinen jalka edessä ja toinen takana omilla laduillaan. Lähtöasennossa paina etummaisen jalan puoleinen käsi kyynärvarresta maahan ja kierrä sitten ylös toisen käden tukiessa asentoa kuvan osoittamalla tavalla. Toista pumppaavasti ja vaihda toisinpäin.


Liike 5: Käy konttausasentoon, polvet kohtisuoraan maahan lantion alla ja kädet olkapäiden alla. Irroita toinen käsi alustasta ja kurkota maassa olevan käden alitse mahdollisimman pitkälle. Voit pitää hetken venytyksen tässä asennossa ja sitten maassa tukevalla kädellä kevyesti pumpata/tehdä työntävää liikettä niin, että pyrit viemään kainalon alta kulkevaa kättä vielä pidemmälle. Tämän pitäisi tuntua takaolkapäässä sekä lapojen välissä.


Liike 6: Lapapunnerrus. Punnerrusasennossa tee lapapunnerruksia pitämällä kädet suorina. Ylävartalo tippuu käsien väliin lapojen lähentyessä ja työnnössä yläselkä pyöristyy ja lavat erkanevat toisistaan. Tämä avaa hyvin jumeja pumppaavasti rauhallisella tahdilla tehtäessä pyrkien liikkeessä oman sen hetkisen liikkuvuutensa mukaan ääriasentoon molemmissa liikevaiheissa. Lapaluut "kelluvat" rintarangan pinnalla, joten ne mukailevat myös rintarangan liikkeitä ja ovat yksi tärkeä osa hartiarenkaan toimintaa, josta enemmän tukilihasten harjoitteluvaiheessa. 

Edellä mainittuja liikkeitä suosittelen kokeilemaan esim. 1-2 viikkoa harjoittaen 3-4 kertaa viikossa aina 5-8 toistoa/liike esimerkiksi kaksi sarjaa. Huomaat varmasti muutoksia tuntemuksissa ja kiristyksissä jo pienellä harjoittelulla. Kenties voit havaita jo näillä harjoitteilla muutoksia omassa asennossasi tai toiminnallisuuden parantumisena jokapäiväisessä arjessasi.

Luithan jo:

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Liikkuvuusharjoittelulla pidät kehosi toimivana

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Tavoitteena parempi ryhti

Hyvä ryhti tekee kantajastaan ulkoiselta habitukseltaan terveemmän ja hyvinvoivan näköisen. Se saa ihmisen näyttämään yleisesti paremmalta, arvokkaammalta ja luotua ainakin ulkoisesti vaikutelman tarmokkaammasta henkilöstä. Vaikka ulkoinen kuori ei ole se, mitä tulee pelkästään tuijottaa, on se kuitenkin väistämättä usein asia, johon kiinnitämme ensimmäisenä toisessa henkilössä huomiota. Joten mikset jo ulkoisella habituksellasi antaisi itsestäsi sellaista kuvaa, johon voit olla kaikin puolin tyytyväinen?


Hyvää ryhtiä ei useinkaan mietitä suoranaisena tavoitteena parempia elämäntapoja ja liikuntaa aloittaessa tai säännöllisesti muuten vain liikkuessa. Ryhti on kuitenkin sellainen asia, missä näkee huomattavia muutoksia etenkin sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät juuri aiemmin ole kunnostaan huolehtineet tai olleet kovia liikkumaan. Mutta myös liikunnallisesti aktiivisempien joukosta löytyy varmasti henkilöitä, joilla on mahdollisuus parantaa ryhtiään ja tukea kroppaansa paremmin erinäisissä arjen askareissa tai urheilusuorituksen aikana.

Ryhti vaikuttaa usein myös merkittävästi omaan peilikuvaan ja pienetkin muutokset ryhdissä parempaan suuntaan voivat muuttaa sitä, kuinka muut ja sinä näet itsesi. Usein parempi ryhti saa aikaan freshimmän vaikutelman. Kokeile vaikka itse. Käy peilin eteen seisomaan omassa perinteisessä taparyhdissäsi korjaamatta mitään, jos jo omaat paremman ryhdin lysähdä hieman nähdäksesi asennon tuomat muutokset siinä. Usein lysähtäneessä ryhdissä pää nojaa eteen ja roikkuu hieman, yläselkä ja rintaranka ovat kasassa ja olkapäät kääntyneet eteen. Alempaa tarkasteltaessa lannennotko voi olla suurentunut ja vatsakin tästä osin eteenpäin työntynyt saaden aikaan vaikutelman pulleammasta mahasta kuin oikeasti olisi. Asento on tietyllä tapaa sulkeutuneempi ja jos nyt mietitään esimerkiksi hengitystoimintaa niin ei se hengittäminenkään ihan niin vaivatonta ole, eikä hengittäessä välttämättä onnistu tällaisessa asennossa käyttämään koko kapasiteettia niin, että myös keuhkojen alimmat lohkot tuulettuisivat kunnolla hengityksen tahdissa.

Korjatussa ja ns. paremmassa ryhdissä katse on suunnattuna eteen ja sivusuunnasta tarkasteltaessa voidaan havaita ns. luotisuora, joka kulkee suoraan korvasta olkapään läpi alas lonkkaniveleen ja polven kautta ulompaan kehräsluuhun. Edestä katsottuna se kulkee nenästä rintalastan ja navan keskeltä alaspäin keskelle jalojen väliin. Hyvä ryhti on avoimempi huonoon ryhtiin verrattuna ja usein kuormittaa myös kehoa vähemmän.



Mitä on hyvä ryhti?


Ryhti on hyvin yksilöllinen asia, ja vaikka hyvään ryhtiin voidaan luokitella kuuluvan tietyt lainalaisuudet mm. edellä mainitsemani luotisuoran mukaan, se on kuitenkin vain määre, joka antaa suuntaa poikkeavuuksien tarkasteluun. Karkeasti sanottuna ryhdillä tarkoitetaan luiden ja tukirangan asentoa, johon vaikuttavat merkittävästi myös lihakset ja muut rakenteet, jotka tuovat tukea näille osille. Hyvässä ryhdissä paino on jakautunut niin, että se ei loisi turhaa ylimääräistä kuormitusta esimerkiksi selälle ja muuten yleiseen liikkumiseemme ja toimintaamme. 

Ryhtejä näkee paljon erilaisia ja jokaisella on oma taparyhtinsä seistessä ja istuessa. Asentomme muokkaantuvat aikojen saatossa ja mm. sillä millaista työtä teemme tai millasiin asentoihin kroppamme on tottunut on vaikutusta siihen, millaiseksi ryhtimme muodostuu. Ulkoiset voimat muovaavat asentoa, jos kehollasi ei ole kykyjä ja tukea taistella vastaan. Kuitenkaan työtä ei saisi käyttää oman heikentyneen ryhdin tekosyynä, koska ryhtiin on mahdollista myös itse vaikuttaa ja koska kyse on pitkälti luiden ja tukirangan asennosta sekä lihaksen aktivoitumisesta, kireyksistä ja venyttyneisyyksistä voidaan aktiivisella harjoittelulla, liikunnalla ja itsestä huolehtimisella vaikuttaa tähänkin asiaan. 

Koska ryhti vaikuttaa ulkoiseen olemukseemme ja se voi vaikuttaa myös siihen, kuinka näemme itsemme ja mitä tunnemme kehossamme, julkaisen täällä blogissa postaussarjan keskittyen siihen, kuinka liikunnalla ja omatoimisella harjoittelulla voit muokata ryhtiäsi paremmaksi keskittyen liikkuvuuden sekä tukilihaksiston harjoittamiseen. Ensimmäisen postauksen esimerkki harjoitusliikkeineen julkaisen jo huomenna, joten stay tuned. ;)

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Inhimillinen elämä

Inhimillisyys käsittää ajatuksen arvostamisesta, kunnioittamisesta, loukkaamattomuudesta ja hienotunteisuudesta. Osaamme ja voimme olla inhimillisiä toisiamme kohtaan, mutta voisiko samaa ajatusta valjastaa ylipäänsä elämään ja sen kokemiseen, sekä siihen, mitä on ja mitä sallii myös itselleen? Olla inhimillinen elämälleen sen eri vaiheissa ja sallia arjessa itselleen pientä joustoa ilman syyllisyyden tuntoa ja fiilistä siitä, että olisi jotenkin huonompi kuin muut. Ylipäänsä olla ja uskaltaa toteuttaa asioita niin kuin itsestä sillä hetkellä tuntuu hyvältä.



Joka päivä ei jaksa olla iloinen ja hymyssä suin, vaikka sen tietääkin saavan positiivisia fiiliksiä aikaan.

Aina ei huvita mennä treenaamaan ja liikkua, vaikka kuinka treenikalenterissa niin lukisi.

Aina ei kykene syömään terveellisesti  tai jaksa miettiä tarkasti mitä suuhunsa laittaa. Eikö joskus olekin ihan oikein valita roskaruoka ja vaikka jäätelö salaatin ja vissyveden sijasta. 

Joskus eteen tulee hetkiä, että joutuu sanomaan ei, vaikka haluaisikin sanoa kyllä. 

Aina ei jaksa, ja joskus taas ei muuten vain huvita.

Vaikka miten elämä olisikin balanssissa, voi silti joskus kokea itsensä uupuneeksi ja ajautua pohtimaan oman elämänsä suuntaa.

Yhtenä päivänä on sinut kroppansa kanssa ja seuraavana taas ei. 

Koska kyllä taas tulee hetkiä, jolloin


On yhtä hymyä ja kiitollisuuden sekä onnellisuuden tunne valtaavat mielen.

Tekee mieli liikkua ja jaksaa ymmärtää, miksi liikkuminen on tärkeää ja mitä se saa kehossa aikaan.

Haluaa panostaa omaan oloonsa ja katsoa tarkemmin mitä suuhunsa laittaa.

On valmis kaikkeen, uskaltaa yrittää ja haluaa uurastaa. Samalla näkee työllään ja elämällään merkityksen. 

Ymmärtää ettei menestys vaadi isoa omaisuutta ja onnellisuuskin on asenne, eikä päämäärä.

Katsoo itseään peiliin hymyssäsuin ja ylpeänä saavutuksistaan. Näkee itsensä siten, kuin jokaisen olisi syytä nähdä. 


Elämä on ihmimillistä. Harvemmin kaikki tekijät jyräävät on/off asenteella toisen alleen jättäen jälkeensä ihmisraunion tai tuoden esiin onnellisuutta hehkuvan keijukaisen. Se mitä yritän tällä tekstilläni viestittää on, että meidän jokaisen elämässä tapahtuu muutoksia, joskus pieniä ja toisinaan suurempia. Joskus ei edes tarvita muutosta, jokin asia saattaa hetkellisesti lyödä mielen matalaksi ja saada ajatukset synkemmiksi ja seuraavana hetkenä jokin asia taas tuoda hymyn huulille ja mielen kirkkaammaksi. Toisinaan elämä ja arki on ihan vain neutraalia. Ei meidän kenenkään tarvitse esittää superihmistä, johon elämä ja sen tapahtumat eivät millään vaikuttaisi. Jokaisella on oikeus näyttää tunteensa, olla joskus surullinen ja sitten taas iloinen ilman, että sitä tarvitsee kenellekään sen kummemmin selitellä. 

Elämä ei ole koskaan täysin mustaa ja valkoista. Jokainen meistä syntyy ja lopulta kuolee, mutta tuohon väliin voi parhaimmillaan mahtua satakin vuotta koettua ja elettyä elämää. Tuona aikana ehtii tapahtua paljon, eikä varmasti kenenkään elämä ole tasaista puurtamista tietyllä fiiliksellä ja tunteella alusta loppuun. Elämäntilanteet muuttuvat, jonka seurauksena myös omat arvot kokevat muutoksia elämäntilanteesta riippuen. Se minkä ennen koki tärkeäksi ja elämälleen merkitykselliseksi voi siis kokea muutoksia. 

Vaikka minäkin täällä kirjoituksillani jaan pääasiassa vinkkejä terveyteen ja hyvinvointiin sekä liikuntaan ja terveelliseen ravintoon liittyen, ei se poissulje sitä ettenkö joskus tekisi valintoja ääripäiden väliltä ja jopa ihan sieltä toisesta päästä. Voin syödä jäätelöä ja käydä vetämässä isot mätöt mäkkärissä. Joskus olen surullinen ja saatan itkeä itseni uneen. Joskus teen valintoja, jotka eivät suoranaisesti tue omaa hyvinvointiani, mutta jotka sillä hetkellä tuntuvat itselle mieluisilta asioilta. Joskus saatan ottaa viikon vapaata treeneistä ja olla tekemättä mitään. Saatan mököttää syyttä puolisolle ja seuraavana hetkenä taas rakastaa valtavasti. Olen siis inhimillinen itselleni ja ymmärrän, että inhimillistä se on elämäkin.  Fiilikset ja tilanteet vaihtelevat. Nämä asiat eivät kuitenkaan poissulje sitä, etteikö terveys, hyvinvointi, liikunta ja ravinto minua kiinnostaisi, päinvastoin. Joskus on käytävä aidan toisella puolella nähdäkseen, että kyllä siellä omallakin puolella asiat toimivat. Inhimillisyys on samalla sallivuutta. Lupa kokea, ymmärtää ja elää. 

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Ilman ajatusten muuttamista tekeminenkään ei muutu

Viimeisen kahden vuoden aikana koen ajattelutapani muuttuneen melkoisesti, mitä tulee terveellisempiin elintapoihin sekä hyvän olon saavuttamiseen. En osaa nimetä yhtä asiaa, mikä on saanut muutoksia aikaan omassa suhtautumisessani näitä asioita kohtaan. Tietyllä tapaa tieto lisää tuskaa ja itsenäisesti asioista kiinnostuneena ja asioita selvittäessä, on ollut pakko pohtia omaa käyttäytymistä ja omaa oloa. Olen myös ollut aidosti kiinnostuneempi siitä, mikä saa aikaan hyvää oloa ja kuinka voin omilla valinnoillani vaikuttaa siihen, että jaksaisin ja voisin vielä paremmin. Sanoisinkin muutosten tapahtuneen pikku hiljaa ymmärrettyäni, kuinka aluksi pienetkin muutokset ovat vaikuttaneet pysyvimmiksi jäädessään omaan olooni ja energiatasoihini positiivisesti. 

Esimerkiksi oma alkoholinkäyttöni on vähentynyt merkittävästi ja nykyään tulee juotua hyvin satunnaisesti vain muutamia kertoja vuodessa. En ole tehnyt asiaa sinällään väkisin tai liian tietoisesti, mutta ymmärrettyäni, kuinka kauan kehollani menee oikeasti palautua kosteammasta alkoholilla höystetystä illasta ja millaiset vaikutukset sillä taas on suorituskykyyn ja yleiseen koettuun vointiini ajatukseni alkoholinkäytöstä ovat muokkaantuneet. Tämä ei tarkoita sitä, etten koskaan joisi, mutta tietyllä tapaa käytän harkintaa asian suhteen. Samoin merkittäviä muutoksia on tapahtunut hiljallensa siinä, mitä ajattelen ravinnosta. Jos ennen skippasin aamupalan tai ajattelin miten on ihan sama mitä suuhuni laitan päivän aikana, niin nykypäivänä asia on kääntynyt päälaelleen. Kaikki tämä siksi, että olen kokeiluiden kautta oppinut, kuinka paremmat valinnat lautasella saavat aikaan paremman fiiliksen ja kuinka säännölliset ruokailuajat vaikuttavat jaksamiseen. Keho kiittää ja on energinen olo tasaisesti koko päivä, myös ilman sitä monen ihmisen taikajuomaa, kahvia, jota en muuten koskaan juo. Liikunnasta olen aina tykännyt. Sen sijaan olen aiemmin sortunut herkästi ajattelemaan, että enemmän on parempi. En kuunnellut kehoani ja treenasin joskus liikaa viemällä keholtani mahdollisuuden palautua. 9 treenikertaa viikossa on vaihtunut 5 kertaan, joskin nämä kyseiset kerrat ovat huolellisemmin suunniteltuja ja kas vain, kehitystäkin tulee kun kroppa ja pää saa välillä levätä. Ymmärrys siitä, ettei aina tarvitse mennä satalasissa ja antaa kaikkeaan on myös jeesannut.


Mikään näistä mainitsemistani muutoksissa totutuissa tavoissani liikunnan, alkoholinkäytön tai ravinnon osalta ei ole tapahtunut kerta rysäyksellä ja joskus täälläkin päässä on jojoiltu erinäisten ruokavaliokokeiluiden parissa tuijottaen vaakalukemaa ja ahnehtien kaiken kerralla sillä tuloksella, että ei se pää ole ehtinyt pysyä mukana muutoksien rysähtäessä kerralla niskaan. Aivoilla ei riitä kapasiteettia hyväksyä ja muuttaa kaikkia asioita kerrallaan ja ilman ajatusten muuttamista tekeminenkään ei valitettavasti muutu pysyväksi. Uusia tapoja on vaikea omaksua, jos niihin ei usko ja jos keksii jatkuvasti tekosyitä itselleen tehdäkseen asiat toisin, palaten siihen totuttuun tapaan. 

Jos et onnistu muokkaamaan ajatuksiasi on hyvin hankalaa saada muutosta aikaan tekemisessä.  Silloinhan se mitä teet ja se mitä asiasta todellisuudessa ajattelet ovat ristiriidassa keskenään. Saatat pystyä pitämään jostakin asiasta kiinni tietyn aikaa, mutta lipsua sitten takaisin vanhaan, koska et kenties ole osannut perustella, miksi uusi tapasi tehdä asioita voisi ollakin se parempi tapa. Miten voit saada muutosta aikaan ja esimerkiksi syödä terveellisemmin, jos et usko siihen, että monipuolinen ravinto tuo parempaa oloa? Tai miten säännöllinen treenaaminen voisi jäädä osaksi omaa arkeasi, jos et saa siitä mitään nautintoa, tai et ymmärrä sitä, mitä hyvää liikunta kehollesi tarjoaa, vaikka se välillä tuntuisikin pakkopullalta? Silloin, kun onnistuu muuttamaan ajattelutapaansa, on luonnollisesti mutkattomampaa onnistua ja saada aikaan muutosta tekemisessä.



Kuinka tämä toimii käytännössä...


Suurimmat muutokset, jotka johtavat parempaan tekemiseen esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin sektorilla tehdään siis ajatuksissamme. Toteutustavat seuraavat sitten perässä, kun ajatuksissa tehtyjä muutoksia ja päätöksiä aletaan toteuttaa käytännössä. Jos siis tuskailet sen kanssa, miten voisit saada kiinni terveellisemmin syömisestä, löytää edes pienen liikuntakipinän ja kenties saada liikunnan osaksi elämääsi edes jollain tasolla, käytyä nukkumaan aiemmin saadaksesi enemmän unta tai tehtyä muita parempia valintoja oman hyvinvointisi ja terveytesi parantamiseksi aloittaisin tarkastelemalla omia toimintamalleja ja ajatustapoja ja siitä, millaisen olon ne saavat aikaan. Ja yrittää sen jälkeen miettiä, millaisilla pienillä muutoksilla voisi pikkuhiljaa viedä asioita parempaan suuntaan ja samalla myös perustella itselle, miksi uusi tapa voisi olla vanhaa tapaa parempi. Toiminnot on siis tärkeää muistaa viedä ajatuksen tasolle ihan juurta jaksain. Tällöin on yksinkertaisempaa ja helpompaa tehdä niitä valintoja, jotka saavat aikaan hyvää fiilistä ja antavat hyvää energiaa elämälle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki pitäisi tehdä heti ja täydellisesti. Anna itsellesi aikaa ja tarjoa kehollesi parempaa fiilistä yksi asia kerrallaan muuttamalla ajatuksiasi paremmin muutoksia palveleviksi.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Itsensä kuuntelemisen a b c

Itsensä, oman kehonsa ja ajatustensa kuuntelu on taito, jota jokaisen olisi syytä opetella ja kehittää elämänsä aikana ja mielellään ajoissa eikä ainoastaan elämän viime metreillä silloin kun kaikki on jo koettu ja nähty, tai silloin kun siihen tulee suuri pakottava paine. Itsensä kuuntelemista olisi syytä alkaa opettelemaan jo nuoremmasta iästä alkaen ja tässä suuressa osassa on myös kotoa ja läheisiltä ihmisiltä saadut opit ja vaikutteet, kannustus ja huomion kiinnittäminen asioihin joilla on merkitystä elämässä.

Itsensä kuuntelemisella en nyt tarkoita täyttä itsekkyyttä ja sitä, että jokaisen tulisi tuijottaa vain omaa napaansa, vaan sitä, että uskallat ja OSAAT suunnata huomiotasi ympäröivästä maailmasta MYÖS omiin tarpeisiisi sekä itseesi. Havainnollistaakseni ajatuksiani tässä kirjoituksessa annan muutaman esimerkin. Valitsetko opintosi ja suuntasi työelämässä muiden odotusten mukaan, vai teetkö asioita jotka sinua kiinnostavat? Vaikka olisit tehnyt minkälaiset treenisuunnitelmat viikon varrelle, mutta kehosi olisi selvästi levon tarpeessa osaatko kuunnella kehosi tarpeita ja höllätä hieman? Uskallatko ottaa itsellesi omaa aikaa ja tehdä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja jotka saavat aikaan hyvän fiiliksen? Osaatko sanoa ei ja kyllä oikeissa tilanteissa, niin kuin itsellesi tuntuu sillä hetkellä sopivimmalta? 


Itsensä kuuntelemisen luulisi olevan helppoa, mutta käytännössä huomaan sen olevan itseni ja monen muunkin kohdalla vaikeampaa kuin uskoisi. Itsensä kuunteleminen on siksi niin tärkeää, että sillä tavalla on hyvä mahdollisuus välttää elämälle katkeroituminen ja tehdä asioita jotka kiinnostavat ja jotka saavat just sut voimaan hyvin tai ainakin paremmin. Nyky yhteiskunnassa on vähän liiankin helppo altistua kaikenmaailman vaikutteille, joissa mm. some, uutiset, ystävät ja jopa perheemme voi joissain tapauksissa luoda päähämme ajatuksia ja asioita, jotka eivät oikeasti ole meidän omiamme tai luoda tarpeita, joille meille ei ole edes todellista tarvetta. Asioita, jotka eivät välttämättä ole hyväksi itellemme ja joita emme välttämättä aina tiedosta tarpeeksi ajoissa. 

Jos itseään ei osaa kuunnella ja ajautuu järjestään sivuuttamaan omat ajatuksensa sekä kehonsa signaalit, saattaa ajautua pahoihinkin konflikteihin itsensä sekä elämänsä tarpeiden, omien arvojen ja myös muiden ihmisten kanssa. Jos kovaa treenaava urheilija ei osaa himmata tahtia ja antaa kehollensa lepoa sen hälyttäessä, voi ajautua ylikuormitustilaan ja tällöin lepojaksosta saattaa pakon sanelemana tulla paljon pidempi ja myös loukkaantumisriski kasvaa. Myös kehonsa tuntemuksia on näin ollen syytä opetella kuuntelemaan.  Samoin omat päässä vellovat ajatukset ja tuntemukset on syytä ottaa ajoittain tarkempaan tarkasteluun. Jos huomaat kärvisteleväsi negatiivisten tunteiden vallassa, mistä se johtuu? Ilon ja onnen hetkinä suuntaa huomiosi siihen, mikä tekee sut onnelliseks just sillä hetkellä, kenties sun on mahdollisuus kaivaa kyseinen tunne esiin muinakin hetkinä ja yhä useammin, kun opit tunnistamaan mikä noita onnentunteita synnyttää.


Yksi tärkeä pointti tämän itsensä kuuntelemisen takana on se, että asiat ja elämä, sekä se oma arkikin pysyy varmasti mielekkäämpänä, kun osaat kuunnella myös itseäsi. Osaat tehdä ajoissa oikeita ratkaisuja omaa hyvinvointiasi ja terveyttäsi edistääksesi ja ylläpitääksesi, etkä kaiva turhan syvää monttua, josta nouseminen voi olla pitkän ja tuskaisankin taipaleen takana.

Jos siis haluat oppia kuuntelemaan itseäsi ja samalla oppia tuntemaan itseäsi paremmin ja tehdä kenties parempia valintoja ilman käyntiä montun pohjalla...

a.) Uskalla pysähtyä ja olla joskus yksin ajatustesi kanssa ilman minkäänlaisia ulkoisia häiriötekijöitä. Uskalla tarkastella fiiliksiäsi eri asioiden suhteen ja uskalla tuntea. Ajatukset synnyttävät tunteita, joten tunteemme heijastavat ajatuksiamme eri tilanteissa. 

b.) Malta sulkea some ja uskalla ajatella omilla aivoillasi. Älä anna muiden ihmisten ja ulkoisten vaikutteiden vaikuttaa liikaa mielipiteisiisi ja fiiliksiisi, uskalla olla sinä ja opettele sanomaa kyllä ja ei tarpeen vaatiessa.

c.) Kuuntele, mutta älä ylianalysoi. Ensimmäinen tunne on usein se, mikä on kaikista merkittävin, koska seuraavina hetkinä ehdit jo sekoittamaan ajatuksesi mukaan ja käsitellä asioita monesta eri näkökulmasta.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Pitkäjänteisyyttä kiitos!


Kun tavoitteena on painon pudottaminen ja timmimmän kropan hankkiminen, lihasmassan kasvatus, voiman hankkiminen, juoksukunnon parantaminen tai esimerkiksi herkkujen karsiminen pois ruokavaliosta ja terveellisemmin syöminen monella riittää draivia ensimmäisten päivien ja ehkä ensimmäisten viikkojen aikana. Joidenkin asioiden kohdalla hyvä draivi kestää jopa kuukausia, yksilöstä ja tavoitteestakin riippuen. Asiat tehdään just eikä melkein, koska ne omat päätökset kyseisten asioiden osalta ovat niin tuoreina mielessä. Mielenkiintoa riittää ja kun uuden asian aloittaa siihen löytyy alussa tietynlaista paloa. Epäonnistumista harvemmin pohditaan ja osataan jo kuvitella miltä tuntuu kun sen oman tavoitteen saavuttaa. Yksi iso juttu, mikä tuossa draivissa ja uutuudenviehätyksessä usein unohtuu on se, että tuloksia harvemmin syntyy ilman asiaan panostamista ja oikeastaan matka kyseistä tavoitetta kohden olisi mielestäni nähtävä melkeinpä suurempana asiana, kuin itse lopputulos. Ja tuolle matkalle olisi hyvä olla reppuun pakattuna aimo annos pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä. Sitä, että jaksaa jatkaa matkaa, tehdä ja toteuttaa asioita säännöllisesti, tehdä pieniä muutoksia arkeensa tavoitteiden suuntaan eikä vain odota tulosten tippuvan eteensä hetkessä.



Matka kohti tavoitetta on usein pitkä, eikä aina niin tasainen tai mutkaton. Kuitenkin sillä omalla päätöksen polullaan pysymisellä on todella merkittävä rooli siinä, kuka omat tavoitteensa saavuttaa ja kuka tippuu matkasta ennen kuin se ehtii kunnolla alkamaankaan. Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys ovat tällaisten päätösten ja tavoitteiden onnistumisen takana. Se kuka malttaa ja jaksaa jatkaa matkaansa pienien alamäkien ja tasannevaiheiden jälkeen päätyy useimmiten voittajana maaliin. Se kenellä on malttia, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä usein pääsee pidemmälle kuin sellainen, joka toivoo saavansa ja näkevänsä tuloksia heti.

Pitkäjänteisyyttä omaava ihminen uskaltaa luottaa prosessiin, eikä luovuta heti vastamäkien kohdalla. Hän uskaltaa jatkaa asioiden toteuttamista ja jos hän huomaa pidemmällä aikavälillä, että jokin ei toimi nyt niin kuin pitäisi, siihen etsitään järkeviä ratkaisuja ja tehdään muutoksia tarpeiden mukaan.  Esimerkiksi painonpudotuksesta puhuttaessa ja sitä timmimpää kroppaa etsiessä monelta unohtuu, että pysyviä tuloksia harvemmin rakennetaan 5-10 viikon mittaisilla kitukuureilla, jolloin päätetään uhmakkaina yllättäen laittaa kaikki peliin, treenata 10 tuntia viikossa, laskea kalorit minimiin ja kääntää koko ruokakaappi päälaelleen sisältönsä puolesta. Tälläisiä todella jyrkkiä muutoksia tekevät  tekevät usein uutuuden huumassa itselleen karhunpalveluksen, huomatessaan lopulta että ei se kroppa ja etenkään pää ehkä tällaista kerralla ryminällä tapahtuvaa muutosta siedäkään. 

On hienoa uskaltaa asettaa itselleen rohkeita tavoitteita, mutta niitä kohti voi usein myös edetä hyvin monella eri tavalla ja myös kohtuullisemmin. Tässäkin kohdin reppuun kannattaa olla pakattuna sitä kuuluisaa pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä. Paino ei ehkä tällöin tipu 8 kiloa 10 viikossa, mutta se pudotus on varmasti pysyvämpää ja samalla tapoihin on helpompi tehdä muutoksia, jotka pystyy oikeasti omaksua lopulta järkeviksi osiksi omaa arkea. Varmasti kaikkia painonpudottajia ja timmimpää kroppaa havittelevia houkuttaa saavuttaa suuria tuloksia lyhyessä ajassa, mutta useimmiten tuloksista tulee pysyvämpiä, kun itselleen ja omalle matkalleen sitä tavoitetta kohden antaa enemmän aikaa ja muistaa olla kärsivällinen sekä pitkäjänteinen.



Voiman ja lihasmassan, kuten monen muunkin asian kohdalla vaaditaan samoja asioita. Aloittelijoilla voiman ja lihasmassan kasvu hyppää usein reippaasti ylös, kun oikeita asioita ja valintoja tehdään säännöllisesti ja treenataan järkevästi näiden tavoitteiden suuntaisesti. Kokeneemmalla kuntoilijalla ja urheilijoilla samanlaisia huippukehityksiä nähdään enää harvemmin. Jos itse paukuttelin crossfitin aloittaessani uusia peeärriä lähes viikoittain helposti 5kg lisäyksilläkin eri liikkeissä, niin enää näin käy huomattavasti harvemmin ja jopa 1kg lisäykselle vanhaan maksimiinsa huomaa hurraavansa. Voiman kasvattaminen vaatii huomattavasti enemmän panostusta ja spesifiä treeniä, intensiteetin kasvatusta ja volyymin tsekkailua, jos ja kun tuloksia haluaa edelleen syntyvän ja kehitystä tapahtuvan.

Yksi asia miksi kaikkea ei myöskään kannata laittaa heti alussa likoon on se, että miksi suotta tuhlata heti kerralla kaikki pelinappulat, kun pienemmilläkin panostuksilla voi saavuttaa tuloksia ja edetä hyvää tahtia kohti niitä omia päämääriä. Jos laitat heti kaiken reservissä olevan niin sanotusti all in, mistä enää lisätä, kun se niin sanottu tasannevaihe yllättää?  Tekemällä järkeviä muutoksia ja panostamalla asioihin osa-alue kerrallaan et hajoita kroppaasi ja päätäsi ja pystyt toteuttamaan matkaasi fiksummin. Mieti vaikka painonpudotusta ja kiinteytymistä, jos heität heti kalorit minimiin saat varmasti vaa'an näyttämään hetkessä mukavampia lukemia, mutta samalla valitettavasti usein lyödään keho lukkoon ja paino ei hievahdakaan alaspäin enää parin viikon jälkeen, vaikka mitä tekisit. Valintoja ja toteutustapoja on erilaisia, mutta itse suosin pysyvämpiä tuloksia ja muutoksia pitkäjänteisempien ja kärsivällisyyttäkin vaativien prosessien avulla, koska useimmiten tällöin saavutetaan pysyvämpiä tuloksia ja nimenomaan tuloksia sinne haluttuun suuntaan. Pitkäjänteisyys sekä kärsivällisyys ovat usein kaiken a ja o pidemmän aikavälin tavoitteissa. Muista siis panostaa myös matkaan ja nauttia siitä, vaikka sitten pitäisitkin päätavoitteen ja niin sanotun maalin kirkkaana mielessäsi. 


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Se aika kuusta

Ollappa nainen. Joka neljäs viikko itseinho täyttää mielen ja peilistä vastaan katsoo turvonnut olemus. Joskus tuntuu, että hyvin pienetkin asiat alkavat ärsyttämään ja itkuherkkyys kasvaa. Ei osaa sanoa mikä siihen on syynä, mutta sattumoisin joku vain mättää. Tulee tiuskittua itsekseen, joskus myös muille ja manattua kaikkea maan ja taivaan väliltä sekä murehdittua turhiakin asioita. Jostain syystä nälkäkin vaivaa koko ajan! Voisin syödä kaiken mitä edestäni löydän ja usein syönkin. Herkkuja tekee mieli koko ajan ja vaikka kuinka on päättänyt pysyä makeasta erossa niin sitä vain tekee mieli, eikä himo helpota ennen kuin saa sitä itseään. Siis makeita herkkuja. Vatsaan koskee ajoittain enemmän ja sitten taas vähemmän, on muutes aika epämukava olo. Eikä muuten tee yhtään mieli treenata, vaikka tavallisesti se kuinka olisikin se oman arjen yksi henkireikä ja asia jota rakastan. Ei tänään, ei tällä viikolla. Ei huvita, ei jaksa, ei pysty ja ei kiinnosta, koska on se aika kuusta.


Nainen, tai siis me naiset kärsimme (ainakin mä kärsin, enkä tosiaan heittele mitään voltteja ja kärrynpyöriä tämän naisellisuuden ilmentymäni kanssa) menkoista, kuukautisista, verigreippipäivistä (kyllä, joku tuttu joskus käytti siivosti kyseistä nimitystä :D) ym. millä nimellä kukin tätä tahtookaan kutsua yhteensä noin neljäsosan vuodesta. Siis 1/4 vuodesta joudun käytännössä naisena kärsimään näistä ällötyspäivistä. Yhden neljäsosan vuodesta vietän siis pienissä pätkissä turvonneena, laiskana, makeanhimoisena ja ärsyyntyneenä minänä. Ja vaikka sama homma ainakin omalla kohdallani toistuu kuukausittain tulee se aina eteen yhtä yllättäen ja mukamas arvaamatta. 

Muistan nuorempana kadehtineeni, kun muut ikäiseni tytöt olivat jo ajoissa tulleet ns. "naisen ikään" ja minä sen kuin odottelin omien naisellisuutta ilmaisevien päivieni alkamista. Nuorelle tytölle se oli rankka paikka ja tunsin itseni sekä oman kehoni oudoksi. Tänä päivänä sanoisin nuorelle itselleni, että nauti rauhassa äläkä murehdi. Saathan elää vaihdevuosiin asti eli varmasti reilu 5-kymppiseksi nauttien noista naiseuden päivistä eli siis ihan yllin kyllin.

Naiseuden päivät siis koittivat lopulta nuorelle minälleni, vaikkakin keskivertoa myöhemmin kuten ehdin monesti erilaisista papereista ja kirjoista lukemaan ja josta terkkarikin muisti muistuttaa. Tiedän olevani sinällään onnekas, että omalla kohdallani kyse on usein nimenomaan ja ainoastaan yhdestä viikosta kuussa. Olen kuullut ja lukenut kauhutarinoita siitä, että jotkut saavat kokea kääntäen vain yhden niin sanotun normaalin viikon, kun uusi ryöpytys alkaa jo paaaaaljon aiemmin ilmoittamaan tulostaan ja lisäksi myös pitkittyy toisesta päästä.

Menkoista puhuminen oli jossain vaiheessa asia, josta on haluttu vaieta. Toisaalta se on asia, joka koskettaa hyvin montaa tässä maailmassa, tarkemmin sanottuna kaikkia naisia. Miksi se on asia, mistä hävetään puhua? Myös itselläni on ollut opeteltavaa asian kanssa, koska se on ollut kauan asia, jota on halunnut jollain tavalla peitellä ja josta on ollut hankala puhua. Ei enää. Kukaan meistä naisista ei oikeasti ole yksin asian kanssa. Varmasti löytyy kohtalotovereita jakamaan nämäkin tuntemukset ja sen, kun oma peilikuva ei miellytä, makeaa voisi syödä kaksin käsin, kiukuttaa eikä oikein mikään huvita, kuten alussa jo kirjoitinkin. Ja jos joku mies eksyy tämän lukemaan, niin kyllä, tällaista on välillä olla nainen. Siltikään mitään en vaihtaisi ja kyllä mä taas tykkään kaikista, nauran, olen iloinen ja pystyn katsomaan itseäni peilistä hymyssä suin, kieltäytymään herkuista ja olemaan ahmimatta kaikkea eteeni sattuvaa seuraavalla viikolla. Se on ennenkin nähty.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Motivaation syvin ydin

On asioita, joita tehdään koska on pakko. Sitten on asioita, joita tehdään jos siihen löytyy riittävästi motivaatiota, aikaa tai rahaa. Olen aiemminkin kirjoittanut motivaatiosta tai ainakin sivunnut aihetta joissakin kirjoituksissani. Esimerkiksi 10 askelta liikuntamotivaation löytämiseen ja tukemiseen kannattaa lukea, jos tuskailet liikunnan aloittamisen tai liikuntamotivaation ylläpitämisen kanssa olit sitten aloittelija tai ennestään liikuntaa harrastanut. Tänään ajattelin kuitenkin pureutua  yleisesti itse motivaation ytimeen:

Miksi?




Kun teemme ja toteutamme asioita, meillä on usein jokin syy siihen, miksi niin teemme. Jokin syy ohjaa meitä toimimaan ja tekemään asioita niin kuin teemme. 

Miksi pesen hampaat? Koska haluan niiden pysyvän puhtaana, henkeni tuoksuvan raikkaalta ja koska haluan välttää reiät hampaissa ja täten niiden mukana tuovan ikävän säryn

Miksi urheilen? Koska se saa ylittämään itseni ja tekee minusta vahvemman. Koska urheillessa minun ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin itse suoritukseen, tunnen itseni vapaaksi.

Miksi syön? Koska muuten en pysyisi elossa, enkä jaksaisi tai selviäisi päivän askareista.

Miksi pyrin nukkumaan aina vähintään 8 tuntia yössä? Koska tiedän ja olen oppinut, että vähemmillä yöunilla suorituskykyni on heikompi, olen alttiimpi stressaantumaan ja tiedän olevani väsyneempi.

Miksi käyn töissä? Koska ilman rahaa on nykymaailmassa vaikea pärjätä ja koska haluan auttaa ihmisiä.


Motivaation löytämistä ja sen ylläpitämistä pidetään yhtenä haastavimpana asiana. Esimerkiksi monet painonpudottajat tuskailevat, että on haastavaa pysyä kiinni annetuissa ruokavalio-ohjeissa ja liikkuminenkin tuntuu toisinaan aivan pakkopullalta. Joskus motivaatio lopahtaa kokonaan ja omat tavoitteet heitetään romukoppaan ja palataan vanhoihin totuttuihin tapoihin. Fysioterapeuttina törmään ihmisiin, jotka kuntoutuvat hyvin vaivoistaan ja sitten on niitä, jotka tyytyvät elämään vaivojensa kanssa, kun eivät jaksa toteuttaa tehtyä suunnitelmaa. Miksi näin? Kyse on siitä, miten paljon arvostat ja haluat kyseistä asiaa. Siis ihan todella. Pelkkä halukaan ei riitä, vaan koska olemme järjellisiä olentoja, tarvitsemme loppupeleissä aina jonkin selvän syyn sille, miksi jotain teemme. Perusteluja. Ne jotka ensimmäisenä luovuttavat eivät ole ainoastaan hukanneet motivaatiotaan, vaan heidän syynsä ja perustelunsa eivät alun alkaenkaan ole olleet riittävät asian toteuttamiselle ja alullepanolle.

Tästä päästään taas motivaation eri tasoihin: onko se sisäsyntyistä vai ulkosyntyistä? Eli yksinkertaisemmin haluatko todella itse muutosta ja esim. hyvinvoinnista ja terveydestä puhuttaessa saada itsesi parempaan kuntoon vai teetkö muutoksia omiin liikunta ja ruokailutottumuksiisi, koska joku toinen on huomauttanut painostasi tai lääkäri maininnut tarkastuksessa jotakin terveystottumuksistasi. Motivaatio saattaa löytyä ja pysyä yllä tietyn aikaa ulkosyntyisistä tekijöistä syntyneenä, mutta usein lopahtamiskynnys on valitettavasti suurempi. Kun itse haluat jotain ja myös päätät jotain ja kun sinulla on siihen selvät syyt, on motivaation ylläpitäminen huomattavasti helpompaa. Sekin voi tottakai kokea kolauksia, koska muutenhan elämä kävisi aivan liian helpoksi, mutta sekin kuuluu asiaan. Samalla pääset testaamaan itseäsi ja näyttämään, miten kova luu oikein olet.


Lähes jokaiselle päivän mittaan tekemälleni asialle löytyy siis jokin syvempi syy, joka motivoi tekemään ja toteuttamaan asiat niin kuin ne tapaan tehdä. Syyt myös erinäisten arkisten asioiden toteuttamiseen löytyvät siis miksi kysymyksen takaa ja se määrittää ainakin oman motivaationi kyseisen asian toteuttamiseen. Olen aikaansaavampi ja motivoituneempi silloin, kun asialla on jokin todellinen merkitys. Aina vastauksen miksi?-kysymykseen ei tarvitse olla suuri ja mahtipontinen, toisinaan pienetkin asiat merkkaavat ja saavat meidät toimimaan niin kuin toimimme.

Tätä motivaation syvempää ydintä tarkastellessa ja omaa motivaatiotasi pohtiessa kysy siis itseltäsi miksi? Oli tavoitteenasi tai tarkoituksenasi terveellisempien elämäntapojen omaksuminen, liikunnan aloittaminen, pyrkimys nukkua enemmän tai pysyä erossa herkuista tai harjoitella kolmesti viikossa kuntosalilla, kysy itseltäsi miksi? Kun pystyt rakentamaan itsellesi selvät vastaukset erilaisten toimintamalliesi ympärille on motivaatiosta kiinnipitäminenkin helpompaa ja myös tavoittelemiesi asioiden saavuttaminen vähemmän työlästä. Tällöin myös huomaat, ettei luovuttaminen ole vaihtoehto, koska se taistelisi voimakkaasti omia periaatteitasi ja halujasi vastaan. 

Jos päätät jotain ja todella haluat jotain, varmasti myös pystyt siihen. Jos vain osaat vastata kysymykseen, miksi?

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Hyvinvointini tukipilarit

Hyvinvointi koostuu niin monesta asiasta ja siihen vaikuttaa loppujen lopuksi niin moni asia, että on mahdotonta sanoa, millä on suurin merkitys koettuun hyvään oloon. Lisäksi hyvinvointi on hyvin yksilöllinen asia, johon vaikuttavat niin yksilön omat taustat, ajatukset kuin arvotkin. Tarkoitan, että on hyvin vaikea ja väärin mennä kenellekään sanomaan, miten elämää tulisi elää, koska jokaisen elämä rakentuu myös yksilöllisten tarpeiden ympärille elämän perusedellytysten kuten ravinnon, unen ja liikkeen lisäksi. 

Uskon siihen, että hyvinvointi on monen eri tekijän summa, jossa jokainen pienempikin osa-alue on merkityksellinen. Kotikäynneillä eri hoitokodeissa työni puolesta vieraillessani minulta kysytään usein, kuinka jaksan aina olla niin iloinen ja mistä saan kaiken energiani. En tosiaan osaa nimetä vain yhtä tekijää tai asiaa kysyjille, koska kyse on kokonaisuudesta. Siitä, että eri palaset ovat jollain tapaa loksahtaneet vihdoin paikoilleen ja on oikeasti hyvä olla. Se ei tarkoita, että kaikki olisi täydellisesti tai etten kaipaisi mitään, mutta rehellisesti, mun on hyvä näin. Toki haluan myös omalla toiminnallani ja tekemisilläni panostaa omaan hyvinvointiini ja siksi teen asioita, jotka lisäävät omaa hyvää oloani ja saavat kehon sekä mielen voimaan paremmin.



Positiivisuus vahvistaa positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta


Tottakai myös oma hyvinvointipalapelini kokee joskus vastaiskuja, palasia katoaa ja taas joutuu tarkemmin laittamaan syyniin omat arvot sekä tarkastella elämää ylipäänsä, mutta se kuuluu asiaan. Vaikka kirjoitukseni ovat pääosin positiivisia, en todellakaan elä missään pilvilinnoissa ja tiedän, että myös huonoja asioita tapahtuu. Uskon kuitenkin siihen, että positiivisuus vahvistaa positiivisuutta ja hyvää oloa, kun taas negatiiviset ajatukset saavat aikaan vain pahaa oloa ja negatiivisen kierteen, joka voi olla haastava katkaista. Pyrin siis olemaan antamatta negatiivisille ajatuksille turhaan liikaa valtaa ja yritän jollain tapaa löytää asioista myös valoisat puolet. Tämäkin on toki opeteltu asia ja joskus kaikesta huolimatta huomaan jonkin pikkuasiankin järkyttävän ja horjuttavan niin sanottua sisäistä rauhaa ja hyvää oloani. Onneksi tilanteet ovat usein kuitenkin korjattavissa.

Pois pilvilinnoista ja asioiden tarkastelua realistisesti


Myös omaan elämääni kuuluu surua, harmia, riitoja ja huonoja päiviä. Tosin, olen havahtunut siihen, että niitä on viime aikoina ollut paljon vähemmän. Uskon, että tähän merkittävästi vaikuttaa myös oma suhtautumiseni asioihin. Olen ehkä oppinut enemmän olemaan stressaamatta asioista, joihin en voi vaikuttaa ja ymmärtänyt myös sen, että kaikki asiat eivät tosiaan ole omissa käsissäni. Keskityn siis asioihin, joihin voin vaikuttaa, enkä pode syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa asioista, joihin en voi vaikuttaa. Teen parhaani ja jos se ei riitä niin sitten ei. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että luovuttaisin tai antaisin asioiden vain olla. Virheistäkin oppii. Pyrin myös aktiivisesti tekemään pieniäkin ratkaisuja omassa elämässäni, jos huomaan jonkin asian olevan viella ja mielen synkkenevän. On ihan normaalia, että joskus mieliala heittelee eikä huonoja päiviä kannata myöskään pelästyä tai alkaa väkisin välttelemään. Annan kaikkien tunteiden tulla, koska ne myös opettavat ja kertovat. Itsensä kuunteleminen ja hyväksyminen on tässäkin yhtenä avainasiana. Hyvä olo kun usein rakentuu nimenomaan sisältä päin eikä pelkästää ulkoiseen kuoreen ja saavutuksiin pohjaten, kuten olen aiemmin jo kirjoittanut.



Ihmisille, jotka kysyvät miten jaksan aina olla niin iloinen ja energinen sanoisin seuraavaa:


Kun liikkuu säännöllisesti, kun syö terveellisesti, monipuolisesti ja säännöllisesti ja kun pitää huolta hyvistä yöunista on jo huomattavasti energisempi ja virkeämpi. Elämän perusedellytyksistä huolehtimista ei siis todellakaan voi sivuuttaa ja näillä on väkisinkin tietty positiivinen vaikutus koettuun hyvään oloon. Jos et ole kokeillut, et voi tietää.

Pitää muista myös höllätä. Ketään meistä ei oikeasti ole luotu suorittamaan elämäänsä. Pitää uskaltaa tehdä asioita joista nauttii, syödä silloin tällöin herkkuja ja tarjota itselleen myös uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia. Jokainen meistä kuolee joskus, mutta sitä on liiemmin turha miettiä. 

Tee ja panosta asioihin, jotka saavat sut onnelliseksi ja mieti myös omia arvojasi. Jos jokin asia ei miellytä mieti, voisiko asiasta päästä eroon tai voisiko sitä jotenkin muuttaa, jotta mieli olisi parempi ja huomaisit hymyileväsi useammin. Elämässä jää liian helposti roikkumaan totuttuihin tapoihin ja toistaa itseään, vaikka samalla olemme laji, joka kaipaa myös haasteita ja toisinaan uudistusta. Ei ole väärin myöntää, jos jokin vanhempi asia ei enää miellytäkään, kun oma ajatusmaailma on kenties vuosien varrella muuttunut. Se mitä oli ennen, ei tarkoita että sitä olisi nyt ja ikuisesti. 

Lopeta turha stressaaminen, äläkä mieti liikoja. Asia, joka on saanut mut relaamaan ja samalla voimaan paremmin. Vihaan sanaa stressi. Se on nyky-yhteiskunnassa sellainen asia, joka tuntuu olevan jollain tavalla arvostettu ja jopa statusasia. Jos ei stressaa, ei voi menestyä. Stressi tuntuu myös olevan synonyymi sanalle kiire. Vihaan siis kiirettä ja stressiä ja pyrin niistä myös eroon, koska usein näiden tunnetilojen vallatessa, olen ihan itse saanut sen aikaan, joten myös minulta itseltäni löytyy ratkaisun avaimet. Stressittömänä ja kiireettömänä on mahdollisuus nauttia elämästä.

Kuuntele itseäsi ja ole rehellinen itsellesi! Ajatuksia tulee ja menee, mutta tunteet voivat joskus pysäyttää ja vaatia tarkempaa tarkastelua. Ole itsesi tuki ja turva, älä vihollinen. Opi myös hyväksymään itsesi.



Näillä sanoilla ja kirjoituksella, oikein hyvää Heinäkuun ensimmäistä viikkoa! <3