lauantai 21. joulukuuta 2019

REISSUPÄIVÄKIRJA OSA 2 - Langkawi ja siirtyminen Lipelle


Malesia on jo jätetty taakse, kun siirryimme 16.12 vihdoin lautalla Langkawilta Thaimaan puolelle Koh Lipelle. Avaan tuota maasta toiseen siirtymistä ja käytänteitä vielä lyhyesti postauksen loppupuolella, mutta nyt reissupäiväkirja ja fiilistelyt ajaltamme ja oleskelultamme Langkawilla.


19 päivää Langkawilla


Vietimme Langkawilla loppujen lopuksi kokonaiset 19 päivää, mikä kyllä vikoina päivinä alkoi tuntumaan jo liian pitkältä ja päivät tuntuivat sulautuvan yhteen. Todellinen "päiväni murmelina kokemus" kun aamulla heräsi, kävi aamupalalla, meni rannalle, meni lounaalle, hengaili, meni illalliselle ja meni nukkumaan. Karkeasti siis näin, etenkin kun ne itseä kiinnostavat nähtävyydet yms oli jo ehditty loppua kohden koluta, eikä sinällään ollut tarve tehdä muuta kuin nauttia olosta ja lämmöstä. Lämpöä ja aurinkoa Langkawilla kyllä riitti ja muutenkin helppo ja ihan suositeltava matkakohde esim 2vk lomalle. Joka päivä yli 30 astetta ja kyllä majoitusten ilmastointikoneet olivat mukava pelastus niin sai edes huoneessa oleskellessa kaivattua viilennystä. Muuten sai tottua liikkumaan ja olemaan hikikarpalot otsalla ja vaatteetkin hiestä märkinä lähes koko ajan.

Oleskelumme aikana majoituimme neljässä eri majoituspaikassa, jotka valkkasimme pääosin halvemman hinnan, mutta myös ok arvostelujen perusteella. Mitään pahaa sanottavaa ei meidän majoituksista jäänyt ja satuttiin löytämään meidän tarpeita ja budjettia palvelevat paikat: Sassy house ja Western Motel Tengah rannan puolelta ja Soluna Guest house Cenang rannan puolelta, sekä reissumme kaksi viimeistä yötä Kuahin kaupungista läheltä satamaa Rose Inn motellista. Pääosan ajastamme Langkawilla vietimme Tengah rannan puolella, koska se osoittautui rauhallisemmaksi ja omasta mielestämme mukavammaksi. Cenang rannan puolella vietimme erikseen 4 yötä, mutta Tengah rannan puolelta kyseiselle rannalle oli matkaa majoituksestamme reilu 1km, joten helposti sinne halutessaan pääsi. Takseja oli tarjolla, mutta me käytettiin jalkoja ja käveltiin. Itse ostoskatu ja suurimmat ravintolatarjonnat ovat keskittyneet nimenomaan Cenang rannan puolelle, joka on siis saaren suosituin ranta. Tengahin puoli on rauhallisempi: ravintoloita ja majoituksia löytyy, mutta paljon vähemmän, joista valita, eikä tällä puolen ollut mitään krääsä/vaatekauppoja, vain pari pientä minimarkettia, joista sai virvokkeita ja naposteltavaa. Tengahin puolelta ehdottomasti paras aamupalapaikka on ravintola Cactus, jossa lemppariksemme nousi banaanipannukakku, paras mitä olen koskaan syönyt! Muutenkin maistuvia aterioita ja hinta edullisempi kuin monessa muussa ravintolassa.


Langkawilla ollessamme nautimme rantaelämästä ja lämmöstä, hengailimme, nautimme iltamarkkinoiden herkuista ja muutamana päivänä lainasimme skootterin, jolla kiertelimme saarta sen eri puoliin tutustuen sekä myös niitä turistikohteita ihmetellen. Kilsoja skootterilla ajaessa kertyi paljon, mutta bensa ei paljoa maksanut ja kahdestaan liikkuessa skootteri oli paras vaihtoehto: saimme liikkua mihin halusimme, omassa aikataulussamme eikä skootterivuokra (30-35RN~7-8e) ollut paha 24 tunnista. Malesiassa kansainvälinen ajokortti ei ole must have, mutta suositeltava. Meidät poliisi pysäytti, mutta pääsimme jatkamaan matkaa ilman ongelmia, kun vilautimme omaa suomalaista ajokorttiamme.

Omatoimista retkeilyä ja kiertoajelua ympäri Langkawia


Yhtenä päivänä teimme päiväretken ajellen toiselle puolen saarta pääkallorannalle ja Temurun vesiputoukselle, josta taas jatkoimme Tanjung Rhu rannalle ja sieltä Duriang Perangin vesiputoukselle. Toisena päivänä ajelimme 7 Wells vesiputoukselle ja kävimme kokemassa varmasti Langkawin suosituimman nähtävyyden, Sky cabin ja Sky Bridgen. Sky cabiin kannattaa ehdottomasti suunnata heti aamusta, jotta välttää pahimman ruuhkan ja voi rauhassa ihailla maisemia ja ottaa kuvia ilman satoja muita turisteja taustalla. Me oltiin paikalla jo klo 8:30, kun 9 aukesi lipunmyynti. Noin 20e/henkilö pääsi kokemaan tuon vaijeriajelun korkealle vuorelle ja ihailemaan maisemia Sky bridgellä. Onneksi menimme, emmekä jättäneet välistä kuten ensin meinasimme... Oli nimittäin hulppeat maisemat ja ajelukin oma kokemuksensa, ei tuollaista ihan joka paikassa nimittäin ole. Samasta kylästä ja alueen läheltä pääsee helposti myös ihmettelemään 7 Wells vesiputousta, joka oli kyllä kiehtova ja kaunis näky. Luonto jaksaa aina lumota ja ihmetyttää ja vesiputoukset ovat niin kauniita.

Seven Wells


Näkymää Sky Cab ajelun päätteeksi vuoren päältä

Kävimme myös ajelemassa lähes keskellä Langkawia sijaitsevalle Gunung Raya vuorelle, josta aukeaa näkymät reilun 800m korkeudesta eri puolille saarta. Mutkitteleva pitkä tie vie moottoriajoneuvoilla ylös, mutta vuorelle pääsee myös käsittääkseni kulkemaan jalkasin, ainakin portaat löytyi, mutta sen verran oli heinikko ja kasvisto peittänyt portaita, että ihan hirveän kovalla käytöllä ei tuo patikointireitti näyttänyt olevan.

Näkymä Gunung Raya näköalapaikalta

Langkawilta järjestetään paljon erilaisia retkiä ja hyppelyitä viereisille pikkusaarille ja myöskin vesiurheilulla on oma roolinsa etenkin Tengahin ja Cenangin rannoilla. Me tehtiin lyhyt päiväretki kanootilla meloen rantaamme vastapäätä olleelle pikkusaarelle, mutta siihen rajoittuikin meidän kokemus ympäröivistä saarista. Snorkkeleille ei tullut Langkawin ympäristössä käyttöä omalla kohdallamme, koska rannoilla liehuivat pääasiassa punaiset sekä purppurat liput merkkinä "uintikiellosta" eli vedessä oli paljon meduusoja aivan rannan tuntumassa, eikä uiminen ollut suositeltavaa, tämä toki vaihtelee ajanjaksoista riippuen. Pirulaiset ovat kovia polttamaan, eikä niiden keskellä uiminen todellakaan ole kannattavaa.

Kuahin kaupungissa eli sataman läheisyydessä vietimme viimeiset kaksi päivää saarella. Tuosta paikasta ei oikein jäänyt muuta sanottavaa kuin, että jos on aikainen lähtö satamasta, niin yöpymällä lähistöllä säästää aikaa ja tuo reissuun helpotusta.


Langkawilta siirtyminen Lipelle


Me oltiin hankittu vene/lauttaliput Langkawilta Lipelle jo kotona netin kautta ennen reissuun lähtöämme, koska Malesiaan lähtiessämme jouduimme jo Helsinki-Vantaalla todistamaan virkailijalle, että olemme poistumassa Malesiasta 90 päivän sisällä sinne saapumisestamme. Emme siis olisi päässeet koneeseen, jos meillä ei olisi ollut näyttää jotain lippua maasta poistumisen suhteen jo Suomen päässä. 58e maksoi 2hlö veneliput Langkawilta Lipelle ja 12go.asia on toiminut hyvänä, toimivana ja luotettavana sivuna matkalippujen varaamisessa niin lauttoihin kuin busseihinkin tarvittaessa. Langkawilla satamassa vaihdoimme tulostetut netistä hankitut veneliput matkanjärjestäjän toimistossa oikeisiin lippuihin ja samalla saimme täytettäväksi Thaimaan maahantulokortit. Satamassa odottelimme lähtevää lauttaa kansainvälisen lähtöhallin puolella, jossa meidät sitten uloskirjattiin Malesiasta (leimat passiin) ja samalla tavarat läpivalaistiin. Itse lauttaan noustessa matkaliput vielä tarkastettiin ja samalla luovutimme passit matkanjärjestäjälle. Tämä on normaali toimintatapa, kun siirrytään meriteitse Malesiasta Thaimaan puolelle. Lauttamatka Langkawilta Lipelle kesti lopulta n. 2h. Lipen päässä Pitkähäntäveneet kuljettivat matkustajat rantaan, asetuimme jonoon Lipen "satamaan" ja saimme virkailijalta luukulta passimme takaisin ja jatkoimme jonotusta maahantulotarkastusluukulle. 15 päivän sijaan saimme 30 päivän leimat passiimme eikä meiltä kysytty lippuja/dokumentteja koskien Thaimaasta poistumista, vaikka suurlähetystön ja eri matkanjärjestäjien sivuilta löytyy tieto, että meriteitse saisi vain 15 päivän oleskeluluvan Thaimaahan ja aina maahan tullessa pitäisi olla näyttää todiste maasta poistumisesta tuon oleskeluajan sisällä/päättyessä. Varmaan riippuu sitten virkailijasta tämäkin asia, mutta parempi olla valmistautunut kuin sitten ihmetellä ja jäädä jumiin maahantulotarkastuksessa, jos näitä dokumentteja ei olekaan esittää. Virallinen kanta kun on, että sellaiset tulisi olla. No anyways, me otettiin mielellämme 30 päivän leimat, niin ei tule kiire täällä Thaimaan puolella siirtyä paikasta toiseen ja saa nauttia taas tämänkin maan antimista. Kambodzan rajalle hankkimamme bussiliput jää nyt siis käyttämättä, onneksi otettiin halvimmat mahdolliset. Thaimaan seikkailuista taas sitten myöhemmin!


Mukavaa joulunodotusta! 


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

REISSUPÄIVÄKIRJA OSA1 - Ympäri Malesiaa


Ensimmäinen kuukausi reppureissua takana. Tällä hetkellä tätä postausta kirjoittelen Langkawi saarelta eli edelleen siis Malesiassa ollaan. Täytyy sanoa, että Malesia on ylittänyt odotuksemme! Ystävällisiä ihmisiä, kaunista luontoa, hyvää ruokaa, helppo matkustella ja muutenkin. Kai tämä pitää kokea, että ymmärtää. Seuraavaksi siis koostetta menneestä kuukaudesta, pahoittelen pitkää tekstiä, mutta onhan tämä kuukausi jo pitänyt sisällään kaikenlaista. Jaoin tekstiä väliotsikoilla ns. paikkojen mukaan ja lopusta löytyy kuluneen kuukauden budjettikooste. ;) 


Reittikartta tähän mennessä (numero perässä on yövytyt yöt) :
Kuala Lumpur 3 - Mersing 1 - Pulau Tioman 5 - Kuantan 1 - Jerantut 1 - Kuala Tahan (Taman Negara) 2 - Jerantut 1 - Kuala Lumpur 6 - (Pulau) Penang 7 - Pulau Langawi


Reissunpäälle lähdettiin siis keskiviikkona 30.10 Helsinki-Vantaan lentokentältä, jossa koneen teknisen vian vuoksi lähtö viivästyi lopulta 5h ja tämän vuoksi missattiin jatkoyhteys Dohasta Kuala Lumpuriin, mutta onneksi meille järjestettiin paikat toiselta lennolta. Lopulta määränpäähän Malesiaan ja reissumme ensimmäiselle etapille Kuala Lumpuriin saavuimme 8h myöhemmin kuin piti, väsymys oli suurempi kuin ärsytys, koska aikaahan meillä oli. Korvauksia meille maksettiin  kuitenkin lopulta 600e per nuppi EU direktiivien ja minkä lie nojalla, joten aikamoinen Jackpot ja hyvä lisäys reissubudjettiin siis.

KUALA LUMPUR - PILVENPIIRTÄJIÄ JA MAISTUVAA KATURUOKAA


Kuala Lumpurissa vietimme lopulta yhteensä 9 yötä: 3 heti reissun alussa ja myöhemmin 6 lisää muuttuneiden suunnitelmien vuoksi. Noina päivinä sai kyllä hyvän kosketuksen suurkaupungin elämään ja vaikka monenlaisia mielipiteitä KL:sta kuulee, niin omasta mielestämme ihan mukava ja näkemisen sekä kokemisen arvoinen kaupunki. Katukeittiöt tarjosivat parasta antia ja paikallisia makuja erittäin halpaan hintaan ja pilvenpiirtäjät lumosivat ainakin tämän suomitytön. Myös luksusmajoitusta löytyi edukkaaseen hintaan, kun viitsi hieman nettiä selailla. Päästiin mm. kokemaan kattouima-allas ja ihailemaan maisemia 48. kerroksesta ja nauttimaan 50neliön huoneistosta buffetaamupaloineen ja meikäläinen pääsi treenaamaankin kunnolla. Maksulliset nähtävyydet jätimme paremmille turisteille ja tyydyimme kiertelemään ja ihmettelemään kaupunkia jalkasin. Toki Petronas Towerit eli kaksoistornit, KLCC Suria kauppakeskus, China Town ja yksi isompi puistoalue Perdana Botanical Gardens tuli nähtyä ja koettua.



BUSSEILLA LIIKKUMINEN ON KÄTEVÄÄ JA HALPAA (JOS EI OLE KIIRE)


Kuala Lumpurista jatkoimme matkaa bussilla Mersingiin. Voin kertoa, että ensikertalaiselle Kuala Lumpurin jättiläismäinen Terminaali Bersepadu Selatan meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia, kun ihmisiä oli paljon eikä oikein selkeitä ohjeita missään. Yhteen jonoon sitten vaan ja peukut pystyssä että ois oikea jotta ehditään bussiin. No lopulta ehdittiin ja ihan hyvin! Tosiaan kannattaa varata riittävästi aikaa, jos ja kun on uudessa paikassa ja vielä matkustamisesta kyse. Malesiassa bussiliikenne on kattava ja toimii hyvin. Tai no hyvin silloin, jos ei niin justiinsa ole väliä mihin aikaan on perillä ja jos ei ole kiire. Matkustamisaika bussilla on järjestään ollut omalla kohdallamme ilmoitettua aikaa pidempi, pahimmillaan 1h 50min. Onneksi bussit ovat ilmastoituja ja oikeasti mukavia istua. Busseissa ei toki ole vessoja, eli pitää osata ennakoida, pysähdystaukoja on onneksi ollut joka matkalla.

PULAU TIOMAN - SAARIELÄMÄÄ JA LUONNONLÄHEISYYTTÄ



Tosiaan Kuala Lumpurista suuntasimme bussilla Mersingiin ja siitä seuraavana päivänä lautalla aamusta Tiomanin saarelle. Tässä vaiheessa siis oltiin Malesian itärannikolla. Monsuunikausi/sadekausi oli startannut, mutta otimme riskin kun halusimme nähdä tuon saaren, jota oli suositeltu eri nettisivustoilla Malesiaan reissaaville. Lauttamatka Mersingistä Pulau Tiomanille kesti 2h ja edestakainen lauttalippu kustansi 18e/hlö. Me yövyimme lopulta Tekekissä, eli saaren ns. pääkylässä, pienessä chaletissa, jossa meillä oli oma pieni koppihuone ja jaettu suihku/wc. Ensikosketus hieman alkeellisempiin olosuhteisiin, kun suihkusta tuli vain kylmää vettä, ötököitä oli sikana ja koppi "viileni" tuulettimella. Mutta kiva paikka ja kokemus silti ja majoituspaikka sellainen että voisi silti mennä uudestaankin. 5 yötä lopulta viihdyttiin Tiomanilla. Ihmeteltiin paikkoja, kokeiltiin snorklaamista ja nähtiinkin erilaisia värikkäitä kaloja. Yhtenä päivänä vaellettiin kyläteitä ja mäkistä viidakkoreittiä n. 2,5h suojaisalle rannalle Monkey Beachille, jossa yksi apina meinas ryöstää meidän tavarat. Siinä jäi rannalla yksityisyydestä nauttiminen lyhyeen, kun alkoi kuumottamaan nuo viidakosta näkyville tulleet otukset. Askel viidakossa takaisin kylää kohti oli tämän kokemuksen jälkeen melko ripeä.. :D Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja varoitteluista huolimatta uskallettiin ajaa toiselle puolelle saarta Juaraan katsomaan paikkoja. Ihan syystä varoittelivat viidakon läpi kulkevasta tiestä, sillä olihan siinä 40-45 asteen nousuja, tie kapea ja liikennettä molempiin suuntiin joskin satunnaisesti. Kyllä kannattaa hallita skootterin käyttö ja hermot jos lähtee reittiä ajamaan. Hengissä mekin kuitenkin selvittiin ja perillä aukeni kauniit rannat ja hiljainen Juaran kylä. Tällä puolella saarta sattui tälle päivälle isompia aaltoja ja kun muita ei näkynyt,  päätettiin kokeilla surffausta. Joskin lopulta huonolla menestyksellä ja molemmilla kipeitä palovammoja siellä sun täällä laudan hankausesta. Noh olipa ainakin kokemus, ensi kerralla joku sitten opettamaan.


Sadekauden takia saarella oli tähän aikaan vuodesta muutenki hiljaisempaa ja siksi myös moni ravintola kiinni. Nälässä ei kuitenkaan tarvinnut elää, mutta KL:iin verrattuna hintataso saarella oli huomattavasti korkeampi. Kuitenkin kaunis ja luonnonläheinen paikka tuo Tiomanin saari. Olisihan siellä voinut toki kauemminkin vain olla ja rentoutua, mutta meidän tuli aika liikkua.

TAMAN NEGARA - VIERAILU MAAILMAN VANHIMMASSA KANSALLISPUISTOSSA (parin pysähdyksen taktiikalla)



Tiomanin saarelta jatkettiin lautalla takaisin Mersingiin ja siitä heti saman päivän aikana iltabussilla Kuantanin kaupunkiin, jossa olimme yhden yön ja jatkoimme heti aamusta bussilla Jerantutin kaupunkiin. Pakollisia stoppeja ja yöpymisiä, joihin bussiyhteydet käytännössä pakottivat, koska Kuantanista Jerantutiin busseja menee vain 2 kertaa päivässä. Ei noissa kaupungeissa sinällään mitään vikaa ole, mutta eipä niissä oikein nähtävääkään meille ollut. Levähdyspaikkoja/läpikulkukapunkeja. Jerantutiin matkasimme siksi, että sieltä oli ainoa järkevä yhteys Taman Negaraan eli Malesian suurimpaan kansallispuistoon. Jerantutista kulki paikallisbussi kaksi kertaa päivässä klo 8 ja klo 15 Kuala Tahan kylään, josta pääsee itse kansallispuistoon. Toki vaihtoehtoja kulkemiseen kylään olisi ollut myös jokilautta sekä taksi, mutta nuo ovat huomattavasti kalliimpia, kun taas paikallisbussi maksoi 7RN per hlö eli n. 1,5e noin 1,5h matkasta.

Kuala Tahan on siis kylä, joka on paras (ja jopa ainoa) virallinen reitti Taman Negaran kansallispuistoon. Kylästä itse kansallispuistoon siirrytään jatkuvasti liikennöivien jokilauttojen avulla, jotka kuljettavat halukkaita milloin vain n. 80m leveän joen ylitse 1RN hintaan. Kansallispuistoa voi kierrellä ilman opasta tai maksaa paikallisen oppaan mukaan. Sen verran hintaa olisi tullut oppaalle ottaa tällein 2 henkilöä varten, että tyydyttiin kiertelemään merkittyjä reittejä kahdestaan jalkasin. Lähimmät polut oli tehty lankuista ja helppo kulkea, mutta kyllä sieltä seikkailun tuntua sai kun lähti vähän pidemmälle ja pääsi kulkemaan oikeita polkuja keskellä viidakkoa ja kuuntelemaan viidakon ääniä. Canopy walkway oli ehdottomasti puiston siistein juttu: 530m pitkä köysirata keskellä viidakkoa puiden latvoissa n. 40-50m korkeudessa. Kaikenlaisia elukoita siellä viidakon suojassa elää, mutta tiikerit, karhut ja villinorsut pysyi onneksi poissa näkyvistä ja sen sijaan pienemmät otukset kävi silloin tällöin näyttäytymässä ja rapsauttelemassa oksia lähellä: apinoita, oravia, viidakkolintuja, liskoja yms. Parina päivänä kierreltiin puistossa 2-4h kerrallaan ja muuten nautittiin rauhasta ja maukkaasta ruuasta, jota Kuala Tahanin pikku kylä tarjosi kävijöilleen.


Taman Negarasta meidän oli ajatus jatkaa takaisin itä rannikolle ja ylöspäin Perhentianin saarille, mutta sekä paikalliset että internet kertoivat sen olevan hieman riski kohde tähän aikaan vuodesta, joten muutettiin suunnitelmaa ja kun kerta keskellä Malesiaa oltiin niin palattiin ihmettelemään Kuala Lumpuriin suurkaupunkielämää bussikyydillä. Pieni välistoppi ja luksusmajoituksessa nauttimista, jolle taksikuskikin hieman naureskeli näin reppureissulla kun ollaan... Onneksi oli vähän paremmat puitteet, kun toiselle iski kunnon mahatauti, jonka vuoksi KL stoppi venähtikin muutamalla extrapävällä.

PENANG LUMOSI MONIPUOLISUUDELLAAN - VANHAA KAUPUNKIA JA RANTAELÄMÄÄ



Lopulta kuitenkin päästiin taas jatkamaan matkaa ja bussilla tie kulki seuraavaksi KL:sta Penangin Butterworth terminaaliin (3,5h matka), josta siirryimme 15min lautalla itse Penangin saarelle. George Town oli ensimmäisenä stoppipaikkana, joka siis on saaren pääkaupunki ja myös Unescon maailmanperintökohde. Kolmen päivän aikana kierreltiin katuja, ihmeteltiin katutaidetta, vanhan ja modernin rakennelman yhteensulautumista ja fiilisteltiin vähän pienemmän kaupungin elämää. Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri. Pikkaisen eri meininki liikenteessä, ja vasemmanpuoleinen liikenne vielä lisäksi, mutta hyvin selvittiin kun menee vain rohkeasti muun liikenteen mukana. Käytiin ihan turisteina muiden mukana ihmettelemässä Penang Hilliä, jonne siis matkataan n. 6min vuoristojunalla ja lopulta ylhäältä n. 800m korkeudesta aukeaa huikeat näkymät Penangin saaren ja George Townin ylle. Tekemistäkin vuorella olisi huimapäille ollut erilaisten seikkailuaktiviteettien ja ratojen muodossa, mutta me budjettimatkaajina säästettiin ja tyydyttiin ihailemaan maisemia ja käveleskelemään vuorella omia polkujamme. Seuraavana päivänä kävimme katsastamassa Malesian suurimman Kek Lok Si - temppelin. Näyttävä ja värikäs temppeli, mutta todellakin turistipaikka, kun taksit toivat ja veivät ihmisiä suurin piirtein jonossa. Jätimme sentään toivomuspuuhun oman toiveemme pitkästä parisuhteesta. :D


Näkymä Penang Hilliltä

George Townin katutaidetta

Pidemmän kaupunkijakson jälkeen tuli taas fiilis, että rantaelämä voisi maistua, joten mitäs muutakaan kuin reput kantoon ja paikallisbussilla Penangin saaren pohjoisosiin Batu Ferringhiin, jossa on saaren suosituin ranta. Me majoituttiin heti rannan läheisyyteen aikalailla keskivaiheille Baba's Guest Houseen, jossa oli aivan ihana omistajaperhe ja se tekikin majoituskokemuksesta ihanan, vaikka mitään mukavuuksia, muuta kuin ilmastointi, huoneessa ei ollut. Ranta oli hyvä, joskin vesiurheilu oli tällä rannalla pääosassa ja sitä kaupiteltiin vähän joka nurkalla, kuitenkin kun ystävällisesti kieltäytyi niin ei tyrkytetty. Rannalla loikoilu oli ihanaa ja käytiin me tekemässä taas omatoiminen viidakkovaellus Penangin omassa kansallispuistossa, josta reitti kulki viidakon läpi (n. 1,5h/suunta) toiseen osaan saarta pienelle rannalle, jossa nyt valitettavasti oli uintikielto päällä myrkyllisten jättimeduusojen takia. Askeleita kertyi taas ja hiki virtasi, tulipa edes liikuntaa jossain muodossa. Ferringhillä oleskelu oli leppoisaa ja akkuja lataavaa. Parasta kuitenkin oli Ferringhin Night Market, joka aukesi iltaisin aina noin klo 18 aikaan ja tarjolla oli vaikka minkälaista ruokaa eri kojuista ostettavana. Kävit vain valkkaamassa kojusta/kojuista ruuat ja ne kannettiin tulikuumina pöytään. Tarjoilijat taas kyselivät juomia heti kun pöydän ääreen ehti istumaan. Meininki oli melkoista, mutta tunnelmallista ja ruoka aivan taivaallista! Etenkin intialainen ruoka vei tällä kertaa kielen mennessään. 


Neljä päivää viihdyimme lopulta Batu Ferringhillä eli kokonaisuudessaan 7 päivää Penangin saarella. Penangista matka jatkuikin veneellä n. 3h matkaten Langkawin saarelle, jossa nyt hengailemme sitten joulukuun puolen välin tienoille kunnes on aika jättää Malesia taakse ja siirtyä Thaimaan puolelle ensin Koh Lipelle ystäväpariskuntamme seuraan ja siitä eteenpäin ei vielä sitten olekaan tarkemmin tietoa. Mennään mihin nenä näyttää. 😎


NO ENTÄS SE BUDJETTI?!? 


Ensimmäinen kuukausi reissua on nyt siis takana. Älyttömän nopeasti tuntuu aika menneen, mutta onhan tässä jo ehdittykin paikkoja ihmettelemään. Matkasuunnitelma on rakentunut tässä matkan edetessä ja toistaiseksi ainakin budjetissa on pysytty.

Itseasiassa rahanmeno on kuluneen kuukauden osalta näyttänyt seuraavalta:

Budjetti 2000e/kk (1000e/hlö), josta  suunniteltu hotelleihin 900e ja muut menot 1100e.

Toteutuneet menot:

  • Majoituksiin 703,81e eli keskimäärin 23,46e/yö
  • Muut menot (ruoka, matkat/bussit/lautat ja muut tykötarpeet) yhteensä 923,26e eli keskimäärin 30,78e/pv.


  • Kulkuvälineiden (bussiliput, mopovuokrat, lauttaliput, taksimatkat) osuus muista menoista oli 181,66e. 

Kaiken kaikkiaan menot marraskuun aikana 1627,07e eli budjetti alittui 372,93 eurolla. ✌️

Tästä on hyvä jatkaa joulukuuhun!

tiistai 12. marraskuuta 2019

Mitä on hyvä kunto?

Mitä on hyvä kunto? 🤔 Usein kunnosta puhuttassa tarkoitetaan nimenomaan kestävyyskuntoa eli sitä miten tehokkaasti verenkierto- ja hengityselimistö kuljettavat happea lihaksille ja muille elimille. Toisin sanoen paremmassa kunnossa olevan henkilön lihakset kykenevät kuluttamaan enemmän happea ja hän suoriutuu kuormittavammista askareista ja myös pitkäkestoisemmista suorituksista paremmin ja taloudellisemmin suhteessa heikkokuntoiseen. 

Hyvä kestävyyskunto on yksi tärkeistä tekijöistä terveyttä ajatellen, koska se suojaa erilaisilta elintapasairauksilta. Yksilön kannalta hyvä kunto myös mahdollistaa taloudellisemman liikkumisen, arkiaskareista suoriutumisen. Kukapa ei haluaisi olla hyvässä kunnossa ja pysyä terveempänä?


Kuntoa eli kestävyyskuntoa harjoitetaan parhaiten kestävyysliikunnalla eli aerobisella harjoittelulla, joista esimerkkinä kävely, juoksu, hiihto, pyöräily, uinti tai vaikka kiertoharjoittelu. Tavoitteena on, että liikkuminen hengästyttää ja nostaa sykettä. Liikunnan tehon pitää siis olla riittävän suuri kehittääkseen harjoittelijan/liikkujan kuntoa. 

Harjoittelemalla nousujohteisesti pidät huolta siitä, että kestävyyskuntosi kehittyy harjoittelun myötä. Keholla on kyky adaptoitua eli sopeutua harjoitteluun. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että huonokuntoisella kävely voi aluksi olla hyvä liikuntamuoto ja tuottaa haluttuja vaikutuksia elimistössä eli hengästymistä ja sykkeennousua, jolloin sydän, verenkiertoelimistö ja hengityselimistö joutuvat tekemään enemmän töitä kuljettaakseen riittävästi happea lihaksiin ym. Kun harjoittelua, tässä tapauksessa siis kävelyä, jatkaa viikoittain säännöllisesti harjoittelija huomaakin, ettei samalla teholla kävely enää hengästytä tai nosta sykettä kuten aluksi. Kestävyyskunto on parantunut alkutasoon nähden ja säännöllisen harjoittelun myötä myös adaptoitunut eli tottunut kyseiseen harjoitusmuotoon jolloin, se ei enää kehitä samoin kuin harjoittelun alussa. Jos ja kun kestävyyskuntoa on edelleen toiveissa kehittää (suosittelen positiivisten terveysvaikutusten ja jaksamisen takia), pitää tehoja lisätä tarkoittaen esimerkiksi vauhdin kasvattamista hölkäksi, jolloin ollaan taas halutussa tilanteessa sen osalta, että liikkuminen nostaa sykettä ja hengästyttää kuten aiemmin kävelyharjoittelua aloittaessa.

Kehomme on ihmeellinen, se kehittyy ja sopeutuu, mutta se myös palautuu yllättävän nopeasti, jos liikkumisen lopettaa. Kerran kohotettu ja treenattu hyvä kestävyyskunto ei siis ole pysyvää ja ikuista, jos liikkumisen lopettaa täysin tai sitä ei pidä yllä. Liikunnassa ja harjoittelussa pätee myös sen spesifisyys eli se mitä harjoitat kehittyy. 

Supernaiseksi tai - mieheksi ei tarvitse pyrkiä, mutta säännöllisellä liikkumisella saavutat paremman kunnon ja säännöllisellä harjoittelulla myös lopulta pidät yllä saavutettuja tuloksia ja myös kiinni niistä terveyshyödyistä kuten matalemmista kolesterolitasoista, matalammasta verenpaineesta ja näiden kautta pienennät riskiä sairastua inhottaviin elintapasairauksiin. Win win tilanne minun mielestäni omaa hyvinvointia ja elämänlaatua ajatellen, vaikka aluksi liikkuminen voikin tuntua kuormittavalta ja on jopa inhottavaa lisätä tehoja ja hengästyä kunnolla, jos siihen ei ole tottunut. Muista kuitenkin, että kehosi on mahtava, se kehittyy ja sopeutuu tekojesi myötä!


Huom! Kestävyyskunnon harjoittaminen ei tarkoita täysillä ja niska limassa harjoittelua uupumukseen asti. Pääasia kunnon kehityksen kannalta on, että liikut siis sen verran tehokkaammin omaan kuntotasoosi nähden, että kuitenkin hengästyt selvästi ja syke nousee. Jokaisen kuntotaso on erilainen, eli ei kannata väkisin roikkua kaverin kintereillä tai vaihtoehtoisesti himmata tahtia, jos itse jaksaisi painaa vielä kovemmin.

Älä vertaa itseäsi muihin, vaan liiku kehittääksesi omaa jaksamistasi ja pitääksesi huolta omasta terveydestäsi. 💛🙌


Lähde: UKK-instituutti, kestävyyskunto

maanantai 4. marraskuuta 2019

Yksi unelma todeksi


En usko siihen, että mikään asia tapahtuu itsestään ja sormia napsauttamalla tai että kaikilla meistä olisi yhtäläiset mahdollisuudet elämässä tiettyjen asioiden toteuttamiseen. Vaikka olen onnistunut muuntamaan toisinaan hyvinkin pessimististä persoonaani optimistisempaan suuntaan olen myös pitkälti realialisti enkä siten osaa maalata kuvitelmissani kuvia minusta ja yksisarvisista. Uskon kuitenkin siihen, että jos haluaa jotain pitää olla valmis tekemään asioita sen eteen. Jos jotain haluaa, pitää uskaltaa toimia. Toisinaan se tarkoittaa suurtakin epävarmuuden sietoa ja puskemista eteenpäin tietämättä mistä itsensä seuraavaksi löytää. Pitää tehdä valintoja oman mukavuusalueen ja epämukavuusalueen välillä. Pitää oikeasti miettiä ja pohtia, mikä itselle on tärkeää ja tehdä valintoja sen mukaan.

Oli kyse sitten unelmista, tavoitteista tai elämästä ylipäänsä ei sitä juuri koskaan kuvaa suora nousujohteinen viiva, eteenpäin meneminen ja jatkuvat onnistumiset, vaan todellisen kuvan antaa ennemminkin aaltoileva sykkyräinen, joskus taaksepäinkin liukuva jana. Jana, joka sisältää ne huippuhetket ja onnistumiset, tasaista puurtamista ja arjessa elämistä, mutta myös ne kaikki vaikeimmat hetket kun miettii ihan todella, että miten tätä kaikkea jaksaa ja miksi edes viitsisi yrittää kun pelkää jo valmiiksi epäonnistuvansa. Yksi juju onkin siinä, että näkeekö asiat epäonnistumisena vai sittenkin vain erilaisena tuloksena verrattuna omiin kuvitelmiinsa ja toiveisiinsa. Itsellänikin on tämän asian kanssa vielä opettelua, mutta tietynlaisen uskalluksen ja epävarmuuden sietämisen sekä omien valintojeni myötä yhdistettynä siihen, että olen onnistunut löytämään elämääni ihmisiä, jotka kannustavat ja tukevat, olen lopulta saanut nauttia asioista, joista olen aiemmin uneksinut voivani vielä joku kaunis päivä nauttia.

Omien unelmien toteuttaminen ei ole mikään itsestäänselvä asia. Riippuu toki unelmasta ja asiasta, mutta moni asia voi matkan varrella vaikuttaa haluttuun lopputulokseen. Asiat, jotka riippuvat sinusta, mutta myös asiat, jotka eivät ole itsesi hallittavissa. Toisille annetaan paremmat kortit elämään kuin toisille, eikä kaikki ole tasa-arvoista ja reilua. Joskus unelmien ja tavoitteiden toteutuminen voi olla tuurista kiinni, joskus palaset loksahtelevat oikeille paikoille hyvien ja onnistuneiden valintojen seurauksena tai sitten siksi, että on syntynyt niiden hyvien tähtien alla. Tiedostaessani nämä asiat, olen todellakin kiitollinen ja onnellinen siitä, että mulla on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiani. Haluaisin kuitenkin myös sanoa, että unelmien ja tavoitteiden toteutumisen kohdalla toisinaan moni asia on myös kiinni omasta halusta ja valinnoista sekä siitä tärkeimmästä eli TOIMINNASTA, kuten jo aiemmin mainitsin. Moni unelmoi, mutta moniko on lopulta valmis toimimaan ja tekemään asioita niiden omien unelmien toteutumiseksi...

Mulla on muutamia haaveita/unelmia. Yksi noista unelmista on jo ensimmäisen kaukomatkani (joka muuten toteutui vasta ollessani 19-vuotias kaverini perheen kanssa) jälkeen ollut, että joku päivä mulla olisi varaa ja mahdollisuus lähteä pidemmäksi aikaa reissaamaan ainoastaan reppu selässä. Unelmana nähdä ja kokea, sekä tottakai nauttia sellaisesta tietynlaisesta vapaudesta ja huolettomuudesta. Tuolloin unelmoin, että jos olisi mahdollisuus edes kuukauteen tai pariin olisin ikionnellinen ja kiitollinen.



Nyt kun kirjoitan tätä makaan mieheni vieressä sängyllä pikkuisessa mökissä Pulau Tiomanin saarella Malesiassa. Lähdimme reissuun keskiviikkona 30.10 ja tarkoituksena on palata takaisin Suomeen vasta keväällä 2020 huhtikuun puolenvälin jälkeen eli reissun päällä olisi tarkoituksena olla vähintään se 5,5 kuukautta kierrellen ympäri Kaakkois-Aasiaa. Olen onnekas mm. siinä mielessä, että mulla on puoliso joka innostui tästä asiasta, ja oikeastaan vielä ensimmäisenä oli, että mitä jos lähdetään puoleksi vuodeksi reissuun. Itse ensin nauroin ja eka reaktioni oli, että onkohan se nyt järkevää ja mahdollista... Tuosta hetkestä kuitenkin laitettiin asioita tapahtumaan: kysyttiin töistä, olisiko mahdollista pitää 6kk palkatonta lomaa ja molempien työnantajat suostui ilman keskusteluja (ikuisesti kiitollinen tästä), äitini puhuin ottamaan Vilman (koiramme) hoitoon (oikeastaan sanoin, että Vilma sitten tulee hoitoon), irtisanoimme vuokra-asuntomme ja roudasimme koti-irtaimistomme hyvään säilöön. Rokotukset, vakuutukset yms välttämättömät jutut hoituivatkin sitten siinä sivussa samalla, kun odottelimme kovasti lähtöä ja seikkailun alkua.

Nyt siis ollaan reissun päällä ja ainakin mä elämässä yhtä unelmaani todeksi, minkä en puoli vuotta sitten olisi voinut kuvitella optimistisimmissanikaan unelmissani toteutuvan vaan toisin kävi. Joillain asioilla on kuitenkin tapana järjestyä juuri niiden omien valintojen ja lopulta sen toiminnan myötä. Mikään asia ei etene tai toteudu ainakaan silloin, jos ei itse lähde tekemään asian eteen jotakin.

Eli siis, jos sulla on jokin unelma tai tavoite ota ihmeessä itse itsestäsi ja omasta toiminnastasi vastuu ja tee haluamasi eteen niitä asioita, mitä se vaatii. Jos et osaa tai et tiedä miten sen tekisit, kysy apua ja neuvoa ihmisiltä, jotka ovat saavuttaneet sen mitä haluaisit tai joista uskot olevan itsellesi apua. En sano, että unelmasi tai tavoitteesi toteutuisi sata varmasti, mutta ainakin olet askeleen lähempänä kun edes yrität, verrattuna siihen, että jäät vain paikallesi haaveilemaan ja odottamaan.

Hyvää ja mahdollisuuksien täytteistä uutta viikkoa! ❤️


sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Rakas keho

Viime aikoina somessa ja mediassa on silmiini on osunut monenlaista kampanjaa kohdistuen ulkonäköön, ulkonäköpaineisiin, minäkuvaan ja itsensä hyväksymiseen. Ilta-Sanomat on käsitellyt omassa #oonhyvänäin juttusarjassaan ulkonäköpaineita kuluneen viikon aikana julkaisten erilaisia tarinoita eri-ikäisten, näköisten ja kokoisten kohtaamista ulkonäköpaineista ja itsensä hyväksymisestä. Viimeisimpänä instagramissa oman huomioni kiinnitti @pskykat.fi #rakaskeho -haaste, jossa Katarina Meskanen haastoi ihmisiä postaamaan oman kehotarinansa pyrkien yhdessä muuttamaan sitä, kuinka omasta kehostamme puhumme. Lukemani monet kehotarinakertomukset ovat olleet samaan aikaan surullisia, mutta niin kauniita. Ja parasta on ollut lukea, miten moni on onneksi löytänyt hyväksyvän suhteen itsensä ja oman kehonsa kanssa. Se siis todellakin on mahdollista!

Katarina kysyy postauksessaa: "Mitä hyvää sinun kehossasi on? Minkä tarinan haluaisit jakaa kehostasi? Mistä sinä olet kiitollinen kehossasi? Kerro tarinasi ja haasta muut mukaan!"

Tässä alla siis oma tarinani, niin lyhyesti kuin osasin sen ymmärrettävään ja myös instagramin rajoitettujen merkkimäärien sisään avata ja kirjoittaa...


"Rakas keho. Olen joskus ollut hukassa kanssasi. Olen nähnyt sinut riittämättömänä vaikka olet oikeasti ollut koko ajan juuri sellainen kuin sinun kuuluukin olla. Omat ajatukseni ja ympäristö ovat toisinaan valitettavasti saaneet minut luulemaan ettet riittäisi sellaisena ja olen tyhmänä myös takertunut kyseisiin ajatuksiin. Että olisi parempi olla timmimpi ja että mahtuisit tiettyihin raameihin. Anteeksi, että olen joskus mielessäni ollut niin eksyksissä sen kanssa, miltä sinun kuuluisi näyttää ja tuntua, että olen laittanut sinut kokemaan dieetit ja muut sekä taistelemaan niukilla energiavarastoilla suurta kulutusta vastaan. Anteeksi, että olen sanoillani ja teoillani lytännyt sinua ja kiitos, että olet siitä huolimatta nyt tässä, terveenä ja toimivana.

Virheistä voi onneksi oppia ja näen sinut tänä päivänä entistäkin arvokkaampana ja vahvempana. Olet osoittanut ja todistanut sinnikkyydelläsi että vaikeistakin vammoista voi saada itsensä taas toimintakykyiseksi, kun malttaa ja antaa aikaa, kun sinua, rakas kehoni, oppii kunnioittamaan ja kuuntelemaan. Kiitos että kestät ja kiitos kun korjaat tekemiäni virheitä.

Ei sillä ole väliä minkä kokoinen, näköinen tai painoinen olet. Vaan sillä, että mahdollistat sen, että pystyn tekemään asioita joista todella nautin. Tänä päivänä katson peiliin ylpein mielin, nähden sinut kauniina ja voimakkaana. Moni asia on vaikuttanut suhteemme syventymiseen ja siihen, että itseinhon tilalle on vihdoin muodostunut itseluottamusta, parempi minäkuva ja aitoa rakkautta. Hyväksyttyäni sinut sellaisena kuin olet, olen myös paljon onnellisempi. Näistä tunteista haluan myös jatkossa pitää kiinni. Ja vaikka mieleni ja suhteeni kanssasi joskus ailahtelisikin ja kokisi kolauksia palautathan minut taas järkiini siitä, millä todella on merkitystä."

--





Yllätyin, että herkistyin ihan tuota kirjoittaessani, mutta ei se oman kehon hyväksyminen aina itsellenikään ole ollut itsestäänselvä asia. Itseään on liian helppo verrata muihin ja nähdä ympärillä muut parempina ja arvokkaampina. Yksi herättelevä ajatus kaiken itsensä ja oman kehonsa kunnioittamisessa on ollut ajatus siitä, että puhuisinko ihmisille ympärilläni kuten puhun itse itselleni.

Varmasti jokainen on joskus miettinyt omaa ulkonäköään ja omaa kehoaan, katsonut itseään liian kriittisin silmin ja muodostanut ajatuksia siitä millaiselta muka pitäisi näyttää ja miten jonkun näköisenä tai kokoisena olisi parempi olla. Joskus paineita ja haasteita oman kehonsa hyväksymisessä ja arvostamisessa voivat aiheuttaa myös ulkopuolisten kommentit ja sanomiset. Jutut siitä, miten painoindeksin ja vaakalukeman on annettu määrittää koko minuus ja vaikuttaa raskauttavasti omaan kehonkuvaan ja itsensä arvostamiseen ovat todella surullisia. Kuitenkin tälläistenkin asioiden jälkeen omaa kehoaan voi kuitenkin oppia rakastamaan. On tärkeää ymmärtää, että jokainen keho on erilainen, eikä aiemmin sanottujen ja kuultujen asioiden tarvitse määrittää sitä mitä olet tänä päivänä ja miten tänä päivänä puhut itsellesi ja mitä ajattelet omasta kehostasi. On myös hyvä muistaa, että me omilla tekemisillämme ja toimillamme, olemme esimerkkinä myös muille ympärillämme oleville. Jos jatkamme ja toistamme omia halveksuvia ajatuksiamme ja puheitamme omaa kehoamme ja ulkonäköämme kohtaan, miten toiset voisivat oppia kunnioittamaan omaa kehoansa ja olla vertailematta sitä muihin. On parempi edes yrittää, kuin olla yrittämättä. Omia ajatuksiaan itsestään voi muuttaa positiivisemmiksi ja oppia päästämään irti niistä negatiivisista sanoista ja ajatuksista. Ei kenenkään tarvitse jäädä niihin kiinni ja antaa niiden määrittää itseään.

Oman kehon hyväksyminen ja siitä välittäminen ovat ensi askeleita kohti hyvää oloa ja parempaa minäkuvaa. Kehosi on osa sinua. Kehu itseäsi ja arvosta itseäsi. Jokainen keho on kaunis ja merkittävä omalla ainutlaatuisella tavallaan. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että et voisi pitää itsestäsi huolta, päinvastoin. Kun esimerkiksi liikkuu ja syö sen vuoksi että kunnioittaa itseään ja omaa kehoaan, eikä sen vuoksi että rankaisee itseään tehdyistä virheistä ja sortumisista, on tulosten parempien, terveyttä tukevienkin elämäntapojen saavuttaminen helpompaa.



Vielä lopuksi...


Lupaathan mulle, että sanot joka päivä edes yhden hyvän asian itsestäsi ja kehostasi. Ja mieti noita asioita silloin, kun negatiiviset ajatukset ja negatiivinen itsepuhelu meinaa taas vallata mielesi. Näe itsessäsi hyvää. Ja kehonkuvan lisäksi, nosta itsessäsi esiin asioita ja piirteitä, jotka ovat hyviä. Kuten empaattisuus, ahkeruus tai mitä tahansa, minkä tiedä esimerkiksi luonteessasi olevan hyvää. Hyväksymällä oman kehosi ja itsesi ja rakentaessasi parempaa kehonkuvaa usein myös muut asiat ja hyvä olo seuraavat perässä. 


Instagramissa: @lujempimina

tiistai 3. syyskuuta 2019

Liikkuminen on elämisen elinehto



Liikkuminen on elämisen elinehto


Et välttämättä tunnista sitä vielä nuorempana elämässäsi niin hyvin, mutta vanhenemisen myötä ymmärrät kyllä, enkä haluaisi olla se ihminen joka myöhemmin tulee sulle sanomaan, että mähän sanoin. Liikkumalla pidät huolta kehostasi, kunnostasi ja jaksamisestasi. Liikkumalla pidät huolta siitä, että kun vihdoin se eläkeikä koittaa niin sulla olisi vielä voimavaroja ja mahdollisuus tehdä niitä asioita mistä tykkäät. Tai ainakin että olet liikuntakykyinen ja toimintakykyinen ja sulla olisi mahdollisuus valita. Kaikilla ei sitä ole, syystä tai toisesta. Kaikkeen emme tietenkään voi vaikuttaa, mutta jos löytyy yksikin asia mihin voit vaikuttaa, miksi et tekisi sitä? Varsinkin kun kyse on susta itsestäsi ja sun läheisistä ihmisistä.

Liikkuminen ei ehkä ole sun elämän tärkein asia, mutta liikkuminen ja omasta kunnosta huolehtiminen palvelee niiden sun elämän muiden tärkeiden asioiden toteuttamista. Siksi liikkumisen pitäisi oikeasti olla yksi sun elämän tärkein asia. 30 minuuttia päivässä ei pitäisi kenenkään elämässä olla ylitse pääsemättömän vaikea toteuttaa liikkumisen osalta, koska moni suomalaisista viettää esimerkiksi television ja älylaitteiden äärellä päivässä moninkertaisen määrän. Samalla kun kyse on on siitä, että liikkumista ei koeta riittävän tärkeäksi on kyse myös tottumuksiin juurtuneista tavoista ja toisinaan myös saamattomuudesta.

Liikkuisitko, jos tietäisit että sairastut liikkumatta? 


Liikkumisen merkitystä ja hyviä vaikutuksia tulisi korostaa enemmän niin, että se koskettaisi yhä suurempaa osaa ihmisistä. Ymmärrän, että voi olla haastavaa miettiä, että entäs jos se 2. Tyypin diabetes iskee minuun tai entäs jos saan aivoinfarktin ja entäs jos menetän liikuntakykyni elämäntapojeni seurauksena. Ennaltaehkäisy on haastava asia, koska ei konkreettisesti nähdä tai kyetä ymmärtämään sitä, mitä kyseiset asiat oikeasti tarkoittavat oman elämänlaadun ja elämisen kannalta. Samalla kyse on myös varmasti siitä, että näiden asioiden ei uskota sattuvan omalle kohdalle. Jos tietäisit sata varmasti saavasi vaikka aivoinfarktin vuoden kuluttua tästä hetkestä jos et muuttaisi elintapojasi ja alkaisi liikkumaan, mitä tekisit? Mä uskon ja voin melkein vannoa, että lähtisit liikkeelle ja tekisit kaikkesi välttääksesi tuon tilanteen.


Säännöllinen liikkuminen; arki- ja hyötyliikunta tai säännöllinen harrastaminen on yksi suurista tekijöistä terveydestä huolehtimisessa ja näin esimerkiksi erilaisten elämäntapasairauksien ennaltaehkäisemisessä. Liikkuminen on oikeasti halvin ja mutkattomin keino pitää itsestä huolta. Ei kaikista tarvitse tulla oman elämänsä huippu-urheilijoita tai löytää lajia joka koukuttaa ja jolle omistaa elämänsä. Liikkuminen on kuitenkin kaikille tärkeää, jotta voidaan ennaltaehkäistä elintapasairauksien syntymistä, säilyttää hyvä tuki- ja liikuntaelimistön kunto ja jotta oikeasti kyetään liikkumaan vielä vanhempanakin. Yksilölle sillä on loppujen lopuksi ihan hiton suuri merkitys.

Listaan nyt syitä, miksi sun kannattaa jatkaa liikkumista tai miksi sun kannattaisi alkaa liikkumaan:

Liikunnan tuoma hyvä olo ja endorfiinit
Kunto kohoaa

Virkistyt ja jaksat paremmin
Parannat hapenottokykyäsi, et enää hengästy kuten aiemmin

Olet energisempi
Unenlaatu paranee

Painonhallinta onnistuu paremmin
Nivelet saavat voitelua ja luut vahvistuvat

Lihaskunto kohenee
Hyvä esimerkki jälkikasvulle

Mahdollisuus yhteisöllisyyteen ja osana ryhmässä oloa
Mieliala kirkastuu

Turvotus jaloissa helpottaa
Niska- hartiaseudun ja selän kolotukset vähenevät

Luovuus paranee
Stressinsietokyky kohenee



Etsi ja löydä sun "miksi" liikkumiselle


Listaa voisi jatkaa, mutta pointti on, että liikkumisella on oikeasti mielettömästi hyviä, positiivisia vaikutuksia. Ja näitä positiivisia vaikutuksia voi tutkimusten mukaan saavuttaa jo sillä 30 minuutin liikkumisella päivässä, jonka voi jopa jakaa kahteen osaan! Tärkeintä on kuitenkin ALOITTAMINEN ja TOTEUTTAMINEN. Tärkeintä on etsiä se sinun oma MIKSI, joka saa sut liikkeelle päivästä, vuodenajasta ja kellonajasta riippumatta. Tee sun miksistä niin vahva, että sä todellakin saat itsesi liikkumaan säännöllisesti. Tutkiskele omaa arvomaailmaasi ja mieti miten liikkumisen avulla voisit tukea näiden arvojen toteutumista.

Esimerkki: monelle perhe on yksi tärkeistä arvosta. Jotta jaksat olla hyvä ja energinen vanhempi ja jotta jaksat osallistua lastesi leikkeihin sun täytyy pitää huolta myös itsestäsi. Haluat myös varmasti olla hyvä esimerkki lapsillesi ja seurata heidän kehitystään ja oppimistaan mahdollisimman terveenä. Liikkumalla pidät huolta, että nämä asiat ovat sinullekin mahdollisia.

Kun saat vahvistettua omaa miksiäsi, on päivittäin helpompi muistuttaa itselleen, miksi liikkuminen on tärkeää ja miksi liikkeelle kannattaa lähteä silloinkin kun ei välttämättä huvittaisi. Vaikka et olisi koskaan ollut liikunnan ystävä, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että et liikkuisi ollenkaan tänä päivänä tai ettet voisi oppia nauttimaan siitä. Menneisyyden huonojen kokemusten liikunnan parissa ei myöskään saisi antaa vaikuttaa tähän hetkeen. Älä keksi tekosyitä liikkumattomuudellesi, koska ne ovat ja pysyvät tekosyinä ja tekevät hallaa lopulta itsellesi ja läheisillesi. Etsi sen sijaan itsellesi syitä sille, miksi just sun kannattaa liikkua ja jatkaa liikkumista säännöllisesti. 

Liiku, jotta voit elää terveempää ja hyväkuntoisempaa elämää ja nauttia elämästäsi pidempään. Liiku, koska sä voit!


Muita postauksia aiheesta:

Sulla on vain yksi keho


Motivaation syvin ydin

torstai 15. elokuuta 2019

Ravintolisät avaimena hyvinvointiin? Vai sittenkin monipuolinen ruokavalio?



Moikka, kiinnostaisko sua käyttää hetki aikaa ja kuulla sellaisesta ihmiselämän mahdollistajasta kuin ruoka? Makroravintoaineiltaan ja energiaravintoaineiltaan se käsittää hiilarit, proteiinit, rasvat ja (alkoholin) sekä mikroravintoaineistaan mm. eri vitamiinit ja kivennäisaineet, jotka myös suojaravintoaineina tunnetaan ja jotka osallistuvat elintoimintojen ylläpitoon ja elimistön säätelytehtäviin. Ilman ravintoa ei ole elämää. Ilman ruokaa ei ole elämää. 





Monipuolinen ja riittävä ravinnonsaanti tukee monipuolista ja riittävää avainravintoaineiden saantia


Nykypäivänä kaupataan jos jonkinlaista pilleriä ja coctailia sillä verukkeella, että ne ovat avain hyvään oloon, hyvinvointiin ja kehon toimintaan. Että ilman niitä ei pärjäisi ja että et saa hyödynnettyä täyttä potentiaaliasi. Usein näiden erinäisien sloganien rinnalla unohdetaan kuitenkin mainita sellainen asia, että monipuolisella ruokavaliolla pidät huolen näiden samojen vitamiini- ja kivennäisainetarpeiden täyttymisestä luonnollisin keinoin. Toki ravintolisille on oma aikansa ja paikkansa, mutta harvemmin niitä tarvitsee nauttia ympäri vuoden tai päivittäin useita kertoja. Myös se on hyvä muistaa, että ravintolisät ovat nimenomaan lisiä (!!) eivätkä poista monipuolisen ja terveellisen ruokavalion merkitystä ihmiskeholle.

Ravintolisät ovat selvästi yksi tämän aikakauden hyvinvointihitti, mutta se ei todellakaan kerro siitä, että niiden käyttö olisi _välttämätöntä_ hyvinvoinnille ja terveydelle. Jos siis olet valmis hieman katsomaan ja miettimään mitä suuhusi laitat, syöt monipuolisesti ja terveellisesti myöskin herkkuhetkiä sallien, välttelemättä ja rajoittamatta turhaan ruoka-aineita ruokavaliossasi niin trust me, pärjäät kyllä ilmankin näitä hittituotteita ja sulla jää enemmän rahaa käytettäväksi siihen pureskeltavaan ja nautintoakin herättävään ruokaan. Ainakin itse mieluummin otan tarvittavat vitamiinit ja muut avainravintoaineet nauttimalla oikeaa ruokaa ja turvaudun purkkiin ja ravintolisiin vasta silloin, kun tiedän jonkin vitamiinin ym. saannin rajoittuneen. Esimerkiksi talvella meillä täällä Suomessa D-vitamiinilisän nauttiminen on todellakin perusteltua. Mikään pakko ei kuitenkaan ole käyttää suuria summia rahaa ravintolisiin ympäri vuoden ja voit silti voida hyvin, jos niin oikeasti haluat ja olet hieman valmis yrittämään.


Ravintolisien käyttäminen ei ole edellytys hyvään oloon, energisyyteen ja terveyteen



Erilaisia hittiaikakausia ja tuotteita nousee esille vähän väliä ja hetken päästä kukaan ei edes muista niitä. Ruoka sen sijaan on asia, joka on pitänyt ihmiset elossa ennen, nyt ja lähitulevaisuudessa, koska kehomme tarvitsee solutasolla energiaa elääksemme ja hengittääksemme. Ja sitä energiaa siis saamme kaloreiden muodossa nauttimamme ruuan ja myös juomien kautta. Riippuen ravinnon laadusta saamme syömämme ruuan mukana myös nimenomaan näitä erilaisia elimistölle välttämättömiä vitamiineja ja kivennäisaineita, toiset enemmän, toiset vähemmän riippuen siis ravinnon monipuolisuudesta. Mitä monipuolisemmin syöt ja kun et liikaa rajoita ruokavaliotasi ja kiinnität huomiota myös muihin asioihin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta voit oikeasti pötkiä pitkällekin hyvillä energiatasoilla ja hyvällä kehon toiminnalla _ilman_ ravintolisiä. Sekä mieli että suolisto kiittävät. Suolisto hyötyy pureskeltavasta ruuasta (mm. ravinnon kuitujen merkitys hyvälle suoliston bakteerikannalle). Pelkkien ravintolisien ottaminen käyttöön ei ole avain onnistumiseen ja hyvinvointiin, vaikka joku niin väittäisikin. Kokonaisuus koostuu niin paljosta, vaikka ravitsemus iso tekijä hyvinvoinnissa ja energisyydessä onkin. Toisinaan synteettisten (purkista otettavien) vitamiinien ja lisäravinteiden nauttiminen voi olla hyvinkin perusteltua ja joillekin välttämätöntä (esim tietyt sairaudet ja imeytymishäiriöt ym), mutta tavan tallaajan, joka katsoo vähän mitä suuhunsa laittaa, pitää huolen palautumisesta sekä liikkuu riittävästi ei todellakaan tarvitse turvautua lisäravinteisiin voidakseen hyvin ja ollakseen energinen. 




Mihin sitten kannattaisi kiinnittää huomiota?


Sen sijaan jos siis koet itsesi jatkuvasti väsyneeksi, energiatasot mataliksi ja jos siis haluat saada kehosi ja itsesi voimaan paremmin, suosittelen ihan ensimmäisenä jokaista tarkastelemaan rehellisesti ja esimerkiksi avun kanssa sitä omaa lautasmallia ja oman päivittäin nauttimansa ravinnon laatua, riittävyyttä ja monipuolisuutta, ennen kuin tartutaan yhen yhteenkään ravintolisäpurkkiin tai coctailiin. Jos oma päivittäinen ruokaympyräsi rakentuu ravinneaineköyhien ruoka-aineiden, samojen einesten ja keinotekoisten, voimakkaan sokeripitoisten ja tyydyttynyttä rasvaa sisältävien tuotteiden varaan ilman kuitupitoisia tuotteita, vihanneksia, hedelmiä, marjoja ym. niin en ihmettele jos kroppa ei toimi ja olo on vetelä. Myös ruokailun säännöllisyydellä on merkityksensä turvaten riittävä ja tasainen energiansaanti päivän aikana. Eikä se kroppa ja vointi korjaannu tällaisen elämän jäljiltä heti, joten malta hetki, panosta monipuoliseen ruokavalioon sen riittävyyteen ja säännöllisyyteen ja huomaa ero.

On myös hyvä muistaa, että vaikka näitä ravintolisiä kaupataan hyvin kärkkäästikin erilaisilla hyvinvointiin ja terveyteen yhdistettävillä sloganeilla, jyllää kaiken takana bisnes ja raha.  Myyntipuheissa vedotaan hyvinkin värikkäästi tuotteiden vaikuttavuuteen aina solutasolta lähtien ja tuotteiden luvataan pudistavan maksaa, toimivan solunsuojina ja vaikka mitä. Itselläni meni hermo ja aloin tätä tekstiä kirjoittamaan juuri sen jälkeen, kun mulle tavalliset tallaajat tuli kauppaamaan omaan kokemustietoonsa, selvästi valmiisiin myyntipuheisiin ja näihin väittämiin pohjaten kyseisiä ravintolisiä. Sitten kun heitin muutaman faktan/vastaväitteen/kysymyksen mitä olen ravitsemuksesta mm. ravitsemustieteiden peruskurssien opinnoissa oppinut niin toivotetaan hyvät päivänjatkot eikä ollakaan valmiita perustelemaan ja keskustelemaan. Mua alkoi suututtaa, miten moni ravinnosta ja ihmiskehon toiminnasta tietämätön varmasti tarttuu näihin myyntipuheisiin, koska kuulostaahan toi nyt ihan hiton hienolta: solunsuojaa ja maksan puhdistusta. Harmi vaan, että tuollaisilla tuotteilla et maksaasi puhdista, eikä solujen ympärille rakennu yhtäkkiä jotain soluja suojaavaa kerrosta tuotteiden käyttämisen myötä. Rahaa sen sijaan menetät. Verkostomarkkinointi ja suosittelubisnes on nykyajan juttu ja vaatii myös kuluttajalta enemmän valveutumista.


Mikä todella on syynä muuttuneeseen olotilaan? Paremmat valinnat vai ravintolisät?


Hyvä olo ei todellakaan ole riippuvainen ympärivuotisesta ja päivittäisestä hittituotteeksi nousseiden ravintolisien käytöstä, ei vaikka sun kaveri, perheenjäsen tai someidoli kuinka väittäisi niin. Varmasti jokainen, joka kyseisiä tuotteita käyttää oikeasti uskoo niiden toimivan ja uskoo syyn omaan hyvinvointiin olevan kyseisissä tuotteissa. En tässä vähättele siis kenenkään omakohtaisia kokemuksia tai väitä huijariksi (paitsi että kun suosittelee ja myy jotain niin ei pliis vääristellä fysiologiaa ja faktoja) ja mun mielestä on hienoa, jos omaa elämäänsä ja energiatasojaan on näillä keinoilla saanut kohotettua, mutta monesti kysyttäessä mitä teit ennen ja millä tavalla vastauksena saattaakin olla hyvin kuluttava elämäntyyli, jossa ei oikeasti panostettu niihin asioihin mitä pidetään hyvän olon tukipilareina kuten siihen oikeanlaiseen ravintoon, liikuntaan ja esimerkiksi unen laatuun. Kun tällaisessa tilanteessa tarttuu lisäravinteisiin niin varmasti vointi jollain tasolla kohenee (koska se keho saa taas niitä tärkeitä ravintoaineita, joita myös monipuolisesta ruokavaliosta saisi) ja sitä saattaa ajatella, että ilman ravintolisiä ei pärjää vaikka oikealla ja riittävällä ravinnolla voisi saada samat positiiviset vaikutukset aikaan. Ravintoasioiden osalta suosittelen kuitenkin edelleen ottamaan vinkkejä vastaan ravitsemusasioihin oikeasti perehtyneiltä henkilöiltä ja laillistetuilta terapeuteilta.




Tässä seuraavana myös näkemys mietittäväksi: Usein ravintolisämaailmaan astuva kaipaa jollain tavalla muutosta omaan oloonsa, haluaa olla virkeämpi ja jaksavampi arjessa. Nämä tuotteet saattavat olla se alkuun sysäävä tekijä, jonka myötä sitä alkaakin kiinnittämään enemmän huomiota unenlaatuun, liikkumiseen ja myös siihen ravitsemukseen ja sen laatuun. Mistä sitten erotat mitkä asiat ovat oikeasti näiden hyvinvoinnin peruspilareiden aikaansaamaa ja ansioita ja mikä taas  oikeasti puhtaasti ravintolisien ansioita? Ja mikä taas on esimerkiksi placeboa, kun niin kovasti uskotaan jonkin asian toimivan. Vai voisiko ilman ravintolisiä sittenkin pärjätä, jos oikeasti panostaa muuten eri osa-alueilla siihen omaan hyvinvointiin ja terveyteen, kuten jo aiemmin mainitsin? Mä myös mietin sitä, että kun mulle kyseisiä tuotteita on tultu kauppaamaan ja suosittelemaan, on se tehty profiilistani huokuvan hyvinvoinnin ja energisyyden perusteella. Mietinpä vain, että vaikutanko silloin oikeasti henkilöltä, joka näitä ravintolisiä tarvitsisi vai olisinko sittenkin bisneksen kannalta vain hyvä kasvo jatkamaan suosittelumyyntiä muille...



Vitamiinien ja kivennäisaineiden jatkuva liikasaantikaan ei ole terveellistä



Kannattaa myös muistaa että vaikka on kyse elimistölle tärkeistä ravintoaineista, ei niitä kuitenkaan kannata tai suositella popsittavan yltäkylläisesti ylitse omien tarpeiden. Erilaiset ravintolisät (ainakin ainesosaluettelon perusteella) sisältävät melko suuriakin määriä yksittäisiä vitamiineja. Kun tähän vielä lisätään normaalin ravinnon mukana tulevat vitamiinit, voi joidenkin ravintoaineiden saanti pompahtaakin ylitse suositeltujen rajojen. Tässäkään osa-alueessa enempi ei aina ole parempi. 


Ruoka ja ravintoasiat herättävät tunteita



Ravintoasiat tuntuvat muutenkin nykypäivänä olevan sellainen asia, mikä herättää tunteita suuntaan jos toiseen. Tämä tuntuu johtaneen jonkinlaiseen tieteellisen tutkitun tiedon ja ihmisten henkilökohtaisen kokemustieteen vastakkainasetteluun, että välillä oikeasti mietin että mihin tämä kaikki vielä johtaakaan... Omaa henkilökohtaisiin kokemuksiin nojaavaa markkinointia tehdään ravitsemuksen ja lisäravinteiden puolella todella värikkäästi mikä on mielestäni todella vastuutonta, koska sun elimistö ja sun kokemukset eivät tarkoita sitä että sama toimisi toiselle. Sen sijaan tiede ja tutkimukset puoltavat asioita, joita on tutkittu ja testattu isolla väestöllä, jopa vuosien ajan. Aina seasta löytyy niitä, joille jokin juttu ei toimi. Tottakai sinä voit itse kokeilla ja tutkia mikä toimii ja ei toimi itsellesi ja sinun keholle ja rakentaa oman ravitsemuksesi ja lautasmallisi sen pohjalta. Suositteleminen ja yleistäminen, että se sun oma juttu toimisi muille on kuitenkin tietyssä pisteessä vaarallista. Sen takia kehotankin jokaista, että tehkää niitä kokeiluja omissa keittiöissä, noudattakaa sitä ja tota - tonta ruokavaliota jos haluaa ja jos se toimii niin hienoa.

Muistetaan kuitenkin se, että eri ruoka-aineilla on todellakin merkityksensä meidän ravitsemuksessa ja kun jotain juttuja lähdetään radikaalisti karsimaan ja tiputtamaan pois niin tulisi tilalle muistaa löytää ja etsiä vaihtoehtoiset ruoka-aineet, joilla korvaat kyseisen ruoka-aineen mukana menettäväsi makro- ja mikroravinteet.




Ravitsemus ja ruoka on tärkeä osa hyvinvointia ja terveyttä. Eikä millään tällaisilla asioilla tulisi leikkiä. Ravintokeskusteluissa kuuluttaisin siis sitä tervettä järkeä ja myöskin vastuullisuutta jokaisen yksilön, ammattilaisen ym kohdalla. Peace.


PS. Ruoka on muutakin kuin energiaa ja makro- ja mikroravinteita jotka mahdollistavat olemassaolomme. Ruoka yhdistää ihmisiä samojen hetkien ääreen, hemmottelee makunystyröitä antaen erilaisia kokemuksia ja nautintoa ja vaikka mitä. Mä toivon, että mitkään ravintolisät ja keinotekoiset tuotteet ei oikeasti vie paikkaansa kaikelta tältä.


Mitä ajatuksia tämä kirjoitus herätti sinussa? 



Tarkoituksellakin hieman kärkkäästi kirjoitettu teksti. Kuitenkin kirjoitin asiat juuri niin kuin niistä tällä hetkellä ajattelen ja mitä olen oppinut. Uusien tutkimustietojen ym valossa olen aina valmis oppimaan ja myös muuttamaan mielipidettäni.