sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Rakas keho

Viime aikoina somessa ja mediassa on silmiini on osunut monenlaista kampanjaa kohdistuen ulkonäköön, ulkonäköpaineisiin, minäkuvaan ja itsensä hyväksymiseen. Ilta-Sanomat on käsitellyt omassa #oonhyvänäin juttusarjassaan ulkonäköpaineita kuluneen viikon aikana julkaisten erilaisia tarinoita eri-ikäisten, näköisten ja kokoisten kohtaamista ulkonäköpaineista ja itsensä hyväksymisestä. Viimeisimpänä instagramissa oman huomioni kiinnitti @pskykat.fi #rakaskeho -haaste, jossa Katarina Meskanen haastoi ihmisiä postaamaan oman kehotarinansa pyrkien yhdessä muuttamaan sitä, kuinka omasta kehostamme puhumme. Lukemani monet kehotarinakertomukset ovat olleet samaan aikaan surullisia, mutta niin kauniita. Ja parasta on ollut lukea, miten moni on onneksi löytänyt hyväksyvän suhteen itsensä ja oman kehonsa kanssa. Se siis todellakin on mahdollista!

Katarina kysyy postauksessaa: "Mitä hyvää sinun kehossasi on? Minkä tarinan haluaisit jakaa kehostasi? Mistä sinä olet kiitollinen kehossasi? Kerro tarinasi ja haasta muut mukaan!"

Tässä alla siis oma tarinani, niin lyhyesti kuin osasin sen ymmärrettävään ja myös instagramin rajoitettujen merkkimäärien sisään avata ja kirjoittaa...


"Rakas keho. Olen joskus ollut hukassa kanssasi. Olen nähnyt sinut riittämättömänä vaikka olet oikeasti ollut koko ajan juuri sellainen kuin sinun kuuluukin olla. Omat ajatukseni ja ympäristö ovat toisinaan valitettavasti saaneet minut luulemaan ettet riittäisi sellaisena ja olen tyhmänä myös takertunut kyseisiin ajatuksiin. Että olisi parempi olla timmimpi ja että mahtuisit tiettyihin raameihin. Anteeksi, että olen joskus mielessäni ollut niin eksyksissä sen kanssa, miltä sinun kuuluisi näyttää ja tuntua, että olen laittanut sinut kokemaan dieetit ja muut sekä taistelemaan niukilla energiavarastoilla suurta kulutusta vastaan. Anteeksi, että olen sanoillani ja teoillani lytännyt sinua ja kiitos, että olet siitä huolimatta nyt tässä, terveenä ja toimivana.

Virheistä voi onneksi oppia ja näen sinut tänä päivänä entistäkin arvokkaampana ja vahvempana. Olet osoittanut ja todistanut sinnikkyydelläsi että vaikeistakin vammoista voi saada itsensä taas toimintakykyiseksi, kun malttaa ja antaa aikaa, kun sinua, rakas kehoni, oppii kunnioittamaan ja kuuntelemaan. Kiitos että kestät ja kiitos kun korjaat tekemiäni virheitä.

Ei sillä ole väliä minkä kokoinen, näköinen tai painoinen olet. Vaan sillä, että mahdollistat sen, että pystyn tekemään asioita joista todella nautin. Tänä päivänä katson peiliin ylpein mielin, nähden sinut kauniina ja voimakkaana. Moni asia on vaikuttanut suhteemme syventymiseen ja siihen, että itseinhon tilalle on vihdoin muodostunut itseluottamusta, parempi minäkuva ja aitoa rakkautta. Hyväksyttyäni sinut sellaisena kuin olet, olen myös paljon onnellisempi. Näistä tunteista haluan myös jatkossa pitää kiinni. Ja vaikka mieleni ja suhteeni kanssasi joskus ailahtelisikin ja kokisi kolauksia palautathan minut taas järkiini siitä, millä todella on merkitystä."

--





Yllätyin, että herkistyin ihan tuota kirjoittaessani, mutta ei se oman kehon hyväksyminen aina itsellenikään ole ollut itsestäänselvä asia. Itseään on liian helppo verrata muihin ja nähdä ympärillä muut parempina ja arvokkaampina. Yksi herättelevä ajatus kaiken itsensä ja oman kehonsa kunnioittamisessa on ollut ajatus siitä, että puhuisinko ihmisille ympärilläni kuten puhun itse itselleni.

Varmasti jokainen on joskus miettinyt omaa ulkonäköään ja omaa kehoaan, katsonut itseään liian kriittisin silmin ja muodostanut ajatuksia siitä millaiselta muka pitäisi näyttää ja miten jonkun näköisenä tai kokoisena olisi parempi olla. Joskus paineita ja haasteita oman kehonsa hyväksymisessä ja arvostamisessa voivat aiheuttaa myös ulkopuolisten kommentit ja sanomiset. Jutut siitä, miten painoindeksin ja vaakalukeman on annettu määrittää koko minuus ja vaikuttaa raskauttavasti omaan kehonkuvaan ja itsensä arvostamiseen ovat todella surullisia. Kuitenkin tälläistenkin asioiden jälkeen omaa kehoaan voi kuitenkin oppia rakastamaan. On tärkeää ymmärtää, että jokainen keho on erilainen, eikä aiemmin sanottujen ja kuultujen asioiden tarvitse määrittää sitä mitä olet tänä päivänä ja miten tänä päivänä puhut itsellesi ja mitä ajattelet omasta kehostasi. On myös hyvä muistaa, että me omilla tekemisillämme ja toimillamme, olemme esimerkkinä myös muille ympärillämme oleville. Jos jatkamme ja toistamme omia halveksuvia ajatuksiamme ja puheitamme omaa kehoamme ja ulkonäköämme kohtaan, miten toiset voisivat oppia kunnioittamaan omaa kehoansa ja olla vertailematta sitä muihin. On parempi edes yrittää, kuin olla yrittämättä. Omia ajatuksiaan itsestään voi muuttaa positiivisemmiksi ja oppia päästämään irti niistä negatiivisista sanoista ja ajatuksista. Ei kenenkään tarvitse jäädä niihin kiinni ja antaa niiden määrittää itseään.

Oman kehon hyväksyminen ja siitä välittäminen ovat ensi askeleita kohti hyvää oloa ja parempaa minäkuvaa. Kehosi on osa sinua. Kehu itseäsi ja arvosta itseäsi. Jokainen keho on kaunis ja merkittävä omalla ainutlaatuisella tavallaan. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että et voisi pitää itsestäsi huolta, päinvastoin. Kun esimerkiksi liikkuu ja syö sen vuoksi että kunnioittaa itseään ja omaa kehoaan, eikä sen vuoksi että rankaisee itseään tehdyistä virheistä ja sortumisista, on tulosten parempien, terveyttä tukevienkin elämäntapojen saavuttaminen helpompaa.



Vielä lopuksi...


Lupaathan mulle, että sanot joka päivä edes yhden hyvän asian itsestäsi ja kehostasi. Ja mieti noita asioita silloin, kun negatiiviset ajatukset ja negatiivinen itsepuhelu meinaa taas vallata mielesi. Näe itsessäsi hyvää. Ja kehonkuvan lisäksi, nosta itsessäsi esiin asioita ja piirteitä, jotka ovat hyviä. Kuten empaattisuus, ahkeruus tai mitä tahansa, minkä tiedä esimerkiksi luonteessasi olevan hyvää. Hyväksymällä oman kehosi ja itsesi ja rakentaessasi parempaa kehonkuvaa usein myös muut asiat ja hyvä olo seuraavat perässä. 


Instagramissa: @lujempimina

tiistai 3. syyskuuta 2019

Liikkuminen on elämisen elinehto



Liikkuminen on elämisen elinehto


Et välttämättä tunnista sitä vielä nuorempana elämässäsi niin hyvin, mutta vanhenemisen myötä ymmärrät kyllä, enkä haluaisi olla se ihminen joka myöhemmin tulee sulle sanomaan, että mähän sanoin. Liikkumalla pidät huolta kehostasi, kunnostasi ja jaksamisestasi. Liikkumalla pidät huolta siitä, että kun vihdoin se eläkeikä koittaa niin sulla olisi vielä voimavaroja ja mahdollisuus tehdä niitä asioita mistä tykkäät. Tai ainakin että olet liikuntakykyinen ja toimintakykyinen ja sulla olisi mahdollisuus valita. Kaikilla ei sitä ole, syystä tai toisesta. Kaikkeen emme tietenkään voi vaikuttaa, mutta jos löytyy yksikin asia mihin voit vaikuttaa, miksi et tekisi sitä? Varsinkin kun kyse on susta itsestäsi ja sun läheisistä ihmisistä.

Liikkuminen ei ehkä ole sun elämän tärkein asia, mutta liikkuminen ja omasta kunnosta huolehtiminen palvelee niiden sun elämän muiden tärkeiden asioiden toteuttamista. Siksi liikkumisen pitäisi oikeasti olla yksi sun elämän tärkein asia. 30 minuuttia päivässä ei pitäisi kenenkään elämässä olla ylitse pääsemättömän vaikea toteuttaa liikkumisen osalta, koska moni suomalaisista viettää esimerkiksi television ja älylaitteiden äärellä päivässä moninkertaisen määrän. Samalla kun kyse on on siitä, että liikkumista ei koeta riittävän tärkeäksi on kyse myös tottumuksiin juurtuneista tavoista ja toisinaan myös saamattomuudesta.

Liikkuisitko, jos tietäisit että sairastut liikkumatta? 


Liikkumisen merkitystä ja hyviä vaikutuksia tulisi korostaa enemmän niin, että se koskettaisi yhä suurempaa osaa ihmisistä. Ymmärrän, että voi olla haastavaa miettiä, että entäs jos se 2. Tyypin diabetes iskee minuun tai entäs jos saan aivoinfarktin ja entäs jos menetän liikuntakykyni elämäntapojeni seurauksena. Ennaltaehkäisy on haastava asia, koska ei konkreettisesti nähdä tai kyetä ymmärtämään sitä, mitä kyseiset asiat oikeasti tarkoittavat oman elämänlaadun ja elämisen kannalta. Samalla kyse on myös varmasti siitä, että näiden asioiden ei uskota sattuvan omalle kohdalle. Jos tietäisit sata varmasti saavasi vaikka aivoinfarktin vuoden kuluttua tästä hetkestä jos et muuttaisi elintapojasi ja alkaisi liikkumaan, mitä tekisit? Mä uskon ja voin melkein vannoa, että lähtisit liikkeelle ja tekisit kaikkesi välttääksesi tuon tilanteen.


Säännöllinen liikkuminen; arki- ja hyötyliikunta tai säännöllinen harrastaminen on yksi suurista tekijöistä terveydestä huolehtimisessa ja näin esimerkiksi erilaisten elämäntapasairauksien ennaltaehkäisemisessä. Liikkuminen on oikeasti halvin ja mutkattomin keino pitää itsestä huolta. Ei kaikista tarvitse tulla oman elämänsä huippu-urheilijoita tai löytää lajia joka koukuttaa ja jolle omistaa elämänsä. Liikkuminen on kuitenkin kaikille tärkeää, jotta voidaan ennaltaehkäistä elintapasairauksien syntymistä, säilyttää hyvä tuki- ja liikuntaelimistön kunto ja jotta oikeasti kyetään liikkumaan vielä vanhempanakin. Yksilölle sillä on loppujen lopuksi ihan hiton suuri merkitys.

Listaan nyt syitä, miksi sun kannattaa jatkaa liikkumista tai miksi sun kannattaisi alkaa liikkumaan:

Liikunnan tuoma hyvä olo ja endorfiinit
Kunto kohoaa

Virkistyt ja jaksat paremmin
Parannat hapenottokykyäsi, et enää hengästy kuten aiemmin

Olet energisempi
Unenlaatu paranee

Painonhallinta onnistuu paremmin
Nivelet saavat voitelua ja luut vahvistuvat

Lihaskunto kohenee
Hyvä esimerkki jälkikasvulle

Mahdollisuus yhteisöllisyyteen ja osana ryhmässä oloa
Mieliala kirkastuu

Turvotus jaloissa helpottaa
Niska- hartiaseudun ja selän kolotukset vähenevät

Luovuus paranee
Stressinsietokyky kohenee



Etsi ja löydä sun "miksi" liikkumiselle


Listaa voisi jatkaa, mutta pointti on, että liikkumisella on oikeasti mielettömästi hyviä, positiivisia vaikutuksia. Ja näitä positiivisia vaikutuksia voi tutkimusten mukaan saavuttaa jo sillä 30 minuutin liikkumisella päivässä, jonka voi jopa jakaa kahteen osaan! Tärkeintä on kuitenkin ALOITTAMINEN ja TOTEUTTAMINEN. Tärkeintä on etsiä se sinun oma MIKSI, joka saa sut liikkeelle päivästä, vuodenajasta ja kellonajasta riippumatta. Tee sun miksistä niin vahva, että sä todellakin saat itsesi liikkumaan säännöllisesti. Tutkiskele omaa arvomaailmaasi ja mieti miten liikkumisen avulla voisit tukea näiden arvojen toteutumista.

Esimerkki: monelle perhe on yksi tärkeistä arvosta. Jotta jaksat olla hyvä ja energinen vanhempi ja jotta jaksat osallistua lastesi leikkeihin sun täytyy pitää huolta myös itsestäsi. Haluat myös varmasti olla hyvä esimerkki lapsillesi ja seurata heidän kehitystään ja oppimistaan mahdollisimman terveenä. Liikkumalla pidät huolta, että nämä asiat ovat sinullekin mahdollisia.

Kun saat vahvistettua omaa miksiäsi, on päivittäin helpompi muistuttaa itselleen, miksi liikkuminen on tärkeää ja miksi liikkeelle kannattaa lähteä silloinkin kun ei välttämättä huvittaisi. Vaikka et olisi koskaan ollut liikunnan ystävä, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että et liikkuisi ollenkaan tänä päivänä tai ettet voisi oppia nauttimaan siitä. Menneisyyden huonojen kokemusten liikunnan parissa ei myöskään saisi antaa vaikuttaa tähän hetkeen. Älä keksi tekosyitä liikkumattomuudellesi, koska ne ovat ja pysyvät tekosyinä ja tekevät hallaa lopulta itsellesi ja läheisillesi. Etsi sen sijaan itsellesi syitä sille, miksi just sun kannattaa liikkua ja jatkaa liikkumista säännöllisesti. 

Liiku, jotta voit elää terveempää ja hyväkuntoisempaa elämää ja nauttia elämästäsi pidempään. Liiku, koska sä voit!


Muita postauksia aiheesta:

Sulla on vain yksi keho


Motivaation syvin ydin

torstai 15. elokuuta 2019

Ravintolisät avaimena hyvinvointiin? Vai sittenkin monipuolinen ruokavalio?



Moikka, kiinnostaisko sua käyttää hetki aikaa ja kuulla sellaisesta ihmiselämän mahdollistajasta kuin ruoka? Makroravintoaineiltaan ja energiaravintoaineiltaan se käsittää hiilarit, proteiinit, rasvat ja (alkoholin) sekä mikroravintoaineistaan mm. eri vitamiinit ja kivennäisaineet, jotka myös suojaravintoaineina tunnetaan ja jotka osallistuvat elintoimintojen ylläpitoon ja elimistön säätelytehtäviin. Ilman ravintoa ei ole elämää. Ilman ruokaa ei ole elämää. 





Monipuolinen ja riittävä ravinnonsaanti tukee monipuolista ja riittävää avainravintoaineiden saantia


Nykypäivänä kaupataan jos jonkinlaista pilleriä ja coctailia sillä verukkeella, että ne ovat avain hyvään oloon, hyvinvointiin ja kehon toimintaan. Että ilman niitä ei pärjäisi ja että et saa hyödynnettyä täyttä potentiaaliasi. Usein näiden erinäisien sloganien rinnalla unohdetaan kuitenkin mainita sellainen asia, että monipuolisella ruokavaliolla pidät huolen näiden samojen vitamiini- ja kivennäisainetarpeiden täyttymisestä luonnollisin keinoin. Toki ravintolisille on oma aikansa ja paikkansa, mutta harvemmin niitä tarvitsee nauttia ympäri vuoden tai päivittäin useita kertoja. Myös se on hyvä muistaa, että ravintolisät ovat nimenomaan lisiä (!!) eivätkä poista monipuolisen ja terveellisen ruokavalion merkitystä ihmiskeholle.

Ravintolisät ovat selvästi yksi tämän aikakauden hyvinvointihitti, mutta se ei todellakaan kerro siitä, että niiden käyttö olisi _välttämätöntä_ hyvinvoinnille ja terveydelle. Jos siis olet valmis hieman katsomaan ja miettimään mitä suuhusi laitat, syöt monipuolisesti ja terveellisesti myöskin herkkuhetkiä sallien, välttelemättä ja rajoittamatta turhaan ruoka-aineita ruokavaliossasi niin trust me, pärjäät kyllä ilmankin näitä hittituotteita ja sulla jää enemmän rahaa käytettäväksi siihen pureskeltavaan ja nautintoakin herättävään ruokaan. Ainakin itse mieluummin otan tarvittavat vitamiinit ja muut avainravintoaineet nauttimalla oikeaa ruokaa ja turvaudun purkkiin ja ravintolisiin vasta silloin, kun tiedän jonkin vitamiinin ym. saannin rajoittuneen. Esimerkiksi talvella meillä täällä Suomessa D-vitamiinilisän nauttiminen on todellakin perusteltua. Mikään pakko ei kuitenkaan ole käyttää suuria summia rahaa ravintolisiin ympäri vuoden ja voit silti voida hyvin, jos niin oikeasti haluat ja olet hieman valmis yrittämään.


Ravintolisien käyttäminen ei ole edellytys hyvään oloon, energisyyteen ja terveyteen



Erilaisia hittiaikakausia ja tuotteita nousee esille vähän väliä ja hetken päästä kukaan ei edes muista niitä. Ruoka sen sijaan on asia, joka on pitänyt ihmiset elossa ennen, nyt ja lähitulevaisuudessa, koska kehomme tarvitsee solutasolla energiaa elääksemme ja hengittääksemme. Ja sitä energiaa siis saamme kaloreiden muodossa nauttimamme ruuan ja myös juomien kautta. Riippuen ravinnon laadusta saamme syömämme ruuan mukana myös nimenomaan näitä erilaisia elimistölle välttämättömiä vitamiineja ja kivennäisaineita, toiset enemmän, toiset vähemmän riippuen siis ravinnon monipuolisuudesta. Mitä monipuolisemmin syöt ja kun et liikaa rajoita ruokavaliotasi ja kiinnität huomiota myös muihin asioihin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta voit oikeasti pötkiä pitkällekin hyvillä energiatasoilla ja hyvällä kehon toiminnalla _ilman_ ravintolisiä. Sekä mieli että suolisto kiittävät. Suolisto hyötyy pureskeltavasta ruuasta (mm. ravinnon kuitujen merkitys hyvälle suoliston bakteerikannalle). Pelkkien ravintolisien ottaminen käyttöön ei ole avain onnistumiseen ja hyvinvointiin, vaikka joku niin väittäisikin. Kokonaisuus koostuu niin paljosta, vaikka ravitsemus iso tekijä hyvinvoinnissa ja energisyydessä onkin. Toisinaan synteettisten (purkista otettavien) vitamiinien ja lisäravinteiden nauttiminen voi olla hyvinkin perusteltua ja joillekin välttämätöntä (esim tietyt sairaudet ja imeytymishäiriöt ym), mutta tavan tallaajan, joka katsoo vähän mitä suuhunsa laittaa, pitää huolen palautumisesta sekä liikkuu riittävästi ei todellakaan tarvitse turvautua lisäravinteisiin voidakseen hyvin ja ollakseen energinen. 




Mihin sitten kannattaisi kiinnittää huomiota?


Sen sijaan jos siis koet itsesi jatkuvasti väsyneeksi, energiatasot mataliksi ja jos siis haluat saada kehosi ja itsesi voimaan paremmin, suosittelen ihan ensimmäisenä jokaista tarkastelemaan rehellisesti ja esimerkiksi avun kanssa sitä omaa lautasmallia ja oman päivittäin nauttimansa ravinnon laatua, riittävyyttä ja monipuolisuutta, ennen kuin tartutaan yhen yhteenkään ravintolisäpurkkiin tai coctailiin. Jos oma päivittäinen ruokaympyräsi rakentuu ravinneaineköyhien ruoka-aineiden, samojen einesten ja keinotekoisten, voimakkaan sokeripitoisten ja tyydyttynyttä rasvaa sisältävien tuotteiden varaan ilman kuitupitoisia tuotteita, vihanneksia, hedelmiä, marjoja ym. niin en ihmettele jos kroppa ei toimi ja olo on vetelä. Myös ruokailun säännöllisyydellä on merkityksensä turvaten riittävä ja tasainen energiansaanti päivän aikana. Eikä se kroppa ja vointi korjaannu tällaisen elämän jäljiltä heti, joten malta hetki, panosta monipuoliseen ruokavalioon sen riittävyyteen ja säännöllisyyteen ja huomaa ero.

On myös hyvä muistaa, että vaikka näitä ravintolisiä kaupataan hyvin kärkkäästikin erilaisilla hyvinvointiin ja terveyteen yhdistettävillä sloganeilla, jyllää kaiken takana bisnes ja raha.  Myyntipuheissa vedotaan hyvinkin värikkäästi tuotteiden vaikuttavuuteen aina solutasolta lähtien ja tuotteiden luvataan pudistavan maksaa, toimivan solunsuojina ja vaikka mitä. Itselläni meni hermo ja aloin tätä tekstiä kirjoittamaan juuri sen jälkeen, kun mulle tavalliset tallaajat tuli kauppaamaan omaan kokemustietoonsa, selvästi valmiisiin myyntipuheisiin ja näihin väittämiin pohjaten kyseisiä ravintolisiä. Sitten kun heitin muutaman faktan/vastaväitteen/kysymyksen mitä olen ravitsemuksesta mm. ravitsemustieteiden peruskurssien opinnoissa oppinut niin toivotetaan hyvät päivänjatkot eikä ollakaan valmiita perustelemaan ja keskustelemaan. Mua alkoi suututtaa, miten moni ravinnosta ja ihmiskehon toiminnasta tietämätön varmasti tarttuu näihin myyntipuheisiin, koska kuulostaahan toi nyt ihan hiton hienolta: solunsuojaa ja maksan puhdistusta. Harmi vaan, että tuollaisilla tuotteilla et maksaasi puhdista, eikä solujen ympärille rakennu yhtäkkiä jotain soluja suojaavaa kerrosta tuotteiden käyttämisen myötä. Rahaa sen sijaan menetät. Verkostomarkkinointi ja suosittelubisnes on nykyajan juttu ja vaatii myös kuluttajalta enemmän valveutumista.


Mikä todella on syynä muuttuneeseen olotilaan? Paremmat valinnat vai ravintolisät?


Hyvä olo ei todellakaan ole riippuvainen ympärivuotisesta ja päivittäisestä hittituotteeksi nousseiden ravintolisien käytöstä, ei vaikka sun kaveri, perheenjäsen tai someidoli kuinka väittäisi niin. Varmasti jokainen, joka kyseisiä tuotteita käyttää oikeasti uskoo niiden toimivan ja uskoo syyn omaan hyvinvointiin olevan kyseisissä tuotteissa. En tässä vähättele siis kenenkään omakohtaisia kokemuksia tai väitä huijariksi (paitsi että kun suosittelee ja myy jotain niin ei pliis vääristellä fysiologiaa ja faktoja) ja mun mielestä on hienoa, jos omaa elämäänsä ja energiatasojaan on näillä keinoilla saanut kohotettua, mutta monesti kysyttäessä mitä teit ennen ja millä tavalla vastauksena saattaakin olla hyvin kuluttava elämäntyyli, jossa ei oikeasti panostettu niihin asioihin mitä pidetään hyvän olon tukipilareina kuten siihen oikeanlaiseen ravintoon, liikuntaan ja esimerkiksi unen laatuun. Kun tällaisessa tilanteessa tarttuu lisäravinteisiin niin varmasti vointi jollain tasolla kohenee (koska se keho saa taas niitä tärkeitä ravintoaineita, joita myös monipuolisesta ruokavaliosta saisi) ja sitä saattaa ajatella, että ilman ravintolisiä ei pärjää vaikka oikealla ja riittävällä ravinnolla voisi saada samat positiiviset vaikutukset aikaan. Ravintoasioiden osalta suosittelen kuitenkin edelleen ottamaan vinkkejä vastaan ravitsemusasioihin oikeasti perehtyneiltä henkilöiltä ja laillistetuilta terapeuteilta.




Tässä seuraavana myös näkemys mietittäväksi: Usein ravintolisämaailmaan astuva kaipaa jollain tavalla muutosta omaan oloonsa, haluaa olla virkeämpi ja jaksavampi arjessa. Nämä tuotteet saattavat olla se alkuun sysäävä tekijä, jonka myötä sitä alkaakin kiinnittämään enemmän huomiota unenlaatuun, liikkumiseen ja myös siihen ravitsemukseen ja sen laatuun. Mistä sitten erotat mitkä asiat ovat oikeasti näiden hyvinvoinnin peruspilareiden aikaansaamaa ja ansioita ja mikä taas  oikeasti puhtaasti ravintolisien ansioita? Ja mikä taas on esimerkiksi placeboa, kun niin kovasti uskotaan jonkin asian toimivan. Vai voisiko ilman ravintolisiä sittenkin pärjätä, jos oikeasti panostaa muuten eri osa-alueilla siihen omaan hyvinvointiin ja terveyteen, kuten jo aiemmin mainitsin? Mä myös mietin sitä, että kun mulle kyseisiä tuotteita on tultu kauppaamaan ja suosittelemaan, on se tehty profiilistani huokuvan hyvinvoinnin ja energisyyden perusteella. Mietinpä vain, että vaikutanko silloin oikeasti henkilöltä, joka näitä ravintolisiä tarvitsisi vai olisinko sittenkin bisneksen kannalta vain hyvä kasvo jatkamaan suosittelumyyntiä muille...



Vitamiinien ja kivennäisaineiden jatkuva liikasaantikaan ei ole terveellistä



Kannattaa myös muistaa että vaikka on kyse elimistölle tärkeistä ravintoaineista, ei niitä kuitenkaan kannata tai suositella popsittavan yltäkylläisesti ylitse omien tarpeiden. Erilaiset ravintolisät (ainakin ainesosaluettelon perusteella) sisältävät melko suuriakin määriä yksittäisiä vitamiineja. Kun tähän vielä lisätään normaalin ravinnon mukana tulevat vitamiinit, voi joidenkin ravintoaineiden saanti pompahtaakin ylitse suositeltujen rajojen. Tässäkään osa-alueessa enempi ei aina ole parempi. 


Ruoka ja ravintoasiat herättävät tunteita



Ravintoasiat tuntuvat muutenkin nykypäivänä olevan sellainen asia, mikä herättää tunteita suuntaan jos toiseen. Tämä tuntuu johtaneen jonkinlaiseen tieteellisen tutkitun tiedon ja ihmisten henkilökohtaisen kokemustieteen vastakkainasetteluun, että välillä oikeasti mietin että mihin tämä kaikki vielä johtaakaan... Omaa henkilökohtaisiin kokemuksiin nojaavaa markkinointia tehdään ravitsemuksen ja lisäravinteiden puolella todella värikkäästi mikä on mielestäni todella vastuutonta, koska sun elimistö ja sun kokemukset eivät tarkoita sitä että sama toimisi toiselle. Sen sijaan tiede ja tutkimukset puoltavat asioita, joita on tutkittu ja testattu isolla väestöllä, jopa vuosien ajan. Aina seasta löytyy niitä, joille jokin juttu ei toimi. Tottakai sinä voit itse kokeilla ja tutkia mikä toimii ja ei toimi itsellesi ja sinun keholle ja rakentaa oman ravitsemuksesi ja lautasmallisi sen pohjalta. Suositteleminen ja yleistäminen, että se sun oma juttu toimisi muille on kuitenkin tietyssä pisteessä vaarallista. Sen takia kehotankin jokaista, että tehkää niitä kokeiluja omissa keittiöissä, noudattakaa sitä ja tota - tonta ruokavaliota jos haluaa ja jos se toimii niin hienoa.

Muistetaan kuitenkin se, että eri ruoka-aineilla on todellakin merkityksensä meidän ravitsemuksessa ja kun jotain juttuja lähdetään radikaalisti karsimaan ja tiputtamaan pois niin tulisi tilalle muistaa löytää ja etsiä vaihtoehtoiset ruoka-aineet, joilla korvaat kyseisen ruoka-aineen mukana menettäväsi makro- ja mikroravinteet.




Ravitsemus ja ruoka on tärkeä osa hyvinvointia ja terveyttä. Eikä millään tällaisilla asioilla tulisi leikkiä. Ravintokeskusteluissa kuuluttaisin siis sitä tervettä järkeä ja myöskin vastuullisuutta jokaisen yksilön, ammattilaisen ym kohdalla. Peace.


PS. Ruoka on muutakin kuin energiaa ja makro- ja mikroravinteita jotka mahdollistavat olemassaolomme. Ruoka yhdistää ihmisiä samojen hetkien ääreen, hemmottelee makunystyröitä antaen erilaisia kokemuksia ja nautintoa ja vaikka mitä. Mä toivon, että mitkään ravintolisät ja keinotekoiset tuotteet ei oikeasti vie paikkaansa kaikelta tältä.


Mitä ajatuksia tämä kirjoitus herätti sinussa? 



Tarkoituksellakin hieman kärkkäästi kirjoitettu teksti. Kuitenkin kirjoitin asiat juuri niin kuin niistä tällä hetkellä ajattelen ja mitä olen oppinut. Uusien tutkimustietojen ym valossa olen aina valmis oppimaan ja myös muuttamaan mielipidettäni.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

10 treenifaktaa minusta

Treenaaminen ja liikunta on mulle tärkeitä asioita ja kun bongasin Marissan kivan treeniaiheisen postauksen halusin itsekin tarttua aiheeseen ja kirjoittaa omat treenifaktani esille. 

Ehkäpä tämä postaus avaa joillekin lukijoille ja seuraajilleni vielä paremmin omaa ajatusmaailmaani nimenomaan liikunnan ja treenaamisen ympärillä.



Treenitaustani



Olen tykännyt pienestä asti liikkua ja äitini mukana kävelin pitkiä lenkkejä rattaiden vierellä kuulemma melkein heti kun opin kävelemään. Jalkapallon aloitin ekalla luokalla, kun kaveritkin aloitti ja lopulta laji imaisi mukaansa ja olin se, joka jatkoi pelaamista teini-iästä ja muista huolimatta aina aikuisikään asti. Vasta fysioterapiaopitojen ja työkuvioiden haukattua isomman osan vapaa-ajastani jouduin miettimään muuta ja futis jäi taka-alalle. Kuntosalitreeni astui kuvioihin v. 2011 ja muutamaa vuotta myöhemmin Crossfitin on rampin käytyäni olin aivan myyty lajille ja harrastanut sitä siitä asti vähemmän ja enemmän tavoitteellisesti. Futis pysyi kuvioissa edelleen ja vasta 2017 kauden jälkeen olen jättäytynyt pois lajin parista niin sanotusti kokonaan. Tällä hetkellä päälajini/harrastukseni on crossfit. Silti kyllä huomaan edelleen haikailevani futiskentille.



Kesä 2013


Treeni-inhokkini



Jos crossfit maailmaa miettii niin yksittäisistä liikkeistä käsilläseisonta punnerrus eli handstand push-up on ikuinen inhokkini. Toki myös siksi, että olen todella huono siinä. :D Juokseminen on myös yksi osa-alue, josta en oikein koskaan ole oppinut nauttimaan tai etenkään pitkien matkojen juoksemisesta. Innostun, jos treenissä on esim 400m-1km mittaisia juoksupätkiä ja myös n. 5km matkoja on kiva juosta, mutta 10km tai enemmän niin hell no, en innostu. En taida koskaan olla juossut yli 13km. Silti kyllä haaveilen puolikkaan juoksemisesta ja toisinaan se juoksukärpänen puraisee minuakin. 


Ennätykseni



Olen voittanut joukkueeni (pk-35 Vantaa) kanssa jalkapallossa Naisten Liigan Suomen mestaruuden v. 2010 heti ensimmäisellä kaudellamme liigassa, nousumme jälkeen. Yksi hienoimmista hetkistä futisuraltani. 

Crossfitissa olen kisannut pienemmissä kisoissa muutamia kertoja ja v. 2017 oli hieno hetki kun voitin yhdet cf kisat Lappeenrannassa. Se tuntui niin hienolta, kun en sellaisesta osannut edes unelmoida.





Motivaationi nyt


...on kova!! Haluan kehittää heikkouksiani tullakseni vahvemmaksi ja ollakseni kovemmassa kunnossa kuin aiemmin. Nautin itseni haastamisesta. Mutta vaikka sanonkin että motivaationi on kova ja haluan kehittyä, ei se kohdallani tarkoita sitä että olisin valmis uhraamaan kaiken muun. Treenaan siis 4-5 kertaa viikossa ja tiedostan kehitykseni mahdollisuudet ja rajat tämän treenipanostuksen puitteissa. En tavoittele tähtiä taivaalta, mutta kehitystä se on pienikin kehitys ja haluan myös säilyttää treeni-innon ja nautinnon harrastukseni eli tämän crossfitin parissa.


Tavoitteeni


Haluan olla parempi versio itsestäni ja kehittää eri fyysisiä ominaisuuksia monipuolisesti. Yhdet crossfit kisat on tulossa nyt elokuussa Turussa, Turun tuomiopäivät, ja ne mielessäni treenaan tällä hetkellä. Olen kilpailuhenkinen, joten kyllähän se toisiakin vastaan kisaaminen todella sytyttää! 

Yleisesti kuitenkin harrastamista ja liikuntaa miettiessä ja tavoitteista puhuttaessa pitkällä tähtäimellä on taustalla myös ajatus pitää itsestäni huolta, pysyä terveenä ja välttää loukkaantumisia. Haluan olla terve ja vahva vielä vuosienkin päästä, vaikka treenitavat, treenimäärät ja harrastuskin muuttaisi muotoa matkan varrella.


Suhtautumiseni harjoitteluun


Olen päättäväinen ja sitoutunut. Treenaan tällä hetkellä ulkopuolisen cf ohjelmoinnin mukaan, joka sisältää 5 ohjelmoitua treenikertaa viikossa ja siis myös sen, mitä liikkeitä ym treeneissä teen. Pyrin treenaamaan ohjelmoinnin mukaan, mutta huomatessani kehon kaipaavan lepoa lepään ja jos joskus tekee mieli tehdä jotain muuta niin voin skipata treenin. En siis ole täysin ehdoton harjoitteluni suhteen ja osaan kyllä joustaa. Samalla kuitenkin tiedän, että kehittyminen vaatii harjoittelua ja jos jonkin päätöksen teen niin siitä pyrin pitämään kiinni. Sanoisin siis että suhtautumiseni harjoitteluun on sitoutunutta, mutta ei täysin ehdotonta. Liikunnasta ja harjoittelusta pitää myös voida nauttia, mutta aina nautinto ei välttämättä ole taattu ja sekin on okei. Joskus kun mennään oman kestävyyden ja voimien äärirajoilla tekisi mieli luovuttaa, mutta fiilis jälkeen on niin palkitseva, että harvemmin jätän treenejä kuitenkaan kesken. 



Inspiroidun


Kavereiden kanssa treenaamisesta, omasta kehityksestä ja kovista treeneistä, sekä toki crossfit skenessä vaikuttavien niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin harrastajien seuraamisesta esim. somessa. Yleisestikin muiden tekeminen ja harrastaminen inspiroi itseäkin yrittämään enemmän ja toki se, kun huomaa itse jaksavansa paremmin ja voivan hyvin on todellakin asia, mikä saa jatkamaan myös vaikeampina aikoina.




Identiteettini


Sanoisin, että liikunta ja treenaaminen on todella iso osa itseäni ja identiteettiäni. Varmasti aina jollain tapaa tulen liikkumaan ja treenaamaan ja asetan liikkumisen ja itsestäni huolehtimisen todella korkealle arvoissani. Nuorempana futis oli todella iso osa mua ja kun kilpaurheilu kyseisen lajin parissa jäi olin hetken aikaa todella hukassa enkä tiennyt mitä tehdä. Futiksen jälkeen olen oppinut, että ei se ole se pelkkä laji, vaan liikunta ja treeni ylipäänsä. Toki kun eli ja hengitti jotain lajia useiden vuosien ajan niin voi tulla tyhjä fiilis lopettaessa, mutta sen tyhjiön tilalle voi löytää uuden nautinnon.


Some


Some on hyvä paikka hakea treeni-inspistä ja hyvää fiilistä liikunnan suhteen, jos sitä osaa käyttää oikein eikä ota muiden tekemisestä paineita ja muistaa oman elämän. Itse tykkään myös jakaa paloja omasta treenaamisestani ja harrastamisestani muille ja teen sitä edelleen, koska monelta olen saanut kiitosta ja että se inspiroi. Samaan aikaan se on myös mulle sellaista tietynlaista treenimuistojen keräämistä ja taltiointia, josta voi nähdä fiilikset ja kehityksen. Aikoinaan aloitin mm. vanhan blogini nimenomaan treenipäivitysten tekemistä varten ja vaikka nyt tämä uusi blogi toimiikin ehkä enemmän hyvinvoinnin näkökulmasta ja kokonaisvaltaisemmin on liikunta ja treeni edelleen itselleni se tärkein juttu.




Haaveeni


Haluan olla hyvässä kunnossa ja toimintakykyinen vielä vanhemmallakin iällä. Haaveissani on myös, että pystyn ja jaksan jatkaa crossfitin harrastamista ja ehkä jonain päivänä kisata myös kovemmissa kisoissa täällä Suomen kamaralla. Samalla haaveenani on inspiroida myös muita liikkumaan ja pitämään itsestään huolta, koska liikunta on yksi asia, minkä avulla on mahdollista ennaltaehkäistä montaa vaivaa ja parantaa elämänlaatua. Haaveissani on tehdä laajemmalla skaalalla myös töitä liikunnan, treenin ja hyvinvoinnin parissa. Millä tavoin, sen tulevaisuus näyttää. :) 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Ei ole väärin haluta viihtyä paremmin omassa nahassaan — Ulkonäköön liittyvistä tavoitteista ja muutoshalusta


Ulkonäkömme on osa meitä ja vaikka joskus itsestänikin tuntuu siltä, että liian moni asia pyörii ulkonäön ympärillä on jokaisella ihmisellä oikeus kantaa itseään ja omaa kehoaan ylpeydellä ja myös halun tullen muokata sitä sen mukaan miten itse näkee ja kokee tarpeelliseksi. Ei ole väärin haluta viihtyä paremmin omissa nahoissaan ja asettaa myös tavoitteita tai herätellä muutoshalua ulkonäölliset tavoitteet mielessä.

On hienoa, että yhä enemmän puhutaan kehopositiivisuuden puolesta ja että meitä ihmisiä herätellään pohtimaan omaa ajatusmaailmaa sen osalta miksi esimerkiksi treenitavoitteita asetetaan tai elämäntapamuutoksia aloitetaan. Etteivät kaikki aloittamiseen ja toteuttamiseen liittyvät syyt olisi pelkästään ulkoisiin seikkoihin liittyviä eli se miltä näytämme. Etteivät ihmiset dieettaisi koko elämäänsä, liikkuisi pelkkä painonpudotus mielessä ja oppisivat myös näkemään sen oman kehon kauneuden ja hyväksymään sen selluliiteistä ja möhkyröistä huolimatta. Jokaisen keho muuttuu ja muokkaantuu vanhenemisen ja eri elämäntapahtumien myötä. Ihan jokaisen, vaikka luulisitkin, että se on vain se sun oma keho joka kokee muutoksia, se ei ole niin. On itsensä kiusaamista yrittää mahtua muottiin, joka sopi itselle esim 10 vuotta sitten. 

Mun mielestä on hyvä asia, että itsensä ja oman kehonsa arvostamisesta sellaisena kuin on puhutaan enemmän ja itsekin pyrin myös omalla tekemiselläni ja olemisellani kannustamaan ihmisiä pois siitä kuuriluontoisesta, dieettikeskeisestä ja herkästi jojoilevasta ajatusmallista, joka hyvin herkästi nojaa vain niihin ulkonäöllisiin seikkoihin. Hyvinvointi ja hyvä olo on nimittäin loppujen lopuksi paljon pintaa syvemmällä eikä pelkästään siinä mitä lukemaa puntari näyttää, montako senttiä on vyötärönympärys tai mikä on kehon rasvaprosentti. Se on nimittäin oikeasti niin paljon muutakin.


Haluaisin kuitenkin sanoa, että jos teet muutoksia tapoihisi ja tottumuksiisi ulkonäön vuoksi ja halusta näyttää paremmalta tai pudottaa muutaman ylimääräisen kilon se ei kuitenkaan tee susta paskempaa ihmistä. Vaikka kuinka minä tai kuka tahansa muu sanoisi, että opi rakastamaan kehoasi ja tee muutoksia mieluummin terveyttä ja hyvää sisäistä oloa ajatellen niin se ei välttämättä toimi kaikkien kohdalla niin, koska ei ymmärretä millä tavalla olo voisi olla parempi. Sen sijaan monelle on helpompi nähdä miten se oma keho muuttuu ulkoisesti kun peiliin katsoo ja se saattaa olla se alkuun sysäävä tekijä, jota ei pitäisi kaikesta huolimatta liikaa väheksyä ja lytätä. Ulkoisista seikoista starttaava ja alulle laitettu muutos voi kuitenkin matkan varrella muuttua, jolloin parempiin valintoihin huomaakin kiinnittävänsä enemmän huomiota nimenomaan sen sisäisen voinnin tai suorituskyvyn kuin ulkonäön vuoksi kuten itsellänikin kävi. Mun mielestä sisäisen hyvän olon etsimisen tai ulospäin paremmalta näyttämisen ei tarvitse olla toisensa poissulkevia asioita. 



POINTTINI on, että vaikka omat tavoitteesi tai muutoshalusi olisi saanut alkunsa ulkoisista seikoista, on tärkeää ettet kuitenkaan rakenna koko identiteettiäsi ulkonäkösi varaan.


Tai että oikeasti ajattelisit onnen löytävän sinut, kun olisit muutamia kiloja kevyempi. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö sulla saisi tai voisi olla myös tavoitteita, jotka liittyvät ulkonäköön. Tietty järki on toki hyvä pitää mukana ja aina on syytä miettiä hieman syvemmin miksi sitä omaa ulkokuorta pitää niin merkityksellisenä tai miksi sitä haluaa muokata. Mutta jos ajatustavat muutoksen ja tavoitteen takana ovat terveellä pohjalla, en mä ainakaan henkilökohtaisesti näe vääränä tai tuomittavana sitä, jos haluaa paremmilla valinnoilla ja muutoksella myös saada ulkoista muutosta aikaan (esim pudottaa pari kiloa tai saada kroppaa tiiviimmäksi/lihaksikkaammaksi) ja vaikuttaa siis siihen, minkä näköinen henkilö sieltä peilistä katsoo takaisin. Se, onko tälläisille ulkonäöllisille muutoksille oikeasti tarvetta onkin sitten toinen juttu.


Kenties syitä siihen, miksi tästä ulkonäkökeskeisestä tavoitemaailmasta halutaan päästä tietyllä tavalla irti ja miksi kehopositiivisuudenkin puolesta puhujia löytyy yhä enemmän on se, että valitettavasti niin monella hämärtyy se oma suhtautuminen omaa kehoa kohtaan eikä esimerkiksi kehon muokkaamista, treenillä ja syömisellä siihen vaikuttamista osata tehdä järkevästi/terveellä tavalla, jolloin suhtautuminen näihin asioihin ja omaa kehoa kohtaan myös valitettavasti voivat herkästi karata niin sanotusti väärille raiteille. Ajatellaan ettei olla riittäviä ja hyviä ennen kuin ollaan tietyn painoisia, tietyssä rasvaprosentissa tai ennen kuin vatsapalikat loistaa. Hävetään omaa kehoa ja sitä miltä näytetään, vaikka siihen ei oikeasti ole mitään tarvetta. Tai yritetään väkisin päästä siihen muotiin, mihin sovittiin vuosia sitten. 

Omaa kehoa ei tarvitse heti tai koskaan rakastaa, mutta sen voi oppia hyväksymään. Hyväksymisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tyytymistä, jos et sitä itse halua tai jos se ei tunnu sinulle oikealta.

Sä voit edelleen olla ylpeä ulkoisista saavutuksistasi, jos se on sulle tärkeä juttu. Ulkonäkö ja ulkoinen habitus on yksi osa meitä, se näkyvin osa, mutta muista, sen pinnan alla on niin paljon myös kaikkea muuta ja merkityksellistä, jolle on myös syytä antaa painoarvoa. Ja kuten olen aiemmin sanonut ja myös henkilökohtaisesti todennut, se hyvä sisäinen olo ja fiilis heijastuu myös ulos. Eikä meidän jokaisen tarvitse missään nimessä yrittää mahtua samaan muottiin! 

Sä itse teet päätöksesi siitä, mikä sun elämässä on suurin syy muutokseen ja hyvään oloon. Oli se sitten ulkonäkö tai ne kaikki muut asiat, sä itse teet päätöksen. Muista kuitenkin, että kukaan ei katso niitä sun kiloja, koska meillä kaikilla on oma keho josta pitää huolta ja se oma elämä elettävänä. Tai jos jollain oikeasti on aikaa ja tarvetta arvostella toisen ulkonäköä niin hän ei ole sen arvoinen, että siihen tulisi kiinnittää mitään huomiota. Tärkeintä kaikessa muutoksessa loppupeleissä on se, että sä olet itse sinut niiden päätösten kanssa joita teet ja että teet niitä ITSEÄSI etkä muita varten. Oli kyse sitten ulkoisista seikoista tai siitä sisäisestä hyvästä olosta ja terveydestä.

Lainatakseni itseäni ja joskus vuosi sitten kirjoittamaani, joka pätee omassa ajatusmaaimassani edelleen ja kenties hieman yksinkertaistettuna tiivistää tämän kirjoittamani: 


"Se tapahtuuko  esimerkiksi treenaaminen ulkonäön vai  suorituskyvyn vuoksi ei ole toisensa poissulkevaa. Treenaa ja syö ja tee asioita niin kuin sä haluat, äläkä anna muiden kyseenalaistaa tekemisiäsi. Kuitenkin muista se, että sä myös varmasti kelpaat sellaisena kuin olet." 💎



torstai 30. toukokuuta 2019

Levon merkitys ja merkit alipalautumisesta


Lepo ja palautuminen on nykyisin yksi mun lempi aiheista, koska oman tekemisen ja kantapään kauttakin opittujen asioiden avulla ymmärrän aiheen merkityksen paremmin omassa elämässäni ja haluan painottaa tämän aiheen merkitystä myös muille aktiiviliikkujille sekä tavan tallaajille. Jos lepopäivien pitäminen toisinaan innostuksen keskellä tuntuu jäävän, muistuttele itsellesi siitä, että palatuminen on osa suoritusta ja kehitystä. Sitä ei voi laiminlyödä jos haluaa olla paras versio itsestään, olla energinen ja voida hyvin. Sen sijaan, jos tätä osa-aluetta aktiivisesti laiminlyö voivat seuraukset olla kovia. Toki kehoa pitää ensin kuormittaa, jotta saadaan hyviä terveysvaikutuksia, mutta pitää osata havainnoida milloin liika on liikaa ja milloin kroppa kaipaa lepoa.


Ihminen ei ole robotti, joten se ei kestä jatkuvaa kuormitusta ilman lepoa ja seurauksia. Uni, kehonhuolto, aivot narikkaan tähtäävä tekeminen ja oleminen, meditaatio, kevyt liikunta, liikkuminen/oleilu luonnossa ym ovat keinoja palautumisen harjoittamiseen. Ja kyllä, joskus palautumista ja lepäämistäkin saattaa olla tietoisesti hyvä harjoittaa, jos on sitä tyyppiä että jatkuvasti on monta rautaa tulessa ja aivot käyvät kierroksilla.

Mistä sitten tiedät, että olisi syytä levätä ja kiinnittää enemmän huomiota palautumiseen? Sanotaan näin, että fiksuinta on levätä ja muistaa palautua jo ennen minkäänlaisten oireiden ilmenemistä. Eli ottaa sitä lepoa ennen kuin keho tai mieli sen tarpeesta edes ilmoittaa. Aktiiviliikkujalle esimerkiksi treenien rytmitys ja selkeät lepopäivät kalenterissa ovat yksi keino jeesata tässä asiassa.


Jos kuitenkin olet innosta puhkuessasi huomaamattasi ajautunut alipalautuneeseen tilaan, saattaa kehossasi ilmetä esimerkiksi seuraavia oireita/merkkejä:

Suoritusteho/kyky treeneissä laskee siitä huolimatta, että olet koko ajan tähdännyt kehitykseen tai liikkunut aktiivisesti esim kunnonkohotusmielessä.

Leposykkeen kohoaminen. Jo levossa ollessa syke on tavallista korkeampi.
Sykkeen yllättävät nousut arkiaskareissa tai ns tavallisessa liikkeessä, esim portaissa kohtuuttoman korkeat sykkeet ja mahdolliseati hidas sykkeen palautuminen rasituksen loputtua.

Levoton nukkuminen. Tästä esimerkkinä heräily useita kertoja yössä, nukahtamisen vaikeus ja yleisestikin väsymys siitä huolimatta että nukkuisi. Myös unen laatu voi olla jotain ihan muuta, vaikka päällisimän puolin nukuttuja tunteja tuntuisikin kertyvän sama määrä kuin aina.

Mielialan vaihtelut. Tähän voi liittyä myös se, että pienemmät ongelmat koetaan todellista suurempina.

Vireystilan lasku. Pakottava väsymys päivisin ja tuntuu ettei energiaa riitä millään, vaikka muuten huolehtisi hyvin elämän eri osa-alueista.

Heikko vastustuskyky ja tavallista toistuvampi sairastelu. Flunssaa flunssan perään, vaikka välissä ei olisi ehtinyt kunnolla itseään vielä edes rasittamaan.

Tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen, kuten rasitusvammojen yleistyminen ja jatkuvat pikkukrempat kropassa voivat myös viestiä siitä, että keho kaipaisi nyt kunnon lepoa.


Jokainen ihmiskeho reagoi yksilöllisesti alipalautumiseen ja antaa merkkejä levon tarpeesta, jos sitä ei ajoissa osaa itse antaa. Oireet voivat olla yksittäisiä tai niitä voi ilmetä useampia yhtä aikaa. Toisinaan omaa kehoa voi olla haastavakin lukea ja eivät nämäkään merkit yksittäin välttämättä aina ole pelkästään liian rasituksen tai alipalautumisen merkkejä.  Listalta voi myös löytyä muita oireita/merkkejä. Jos kuitenkin epäilet oireiden syynä olevan levon laiminlyöminen ja sen seurauksena alipalautuminen niin kokeile panostaa kovemmin lepoon ja palautumiseen; kevennä treeniä, pidä kokonaisia lepopäiviä, pyri hallitsemaan arjen kuormitus ja stressi ja seuraa mitä oireille tapahtuu. Toki jos yhtään mietityttää, on syytä vierailla ammattilaisen vastaanotolla tutkituttamassa asiaa tarkemmin.

Mutta siis vakavasti, palautumista ja lepoa ei kannata missään nimessä laiminlyödä! Ja taas on hyvä muistuttaa, että vaikka et olisikaan urheilija niin myös sinä voit olla alipalautunut! Myös aktiiviliikkuja, tavantallaaja voi kärsiä näistä oireista.  Perhe, työ, harrastukset ja näiden yhteiskuormitus sekä kivojenkin asioiden tuottama ns hyvänlaatuinen stressi voi johtaa palautumisen puutteeseen. Reagoi siis herkästi ja mielellään jo ennen oireiden ilmenemistä. Uskalla levätä ja harjoittaa palautumista. 


lauantai 18. toukokuuta 2019

Terveyden ja hyvinvoinnin pakonomainen suorittaminen ajaa vain kauemmaksi niistä

Hyvinvoinnin markkinoinnista ja tavoittelusta on tullut nykypäivän hittijuttu. Se, että ihmiset ovat kiinnostuneita hyvinvoinnistaan ja terveydestään on todella hieno ja tärkeä asia, mutta tässä tapauksessa asialla on myös kääntöpuolensa. Moni vannoo oman hyvinvointinsa eteen ja laittaa sen kaiken muun edelle. Olen sitä mieltä, että kun itse voi hyvin, voivat myös ympärillä olevat ihmiset paremmin ja kun itseensä panostaa riittää itsestä resursseja myös muille. Mutta! Jos sitä omaa hyvinvointia ja terveyttä lähdetään pakonomaisesti suorittamaan voivat seuraukset ollakin täysin päinvastaiset kuin mitä odotti. 

Hyvinvointi ja terveys eivät ole asioita joita kenenkään kuuluisi pakonomaisesti suorittaa, koska väitän, että se ajaa loppujen lopuksi vain kauemmaksi siitä tavoitellusta terveydestä ja hyvinvoinnista. Ei ole mitään järkeä yrittää ja pyrkiä tekemään kaikkia asioita 110% oikein tai optimaalisesti, koska tässäkin asiassa saattaa polttaa itsensä loppuun, tulla hyvin ärsyyntyneeksi ja kokea asiat haastaviksi ja lopulta itsensä kaikkea muuta kuin hyvinvoivaksi. 


Täydellisyyden tavoittelu ja perfektionismi ovat tietyissä asioissa suotavia, mutta terveyden ja hyvinvoinnin kohdalla kyseinen ajattelumalli ei toimi. Moni varmasti haluaa hoitaa ja tehdä asiat kunnolla ja on tosissaan, mutta kun on kyse terveydestä ja hyvinvoinnista, niin mikä edes määrittelee täydellisyyden näiden asioiden kohdalla? Tietysti niitä voidaan arvioida ja mitata erilaisilla kokeilla ja testeillä, mutta tavallaan yksilö itse tekee myös määritelmän siitä kokeeko itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi. Ja oikeasti, se että kokee itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi ei edellytä sitä, että tekee kaiken eri osa-alueilla täydellisesti. Toki ravinto, liikunta ja uni/lepo ovat tekijöitä taustalla, jotka määrittelevät näitä kokonaisuuksia. Hyvinvointi ja terveys eivät kuitenkaan ole asioita, joita tulisi, pitäisi tai kannattaisi hampaat irvessä suorittaa. Suorittamisessa on nimittäin aina tietynlainen negatiivinen viba ja usein kun jotain asiaa oikein suorittamalla suoritetaan kasaa se myös paineita ja stressiä ympärilleen.  

On hyvä, että asioista ja omasta voinnista ollaan kiinnostuneita. On hienoa, että näen ympärilläni yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet omasta terveydestään ja voinnistaan ja haluavat eri keinoin pystyä vaikuttamaan siihen, että olisi mahdollisuus voida paremmin. Toisinaan kuitenkin näen liikaa myös sitä, että ei osata enää ajatella omilla aivoilla ja maalaisjärjellä ja pelätään että pienikin asia/muutos siinä omassa arjessa järkyttää sitä yksilön hyvinvointia ja terveyttä. Tehdään asioita liian tosissaan ja nähdään asiat mustavalkoisena ja joskus täysin toiset asiat poissulkevana. Jos haluaa voida hyvin ja tuntea olonsa hyväksi, pitää toki olla valmis tekemään tietynlaisia päätöksiä ja ymmärtää, mikä on hyväksi keholle ja mikä ei. Mutta sen ei tosiaan tarvitse tarkoittaa mustavalkoista ajattelua ja sitä, ettet saisi, voisi tai pystyisi edelleen tekemään asioita joista nautit.

Hyvinvointi ei ole hampaat irvessä elämän rajoittamista, omaan napaan täysin tuijottamista ja kivojen asioiden poissulkemista. Se on oman elämän ja arjen kannalta merkittäviin asioihin panostamista ja järkeviä valintoja, oman kehon huomioimista sekä fiksua tekemistä, sallivuutta ja rentoutta.



Selvennän hieman...


Sun ei tarvitse syödä joka päivä, joka ateriaa täysin optimaalisesti jonkin ruokavalion mukaan 

Sun ei tarvitse joka päivä liikkua ja treenata suunnitelmiesi mukaan

Sun ei tarvitse huolestua, jos silloin tällöin nukut huonommin tai heikompia yöunia

Sun ei tarvitse kokea itseäsi onnelliseksi, kiitolliseksi, energiseksi ja positiiviseksi päivittäin, eikä varsinkaan yrittää kokea näitä tunteita väkisin.

Sun ei tarvitse noudattaa jotain tiettyjä rutiineja, koska joku on sanonut että niin on oikein tai hyvä tehdä

(voit vapaasti jatkaa listaa, esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka)

Sen sijaan...


Sä voit huoletta käydä ulkona syömässä, pitää herkutteluhetkiä silloin tällöin ja jättää vihermehut juomatta jos et niistä tykkää. 

Sä voit kuntosalin sijasta mennä vaikka lenkille tai tehdä jotain, mistä tulee hyvä fiilis. 

Sä voit joskus kukkua pidempään ilman huonoa omaatuntoa liian lyhyistä yöunista ja hengata vaikka kavereiden kanssa yömyöhään jos siltä tuntuu.

Sä saat tuntea erilaisia tunteita, olla joskus huonolla tuulella ja surullinenkin

Sä saat elää just niin kuin susta itsestä tuntuu hyvältä ja sopivalta

Sulla on oikeus ja mahdollisuus nauttia, samalla kun teet parempia valintoja itseäsi ja kehoasi ajatellen.


Hyvinvointi ja terveys ovat isoja ja laajoja käsitteitä, joiden alle kuuluu monia toisiinsa linkittyviä ja toisiinsa vaikuttavia asioita ja toimintatapoja sekä -malleja. Yksi asia johtaa niin sanotusti toiseen ja muodostaa isomman kokonaisuuden. Kiinnostus omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan on hyvä asia, mutta on hyvä ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse optimoida voidakseen olla hyvinvoiva ja terve. Älä siis suorita hyvinvointiasi, vaan elä ja tee asioita siten, että samalla kun teet parempia (huom, ei täydellisiä) valintoja itsellesi ja kehollesi, sulla on myös mahdollisuus nauttia!

maanantai 6. toukokuuta 2019

Älä anna painon määrittää sinua tai elämääsi


Miksi hitossa se paino merkkaa niin paljon niin monelle? "haluan laihtua 5 kiloa", "sitten kun painan 60 kiloa olen tyytyväinen itseeni". Miksi annamme niin herkästi puntarin määrittää minuuttamme, itsetuntoamme ja arvostusta itseämme kohtaan? Terveydellisistä näkökulmista katsoen ylipainoa ja toisaalta myös alipainoa on syytä välttää, mutta toiset tekevät siitä painosta niin suuren asian itselle, että enää ei nähdä mikä on tervettä ja mikä on järkevää.

Painosta on helppoa tehdä mörkö itselle. Olen itsekin ollut koukussa vaakaan ja sen lukemiin. Joskus ihan todella tavoittelin jotain tiettyä lukemaa sillä ajatuksella, että sitten olisin hyvä, riittävä ja hyväksyttävä.  Että olisin onnellinen, kun saisin vielä pari omasta mielestäni "ylimääräistä" kiloa pois. Ja olen siis aina ollut normaalipainoinen. Miksi kenenkään tarvitsisi kokea, että pitää olla jonkin painoinen ollakseen hyväksyttävä itsensä tai muiden silmissä? Tai voidakseen olla onnellinen? 


Nykypäivänä jylläävät dieettikulttuurit, erilaiset laihduttamiseen  ja kiinteytymiseen keskittyvät valmennukset ja ihmisten oma jatkuva usko tarpeestaan laihduttaa syö aina pohjaa myös siltä terveeltä ruoka- ja liikuntasuhteelta.  Tehdään asioita kun on pakko, rajoitetaan reilulla kädellä kaikkea, eikä opetella tekemään asioita kauaskantoisemmin silmin sillä terveemmällä tavalla. Jatkuva ulkonäön, mittojen ja painon korostaminen saa varmasti ihmiset liikaa ajattelemaan sitä, että ei voisi olla riittävä ja tyytyväinen itseensä sellaisenaan vaan vasta jonkin tietyn kokoisena. Toisaalta musta on hienoa, että ihmiset haluavat panostaa itseensä ja esim näille valmennuksille on oma paikkansa, mutta samalla harmittaa, että sitä markkinointia toteutetaan ja muutoksia lähdetään hakemaan paino edellä, jolloin nimenomaan ne sentit, kilot ja rasvaprosentit ratkaisevat melkein yksinään sen, onko henkilö onnistunut tavoitteessaan vai ei. Unohdetaan se kaikki muu ympärillä ja tuijotetaan vain sitä painoa ja niitä senttejä. Jos paino ei ole tippunut x ajassa y määrää, ollaan omasta mielestä epäonnistuneita, vaikka eihän se näin mene eikä oikeasti voi olettaa että voit vain valita paljon pudotat ja sitten pudotat.

Haluan tähän väliin sanoa, että painon pudottaminen nimenomaan terveydellisistä näkökulmista katsoen on perusteltua ja suotavaakin, jos kiloja on vuosien aikana päässyt kertymään oikeasti niin, että se on jo terveyttä haittaavaa. Silloinkin kuitenkin kääntäisin ajatukset laihduttamisesta mieluummin elämäntapojen muuttamiseen, jolloin paremmilla valinnoilla saadaan kokonaisvaltaisesti hyvää aikaan eikä ainoastaan muutosta painoon. Sinänsä en pidä laihduttamista tai painonpudottamista siis minään kirosanana, mutta kun toteutustapoja, lähtökohtia ja ajatusmalleja tähänkin asiaan on niin useita kuin on ihmisiä. Jos samassa lauseessa yhdistyy normaalipaino ja laihdutus tai painonpudotus, niin mielestäni ollaan pielessä. Ja kyllä samalla huolestuttaa se, kun somessa näkee markkinoitavan erilaisia kiinteytymiseen ja rasvanpolttoon sekä kesäkuntoon keskittyviä nettivalmennuksia ja kommenttiosiossa tosiaan tägäilevät jo valmiiksi normaalipainoisen kriteerit täyttäviä nuoria ja vanhempiakin naisia sekä miehiä...


Toiset ihmiset laihduttaa ja dieettaa ison osan elämästään ja menettää siinä samalla arvokasta aikaa elää ja nauttia elämästään. Monet ihmiset jojoilevat painonsa kanssa juuri sen takia, että harvemmin ne pudotetut kilot sitä onnea tuovat, vaikka niin on itselle uskoteltu. Väitän, että keho ja paino seuraa mieltä. Hyvä olo lähtee aina loppujen lopuksi sisältä, ei siitä miltä ulkoisesti näyttää.

Ja vielä lopuksi...

Et voi verrata nykyistä painoasi siihen, mitä se oli vaikka ollessasi alle parikymppinen tai kolmekymppinen. On myös turhaa verrata omaa painoa muihin, koska olemme yksilöitä, eikä paino kerro kehonkoostumuksesta. Naisilla kuukautiskierto voi vaikuttaa kehon nesteisiin ja myös painoon kierron eri vaiheissa. Samalla liikunnallisesti aktiivisen ja painoja nostelevan on turha nojata liikaa painoindeksiin, koska lihas painaa enemmän kuin rasva. Myöskään ylipainoisen ei kannata tuijottaa pelkkää vakaa, vaan tehdä päätöksiä terveys edellä, jolloin useimmiten se keho seuraa perässä.

Jos paino ja vaaka ahdistaa niin paras asia itselle voi olla lopettaa se vaa'alla hyppely ja painon jatkuva seuraaminen. Kukaan ei pakota astumaan vaa'alle, eikä vaaka tai sen lukema määrittele sinua ihmisenä! Tarkastele painon sijaan ennemmin vointiasi: hyvää oloa, jaksamista, energiatasoja yms. Toisin kuin pelkkä painonpudotus ja laihduttaminen, kokonaisvaltaisempi näkemys omasta olosta ja voinnista auttaa ja tukee oikeanlaisten päätösten tekemisessä, jolla on myös kauaskantoisempia seurauksia terveyttä ja hyvinvointia ajatellen.

torstai 25. huhtikuuta 2019

Mikä auttaa pääsemään tavoitteeseen ja pitämään kiinni päätöksistä?

Niin, mikä on se salainen resepti siihen, että toiset onnistuvat ja pääsevät tavoitteisiinsa ja pystyvät pitämään kiinni päätöksistään? En lupaa, että tämän lukemalla saavutat tavoitteesi tai pystyt pitämään tehdyt päätöksesi. Mutta lupaan, että tämä teksti varmasti herättelee sua ymmärtämään mitä omiin tavoitteisiin pääseminen ja päätöksissä pysyminen useimmiten vaatii.  

Ensi alkuun yksi tärkeä huomio ja muistutus tavoitteista ja päätöksistä: jokainen meistä kokee ajoittain takapakkeja ja myöskin suorastaan epäonnistuu tehdyissä päätöksissä tai itselleen asettamissaan tavoitteissa. Harvoin se kuitenkaan tarkoittaa sitä, että olisi epäonnistunut koko elämässään. Elämäntilanteet muuttuvat ja joskus asetetut tavoitteet eivät kenties uudessa valossa näytäkään realistisilta tai itselle sopivilta. Jos siis koet jotkin asettamasi tavoitteet tai tehdyt päätökset ristiriitaisiksi oman elämäsi kanssa, lähtisin ensin uudelleen tarkastelemaan sitä, mistä päätökset ja tavoitteet ylipäänsä aluksi syntyvät tai ainakin mistä niiden olisi hyvä syntyä: omista tarpeista ja haluista. Samalla on syytä miettiä kolmea ämmää: mitä, miksi ja miten.



Halut ja tarpeet ohjaavat päätöstentekoa ja tavoitteiden asettamista. Tai ainakin niin sen tulisi olla. Sanoisin omalla kokemuksellani, että yksi merkittävä asia tavoitteiden asettamisessa ja päätöksien tekemisessä ja lopulta niissä onnistumisessa on se, mistä ne ovat saaneet alkunsa. Onko päätös tai tavoite sinun itsesi määrittelemä vai jonkun toisen keksimä. Sisäsyntyiset päätökset ja tavoitteet kantavat usein pidemmälle, koska motivaatio niiden saavuttamista kohtaan on suurempi. Ainakin useimmiten.

Mitä, miksi ja miten. Kun olet määritellyt itsellesi selvästi mitä haluat, miksi ja miten, olet jo syventynyt tavoitteeseesi/päätökseesi enemmän kuin ainoastaan todennut haluavasi jotain. Halu ja into ovat hienoja asioita, mutta myös suunnitelmallisuutta tarvitaan. Selkeä tavoite ja sen merkityksen ymmärtäminen oman elämän kannalta ovat tärkeitä, mutta miten, vastaa siihen millaisia asioita sinun tulisi omaa tavoitettasi ajatellen tehdä ja määrittelee myös tavoitetta kohti kulkevaa polkua ja sen suuntaa. Nämä kysymykset siis selkeyttävät samalla sinulle, mitä tavoitetta kohti matkaaminen ja päätöksessä pysyminen oikeasti vaatii.

Toiminta! Tavoitteita kohti eteneminen ja päätöksissä pysyminen edellyttää toimintaa. Mikään asia ei etene, jos sen tai niiden eteen ei ole valmis tekemään töitä. Moni haaveilee ja unelmoi koko elämänsä ja katsoo vierestä kun toiset saavuttavat ja etenevät. Jos ei ole valmis toimimaan, on myös turha odottaa asioiden vain tapahtuvan.


Kolme ässää: Sitkeys, sisukkuus ja sietäminen. Vastoinkäymisiä tulee lähes jokaisen elämässä. Hylkäätkö tavoitteesi tai kadut tekemiäsi päätöksiä heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa, vai jatkatko rohkeasti matkaa uskoen ja luottaen itseesi. Sitkeät ja sisukkaat uskaltavat ja uskovat, vastoinkäymisistä huolimatta, eivätkä anna heti periksi. Sietäminen taas näkyy siinä, että joskus pitää tehdä epämiellyttäviä ja siellä omalla epämukavuusalueella olevia juttuja. Yleensäkin kaikki uusi vaatii alkuun totuttelua eikä asiat aina mene välttämättä juuri niin kuin olit etukäteen mielessäsi ajatellut.

Päätöksissä pysyminen edellyttää toistoa, toistoa ja toistoa, kunnes asiasta muodostuu rutiini. Tein taannoin itse päätöksen herätä aamuisin aiemmin, jotta mulla olisi enemmän aikaa asioille, jotka näen tärkeiksi omien tavoitteideni sekä ylipäänsä elämäni kannalta. Alku sujui hyvin, koska olin niin innoissani ja halusin näyttää itselleni, mutta kun innokkuus hiipui olen joutunut ajoittain pakottamaan itseäni ylös. Tekemäni päätös on minulle edelleen tärkeä ja haluan pitää siitä kiinni, mutta joudun oikeasti tekemään kyseisen päätöksen uudelleen ja uudelleen päivittäin, ennen kuin asia muodostuu rutiiniksi, josta on helpompi pitää kiinni. Taon siis iltaisin päähäni, miksi haluan herätä huomenna aiemmin ja mikä merkitys sillä on ja jätän aamuisin nukkumista rakastavan minäni ajatukset huomioimatta, koska muuten en saisi itseäni aamusta sängystä ylös kuin vasta silloin kun on pakko. Eli siis toistoa ja toistoa!

Priorisoi! Tavoitteita ja päätöksiä voi tehdä eri osa-alueita koskien esim. työ/talous/opiskelu, treeni, parisuhde, perhe, ystävät, koti. Tavoitteita voi olla useammalla kuin yhdellä osa-alueella ja ne voivat olla myös pienempiä. Kuitenkin tavoitteeseen pääsemisen ja päätöksissä pysymisen kannalta on tärkeää, että priorisoit itsellesi mikä on tällä hetkellä itsellesi tärkeintä. Kuuntelin yhtä podcastia jossa toistettiin "pystyt mihin vaan, mutta et kaikkeen". Aikamme ei riitä tekemään kaikkia asioita kerrallaan ja tehdessäsi kaikkea samaan aikaan et oikeasti keskity kunnolla mihinkään. Vähän kuten multitaskaaminen, mikä on tutkitusti todistettu huonoksi metodiksi, koska et silloin kunnolla keskity mihinkään vaan teet samaan aikaan vähän kaikkea. Eli siis priorisoi ja keskity yhteen asiaan kerrallaan. Tämä ei siis tarkoita sitä, että seuraavan vuoden keskityt vain yhteen asiaan ja suljet muut asiat elämästäsi pois, vaan esim päivästäsi annat 1-2 tuntia juuri siihen itsellesi tärkeään ja määrittelemääsi tavoitteeseen. Tee sitä, mikä on tärkeää tavoitteen/päätöksesi kannalta.


Ja vielä yksi asia... Pidä oikeasti huoli siitä, että tekemäsi päätökset ja asettamasi tavoitteet ovat osa sinua ja sopivat arvoihisi. Nykymaailma mahdollistaa tavallaan todella läheltä muiden elämän seuraamisen, mutta jättää kuitenkin paljon myös pois ja silmiltämme näkemättä. Älä tee oletuksia muiden elämästä ja perusta halujasi ja tarpeitasi siihen, mitä jollain muulla on. Tarkastele omia tarpeitasi ja ennen kaikkea sitä, että elät oikeasti itsellesi. Jos tavoitteiden asettaminen ja päätösten tekeminen on itsellesi haastavaa kannattaa ensin antaa aikaa omien arvojen pohtimiseen. Mikä sinulle on tärkeää. Näin päätöksissä pysyminen ja tavoitteita kohti matkaaminen ja kenties lopulta niiden saavuttaminen mahdollistuu, kun elät oikeasti itsesi näköistä elämää.

Tällaista asiaa tällä kertaa tavoitteista, päätöksistä ja asioista niiden takana. Toivottavasti sait tästä jotain irti ja kenties tämä auttoi hieman avaamaan sitä, miten sinäkin voit tehdä itsellesi tärkeitä päätöksiä ja pitää niistä kiinni ja asettaa tavoitteita ja rohkeasti kulkea niitä kohti ja saavuttaa ne. <3