sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Rakas keho

Viime aikoina somessa ja mediassa on silmiini on osunut monenlaista kampanjaa kohdistuen ulkonäköön, ulkonäköpaineisiin, minäkuvaan ja itsensä hyväksymiseen. Ilta-Sanomat on käsitellyt omassa #oonhyvänäin juttusarjassaan ulkonäköpaineita kuluneen viikon aikana julkaisten erilaisia tarinoita eri-ikäisten, näköisten ja kokoisten kohtaamista ulkonäköpaineista ja itsensä hyväksymisestä. Viimeisimpänä instagramissa oman huomioni kiinnitti @pskykat.fi #rakaskeho -haaste, jossa Katarina Meskanen haastoi ihmisiä postaamaan oman kehotarinansa pyrkien yhdessä muuttamaan sitä, kuinka omasta kehostamme puhumme. Lukemani monet kehotarinakertomukset ovat olleet samaan aikaan surullisia, mutta niin kauniita. Ja parasta on ollut lukea, miten moni on onneksi löytänyt hyväksyvän suhteen itsensä ja oman kehonsa kanssa. Se siis todellakin on mahdollista!

Katarina kysyy postauksessaa: "Mitä hyvää sinun kehossasi on? Minkä tarinan haluaisit jakaa kehostasi? Mistä sinä olet kiitollinen kehossasi? Kerro tarinasi ja haasta muut mukaan!"

Tässä alla siis oma tarinani, niin lyhyesti kuin osasin sen ymmärrettävään ja myös instagramin rajoitettujen merkkimäärien sisään avata ja kirjoittaa...


"Rakas keho. Olen joskus ollut hukassa kanssasi. Olen nähnyt sinut riittämättömänä vaikka olet oikeasti ollut koko ajan juuri sellainen kuin sinun kuuluukin olla. Omat ajatukseni ja ympäristö ovat toisinaan valitettavasti saaneet minut luulemaan ettet riittäisi sellaisena ja olen tyhmänä myös takertunut kyseisiin ajatuksiin. Että olisi parempi olla timmimpi ja että mahtuisit tiettyihin raameihin. Anteeksi, että olen joskus mielessäni ollut niin eksyksissä sen kanssa, miltä sinun kuuluisi näyttää ja tuntua, että olen laittanut sinut kokemaan dieetit ja muut sekä taistelemaan niukilla energiavarastoilla suurta kulutusta vastaan. Anteeksi, että olen sanoillani ja teoillani lytännyt sinua ja kiitos, että olet siitä huolimatta nyt tässä, terveenä ja toimivana.

Virheistä voi onneksi oppia ja näen sinut tänä päivänä entistäkin arvokkaampana ja vahvempana. Olet osoittanut ja todistanut sinnikkyydelläsi että vaikeistakin vammoista voi saada itsensä taas toimintakykyiseksi, kun malttaa ja antaa aikaa, kun sinua, rakas kehoni, oppii kunnioittamaan ja kuuntelemaan. Kiitos että kestät ja kiitos kun korjaat tekemiäni virheitä.

Ei sillä ole väliä minkä kokoinen, näköinen tai painoinen olet. Vaan sillä, että mahdollistat sen, että pystyn tekemään asioita joista todella nautin. Tänä päivänä katson peiliin ylpein mielin, nähden sinut kauniina ja voimakkaana. Moni asia on vaikuttanut suhteemme syventymiseen ja siihen, että itseinhon tilalle on vihdoin muodostunut itseluottamusta, parempi minäkuva ja aitoa rakkautta. Hyväksyttyäni sinut sellaisena kuin olet, olen myös paljon onnellisempi. Näistä tunteista haluan myös jatkossa pitää kiinni. Ja vaikka mieleni ja suhteeni kanssasi joskus ailahtelisikin ja kokisi kolauksia palautathan minut taas järkiini siitä, millä todella on merkitystä."

--





Yllätyin, että herkistyin ihan tuota kirjoittaessani, mutta ei se oman kehon hyväksyminen aina itsellenikään ole ollut itsestäänselvä asia. Itseään on liian helppo verrata muihin ja nähdä ympärillä muut parempina ja arvokkaampina. Yksi herättelevä ajatus kaiken itsensä ja oman kehonsa kunnioittamisessa on ollut ajatus siitä, että puhuisinko ihmisille ympärilläni kuten puhun itse itselleni.

Varmasti jokainen on joskus miettinyt omaa ulkonäköään ja omaa kehoaan, katsonut itseään liian kriittisin silmin ja muodostanut ajatuksia siitä millaiselta muka pitäisi näyttää ja miten jonkun näköisenä tai kokoisena olisi parempi olla. Joskus paineita ja haasteita oman kehonsa hyväksymisessä ja arvostamisessa voivat aiheuttaa myös ulkopuolisten kommentit ja sanomiset. Jutut siitä, miten painoindeksin ja vaakalukeman on annettu määrittää koko minuus ja vaikuttaa raskauttavasti omaan kehonkuvaan ja itsensä arvostamiseen ovat todella surullisia. Kuitenkin tälläistenkin asioiden jälkeen omaa kehoaan voi kuitenkin oppia rakastamaan. On tärkeää ymmärtää, että jokainen keho on erilainen, eikä aiemmin sanottujen ja kuultujen asioiden tarvitse määrittää sitä mitä olet tänä päivänä ja miten tänä päivänä puhut itsellesi ja mitä ajattelet omasta kehostasi. On myös hyvä muistaa, että me omilla tekemisillämme ja toimillamme, olemme esimerkkinä myös muille ympärillämme oleville. Jos jatkamme ja toistamme omia halveksuvia ajatuksiamme ja puheitamme omaa kehoamme ja ulkonäköämme kohtaan, miten toiset voisivat oppia kunnioittamaan omaa kehoansa ja olla vertailematta sitä muihin. On parempi edes yrittää, kuin olla yrittämättä. Omia ajatuksiaan itsestään voi muuttaa positiivisemmiksi ja oppia päästämään irti niistä negatiivisista sanoista ja ajatuksista. Ei kenenkään tarvitse jäädä niihin kiinni ja antaa niiden määrittää itseään.

Oman kehon hyväksyminen ja siitä välittäminen ovat ensi askeleita kohti hyvää oloa ja parempaa minäkuvaa. Kehosi on osa sinua. Kehu itseäsi ja arvosta itseäsi. Jokainen keho on kaunis ja merkittävä omalla ainutlaatuisella tavallaan. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että et voisi pitää itsestäsi huolta, päinvastoin. Kun esimerkiksi liikkuu ja syö sen vuoksi että kunnioittaa itseään ja omaa kehoaan, eikä sen vuoksi että rankaisee itseään tehdyistä virheistä ja sortumisista, on tulosten parempien, terveyttä tukevienkin elämäntapojen saavuttaminen helpompaa.



Vielä lopuksi...


Lupaathan mulle, että sanot joka päivä edes yhden hyvän asian itsestäsi ja kehostasi. Ja mieti noita asioita silloin, kun negatiiviset ajatukset ja negatiivinen itsepuhelu meinaa taas vallata mielesi. Näe itsessäsi hyvää. Ja kehonkuvan lisäksi, nosta itsessäsi esiin asioita ja piirteitä, jotka ovat hyviä. Kuten empaattisuus, ahkeruus tai mitä tahansa, minkä tiedä esimerkiksi luonteessasi olevan hyvää. Hyväksymällä oman kehosi ja itsesi ja rakentaessasi parempaa kehonkuvaa usein myös muut asiat ja hyvä olo seuraavat perässä. 


Instagramissa: @lujempimina

tiistai 3. syyskuuta 2019

Liikkuminen on elämisen elinehto



Liikkuminen on elämisen elinehto


Et välttämättä tunnista sitä vielä nuorempana elämässäsi niin hyvin, mutta vanhenemisen myötä ymmärrät kyllä, enkä haluaisi olla se ihminen joka myöhemmin tulee sulle sanomaan, että mähän sanoin. Liikkumalla pidät huolta kehostasi, kunnostasi ja jaksamisestasi. Liikkumalla pidät huolta siitä, että kun vihdoin se eläkeikä koittaa niin sulla olisi vielä voimavaroja ja mahdollisuus tehdä niitä asioita mistä tykkäät. Tai ainakin että olet liikuntakykyinen ja toimintakykyinen ja sulla olisi mahdollisuus valita. Kaikilla ei sitä ole, syystä tai toisesta. Kaikkeen emme tietenkään voi vaikuttaa, mutta jos löytyy yksikin asia mihin voit vaikuttaa, miksi et tekisi sitä? Varsinkin kun kyse on susta itsestäsi ja sun läheisistä ihmisistä.

Liikkuminen ei ehkä ole sun elämän tärkein asia, mutta liikkuminen ja omasta kunnosta huolehtiminen palvelee niiden sun elämän muiden tärkeiden asioiden toteuttamista. Siksi liikkumisen pitäisi oikeasti olla yksi sun elämän tärkein asia. 30 minuuttia päivässä ei pitäisi kenenkään elämässä olla ylitse pääsemättömän vaikea toteuttaa liikkumisen osalta, koska moni suomalaisista viettää esimerkiksi television ja älylaitteiden äärellä päivässä moninkertaisen määrän. Samalla kun kyse on on siitä, että liikkumista ei koeta riittävän tärkeäksi on kyse myös tottumuksiin juurtuneista tavoista ja toisinaan myös saamattomuudesta.

Liikkuisitko, jos tietäisit että sairastut liikkumatta? 


Liikkumisen merkitystä ja hyviä vaikutuksia tulisi korostaa enemmän niin, että se koskettaisi yhä suurempaa osaa ihmisistä. Ymmärrän, että voi olla haastavaa miettiä, että entäs jos se 2. Tyypin diabetes iskee minuun tai entäs jos saan aivoinfarktin ja entäs jos menetän liikuntakykyni elämäntapojeni seurauksena. Ennaltaehkäisy on haastava asia, koska ei konkreettisesti nähdä tai kyetä ymmärtämään sitä, mitä kyseiset asiat oikeasti tarkoittavat oman elämänlaadun ja elämisen kannalta. Samalla kyse on myös varmasti siitä, että näiden asioiden ei uskota sattuvan omalle kohdalle. Jos tietäisit sata varmasti saavasi vaikka aivoinfarktin vuoden kuluttua tästä hetkestä jos et muuttaisi elintapojasi ja alkaisi liikkumaan, mitä tekisit? Mä uskon ja voin melkein vannoa, että lähtisit liikkeelle ja tekisit kaikkesi välttääksesi tuon tilanteen.


Säännöllinen liikkuminen; arki- ja hyötyliikunta tai säännöllinen harrastaminen on yksi suurista tekijöistä terveydestä huolehtimisessa ja näin esimerkiksi erilaisten elämäntapasairauksien ennaltaehkäisemisessä. Liikkuminen on oikeasti halvin ja mutkattomin keino pitää itsestä huolta. Ei kaikista tarvitse tulla oman elämänsä huippu-urheilijoita tai löytää lajia joka koukuttaa ja jolle omistaa elämänsä. Liikkuminen on kuitenkin kaikille tärkeää, jotta voidaan ennaltaehkäistä elintapasairauksien syntymistä, säilyttää hyvä tuki- ja liikuntaelimistön kunto ja jotta oikeasti kyetään liikkumaan vielä vanhempanakin. Yksilölle sillä on loppujen lopuksi ihan hiton suuri merkitys.

Listaan nyt syitä, miksi sun kannattaa jatkaa liikkumista tai miksi sun kannattaisi alkaa liikkumaan:

Liikunnan tuoma hyvä olo ja endorfiinit
Kunto kohoaa

Virkistyt ja jaksat paremmin
Parannat hapenottokykyäsi, et enää hengästy kuten aiemmin

Olet energisempi
Unenlaatu paranee

Painonhallinta onnistuu paremmin
Nivelet saavat voitelua ja luut vahvistuvat

Lihaskunto kohenee
Hyvä esimerkki jälkikasvulle

Mahdollisuus yhteisöllisyyteen ja osana ryhmässä oloa
Mieliala kirkastuu

Turvotus jaloissa helpottaa
Niska- hartiaseudun ja selän kolotukset vähenevät

Luovuus paranee
Stressinsietokyky kohenee



Etsi ja löydä sun "miksi" liikkumiselle


Listaa voisi jatkaa, mutta pointti on, että liikkumisella on oikeasti mielettömästi hyviä, positiivisia vaikutuksia. Ja näitä positiivisia vaikutuksia voi tutkimusten mukaan saavuttaa jo sillä 30 minuutin liikkumisella päivässä, jonka voi jopa jakaa kahteen osaan! Tärkeintä on kuitenkin ALOITTAMINEN ja TOTEUTTAMINEN. Tärkeintä on etsiä se sinun oma MIKSI, joka saa sut liikkeelle päivästä, vuodenajasta ja kellonajasta riippumatta. Tee sun miksistä niin vahva, että sä todellakin saat itsesi liikkumaan säännöllisesti. Tutkiskele omaa arvomaailmaasi ja mieti miten liikkumisen avulla voisit tukea näiden arvojen toteutumista.

Esimerkki: monelle perhe on yksi tärkeistä arvosta. Jotta jaksat olla hyvä ja energinen vanhempi ja jotta jaksat osallistua lastesi leikkeihin sun täytyy pitää huolta myös itsestäsi. Haluat myös varmasti olla hyvä esimerkki lapsillesi ja seurata heidän kehitystään ja oppimistaan mahdollisimman terveenä. Liikkumalla pidät huolta, että nämä asiat ovat sinullekin mahdollisia.

Kun saat vahvistettua omaa miksiäsi, on päivittäin helpompi muistuttaa itselleen, miksi liikkuminen on tärkeää ja miksi liikkeelle kannattaa lähteä silloinkin kun ei välttämättä huvittaisi. Vaikka et olisi koskaan ollut liikunnan ystävä, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että et liikkuisi ollenkaan tänä päivänä tai ettet voisi oppia nauttimaan siitä. Menneisyyden huonojen kokemusten liikunnan parissa ei myöskään saisi antaa vaikuttaa tähän hetkeen. Älä keksi tekosyitä liikkumattomuudellesi, koska ne ovat ja pysyvät tekosyinä ja tekevät hallaa lopulta itsellesi ja läheisillesi. Etsi sen sijaan itsellesi syitä sille, miksi just sun kannattaa liikkua ja jatkaa liikkumista säännöllisesti. 

Liiku, jotta voit elää terveempää ja hyväkuntoisempaa elämää ja nauttia elämästäsi pidempään. Liiku, koska sä voit!


Muita postauksia aiheesta:

Sulla on vain yksi keho


Motivaation syvin ydin