sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

10 treenifaktaa minusta

Treenaaminen ja liikunta on mulle tärkeitä asioita ja kun bongasin Marissan kivan treeniaiheisen postauksen halusin itsekin tarttua aiheeseen ja kirjoittaa omat treenifaktani esille. 

Ehkäpä tämä postaus avaa joillekin lukijoille ja seuraajilleni vielä paremmin omaa ajatusmaailmaani nimenomaan liikunnan ja treenaamisen ympärillä.



Treenitaustani



Olen tykännyt pienestä asti liikkua ja äitini mukana kävelin pitkiä lenkkejä rattaiden vierellä kuulemma melkein heti kun opin kävelemään. Jalkapallon aloitin ekalla luokalla, kun kaveritkin aloitti ja lopulta laji imaisi mukaansa ja olin se, joka jatkoi pelaamista teini-iästä ja muista huolimatta aina aikuisikään asti. Vasta fysioterapiaopitojen ja työkuvioiden haukattua isomman osan vapaa-ajastani jouduin miettimään muuta ja futis jäi taka-alalle. Kuntosalitreeni astui kuvioihin v. 2011 ja muutamaa vuotta myöhemmin Crossfitin on rampin käytyäni olin aivan myyty lajille ja harrastanut sitä siitä asti vähemmän ja enemmän tavoitteellisesti. Futis pysyi kuvioissa edelleen ja vasta 2017 kauden jälkeen olen jättäytynyt pois lajin parista niin sanotusti kokonaan. Tällä hetkellä päälajini/harrastukseni on crossfit. Silti kyllä huomaan edelleen haikailevani futiskentille.



Kesä 2013


Treeni-inhokkini



Jos crossfit maailmaa miettii niin yksittäisistä liikkeistä käsilläseisonta punnerrus eli handstand push-up on ikuinen inhokkini. Toki myös siksi, että olen todella huono siinä. :D Juokseminen on myös yksi osa-alue, josta en oikein koskaan ole oppinut nauttimaan tai etenkään pitkien matkojen juoksemisesta. Innostun, jos treenissä on esim 400m-1km mittaisia juoksupätkiä ja myös n. 5km matkoja on kiva juosta, mutta 10km tai enemmän niin hell no, en innostu. En taida koskaan olla juossut yli 13km. Silti kyllä haaveilen puolikkaan juoksemisesta ja toisinaan se juoksukärpänen puraisee minuakin. 


Ennätykseni



Olen voittanut joukkueeni (pk-35 Vantaa) kanssa jalkapallossa Naisten Liigan Suomen mestaruuden v. 2010 heti ensimmäisellä kaudellamme liigassa, nousumme jälkeen. Yksi hienoimmista hetkistä futisuraltani. 

Crossfitissa olen kisannut pienemmissä kisoissa muutamia kertoja ja v. 2017 oli hieno hetki kun voitin yhdet cf kisat Lappeenrannassa. Se tuntui niin hienolta, kun en sellaisesta osannut edes unelmoida.





Motivaationi nyt


...on kova!! Haluan kehittää heikkouksiani tullakseni vahvemmaksi ja ollakseni kovemmassa kunnossa kuin aiemmin. Nautin itseni haastamisesta. Mutta vaikka sanonkin että motivaationi on kova ja haluan kehittyä, ei se kohdallani tarkoita sitä että olisin valmis uhraamaan kaiken muun. Treenaan siis 4-5 kertaa viikossa ja tiedostan kehitykseni mahdollisuudet ja rajat tämän treenipanostuksen puitteissa. En tavoittele tähtiä taivaalta, mutta kehitystä se on pienikin kehitys ja haluan myös säilyttää treeni-innon ja nautinnon harrastukseni eli tämän crossfitin parissa.


Tavoitteeni


Haluan olla parempi versio itsestäni ja kehittää eri fyysisiä ominaisuuksia monipuolisesti. Yhdet crossfit kisat on tulossa nyt elokuussa Turussa, Turun tuomiopäivät, ja ne mielessäni treenaan tällä hetkellä. Olen kilpailuhenkinen, joten kyllähän se toisiakin vastaan kisaaminen todella sytyttää! 

Yleisesti kuitenkin harrastamista ja liikuntaa miettiessä ja tavoitteista puhuttaessa pitkällä tähtäimellä on taustalla myös ajatus pitää itsestäni huolta, pysyä terveenä ja välttää loukkaantumisia. Haluan olla terve ja vahva vielä vuosienkin päästä, vaikka treenitavat, treenimäärät ja harrastuskin muuttaisi muotoa matkan varrella.


Suhtautumiseni harjoitteluun


Olen päättäväinen ja sitoutunut. Treenaan tällä hetkellä ulkopuolisen cf ohjelmoinnin mukaan, joka sisältää 5 ohjelmoitua treenikertaa viikossa ja siis myös sen, mitä liikkeitä ym treeneissä teen. Pyrin treenaamaan ohjelmoinnin mukaan, mutta huomatessani kehon kaipaavan lepoa lepään ja jos joskus tekee mieli tehdä jotain muuta niin voin skipata treenin. En siis ole täysin ehdoton harjoitteluni suhteen ja osaan kyllä joustaa. Samalla kuitenkin tiedän, että kehittyminen vaatii harjoittelua ja jos jonkin päätöksen teen niin siitä pyrin pitämään kiinni. Sanoisin siis että suhtautumiseni harjoitteluun on sitoutunutta, mutta ei täysin ehdotonta. Liikunnasta ja harjoittelusta pitää myös voida nauttia, mutta aina nautinto ei välttämättä ole taattu ja sekin on okei. Joskus kun mennään oman kestävyyden ja voimien äärirajoilla tekisi mieli luovuttaa, mutta fiilis jälkeen on niin palkitseva, että harvemmin jätän treenejä kuitenkaan kesken. 



Inspiroidun


Kavereiden kanssa treenaamisesta, omasta kehityksestä ja kovista treeneistä, sekä toki crossfit skenessä vaikuttavien niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin harrastajien seuraamisesta esim. somessa. Yleisestikin muiden tekeminen ja harrastaminen inspiroi itseäkin yrittämään enemmän ja toki se, kun huomaa itse jaksavansa paremmin ja voivan hyvin on todellakin asia, mikä saa jatkamaan myös vaikeampina aikoina.




Identiteettini


Sanoisin, että liikunta ja treenaaminen on todella iso osa itseäni ja identiteettiäni. Varmasti aina jollain tapaa tulen liikkumaan ja treenaamaan ja asetan liikkumisen ja itsestäni huolehtimisen todella korkealle arvoissani. Nuorempana futis oli todella iso osa mua ja kun kilpaurheilu kyseisen lajin parissa jäi olin hetken aikaa todella hukassa enkä tiennyt mitä tehdä. Futiksen jälkeen olen oppinut, että ei se ole se pelkkä laji, vaan liikunta ja treeni ylipäänsä. Toki kun eli ja hengitti jotain lajia useiden vuosien ajan niin voi tulla tyhjä fiilis lopettaessa, mutta sen tyhjiön tilalle voi löytää uuden nautinnon.


Some


Some on hyvä paikka hakea treeni-inspistä ja hyvää fiilistä liikunnan suhteen, jos sitä osaa käyttää oikein eikä ota muiden tekemisestä paineita ja muistaa oman elämän. Itse tykkään myös jakaa paloja omasta treenaamisestani ja harrastamisestani muille ja teen sitä edelleen, koska monelta olen saanut kiitosta ja että se inspiroi. Samaan aikaan se on myös mulle sellaista tietynlaista treenimuistojen keräämistä ja taltiointia, josta voi nähdä fiilikset ja kehityksen. Aikoinaan aloitin mm. vanhan blogini nimenomaan treenipäivitysten tekemistä varten ja vaikka nyt tämä uusi blogi toimiikin ehkä enemmän hyvinvoinnin näkökulmasta ja kokonaisvaltaisemmin on liikunta ja treeni edelleen itselleni se tärkein juttu.




Haaveeni


Haluan olla hyvässä kunnossa ja toimintakykyinen vielä vanhemmallakin iällä. Haaveissani on myös, että pystyn ja jaksan jatkaa crossfitin harrastamista ja ehkä jonain päivänä kisata myös kovemmissa kisoissa täällä Suomen kamaralla. Samalla haaveenani on inspiroida myös muita liikkumaan ja pitämään itsestään huolta, koska liikunta on yksi asia, minkä avulla on mahdollista ennaltaehkäistä montaa vaivaa ja parantaa elämänlaatua. Haaveissani on tehdä laajemmalla skaalalla myös töitä liikunnan, treenin ja hyvinvoinnin parissa. Millä tavoin, sen tulevaisuus näyttää. :) 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Ei ole väärin haluta viihtyä paremmin omassa nahassaan — Ulkonäköön liittyvistä tavoitteista ja muutoshalusta


Ulkonäkömme on osa meitä ja vaikka joskus itsestänikin tuntuu siltä, että liian moni asia pyörii ulkonäön ympärillä on jokaisella ihmisellä oikeus kantaa itseään ja omaa kehoaan ylpeydellä ja myös halun tullen muokata sitä sen mukaan miten itse näkee ja kokee tarpeelliseksi. Ei ole väärin haluta viihtyä paremmin omissa nahoissaan ja asettaa myös tavoitteita tai herätellä muutoshalua ulkonäölliset tavoitteet mielessä.

On hienoa, että yhä enemmän puhutaan kehopositiivisuuden puolesta ja että meitä ihmisiä herätellään pohtimaan omaa ajatusmaailmaa sen osalta miksi esimerkiksi treenitavoitteita asetetaan tai elämäntapamuutoksia aloitetaan. Etteivät kaikki aloittamiseen ja toteuttamiseen liittyvät syyt olisi pelkästään ulkoisiin seikkoihin liittyviä eli se miltä näytämme. Etteivät ihmiset dieettaisi koko elämäänsä, liikkuisi pelkkä painonpudotus mielessä ja oppisivat myös näkemään sen oman kehon kauneuden ja hyväksymään sen selluliiteistä ja möhkyröistä huolimatta. Jokaisen keho muuttuu ja muokkaantuu vanhenemisen ja eri elämäntapahtumien myötä. Ihan jokaisen, vaikka luulisitkin, että se on vain se sun oma keho joka kokee muutoksia, se ei ole niin. On itsensä kiusaamista yrittää mahtua muottiin, joka sopi itselle esim 10 vuotta sitten. 

Mun mielestä on hyvä asia, että itsensä ja oman kehonsa arvostamisesta sellaisena kuin on puhutaan enemmän ja itsekin pyrin myös omalla tekemiselläni ja olemisellani kannustamaan ihmisiä pois siitä kuuriluontoisesta, dieettikeskeisestä ja herkästi jojoilevasta ajatusmallista, joka hyvin herkästi nojaa vain niihin ulkonäöllisiin seikkoihin. Hyvinvointi ja hyvä olo on nimittäin loppujen lopuksi paljon pintaa syvemmällä eikä pelkästään siinä mitä lukemaa puntari näyttää, montako senttiä on vyötärönympärys tai mikä on kehon rasvaprosentti. Se on nimittäin oikeasti niin paljon muutakin.


Haluaisin kuitenkin sanoa, että jos teet muutoksia tapoihisi ja tottumuksiisi ulkonäön vuoksi ja halusta näyttää paremmalta tai pudottaa muutaman ylimääräisen kilon se ei kuitenkaan tee susta paskempaa ihmistä. Vaikka kuinka minä tai kuka tahansa muu sanoisi, että opi rakastamaan kehoasi ja tee muutoksia mieluummin terveyttä ja hyvää sisäistä oloa ajatellen niin se ei välttämättä toimi kaikkien kohdalla niin, koska ei ymmärretä millä tavalla olo voisi olla parempi. Sen sijaan monelle on helpompi nähdä miten se oma keho muuttuu ulkoisesti kun peiliin katsoo ja se saattaa olla se alkuun sysäävä tekijä, jota ei pitäisi kaikesta huolimatta liikaa väheksyä ja lytätä. Ulkoisista seikoista starttaava ja alulle laitettu muutos voi kuitenkin matkan varrella muuttua, jolloin parempiin valintoihin huomaakin kiinnittävänsä enemmän huomiota nimenomaan sen sisäisen voinnin tai suorituskyvyn kuin ulkonäön vuoksi kuten itsellänikin kävi. Mun mielestä sisäisen hyvän olon etsimisen tai ulospäin paremmalta näyttämisen ei tarvitse olla toisensa poissulkevia asioita. 



POINTTINI on, että vaikka omat tavoitteesi tai muutoshalusi olisi saanut alkunsa ulkoisista seikoista, on tärkeää ettet kuitenkaan rakenna koko identiteettiäsi ulkonäkösi varaan.


Tai että oikeasti ajattelisit onnen löytävän sinut, kun olisit muutamia kiloja kevyempi. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö sulla saisi tai voisi olla myös tavoitteita, jotka liittyvät ulkonäköön. Tietty järki on toki hyvä pitää mukana ja aina on syytä miettiä hieman syvemmin miksi sitä omaa ulkokuorta pitää niin merkityksellisenä tai miksi sitä haluaa muokata. Mutta jos ajatustavat muutoksen ja tavoitteen takana ovat terveellä pohjalla, en mä ainakaan henkilökohtaisesti näe vääränä tai tuomittavana sitä, jos haluaa paremmilla valinnoilla ja muutoksella myös saada ulkoista muutosta aikaan (esim pudottaa pari kiloa tai saada kroppaa tiiviimmäksi/lihaksikkaammaksi) ja vaikuttaa siis siihen, minkä näköinen henkilö sieltä peilistä katsoo takaisin. Se, onko tälläisille ulkonäöllisille muutoksille oikeasti tarvetta onkin sitten toinen juttu.


Kenties syitä siihen, miksi tästä ulkonäkökeskeisestä tavoitemaailmasta halutaan päästä tietyllä tavalla irti ja miksi kehopositiivisuudenkin puolesta puhujia löytyy yhä enemmän on se, että valitettavasti niin monella hämärtyy se oma suhtautuminen omaa kehoa kohtaan eikä esimerkiksi kehon muokkaamista, treenillä ja syömisellä siihen vaikuttamista osata tehdä järkevästi/terveellä tavalla, jolloin suhtautuminen näihin asioihin ja omaa kehoa kohtaan myös valitettavasti voivat herkästi karata niin sanotusti väärille raiteille. Ajatellaan ettei olla riittäviä ja hyviä ennen kuin ollaan tietyn painoisia, tietyssä rasvaprosentissa tai ennen kuin vatsapalikat loistaa. Hävetään omaa kehoa ja sitä miltä näytetään, vaikka siihen ei oikeasti ole mitään tarvetta. Tai yritetään väkisin päästä siihen muotiin, mihin sovittiin vuosia sitten. 

Omaa kehoa ei tarvitse heti tai koskaan rakastaa, mutta sen voi oppia hyväksymään. Hyväksymisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tyytymistä, jos et sitä itse halua tai jos se ei tunnu sinulle oikealta.

Sä voit edelleen olla ylpeä ulkoisista saavutuksistasi, jos se on sulle tärkeä juttu. Ulkonäkö ja ulkoinen habitus on yksi osa meitä, se näkyvin osa, mutta muista, sen pinnan alla on niin paljon myös kaikkea muuta ja merkityksellistä, jolle on myös syytä antaa painoarvoa. Ja kuten olen aiemmin sanonut ja myös henkilökohtaisesti todennut, se hyvä sisäinen olo ja fiilis heijastuu myös ulos. Eikä meidän jokaisen tarvitse missään nimessä yrittää mahtua samaan muottiin! 

Sä itse teet päätöksesi siitä, mikä sun elämässä on suurin syy muutokseen ja hyvään oloon. Oli se sitten ulkonäkö tai ne kaikki muut asiat, sä itse teet päätöksen. Muista kuitenkin, että kukaan ei katso niitä sun kiloja, koska meillä kaikilla on oma keho josta pitää huolta ja se oma elämä elettävänä. Tai jos jollain oikeasti on aikaa ja tarvetta arvostella toisen ulkonäköä niin hän ei ole sen arvoinen, että siihen tulisi kiinnittää mitään huomiota. Tärkeintä kaikessa muutoksessa loppupeleissä on se, että sä olet itse sinut niiden päätösten kanssa joita teet ja että teet niitä ITSEÄSI etkä muita varten. Oli kyse sitten ulkoisista seikoista tai siitä sisäisestä hyvästä olosta ja terveydestä.

Lainatakseni itseäni ja joskus vuosi sitten kirjoittamaani, joka pätee omassa ajatusmaaimassani edelleen ja kenties hieman yksinkertaistettuna tiivistää tämän kirjoittamani: 


"Se tapahtuuko  esimerkiksi treenaaminen ulkonäön vai  suorituskyvyn vuoksi ei ole toisensa poissulkevaa. Treenaa ja syö ja tee asioita niin kuin sä haluat, äläkä anna muiden kyseenalaistaa tekemisiäsi. Kuitenkin muista se, että sä myös varmasti kelpaat sellaisena kuin olet." 💎



torstai 30. toukokuuta 2019

Levon merkitys ja merkit alipalautumisesta


Lepo ja palautuminen on nykyisin yksi mun lempi aiheista, koska oman tekemisen ja kantapään kauttakin opittujen asioiden avulla ymmärrän aiheen merkityksen paremmin omassa elämässäni ja haluan painottaa tämän aiheen merkitystä myös muille aktiiviliikkujille sekä tavan tallaajille. Jos lepopäivien pitäminen toisinaan innostuksen keskellä tuntuu jäävän, muistuttele itsellesi siitä, että palatuminen on osa suoritusta ja kehitystä. Sitä ei voi laiminlyödä jos haluaa olla paras versio itsestään, olla energinen ja voida hyvin. Sen sijaan, jos tätä osa-aluetta aktiivisesti laiminlyö voivat seuraukset olla kovia. Toki kehoa pitää ensin kuormittaa, jotta saadaan hyviä terveysvaikutuksia, mutta pitää osata havainnoida milloin liika on liikaa ja milloin kroppa kaipaa lepoa.


Ihminen ei ole robotti, joten se ei kestä jatkuvaa kuormitusta ilman lepoa ja seurauksia. Uni, kehonhuolto, aivot narikkaan tähtäävä tekeminen ja oleminen, meditaatio, kevyt liikunta, liikkuminen/oleilu luonnossa ym ovat keinoja palautumisen harjoittamiseen. Ja kyllä, joskus palautumista ja lepäämistäkin saattaa olla tietoisesti hyvä harjoittaa, jos on sitä tyyppiä että jatkuvasti on monta rautaa tulessa ja aivot käyvät kierroksilla.

Mistä sitten tiedät, että olisi syytä levätä ja kiinnittää enemmän huomiota palautumiseen? Sanotaan näin, että fiksuinta on levätä ja muistaa palautua jo ennen minkäänlaisten oireiden ilmenemistä. Eli ottaa sitä lepoa ennen kuin keho tai mieli sen tarpeesta edes ilmoittaa. Aktiiviliikkujalle esimerkiksi treenien rytmitys ja selkeät lepopäivät kalenterissa ovat yksi keino jeesata tässä asiassa.


Jos kuitenkin olet innosta puhkuessasi huomaamattasi ajautunut alipalautuneeseen tilaan, saattaa kehossasi ilmetä esimerkiksi seuraavia oireita/merkkejä:

Suoritusteho/kyky treeneissä laskee siitä huolimatta, että olet koko ajan tähdännyt kehitykseen tai liikkunut aktiivisesti esim kunnonkohotusmielessä.

Leposykkeen kohoaminen. Jo levossa ollessa syke on tavallista korkeampi.
Sykkeen yllättävät nousut arkiaskareissa tai ns tavallisessa liikkeessä, esim portaissa kohtuuttoman korkeat sykkeet ja mahdolliseati hidas sykkeen palautuminen rasituksen loputtua.

Levoton nukkuminen. Tästä esimerkkinä heräily useita kertoja yössä, nukahtamisen vaikeus ja yleisestikin väsymys siitä huolimatta että nukkuisi. Myös unen laatu voi olla jotain ihan muuta, vaikka päällisimän puolin nukuttuja tunteja tuntuisikin kertyvän sama määrä kuin aina.

Mielialan vaihtelut. Tähän voi liittyä myös se, että pienemmät ongelmat koetaan todellista suurempina.

Vireystilan lasku. Pakottava väsymys päivisin ja tuntuu ettei energiaa riitä millään, vaikka muuten huolehtisi hyvin elämän eri osa-alueista.

Heikko vastustuskyky ja tavallista toistuvampi sairastelu. Flunssaa flunssan perään, vaikka välissä ei olisi ehtinyt kunnolla itseään vielä edes rasittamaan.

Tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen, kuten rasitusvammojen yleistyminen ja jatkuvat pikkukrempat kropassa voivat myös viestiä siitä, että keho kaipaisi nyt kunnon lepoa.


Jokainen ihmiskeho reagoi yksilöllisesti alipalautumiseen ja antaa merkkejä levon tarpeesta, jos sitä ei ajoissa osaa itse antaa. Oireet voivat olla yksittäisiä tai niitä voi ilmetä useampia yhtä aikaa. Toisinaan omaa kehoa voi olla haastavakin lukea ja eivät nämäkään merkit yksittäin välttämättä aina ole pelkästään liian rasituksen tai alipalautumisen merkkejä.  Listalta voi myös löytyä muita oireita/merkkejä. Jos kuitenkin epäilet oireiden syynä olevan levon laiminlyöminen ja sen seurauksena alipalautuminen niin kokeile panostaa kovemmin lepoon ja palautumiseen; kevennä treeniä, pidä kokonaisia lepopäiviä, pyri hallitsemaan arjen kuormitus ja stressi ja seuraa mitä oireille tapahtuu. Toki jos yhtään mietityttää, on syytä vierailla ammattilaisen vastaanotolla tutkituttamassa asiaa tarkemmin.

Mutta siis vakavasti, palautumista ja lepoa ei kannata missään nimessä laiminlyödä! Ja taas on hyvä muistuttaa, että vaikka et olisikaan urheilija niin myös sinä voit olla alipalautunut! Myös aktiiviliikkuja, tavantallaaja voi kärsiä näistä oireista.  Perhe, työ, harrastukset ja näiden yhteiskuormitus sekä kivojenkin asioiden tuottama ns hyvänlaatuinen stressi voi johtaa palautumisen puutteeseen. Reagoi siis herkästi ja mielellään jo ennen oireiden ilmenemistä. Uskalla levätä ja harjoittaa palautumista. 


lauantai 18. toukokuuta 2019

Terveyden ja hyvinvoinnin pakonomainen suorittaminen ajaa vain kauemmaksi niistä

Hyvinvoinnin markkinoinnista ja tavoittelusta on tullut nykypäivän hittijuttu. Se, että ihmiset ovat kiinnostuneita hyvinvoinnistaan ja terveydestään on todella hieno ja tärkeä asia, mutta tässä tapauksessa asialla on myös kääntöpuolensa. Moni vannoo oman hyvinvointinsa eteen ja laittaa sen kaiken muun edelle. Olen sitä mieltä, että kun itse voi hyvin, voivat myös ympärillä olevat ihmiset paremmin ja kun itseensä panostaa riittää itsestä resursseja myös muille. Mutta! Jos sitä omaa hyvinvointia ja terveyttä lähdetään pakonomaisesti suorittamaan voivat seuraukset ollakin täysin päinvastaiset kuin mitä odotti. 

Hyvinvointi ja terveys eivät ole asioita joita kenenkään kuuluisi pakonomaisesti suorittaa, koska väitän, että se ajaa loppujen lopuksi vain kauemmaksi siitä tavoitellusta terveydestä ja hyvinvoinnista. Ei ole mitään järkeä yrittää ja pyrkiä tekemään kaikkia asioita 110% oikein tai optimaalisesti, koska tässäkin asiassa saattaa polttaa itsensä loppuun, tulla hyvin ärsyyntyneeksi ja kokea asiat haastaviksi ja lopulta itsensä kaikkea muuta kuin hyvinvoivaksi. 


Täydellisyyden tavoittelu ja perfektionismi ovat tietyissä asioissa suotavia, mutta terveyden ja hyvinvoinnin kohdalla kyseinen ajattelumalli ei toimi. Moni varmasti haluaa hoitaa ja tehdä asiat kunnolla ja on tosissaan, mutta kun on kyse terveydestä ja hyvinvoinnista, niin mikä edes määrittelee täydellisyyden näiden asioiden kohdalla? Tietysti niitä voidaan arvioida ja mitata erilaisilla kokeilla ja testeillä, mutta tavallaan yksilö itse tekee myös määritelmän siitä kokeeko itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi. Ja oikeasti, se että kokee itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi ei edellytä sitä, että tekee kaiken eri osa-alueilla täydellisesti. Toki ravinto, liikunta ja uni/lepo ovat tekijöitä taustalla, jotka määrittelevät näitä kokonaisuuksia. Hyvinvointi ja terveys eivät kuitenkaan ole asioita, joita tulisi, pitäisi tai kannattaisi hampaat irvessä suorittaa. Suorittamisessa on nimittäin aina tietynlainen negatiivinen viba ja usein kun jotain asiaa oikein suorittamalla suoritetaan kasaa se myös paineita ja stressiä ympärilleen.  

On hyvä, että asioista ja omasta voinnista ollaan kiinnostuneita. On hienoa, että näen ympärilläni yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet omasta terveydestään ja voinnistaan ja haluavat eri keinoin pystyä vaikuttamaan siihen, että olisi mahdollisuus voida paremmin. Toisinaan kuitenkin näen liikaa myös sitä, että ei osata enää ajatella omilla aivoilla ja maalaisjärjellä ja pelätään että pienikin asia/muutos siinä omassa arjessa järkyttää sitä yksilön hyvinvointia ja terveyttä. Tehdään asioita liian tosissaan ja nähdään asiat mustavalkoisena ja joskus täysin toiset asiat poissulkevana. Jos haluaa voida hyvin ja tuntea olonsa hyväksi, pitää toki olla valmis tekemään tietynlaisia päätöksiä ja ymmärtää, mikä on hyväksi keholle ja mikä ei. Mutta sen ei tosiaan tarvitse tarkoittaa mustavalkoista ajattelua ja sitä, ettet saisi, voisi tai pystyisi edelleen tekemään asioita joista nautit.

Hyvinvointi ei ole hampaat irvessä elämän rajoittamista, omaan napaan täysin tuijottamista ja kivojen asioiden poissulkemista. Se on oman elämän ja arjen kannalta merkittäviin asioihin panostamista ja järkeviä valintoja, oman kehon huomioimista sekä fiksua tekemistä, sallivuutta ja rentoutta.



Selvennän hieman...


Sun ei tarvitse syödä joka päivä, joka ateriaa täysin optimaalisesti jonkin ruokavalion mukaan 

Sun ei tarvitse joka päivä liikkua ja treenata suunnitelmiesi mukaan

Sun ei tarvitse huolestua, jos silloin tällöin nukut huonommin tai heikompia yöunia

Sun ei tarvitse kokea itseäsi onnelliseksi, kiitolliseksi, energiseksi ja positiiviseksi päivittäin, eikä varsinkaan yrittää kokea näitä tunteita väkisin.

Sun ei tarvitse noudattaa jotain tiettyjä rutiineja, koska joku on sanonut että niin on oikein tai hyvä tehdä

(voit vapaasti jatkaa listaa, esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka)

Sen sijaan...


Sä voit huoletta käydä ulkona syömässä, pitää herkutteluhetkiä silloin tällöin ja jättää vihermehut juomatta jos et niistä tykkää. 

Sä voit kuntosalin sijasta mennä vaikka lenkille tai tehdä jotain, mistä tulee hyvä fiilis. 

Sä voit joskus kukkua pidempään ilman huonoa omaatuntoa liian lyhyistä yöunista ja hengata vaikka kavereiden kanssa yömyöhään jos siltä tuntuu.

Sä saat tuntea erilaisia tunteita, olla joskus huonolla tuulella ja surullinenkin

Sä saat elää just niin kuin susta itsestä tuntuu hyvältä ja sopivalta

Sulla on oikeus ja mahdollisuus nauttia, samalla kun teet parempia valintoja itseäsi ja kehoasi ajatellen.


Hyvinvointi ja terveys ovat isoja ja laajoja käsitteitä, joiden alle kuuluu monia toisiinsa linkittyviä ja toisiinsa vaikuttavia asioita ja toimintatapoja sekä -malleja. Yksi asia johtaa niin sanotusti toiseen ja muodostaa isomman kokonaisuuden. Kiinnostus omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan on hyvä asia, mutta on hyvä ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse optimoida voidakseen olla hyvinvoiva ja terve. Älä siis suorita hyvinvointiasi, vaan elä ja tee asioita siten, että samalla kun teet parempia (huom, ei täydellisiä) valintoja itsellesi ja kehollesi, sulla on myös mahdollisuus nauttia!

maanantai 6. toukokuuta 2019

Älä anna painon määrittää sinua tai elämääsi


Miksi hitossa se paino merkkaa niin paljon niin monelle? "haluan laihtua 5 kiloa", "sitten kun painan 60 kiloa olen tyytyväinen itseeni". Miksi annamme niin herkästi puntarin määrittää minuuttamme, itsetuntoamme ja arvostusta itseämme kohtaan? Terveydellisistä näkökulmista katsoen ylipainoa ja toisaalta myös alipainoa on syytä välttää, mutta toiset tekevät siitä painosta niin suuren asian itselle, että enää ei nähdä mikä on tervettä ja mikä on järkevää.

Painosta on helppoa tehdä mörkö itselle. Olen itsekin ollut koukussa vaakaan ja sen lukemiin. Joskus ihan todella tavoittelin jotain tiettyä lukemaa sillä ajatuksella, että sitten olisin hyvä, riittävä ja hyväksyttävä.  Että olisin onnellinen, kun saisin vielä pari omasta mielestäni "ylimääräistä" kiloa pois. Ja olen siis aina ollut normaalipainoinen. Miksi kenenkään tarvitsisi kokea, että pitää olla jonkin painoinen ollakseen hyväksyttävä itsensä tai muiden silmissä? Tai voidakseen olla onnellinen? 


Nykypäivänä jylläävät dieettikulttuurit, erilaiset laihduttamiseen  ja kiinteytymiseen keskittyvät valmennukset ja ihmisten oma jatkuva usko tarpeestaan laihduttaa syö aina pohjaa myös siltä terveeltä ruoka- ja liikuntasuhteelta.  Tehdään asioita kun on pakko, rajoitetaan reilulla kädellä kaikkea, eikä opetella tekemään asioita kauaskantoisemmin silmin sillä terveemmällä tavalla. Jatkuva ulkonäön, mittojen ja painon korostaminen saa varmasti ihmiset liikaa ajattelemaan sitä, että ei voisi olla riittävä ja tyytyväinen itseensä sellaisenaan vaan vasta jonkin tietyn kokoisena. Toisaalta musta on hienoa, että ihmiset haluavat panostaa itseensä ja esim näille valmennuksille on oma paikkansa, mutta samalla harmittaa, että sitä markkinointia toteutetaan ja muutoksia lähdetään hakemaan paino edellä, jolloin nimenomaan ne sentit, kilot ja rasvaprosentit ratkaisevat melkein yksinään sen, onko henkilö onnistunut tavoitteessaan vai ei. Unohdetaan se kaikki muu ympärillä ja tuijotetaan vain sitä painoa ja niitä senttejä. Jos paino ei ole tippunut x ajassa y määrää, ollaan omasta mielestä epäonnistuneita, vaikka eihän se näin mene eikä oikeasti voi olettaa että voit vain valita paljon pudotat ja sitten pudotat.

Haluan tähän väliin sanoa, että painon pudottaminen nimenomaan terveydellisistä näkökulmista katsoen on perusteltua ja suotavaakin, jos kiloja on vuosien aikana päässyt kertymään oikeasti niin, että se on jo terveyttä haittaavaa. Silloinkin kuitenkin kääntäisin ajatukset laihduttamisesta mieluummin elämäntapojen muuttamiseen, jolloin paremmilla valinnoilla saadaan kokonaisvaltaisesti hyvää aikaan eikä ainoastaan muutosta painoon. Sinänsä en pidä laihduttamista tai painonpudottamista siis minään kirosanana, mutta kun toteutustapoja, lähtökohtia ja ajatusmalleja tähänkin asiaan on niin useita kuin on ihmisiä. Jos samassa lauseessa yhdistyy normaalipaino ja laihdutus tai painonpudotus, niin mielestäni ollaan pielessä. Ja kyllä samalla huolestuttaa se, kun somessa näkee markkinoitavan erilaisia kiinteytymiseen ja rasvanpolttoon sekä kesäkuntoon keskittyviä nettivalmennuksia ja kommenttiosiossa tosiaan tägäilevät jo valmiiksi normaalipainoisen kriteerit täyttäviä nuoria ja vanhempiakin naisia sekä miehiä...


Toiset ihmiset laihduttaa ja dieettaa ison osan elämästään ja menettää siinä samalla arvokasta aikaa elää ja nauttia elämästään. Monet ihmiset jojoilevat painonsa kanssa juuri sen takia, että harvemmin ne pudotetut kilot sitä onnea tuovat, vaikka niin on itselle uskoteltu. Väitän, että keho ja paino seuraa mieltä. Hyvä olo lähtee aina loppujen lopuksi sisältä, ei siitä miltä ulkoisesti näyttää.

Ja vielä lopuksi...

Et voi verrata nykyistä painoasi siihen, mitä se oli vaikka ollessasi alle parikymppinen tai kolmekymppinen. On myös turhaa verrata omaa painoa muihin, koska olemme yksilöitä, eikä paino kerro kehonkoostumuksesta. Naisilla kuukautiskierto voi vaikuttaa kehon nesteisiin ja myös painoon kierron eri vaiheissa. Samalla liikunnallisesti aktiivisen ja painoja nostelevan on turha nojata liikaa painoindeksiin, koska lihas painaa enemmän kuin rasva. Myöskään ylipainoisen ei kannata tuijottaa pelkkää vakaa, vaan tehdä päätöksiä terveys edellä, jolloin useimmiten se keho seuraa perässä.

Jos paino ja vaaka ahdistaa niin paras asia itselle voi olla lopettaa se vaa'alla hyppely ja painon jatkuva seuraaminen. Kukaan ei pakota astumaan vaa'alle, eikä vaaka tai sen lukema määrittele sinua ihmisenä! Tarkastele painon sijaan ennemmin vointiasi: hyvää oloa, jaksamista, energiatasoja yms. Toisin kuin pelkkä painonpudotus ja laihduttaminen, kokonaisvaltaisempi näkemys omasta olosta ja voinnista auttaa ja tukee oikeanlaisten päätösten tekemisessä, jolla on myös kauaskantoisempia seurauksia terveyttä ja hyvinvointia ajatellen.

torstai 25. huhtikuuta 2019

Mikä auttaa pääsemään tavoitteeseen ja pitämään kiinni päätöksistä?

Niin, mikä on se salainen resepti siihen, että toiset onnistuvat ja pääsevät tavoitteisiinsa ja pystyvät pitämään kiinni päätöksistään? En lupaa, että tämän lukemalla saavutat tavoitteesi tai pystyt pitämään tehdyt päätöksesi. Mutta lupaan, että tämä teksti varmasti herättelee sua ymmärtämään mitä omiin tavoitteisiin pääseminen ja päätöksissä pysyminen useimmiten vaatii.  

Ensi alkuun yksi tärkeä huomio ja muistutus tavoitteista ja päätöksistä: jokainen meistä kokee ajoittain takapakkeja ja myöskin suorastaan epäonnistuu tehdyissä päätöksissä tai itselleen asettamissaan tavoitteissa. Harvoin se kuitenkaan tarkoittaa sitä, että olisi epäonnistunut koko elämässään. Elämäntilanteet muuttuvat ja joskus asetetut tavoitteet eivät kenties uudessa valossa näytäkään realistisilta tai itselle sopivilta. Jos siis koet jotkin asettamasi tavoitteet tai tehdyt päätökset ristiriitaisiksi oman elämäsi kanssa, lähtisin ensin uudelleen tarkastelemaan sitä, mistä päätökset ja tavoitteet ylipäänsä aluksi syntyvät tai ainakin mistä niiden olisi hyvä syntyä: omista tarpeista ja haluista. Samalla on syytä miettiä kolmea ämmää: mitä, miksi ja miten.



Halut ja tarpeet ohjaavat päätöstentekoa ja tavoitteiden asettamista. Tai ainakin niin sen tulisi olla. Sanoisin omalla kokemuksellani, että yksi merkittävä asia tavoitteiden asettamisessa ja päätöksien tekemisessä ja lopulta niissä onnistumisessa on se, mistä ne ovat saaneet alkunsa. Onko päätös tai tavoite sinun itsesi määrittelemä vai jonkun toisen keksimä. Sisäsyntyiset päätökset ja tavoitteet kantavat usein pidemmälle, koska motivaatio niiden saavuttamista kohtaan on suurempi. Ainakin useimmiten.

Mitä, miksi ja miten. Kun olet määritellyt itsellesi selvästi mitä haluat, miksi ja miten, olet jo syventynyt tavoitteeseesi/päätökseesi enemmän kuin ainoastaan todennut haluavasi jotain. Halu ja into ovat hienoja asioita, mutta myös suunnitelmallisuutta tarvitaan. Selkeä tavoite ja sen merkityksen ymmärtäminen oman elämän kannalta ovat tärkeitä, mutta miten, vastaa siihen millaisia asioita sinun tulisi omaa tavoitettasi ajatellen tehdä ja määrittelee myös tavoitetta kohti kulkevaa polkua ja sen suuntaa. Nämä kysymykset siis selkeyttävät samalla sinulle, mitä tavoitetta kohti matkaaminen ja päätöksessä pysyminen oikeasti vaatii.

Toiminta! Tavoitteita kohti eteneminen ja päätöksissä pysyminen edellyttää toimintaa. Mikään asia ei etene, jos sen tai niiden eteen ei ole valmis tekemään töitä. Moni haaveilee ja unelmoi koko elämänsä ja katsoo vierestä kun toiset saavuttavat ja etenevät. Jos ei ole valmis toimimaan, on myös turha odottaa asioiden vain tapahtuvan.


Kolme ässää: Sitkeys, sisukkuus ja sietäminen. Vastoinkäymisiä tulee lähes jokaisen elämässä. Hylkäätkö tavoitteesi tai kadut tekemiäsi päätöksiä heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa, vai jatkatko rohkeasti matkaa uskoen ja luottaen itseesi. Sitkeät ja sisukkaat uskaltavat ja uskovat, vastoinkäymisistä huolimatta, eivätkä anna heti periksi. Sietäminen taas näkyy siinä, että joskus pitää tehdä epämiellyttäviä ja siellä omalla epämukavuusalueella olevia juttuja. Yleensäkin kaikki uusi vaatii alkuun totuttelua eikä asiat aina mene välttämättä juuri niin kuin olit etukäteen mielessäsi ajatellut.

Päätöksissä pysyminen edellyttää toistoa, toistoa ja toistoa, kunnes asiasta muodostuu rutiini. Tein taannoin itse päätöksen herätä aamuisin aiemmin, jotta mulla olisi enemmän aikaa asioille, jotka näen tärkeiksi omien tavoitteideni sekä ylipäänsä elämäni kannalta. Alku sujui hyvin, koska olin niin innoissani ja halusin näyttää itselleni, mutta kun innokkuus hiipui olen joutunut ajoittain pakottamaan itseäni ylös. Tekemäni päätös on minulle edelleen tärkeä ja haluan pitää siitä kiinni, mutta joudun oikeasti tekemään kyseisen päätöksen uudelleen ja uudelleen päivittäin, ennen kuin asia muodostuu rutiiniksi, josta on helpompi pitää kiinni. Taon siis iltaisin päähäni, miksi haluan herätä huomenna aiemmin ja mikä merkitys sillä on ja jätän aamuisin nukkumista rakastavan minäni ajatukset huomioimatta, koska muuten en saisi itseäni aamusta sängystä ylös kuin vasta silloin kun on pakko. Eli siis toistoa ja toistoa!

Priorisoi! Tavoitteita ja päätöksiä voi tehdä eri osa-alueita koskien esim. työ/talous/opiskelu, treeni, parisuhde, perhe, ystävät, koti. Tavoitteita voi olla useammalla kuin yhdellä osa-alueella ja ne voivat olla myös pienempiä. Kuitenkin tavoitteeseen pääsemisen ja päätöksissä pysymisen kannalta on tärkeää, että priorisoit itsellesi mikä on tällä hetkellä itsellesi tärkeintä. Kuuntelin yhtä podcastia jossa toistettiin "pystyt mihin vaan, mutta et kaikkeen". Aikamme ei riitä tekemään kaikkia asioita kerrallaan ja tehdessäsi kaikkea samaan aikaan et oikeasti keskity kunnolla mihinkään. Vähän kuten multitaskaaminen, mikä on tutkitusti todistettu huonoksi metodiksi, koska et silloin kunnolla keskity mihinkään vaan teet samaan aikaan vähän kaikkea. Eli siis priorisoi ja keskity yhteen asiaan kerrallaan. Tämä ei siis tarkoita sitä, että seuraavan vuoden keskityt vain yhteen asiaan ja suljet muut asiat elämästäsi pois, vaan esim päivästäsi annat 1-2 tuntia juuri siihen itsellesi tärkeään ja määrittelemääsi tavoitteeseen. Tee sitä, mikä on tärkeää tavoitteen/päätöksesi kannalta.


Ja vielä yksi asia... Pidä oikeasti huoli siitä, että tekemäsi päätökset ja asettamasi tavoitteet ovat osa sinua ja sopivat arvoihisi. Nykymaailma mahdollistaa tavallaan todella läheltä muiden elämän seuraamisen, mutta jättää kuitenkin paljon myös pois ja silmiltämme näkemättä. Älä tee oletuksia muiden elämästä ja perusta halujasi ja tarpeitasi siihen, mitä jollain muulla on. Tarkastele omia tarpeitasi ja ennen kaikkea sitä, että elät oikeasti itsellesi. Jos tavoitteiden asettaminen ja päätösten tekeminen on itsellesi haastavaa kannattaa ensin antaa aikaa omien arvojen pohtimiseen. Mikä sinulle on tärkeää. Näin päätöksissä pysyminen ja tavoitteita kohti matkaaminen ja kenties lopulta niiden saavuttaminen mahdollistuu, kun elät oikeasti itsesi näköistä elämää.

Tällaista asiaa tällä kertaa tavoitteista, päätöksistä ja asioista niiden takana. Toivottavasti sait tästä jotain irti ja kenties tämä auttoi hieman avaamaan sitä, miten sinäkin voit tehdä itsellesi tärkeitä päätöksiä ja pitää niistä kiinni ja asettaa tavoitteita ja rohkeasti kulkea niitä kohti ja saavuttaa ne. <3

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Oman elämän suunta

"Rakas päiväkirja"

Joskus mietin omia tavoitteitani, unelmiani, haaveitani ja siis yleisesti suuntaa elämälleni. Jos nyt pyörittelen mielessäni näitä asiota ja missä haluaisin nähdä itseni esimerkiksi vuoden, kahden vuoden tai viiden vuoden päästä niin rehellisesti, tällä hetkellä en todellakaan osaa sanoa...

Mulla on elämässä ja arjessa asioita, joita kohtaan koen paloa ja intohimoa tällä hetkellä: crossfit, työni fysioterapeuttina, valmennus, muiden auttaminen, itsensä kehittäminen, hyvinvointi, liikunta ja terveysjutut ja sitä kautta tää vapaaehtoinen ja harrastusmuotoinen somehommailu sekä bloggailu. Samaan aikaan mä kuitenkin mietin, että onko nää sellaisia asioita, jotka toisivat sitä paloa ja innostusta mun elämään myös myöhemmin. Näänkö mä itseni tekemässä näitä asioita myös tulevaisuudessa niin, että mun kannattaisi nyt todella satsata joihinkin näistä asioista ja osa-alueista enemmän aikaa, panostaa ja tosissaan yrittää. Vai onko niin, että mun kannattaisikin kenties miettiä jotain ihan muuta. Poistua hetkeksi tästä omasta kuplastani ja jotenkin tarkastella syvemmin, mitä mä oikeasti haluan. Ajoittain pysähdyn ja mietin olenko sokaistunut omille todellisille tarpeilleni, toiveilleni ja haluilleni, koska näen ympärilläni niin paljon erinäisiä asioita toteutuvan ja vertaan itseäni ja omaa toimintaani niihin joskus täysin tahtomattanikin. Siis muiden tekemisiin, saavutuksiin, haluihin ja tarpeisiin.



Mä oon tosi paljon sellainen persoona, että innostun asioista nollasta sataan hetkessä. Olen myös huomannut että innostun hetkellisesti asioista, saan ajatuksen lähteä toteuttamaan jotain ja vähän ajan päästä tai matkan varrella huomaankin, ettei se ollutkaan mun juttu ja mua varten. Annan muutaman esimerkin: 2 vuotta sitten kävin pääsykokeissa jyväskylän yliopistolla pyrkimyksenä päästä terveystieteiden maisteriohjelmaan opiskelemaan fysioterapian tutkimuspuolelle. Parista pisteestä jäi kiinni ja ajattelin että haen seuraavana vuonna, mutta hainko, no en. Ei se enää tuntunutkaan siltä, että sitä haluaisin. Olen myös miettinyt muita koulutuksia ja esim työmahdollisuuksia, mutta lopulta hylännyt nekin. Uskon että näillä kaikilla on ollut tarkoituksensa. Jos mulla noin nopeasti mieli muuttuu etten edes ajattele asiaa enää sellaisena että ne kiinnostaisivat, niin en usko että ne oikeasti olisivat lopulta olleet asioita mua varten. 

Olen haastanut ajoittain itseäni niin, että kun saan jonkin idean niin sen sijaan, että pyrkisin toteuttamaan ideaa heti laitankin sen viikoksi tai pariksi sivuun odottamaan ja katson kiinnostaako se sitten enää. Tämä on hieman jeesannut karsimaan ja erottelemaan valheelliset tarpeeni todellisista tarpeistani ja visioistani, mutta ei ole auttanut löytämään vastausta siihen, että missä haluaisin kenties olla vuoden, parin tai viiden päästä. Tämä ahdistaa joskus, koska tuntuu että tuhlaan omaa aikaani kulkiessani eteenpäin etanan tahdilla muiden juostessa gebardin vauhdilla ohi ja maaliin.

Joskus mietin, että miksi hitossa oon tällainen tuuliviiri. Ois kiva löytää selkeä tarkoitus omalle elämälle ja lähinnä jokin suunta omalle tulevaisuudelle. Tällä hetkellä koen paineita siitä, että mulla ei oikeasti ole sellaista selvää tavoitetta, visiota tai suuntaa mitä kohti pyrkiä. Tavallaan tunnen olevani hieman hukassa. Ympärillä ystävät ja tuttavat hankkivat omia asuntoja, menevät naimisiin ja saavat perheenlisäystä. Osa toteuttaa todella kovaa omia juttujaan ja heillä vaikuttaisi olevan selvä visio ja suunta. Samaan aikaan itse olen hukassa omieni kanssa. Mitä mä haluan elämältäni?? Onko tää nyt sitten sitä kuuluisaa kolmen_kympin_kriisiä? 

Samaan aikaan kuitenkin huokaisen ja ajattelen; mä oon valmistunut ammattikorkeakoulusta fysioterapeutiksi 22 vuotiaana ja olen vakivirassa oman alani hommissa. Muutenkin elämän peruspilarit ovat tällä hetkellä enemmän kuin paremmin hanskassa ja olen löytänyt hyvät tavat tukea omaa hyvinvointiani ja treenaamista, annan aikaa ja arvostusta parisuhteelle ja olen muutenkin saavuttanut jo tähän ikään sellaisia asioita, joista moni haaveilee. Mulla on asiat oikeasti ihan helevetin hyvin kun oikeasti pysähdyn ja mietin näitä asioita. Samaan aikaan on tavallaan niin hiton tyhjä olo, siis just tässä hetkessä. Nyt ei ole sitä selvää päämäärää mitä kohti itseäni tietoisesti kuljettaisin. Vaikka eihän kaikki mun aiemmatkaan elämäntapahtumat kovin suunniteltuja ole olleet. Tietyt asiat toki, mutta suurimmat onnistumiset ja etenemiset on tullut otettua nimenomaan rohkeudella ja joskus todella tietämättömänä siitä, että mistähän sitä itsensä löytää.



Pohdin: pyrkiikö tässä nyt jollain tavalla viimein esille ne todelliset tarpeeni, kun olen hetkeksi saanut itseni näin pysähtymään ja rauhoittumaan? Kun ei olekaan tarve suorittaa ja voi itsekkäästi keskittyä ihan vain itseensä. Alkuun sekavina fiiliksinä, mutta odottaisiko jossain vaiheessa prosessin läpikäynnin jälkeen selvempi tuleva ja selvemmät ajatukset. Kenties. Toivon niin. Ainakin mulla on kovasti haluja kohdata kaikki nämä tunteet ja asiat. Keskustella itseni kanssa. Antaa itselleni ja ajatuksilleni sekä tuntemuksilleni täysi huomio, kuten suosittelen ja kehotan myös muita tekemään. On helppo neuvoa ja auttaa muita, mutta olisikohan niin, että kaiken keskellä olen ehkä unohtanut jollain tapaa itseni. Ehkäpä nyt olisi aika olla aidosti läsnä, kuunteleva ja salliva ihan vain itselleni. Nyt kun kaikki ylimääräinen syksyllä aloitettu on saatu lopulta kunnialla maaliin ja sitä aikaa olisi tarjolla.

Olen onnellinen. Olen oikeastaan todella onnellinen ja mulla on elämässäni asiat hyvin. Olen kuitenkin aina ollut sellainen ihminen, jolla on jokin asia mitä kohti pyrkiä, vaikka asiat eivät aina selkeitä olisikaan ja joskus elämä tapahtuu. Kuitenkin näkisin, että jokin selvempi tavoite ja sen oman jutun löytyminen, mihin uhraisin mielellään aikaani ilman huonoa omaatuntoa auttaisi näihin fiiliksiin ja toisi rauhaa mielelle. Tällä hetkellä koen, että multa puuttuu se jokin. Se jokin suunta tai isompi tavoite jota kohti puskea. Suunta, johon haluan pyrkiä. Heräsin ajattelemaan näitä asioita myös siksi, että aina kun panostaa johonkin, on se jostain toisesta asiasta pois. Siksi haluaisin löytää selkeämmin suunnan ja asiat joihin panostaa, jotta en tuhlaa aikaani sellaiseen mikä ei olekaan mua varten.

Tämmöisiä ajatuksia heräsi viime viikolla allekirjoittaneen mielessä. Ajatuksien jälkeen annoin tunteiden tulla. Kuulostelin fiiliksiäni ja päätin tarttua niihin. Ajattelin, että ehkä tämä on taas sellainen herättelevä hetki, johon on syytä käyttää tietoisesti enemmän aikaa ja tutkiskella ja mutustella asiaa ja omia fiiliksiä tarkemmin. Millaisia tunteita nämä ajatukset herättävä, miltä ne tuntuvat kehossani ja millaisia fiiliksiä haluaisin kokea enemmän. Näillä ajatuksilla ja tästä hetkestä lähdetään taas rakentamaan omaa elämää ja samalla jaan vinkkejä ja ymmärryksiä kanssakulkijoille oppimani kautta. Tässä sen huomaa taas, elämä on alati muuttuvaa ja toisaalta juuri se tekee tästä niin hienoa. <3


lauantai 23. maaliskuuta 2019

Ajatuksien vaikutus elämänlaatuun - Lue tämä ja pohdi samalla omaa ajatusmaailmaasi



Tuhansia ajatuksia päivässä. Sävyttääkö omaa ajatusmaailmaasi positiiviset vai negatiiviset ajatukset ja asiat? 


Pyörittelemme päivittäin mielessämme monia ajatuksia. Osa on häilähtäviä ja nopeasti ohimeneviä joihin emme sinällään edes kiinnitä huomiota, kun taas jotkin valtaavat suuremman osan huomiostamme. Jos päivässä mielessämme vilahtelee tuhansia ajatuksia niin jo viikossa on kasassa aikamoinen määrä. Saati sitten vuodessa ja useammassa. Mieti, miten suuri vaikutus ajatuksillasi on elämäsi kannalta. Jos tuhlaat suurimman osan kapasiteetistasi ja elämästäsi kaikkeen negatiivisuuteen tarttumalla, mitä se saakaan aikaan itsessäsi verrattuna siihen, että yrittäisit kääntää ajatuksia positiivisempaan suuntaan.

Varmasti jokainen kokee joskus hetkiä, jolloin ei jaksa ja kykene ajattelemaan positiivisesti. Negatiivisten ajatusten vallatessa mielemme tai pienikin negatiivinen ajatus heijastuu useimmiten  negatiivisena käytöksenä ja tunteina. Pelko, suru, ärtymys, ahdistus, viha, kiukuttelu... Tunteet ja käytöksemme heijastelevat usein ajatuksiamme. On esimerkiksi vaikea kokea iloa ja olla energinen, jos huomio kiinnittyy negatiivisiin seikkoihin. Kun taas ajatukset ovat positiivisia niin usein tämäkin heijastuu tunteissa ja käytöksessä: iloa, onnea, kiitollisuutta, valoa, energiaa, hyvää mieltä. Positiivisten ajatusten alla on todellakin helpompi kokea positiivisia tunteita. Sanotaan myös, että positiiviset ajatukset vahvistavat positiivista ajattelua ja toisinpäin. 

Kumpaa kehää sinä haluat kasvattaa?


Kaikki tunteet kuuluvat elämään eikä omia tunteitaan missään nimessä kannata alkaa peittelemään. Myös negatiivisille ajatuksille ja niiden myötä syntyville tunteille pitää uskaltaa antaa tilaa eikä tukahduttaa niitä väkisin. Kuitenkin juttu on siinä, että millainen verkosto ajatuksistasi kokonaisuudessaan muodostuu. Tartutko pieniinkin ongelmakohtiin, näetkö ympärilläsi vain huonoja asioita ja annat ajatuksillesi liikaa valtaa värittää ja lujittaa negatiivista ajattelua. Vai pystytkö löytämään ympäriltäsi hyvää ja näkemään asioita paremmassa valossa, jolloin et omilla ajatuksillasi lietso mieltäsi kallistumaan negatiivisuuteen vaan pystyt löytämään ympäriltäsi ja ajatuksistasi myös positiivisia asioita, joka taas tukee positiivista tunnemaailmaa ja positiivista elämänlaatua.


Miksi jotkut vaikuttavat aina olevan hyvällä tuulella ja energisiä, kun toiset kamppailevat negatiivisuuden parissa? Ajatuksemme vaikuttavat siihen, millaisena koemme elämämme. Varmasti jokaisella on joskus huonoja päiviä, mutta on myös pitkälti itsestä kiinni, millaisille ajatuksille antaa vallan ja mihin suuntaan ajatuksiaan haluaa ohjata. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet stressaantunut. Stressin vallitessa ajatukset sinkoilevat, saatat kokea itsesi riittämättömäksi ja ahdistuneeksi. Haluaisit saada asiat hallintaasi, mutta joskus se on haastavaa. Jäämme myös herkemmin kiinni negatiivisiin ajatuksiin, varsinkin jos emme ole koskaan kunnolla oppineet tarkastelemaan ja "hallitsemaan" ajatuksiamme. Positiivisuus on mielentila. Voit kokea häilähtäviä virkeyden, onnen ja hyvänolon hetkiä tai sitten halutessasi ohjata ajatuksiasi enemmän positiiviseen suuntaan jolloin luuppi vahvistuu ja positiiviset ajatukset herättävät positiivisia tunteita ja positiiviset tunteet kuten onni, kiitollisuus, hyvä fiilis ja energia taas vahvistavat ja synnyttävät positiivista ajattelua. Ainakin itse olen vahvasti kokenut asiat näin ja vaikka elämä ei aina olekaan yhtä ruusuilla tanssimista ja realiteetit elämässä on myös tärkeää muistaa, negatiivisetkin ajatukset kuuluvat elämään ja sitä rataa, niin omilla ajatuksilla on todellakin merkittävä vaikutus siihen, millaisena elämänsä kokee. Esimerkiksi mitä enemmän muistan ja osaan olla kiitollinen joskus todella pienistäkin asioista, niin sitä helpompi on kokea onnellisuutta ja vahvistaa mielessä pyöriviä hyviä ajatuksia.

Siksi mä itse yritän suunnata ajatuksiani enemmän positiivisiin asioihin elämässäni ja arjessani, olla joskus kiitollinen niistä pienistäkin asioista, koska ne saa oikeasti aikaan hyvää fiilistä ja ympärille hyvää energiaa. Mun pikkuveli sanoi mulle kerran ohimennen, että nuorempana ja aiemmin olen ollut kärttyinen. En ole koskaan asiaa aiemmin sen kummemmin miettinyt, mutta kyllä mulla tosiaan on ollut elämässä aikoja, kun muistan syyllistyneeni todella pessimistiseen ajatteluun ja aina oli parempi varautua pahempaan ettei tarvitse pettyä. Koen, että oma ajatteluni on muuttunut positiivisempaan suuntaan. Edelleen koen heikkoja hetkiä, jolloin olen äreä, ahdistunut, vihainen ja mitä kaikkea sitä keksiikään, mutta enää en samalla tavalla takerru negatiivisiin ajatuksiin ja sen lietsomiin tunteisiin. Osaan päästää paremmin irti asioista ja mennä eteenpäin käsitellyn tunteen jälkeen. Tiedättekö esimerkiksi oma joskus vahvanakin pinnalla ollut mustasukkaisuus (tarpeeton sellainen), yllättävät itkukohtaukset, pitkävihaisuus ym ovat väistyneet, kun ei ole antanut itsensä jäädä negatiivisten ajatusten valtaan. 

Elämässä on paljon asioita, joihin ei voi itse vaikutta, mutta ajatukset ovat yksi osa, joita voit tietyllä tapaa oppia hallitsemaan.



Ja vielä yksi juttu...


Vaikka ulkopuolelle näyttäisi miten tekopyhältä sellainen ylitsepursuava positiivisuus niin oikeasti, älä tuomitse toisen hyvää oloa, hyvää energiaa ja hyviä viboja, jos et itse koskaan ole edes kokeillut millainen vaikutus omalla ajattelutavalla voi todella olla omaan elämänlaatuun ja fiilikseen. Sitäpaitsi toista arvostelemalla ja tuomitsemalla et tee hallaa loppujen lopuksi kenellekään muulle kuin omilla ajatuksillasi ihan vain itsellesi. Myönnetään, mä olen ollut yksi niistä ihmisistä, joita esimerkiksi somessa joidenkin tyyppien positiiviset, hallelujaa elämä on ihanaa tyyppiset päivitykset ärsyttivät. Mutta sitten mä hiffasin, ettei ongelma ole niissä tyypeissä, jotka niitä päivityksiä jakaa vaan mussa itsessä, koska en millään kokenut pääseväni samalle aaltopituudelle heidän kanssaan. On haastavaa samaistua toisen hyviin viboihin, jos itse pyörittelee mielessään ihan päinvastaisia ajatuksia ja negatiivisia tunteita. Jos itellä on huono päivä toisen positiiviset päivitykset voi joskus tuntua tosi pahalta. Mutta muista, vika ei oikeasti ole siinä toisessa tyypissä ja hänen päivityksessään tai siinä, että toinen olisi jollain tapaa sokea elämän reaaliteeteille, vaan siinä, että joskus itsellä on niitä paskoja päiviä, kun muilla on hyviä päiviä. Kuitenkaan niiden negatiivisten ajatusten ei tarvitse antaa määrittää koko ihmisyyttäsi ja koko elämääsi. Voisit vaikka kokeilla, miltä tuntuu katsella maailmaa ja elämää joskus pinkkien lasien läpi. Jos et ole kokeillut, saatat kokea sen aluksi vaikeaksi, mutta lopulta hämmästyä, miten hyvän fiiliksen sellainen saakin aikaan.

Tämän kaiken pohjalta suunnatkaamme enemmän huomiota positiivisiin ajatuksiin, kuin negatiivisuuden lietsomiseen niin ympärillämme kuin ajatuksissamme. Uskon, että se vahvistaa ja lujittaaa itse kunkin elämänlaatua parempaan suuntaan.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Lopeta haluaminen aloita hyväksyminen


Nyt tulee mieltä tyhjentävää ajatuksenvirtaa lomaparatiisin keskeltä tähän sunnuntai-iltaan. Tässä ei ehkä ole päätä eikä häntää, tai sen kummempaa juonta, mutta nyt mä päästän ulos sen mitä ajatuksia mulla on tässä loman aikana herännyt mm. suorittamiseen, innostukseen ja haluamiseen liittyen. Ehkä saat tästä jotain irti, ehkä et. Ainakin mä saan pääni tyhjäksi ja arkeen palatessani noin viikon päästä muistan nämä ajatukset, enkä antaudu heti halujeni ja innostukseni vietäväksi.


--------------------------------

Lomalla on aina aikaa ihmettelemiseen ja olemiseen. Aikaa todelliseen sen hetkiseen tilanteeseen pysähtymiseen ja asioiden realisoimiseen. Missä mä olen, mitä mä haluan ja miksi toimin kuten toimin. Usein vasta lomalla ja pidemmillä vapailla sitä tajuaakin, miten on paahtanut tiettyjä asioita eteenpäin hakien hyväksyntää ja olalle taputuksia itseltään, mutta siinä sivussa myös muilta. Kun hyppää hetkeksi pois oravanpyörästä ja kykenee tarkastelemaan omaa toimintaansa edes hetken ulkopuolisen silmin saattaa tajuta, että joo, ehkä joskus olisi ihan hyvä hidastaa tahtia.

Mikä siinä onkin, että siinä omassa arjessa on aina niin tavattoman suuri tarve päästä eteenpäin ja tehdä asioita asian perään  Miksi koko ajan ajautuu haluamaan asioita, innostuu ja niiden myötä löytää itsensä tilanteesta, jossa haluaa aina vaan enemmän. Vai oonko mä oikeesti ainoa jolle näin käy? Oon nyt tässä hetkessä ollessani tajunnut, että mä haluan ja odotan itseltäni aivan liikoja omassa arjessani. On hirveästi asioita joista innostun ja tartun niihin lähes tulkoon siltä istumalta. Jos jokin asia juolahtaa mieleeni pitäisi se olla toteuttamassa heti.


Innostus on sinällään hyvä piirre, mutta jos annan sen ottaa itsestäni liian suuren vallan ja heittäydyn täysin innostukseni vietäväksi löydän itseni herkästi toteuttamasta kymmentä eri asiaa samaan aikaan. Joskus myös asioita, jotka eivät pidemmän päälle ajatellen edes olisi niin kannattavia tai tarpeellisia omaa jaksamistani ja elämääni ajatellen. Innostukseni meinaa toisinaan polttaa minut loppuun. Tähän mennessä olen onneksi osannut vielä kriittisen pisteen tullen stopata, mutta mietin tässä miten olisi mukava saada asia paremmin hallintaan ja taottua itselleen päähän sen, että nyt on ihan hyvä ja joskus voisi olla myös hyvä tyytyä hetkeksi siihen mitä on ja ihan vain fiilistellä. Fiilistellä sitä, että ei ole kiire tai mikään pakko tehdä asioita.

Mutta sehän haluamisen ja innostuksen keskellä yksi ongelma onkin, nimittäin se tekee hetkellisesti sokeaksi.

Innostuminen on toisinaan hyvin kuluttavaa. Ja kun samaan aikaan jokin osa itsestä syöttää ajatuksiin sitä tarvetta ja halua voi sellaiset asiat olla haastavaa vain ohittaa ja antaa olla. Ainakin itselleni on. Sitten jossain vaiheessa huomaan, että mulla ei olekaan kunnolla aikaa tehdä niitä asioita mistä eniten nautin ja saan sitä energiaa. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että suuntaan huomiotani asioihin joita haluaisin ja kun yhden asian saavutan olen haluamassa taas jotain muuta, uutta ja vielä enemmän. Alkaa vaikuttaa siltä, että ei tuo haluamisen ketju koskaan katkea ihan itsestään  ja aina vain haluamalla uusia asioita mahdollisimman äkkiä ja aloittaessani niiden toteutuksen ajan itseni turhaan liian ahtaalle ja koen silti itseni ja tekemiseni riittämättömiksi.


Olen nyt yrittänyt takoa itselleni päähän sitä faktaa, mikä arjen pyörteessä, suorittamisyhteiskunnan keskellä ja innostuksen myötä usein saattaa unohtua: on todellakin ok olla suorittamatta ja haluamatta enemmän. On todellakin ok olla tyytyväinen ja myöntää, että oikeastaan se oma arki sisältää jo ne tärkeimmät asiat elämän kannalta. Miksi siis turhaan kuluttaa itseään loppuun ja lisätä riittämättömyyden tunnetta haluamalla ja yrittämällä aina vain enemmän ja enemmän. On oikeasti todella ok tyytyä siihen mitä on. Huomaan nyt tätäkin kirjoittaessani, että tuon tyytyä sanan kirjoittaminen herättää mussa sellaisia negatiivisia viboja. Joku osa sisälläni ajattelee, että miksi tyytyä kun voi saavuttaa enemmän jos vain on valmis tekemään töitä ja näkemään vaivaa. Pudistan päätäni. Nimenomaan tuo osa minusta pitäisi saada hetkeksi hiljenemään, koska tuo osa on juuri se, mikä ei anna mun nauttia vaan on aina haluamassa enemmän. Tajuan, että tuolle osalle itsestäni mikään ei oikeasti tule riittämään. Se on kuin piru olkapäällä käskemässä suorittamaan, tekemään ja tarttumaan asioihin. Haluaa saada minusta enemmän irti, mikä sinällään on hyvä juttu, mutta kun se aina vaan saa haluamaan enemmän ja enemmän ei se enää anna lupaa tyytyä ja ottaakin minusta ylivallan sitoen suorittamiseen ja korostaen riittämättömyyttä. Silloin se ei enää olekaan hyvä ja elämässä eteenpäin vievä voima, vaan kuluttava ja voimia syövä.

Tyytyminen ei ole pelkuruutta, sanon itselleni. Tyytyminen on hyväksyntää ja lupa nauttia. Tyytyminen on sitä, ettei koko ajan tarvitse olla puskemassa itseään eteenpäin. Kun onnistuu syrjäyttämään haluamisen hyväksynnällä on huomattavasti kevyempi olla. Innostus on hyvästä, mutta ei jokaiseen ideaan tarvitse tarttua. On ok haluta asiota, mutta pitäisi muistaa myös tyytyä ja hyväksyä. Ei saisi muuttua liian sokeaksi sille, mikä jo on elämässä hyvää ja kaunista.


maanantai 11. maaliskuuta 2019

Tarvitsin lomaa arjestani


Sanotaan, että arki ja elämä ei kenties ole balanssissa, jos odottaa lomaa. Sanotaan, että elämästä ja arjesta tulisi rakentaa sellainen, ettei siitä tarvitse ottaa lomaa... Onko sitten epäonnistunut omassa arjessaan ja elämässään, jos joskus kokee, että siitä olisi kiva edes hetkeksi päästä irti? Mun mielestä olisi myös hyvä muistaa, että ihminen ei ole kone eikä sellaiseksi edes kannata pyrkiä. On inhimillisyyttä olla inhimillinen. Kaivata lomaa, hengähdystaukoa, paussia tai mitä vaan, joka jollain tavalla rikkoo sen oman ihanaltakin tuntuvan arjen.


Mä olen nyt lomalla. Tarkemmin sanottuna miehen kanssa reppureissulla Filippiineillä ja odotin tätä retkeä kuin kuuta nousevaa siitä marraskuisesta päivästä lähtien kun kalenteri näytti reilua 100 päivää lomaan. Olenko siis epäonnistunut oman arkeni ja elämäni rakentamisessa, kun musta tuntui tältä? Omasta mielestäni en ole, vaan joskus on hengähdytaukojen pitäminen on välttämättömyys yleisesti myös oman jaksamisen kannalta. 

Vaikka kuinka tekisi työtä mistä tykkää ja kokisi arkensa merkitykselliseksi, tekee joskus silti hyvää hypätä pois siitä kaikesta tutusta ja turvallisesta. Tiedät varmasti, jos olet joskus kokeillut. Mun mielestä on myös ihan sairaan mahtavaa nähdä maailmaa ja kokea asioita. Eikä tämä edes edellytä ulkomaille lähtemistä, vaan pienikin etäisyys tutuista jutuista ja rutiineista tekee hyvää ja palauttaa sekä saa ajattelemaan asioita eri perspektiiveistä, kun sellaiseen oikeasti on kunnolla mahdollisuus ja aikaa. Aivot narikassa ilman tarvetta suorittaa mitään, omasta aivokapasiteetista liikenee enemmän huomiota omaan itseen ja asioiden aidompaan kokemiseen. Tämän olen ainakin omakohtaisesti kokenut hyvin voimakkaasti tällaisena herkästi hyvin suorituskeskeisenä ihmisenä, jolle joskus omien kehon signaalien kuunteleminen hautautuu ympäröivän maailman melskeen alle. 



Se mitä olen reissatessa ja lomilla nähnyt on myös opettanut näkemään oman arjen arvokkaana ja aina sitä jollain tapaa kaipaa loman jälkeen niitä tuttuja rutiineja ja tuttua ympäristöä.


Mulle loma on sitä tärkeää irtiottoa siitä pääosin ihanasta, mutta toisinaan myös stressaavasta ja toistuvastakin arjesta. Mulle loma on sitä varten, että voin 100% tehdä asioita mistä tykkään huolehtimatta ylimääräisestä. Ei tarvitse huolehtia tietyistä arjen välttämättömyyksistä ja aikaa vapautuu enemmän nauttimiseen ja itselleen tärkeisiin asioihin.

Jokainen loma on ainakin tähän mennessä muistuttanut myös siitä, miksi se oma arki on myös ihanaa. Mun mielestä ei yhtään hullumpi vaikutus. Myönnän myös että mä tarttin tätä lomaa ihan kybällä. Aikaa rakkaan kanssa, koko hektisemmän syksyn ja alkuvuoden jälkeen mitä tulee töihin ja koulujuttuihin ja siihen vielä säännöllisen treenaamisen yhdistäminen. Itse olen polkuni valinnut ja seison päätösteni, sopimusteni ja tekemisteni takana. Mutta siksi musta ei olekaan hassumpi juttu, että kun on välillä painanut asioita purkkiin 110 lasissa, on ihan ok kaivata sitä lomaa ja irtiottoa arjesta. Hengähdystaukoa. Mielestäni on tärkeää relata, vaikka omassa arjessa ja elämässä oliskin miten niitä innostavia juttuja ja vaikka työ ei aina tuntuisikaan työltä.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Ethän ulkoista itseluottamustasi

Uskomme herkästi siihen, että olemme jotain vasta kun olemme onnistuneet tavoittelemassamme asiassa, kun olemme saavuttaneet tietyn ulkonäön tai kun olemme suoriutuneet jostakin. Moni hakee hyväksyntää ulkopuolelta eikä uskalla elää sellaista elämää kuin oikeasti se oma sielu ja sydän halajaisi. Nykyään on vähän liiankin helppo perustaa oma itseluottamuksensa esimerkiksi somesuosion varaan ja tavoitella sellaisia asioita, mitkä jonkun muun silmissä näyttävät hyvältä. Ajatellaan, että jos menestyn, jos mulla on tietty määrä seuraajia niin sitten olen vasta jotakin. Samalla on yhä helpompi muuttua katkeraksi ja kateelliseksi. Nämä kaikki asiat vinouttavat ja nakertavat itseluottamusta, koska mitä uskot käyvän ihmiselle, jonka itseluottamus rakentuu ainoastaan ulkoisten asioiden, kuten niiden kehujen, seuraajien ja menestyksen varaan?


Elätkö tässä elämässä itsellesi ja itseäsi varten, vai sitä varten mitä muut sinusta ajattelisivat? Mun mielestä yksi ihailtavimmista piirteistä ihmisessä on se, että hän uskaltaa olla juuri sellainen kuin on välittämättä liikaa muiden mielipiteistä, ottaen kuitenkin kritiikin vastaan ilman, että se murtaisi henkilön itsetuntoa tai itseluottamusta. Itseluottamus on kaunista. Ainakin niin kauan, kun se ei ole muiden ylitse tallovaa ylimielisyyttä.

Kun itseluottamus on rakennettu ulkoisten asioiden varaan, on se herkempi sortumaan. Sitä on herkempi ulkoiselle kritiikille ja pienikin vastaisku tuntuu kovana kolahduksena itsetunnossa. Kriittistä (mutta asiallista) palautetta ei osata ottaa vastaan ja se nähdään ennemminkin hyökkäyksenä itseä kohtaan. Tämä taas synnyttää herkästi negatiivisia fiiliksiä ja huonoa oloa. Jos olet ulkoistanut oman itseluottamuksesi on myös haastavampaa olla onnellinen, koska et välttämättä tee asioita siksi että haluat, vaan siksi että luulet sen tekevän susta paremman ihmisen ja paremman muiden silmissä. Kun itseluottamus rakentuu ulkoisten asioiden varaan pelätään myös herkästi epäonnistumista. Samalla sitä muuttuu herkemmin epävarmaksi ja alkaa suhteuttamaan ajatuksiaan näihin ulkoisiin asioihin, eikä osaa hakea voimavaroja ja itsevarmuutta asioiden toteuttamiseen itsestään. Syntyy pelkoja ja epävarmuus ottaa vallan.


Itseluottamus on oikeasti asia, joka jokaisen pitäisi löytää itsestään. Sinun arvosi ei riipu ulkoisista avuistasi ja muodoistasi, seuraajamääristä tai menestyksestäsi. Uskomalla itseesi ja näkemällä itsesi arvokkaana riippumatta ulkoisesta palautteesta tai muiden odotuksista luot parhaiten uskon itseesi ja tuet oman itseluottamuksesi rakentumista. Tällaisen varaan rakennettu itseluottamus kestää myös arvosteluja ja kolhuja. Itseluottamuksen sanotaan olevan synnynnäinen asia ja kehittyvän ikäkausien ja kokemusten mukana. Itseluottamustaan voi ainakin omien kokemuksieni mukaan kehittää ja vahvistaa myös tietoisesti. Ensimmäinen askel on kiinnittää huomiota omaan ajatteluunsa ja käytökseensä. Oma itseluottamukseni on kehittynyt ja parantunut pikkuhiljaa. Tähän on vaikuttanut suuresti se, että olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen niin hyvien kuin huonojen puolieni kanssa. Olen myös pikkuhiljaa oppinut pääsemään irti siitä, että jokainen saamani kritiikki ja pienikin epäonnistuminen olisi jollain tavalla hyökkäys minua kohtaan. Olen opetellut ottamaan asiat vastaan paremmin niin sanotusti oppimisen kannalta. Kukaan, ei kukaan ole täydellinen. Kuitenkin yksilöinä olemme ainutlaatuisia. Ja jos voin omalla uskolla itseeni vaikuttaa tekemiseeni ja omaan onneeni niin miksi mä en sitten antaisi itselleni sitä arvostusta ja kunnioitusta?

Uskalla olla oma itsesi ja luota itseesi ja omiin kykyihisi, näe itsesi arvokkaana, riittävänä ja hyvänä. Koska sen sinä ansaitset. <3