torstai 30. elokuuta 2018

Onko meistä tullut sokeita todellisuudelle?

Elämme sosiaalisen median aikakautta. Tänä päivänä on helppo olla kytköksissä mihin maailman kolkkaan tahansa ja seurata mielenkiintoisia henkilöitä ja heidän päivittäisiä tekemisiään. Jaetaan kauniita kuvia ja täydellisiä hetkiä omasta elämästä hyvässä tarkoituksessa, mutta jos seuraajana sokaistuu ja antaa puhelimen tai television välittämän maailman värittää liiaksi omaa kehonkuvaa ja itsetuntoa hyväkin tarkoitus menettää ajatuksensa. 


Ajoittain tuntuu, että sosiaalinen media on täysin vääristänyt sen, millaista oikea elämä ja arki on tai miltä ihmiset näyttävät. Tai siis anteeksi, ei se suoraan ole sosiaalisen mediankaan syy, vaan se, että me ihmiset ja muiden seuraajat oletamme tai uskomme liian helposti netissä näkevämme olevan totuus ja itsestäänselvyys. Unohtuu se oikea todellisuus, jossa elämme samalla kun alamme pitää kaikkea netissä näkemäämme oikeana ja todellisena. Vaikka eihän se niin ole. Netissä ja somessa voidaan käsitellä kuvia ja videoita ja jakaa vain ne täydellisimmät otokset.  Voidaan siloitella ryppyjä, kaventaa vartaloa ja muokata ne omaa silmää ei niin miellyttävät osat piiloon tai vähemmän huomiota herättäväksi. Nettimaailmassa voi oikeasti feikata kaiken, jos niin haluaa. Todellisessa elämässä se ei olekaan enää niin helppoa. 

Onko meistä tullut sokeita todellisuudelle?



Somen aikakaudella ovat huimasti yleistyneet erilaiset ulkonäköön liittyvät kampanjoinnit, joista viimeisimpänä ja näkyvimpänä ehkä kehopositiivisuuden mukana tuomat ja esille nostamat asiat. Mun mielestä on jotenkin surkuhupaisaa, että meidän ihmisten on täytynyt alkaa näyttämään toisillemme millainen ihmiskeho todella on ja korostaa sitä, että itseään voi rakastaa sellaisena kuin on. Samaan kuvaan liimataan yhteen ns. poseeraus ja viereen kuva huonossa ryhdissä näyttääksemme toisillemme mikä on somemaailmaa ja mikä on normaalia. Onko meistä tullut niin sokeita, että tarvitsemme muistuttelua tällaisista perusasioista kuin esimerkiksi vatsamakkaroista (jotka btw varmasti tulee kaikille kun istuu tai röhnöttää huonossa asennossa) tai siitä, että sitä selluliittiä todella löytyy itse kunkin takapuolesta ja reisistä, eikä se takamus ole aina niin ihanan pyöreä ja persikkaisen sileä. 

Mun mielestä on huolestuttavaa, miten ihmisten mieli ja kehonkuva on päässyt vääristymään. Ei tietenkään kaikilla ja moni varmasti hahmottaa sekä tietää sen, että some on some ja että real life on real life. Mutta oon ollut aistivinani, että moni myös ottaa netissä pyörivän henkilön vartalon, joka poseeraa ammattilaisen ottamissa kuvissa, omaksi body goalikseen. Kyllähän siinä helposti oma kehonkuva vääristyy, jos selaa täydellisiä kuvia netissä ja samalla puristelee omia vatsamakkaroita kotisohvalla röhnöttäessä. Tulee paha olo ja oma vartalo alkaa näyttämään iljettävältä. Raskauden jälkeen maha on varmasti eri näköinen kuin ennen raskautta, onhan se kantanut sisällään 9 kk ajan elävää olentoa, joka on sitten lopulta putkahtanut maailmaan omasta pesästään jättäen jälkeensä löysemmän nahan. Kuitenkin näitäkin asioita nykypäivänä hävetään, vaikka asia olisi aivan normaali ja luonnollinen.


Geenimme, ryhtimme, asentomme ja elintapamme vaikuttavat siihen, millaiselta näytämme ulospäin niin muiden kuin omien tarkkailevien silmiemme alla. Myös vaatevalinnoilla ja pukeutumisella voi vaikuttaa siihen, kuinka omaa olemustaan ilmentää, mitä muotoja korostaa ja mitä taas peittää. Omaa kehoaan voi muokata ja siihen voi vaikuttaa myös elintavoilla tiettyyn pisteeseen asti. Kuitenkin jokaisen vartalo on jokaisen oma, joten tavallaan tietyn henkilön vartalon ihannoiminen ja body goalsien hakeminen omaan painonpudotukseen ja vartalonmuokkaukseen ei välttämättä ole se järkevin asia. Rakenteemme ovat erilaiset ja lisäksi jokaisen keho luovuttaa rasvaa ja kerää rasvaa eri tavoin eri paikkoihin. 

Haluaisin herätellä ja muistuttaa jokaista poistumaan aika ajoin pois somekuplasta. Katsomaan ulos sitä todellisuutta, jossa oikeasti elämme ja jossa asiat tapahtuvat. Menemään ihmismassan sekaan kävelemään ja katselemaan ympärilleen. Menemään kesällä rannalle silmät auki. Miltä ihmiset näyttävät todellisuudessa, kun pintaa ei ole siloiteltu ja eletään normaalia arkea, kävellään kadulla ja istutaan vaikka junassa. Itse ainakin bongasin tänäänkin monen monta kaksoisleukaa (myös niiltä laihemmilta henkilöiltä), vatsamakkaraa, finnistä naamaa ja ryppyjäkin kasvoilla. Koska se on sitä, mitä me ihmiset todellisuudessa olemme. Jokainen vanhenee ja elämäntilanteet vaikuttavat kehoihimme. Jokainen keho on kaunis omalla tavallaan. Loppupeleissä paljon vaikuttaa myös se, miten itseään kantaa.


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Valintojen ja odotusten kohtaamisesta

On olemassa asioita, jotka haluan elämässäni saavuttaa. Olen ihminen, joka selvästi kerää elämänsä eri vaiheille asioita, joissa voi oppia ja kehittyä. Haluan haastaa itseäni ja kokeilla asioita, joskus myös turhan spontaanisti sen kummemmin asioita miettimättä ja puntaroimatta. Rakastan myös tavoitteiden asettamista. Joskus jopa muiden silmiin liian mahtipontisten ja suurienkin, mutta mistä sitä koskaan tietää mitä elämässään voi saavuttaa ja kokea, jos ei edes yritä. Olen tehnyt elämässäni valintoja, jotka on tuoneet mut tähän missä olen. Joskus on pitänyt tehdä uhrauksia ja hypätä jopa hieman tuntemattomaan. Esimerkiksi yksi elämäni suurin muutos oli 3 vuotta sitten muuttaa Lapualle työn perässä hankkimaan työkokemusta. Täällä pääkaupunkiseudulla tekijöitä oli enemmän kuin paikkoja ja halusin kipeästi päästä kiinni työhön, johon olin opiskellut 3,5 vuotta ja jonka koin omaksi kutsumuksekseni. Valinta ja muutos kannatti, koska tuosta päätöksestä asti olen saanut työskennellä valitsemallani alalla ja samalla kartuttaa osaamista jatkuvasti kehittääkseni itseäni ja samalla auttaakseni muita. Samalla opin paljon itsestäni ja siitä mitä haluan, sekä siitä mikä merkitys omilla valinnoilla on oman elämän kulkuun.


Elämä sisältää valintoja. Arki sisältää valintoja. Tavoitteisiin edetään usein pikkuhiljaa tavoitteen suuntaisten valintojen avulla. Meillä jokaisella on varmasti myös tiettyjä odotuksia omassa elämässämme ja arjessamme. Myös asettamiemme tavoitteiden osalta meillä jokaisella on tiettyjä odotuksia. Asioita sattuu ja tapahtuu, ja joskus elämä kuljettaa sellaisille teille, jota ei ole itse pyytänyt. Harvemmin asiat kuitenkaan vain sattuvat tapahtumaan, ja yleensä erinäisiä tapahtumia ja asioita edeltävät tietyt valinnat. Tästä päästääkin itse asiaan.

Kuinka hyvin sinun elämässäsi ja arjessasi valintasi kohtaavat omien odotustesi kanssa?



Koska blogini keskittyy hyvinvointiin, terveyteen ja liikuntaan tarkastelen tätäkin aihetta pääosin nyt kyseisistä näkökulmista. Haluatko nostaa kuntoasi ja parantaa energiatasojasi? Haluatko jaksaa paremmin ja olla myös hyvä esimerkki lapsille ja nuorille? Haluatko laihtua ja saada kroppaa kiinteytymään? Haluatko kasvattaa voimatasojasi? Haluatko syödä terveellisemmin ja voida hyvin? Haluatko pysyä terveenä syksyn flunssakauden aikana? Haluatko saavuttaa hyvän aseman työelämässä ja edetä urallasi? Haluatko kehittää itseäsi? Haluatko tienata ja menestyä?

Seuraavaksi voisikin kysyä, millaisia asioita teet näiden haluamiesi asioiden eteen? Millaisia valintoja teet kenties päivittäin omassa arjessasi ja palvelevatko kyseiset asiat näiden asioiden saavuttamista? Kohtaavatko valintasi omien odotustesi kanssa tai palvelevatko teot tavoitteitasi?


Monesti haluamme kovasti asioita ja asettaessamme tiettyjä tavoitteita elämällemme tai ajankohtaisesti omien elämäntapojemme muuttamiselle terveellisemmiksi asetamme itsellemme tiettyjä odotuksia. Odotukset eivät kuitenkaan täyty ennen kuin alamme tehdä valintoja näiden asioiden suuntaan. On esimerkiksi turha odottaa laihtuvansa, jos ei muuta ravitsemustottumuksiaan  ja liiku tai olla virkeämpi töissä, jos järjestään nukkumaan meneminen vierähtää yön pikkutunneille. Tai olla energinen koko päivän, jos ei ravitse kehoaan tasaisesti päivän mittaan. Tai kykene juoksemaan 10 kilometriä yhtäsoittoa, jos ei liiku ja treenaa kestävyyttään ja juoksukuntoaan. On eri asia haluta jotain ja haluta jotain niin paljon, että lopulta tekee parempia, näitä omia odotuksia palvelevia valintoja. 

Halu yksinään ei riitä odotusten täyttymiseen, vaan useimmin tämä edellyttää toimintaa. Päivittäisillä valinnoilla ja teoilla on suuri merkitys siinä pääsetkö tavoitteisiisi ja täytätkö omat odotuksesi. 

Ilman valintojen ja odotusten kohtaamista harvemmin syntyy itselle mielekkäitä tuloksia. 


Jos siis itselläsi on mielessä tai jo toteutuksen päällä asia, jonka kovasti haluat saavuttaa, mieti viimeistään tässä vaiheessa palvelevatko omat valintasi ja tekosi tuon asian saavuttamista ja näin ollen omien odotustesi täyttymistä. Olemme itse vastuussa itsestämme ja omasta toiminnastamme, joten ainoastaan itse voimme vaikuttaa toimintaamme ja siihen, millaisia valintoja teemme päivittäin elämässämme ja arjessamme.


Ihanaa sunnuntaita ja ajatuksia sun viikkoon! <3


keskiviikko 22. elokuuta 2018

Pidemmän aikavälin muutokset vs pikaratkaisut

Syksy saapuu ja samalla se usein tarkoittaa lisääntynyttä treenibuumia ja elämän järjestykseen laittamista kenties rennommin vietetyn kesän jäljiltä. Lomat on vietetty ja kesän aikana itselle annettujen vapauksien myötä treenaaminen on ehkä jäänyt vähemmälle, kenties sidukoita on nautittu enemmän ja myös jäätelöä on uponnut mahaan enemmän kuin oli tarkoitus. Mutta nyt, kun syksy tulee, on taas aika tuoda elämään hallintaa ja saada muutosta aikaan. Pudottaa muutama kilo ja tehdä isommalla kädellä remonttia omaan arkeen ja omiin tottumuksiin. Kuulostaako tutulta?


Päätös on ensimmäinen askel. Edellä kuvattujen päätösten tekeminen, omaan terveyteen sekä hyvinvointiin panostaminen ei todellakaan ole huono juttu ja kannustankin kaikkia tarkastelemaan aika-ajoin omia tottumuksia ja käyttäytymistä. Kuitenkin siinä, miten ja miksi asioita lähdetään toteuttamaan on eroja, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi omien suunnitelmien toteutukseen ja näiden tavoitteiden saavuttamiseen ja samalla myös motivaation ylläpysymiseen pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Eihän kukaan meistä (toivottavasti ainakaan) halua parantaa omaa hyvinvointiaan, karistaa muutamia kiloja ja voida hyvin vain hetken tai tietyn lyhyen ajanjakson näiden muutosten jälkeen. Uskon, että jokainen lähtee päättäväisenä liikkeelle ja haluaa tosiaan saavuttaa nämä asiat ja on ainakin ajatuksen tasolla valmis tekemään myös tarvittavia muutoksia siihen suuntaan, että pystyy laihtumaan, olisi energisempi ja muutenkin terveempi ja hyvinvoivampi. Se joka ei todella muutosta halua, ei lähde niitä muutoksia edes tekemään tai sitten keinot muutoksen tekemiseen uupuvat totaalisesti, jolloin taas asiasta kannattaa keskustella näistä asioista tietävien ihmisten kanssa.


Pikaratkaisut ja nopeat muutokset kaikki mulle heti ja nyt perjaatteella ovat nostaneet suosiotaan. Ja joskus tuntuu, että näitä pikaratkaisuja haettaessa ja tavoiteltaessa ei tunnuta olevan riittävän valmiita panostamaan kokonaisuuteen, vaan halutaan ainoastaan päästä helpolla tuloksiin. Ainakin tältä musta tuntuu nyt ja kun mietin aiempaa minääni, joka halusi superdieetillä aikoinaan pudottaa painoa +5 kiloa ja kun keskustelen ihmisten kanssa, jotka haluaisivat saada esim. painoa putoamaan tai liikunnan osaksi arkea. Olin superdieetti aikanani valmis tekemään radikaalejakin muutoksia liikkumiseeni ja ruokavaliooni, mutta niistä liian nopeasti ja kaikki kerralla tehdyistä muutoksista oli todella haastavaa, kuormittavaa ja ajoittain myös tuskallista yrittää pitää kiinni. Seurasi tyytymättömyyttä itseen ja riittämättömyyttä, miksen minä pysty pitämään tästä kiinni, vaikka kuinka haluaisin. Aluksi todella suuri halu ohjasi tekemistäni ja motivoi, mutta kun saavutin haluamani tulokset aloin lipsumaan vanhaan, kuten käy monelle muulle, jos ja kun muutoksia ei ole tehty järjellä, asioita ajatellen ja lopulta sisäistäen. Ainakin itse koen, että ero aiemmassa minässä ja tässä  nykyisessä minässä on juuri se. Ajatustapojen muuttaminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen on auttanut ymmärtämään ja sisäistämään asioita, jotka ovat sitten edenneet toiminnan tasolle. Tämä on oikeasti tapahtunut pikkuhiljaa muutamien vuosien aikana, eikä kertarysäyksellä.

Pysyviä muutoksia tavoiteltaessa pitää ymmärtää, että usein kyseiseen prosessiin tarvitaan huomattavasti enemmän aikaa kuin vain esimerkiksi 6-15 viikkoa. Omia juurtuneita tapoja ja tottumuksia harvemmin muutetaan yhdessä yössä, saati sitten parissa viikossa tai kuukaudessa. Moni haluaa tuloksia NYT, ja onhan se toki ymmärrettävää, mutta pikaratkaisuihin turvautumalla harvemmin saavutetaan pysyviä muutoksia, jotka syntyvät useammin ajatustapojen muutoksista ja laajemman kokonaisuuden ymmärtämisestä sekä hallitsemisesta. Vyötäröltä nopeasti katoavat sentit, kevyempi vaakalukema, hetkessä saapuva energisempi olo ruokavalion muokkaamisen ja herkkujen jättämisen jälkeen tuntuu hyvältä ja näkyy usein nopeastikin muutoksia tehtäessä terveellisempään suuntaan. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja kun suuria muutoksia ei enää saavuteta tai ei muisteta millainen olo oli ennen muutoksen aloittamista, testataan sitä, miten tehdyt muutokset onnistuu ylläpitämään. Kuka on tehnyt ulkoisten muutosten sijaan suurimmat muutokset oman päänsä sisällä niin, että opituista uusista asioista ja terveellisemmistä sekä omaa hyvinvointia palvelevista asioista oikeasti tulee pysyvä osa omaa arkea. Mun mielestä Bettina Gräsbeck kirjoitti hyvin uusimman tekstinsä loppusitaatissa: "Tässä on tarkoitus samalla elää hyvää elämää eikä vain kitua, perkele."


Ei siis kannata tai tosiaan edes tarvitse heittää kaikkia voimavarojaan kerralla siihen, että yrittäisi saada elämänsä kaikki erilaiset palaset loksahtamaan kohdilleen. Siksi pikaratkaisut harvemmin tuovat pysyviä muutoksia. Pienetkin muutokset pidemmällä aikavalillä tehtynä vahvistavat toisiaan ja kokonaisuudessa merkitsevät lopulta enemmän. Kun saa ruokarytmin kohdalleen, katsoo suuremmassa mittakaavassa mitä suuhunsa laittaa, eikä tuskaile jos joskus herkuttelee tai syö ravintolassa, liikkuu säännöllisesti itselle sopivalla, mutta samalla riittävästi kroppaa kuormittavalla tavalla, nukkuu ja muistaa rentoutua, on elämästä, omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huomattavasti helpompi ja tuskattomampi pitää kiinni. Silloin huomaa, ettei itseään tarvitse säännöllisesti ja sykleittäin kurittaa ja laittaa kuureille, tai pistää koko arkeaan kerralla muutoksen kohteeksi. Vai miltä tämä kaikki sun korviin kuulostaa?


Sinua voisi kiinnostaa myös nämä kirjoitukseni:


Stoppi jojoilulle!


Arjen rutiinit elämäntapojen muuttamisessa


Muutama perusniksi terveellisempään syömiseen

maanantai 20. elokuuta 2018

Tavoitteena parempi ryhti - OSA 3. Lihasten harjoittaminen

Tämä postaus on osa Tavoitteena parempi ryhti - postaussarjaa. Aiemmin ilmestyneet kirjoitukseni ovat käsitelleet rintarangan liikkuvuuden lisäämistä sekä ylävartalon jumikohtien avaamista. Tässä kirjoituksessa perehdytään lihasten aktivoimiseen ja harjoittamiseen ylävartalon osalta, sillä iso osa ryhdistä perustuu ylävartalon kannatteluun. Hartiarenkaan (olkapää-solisluu-lapa) muodostaessa isomman toiminnallisen kokonaisuuden tiettyjen lihasten aktivoituminen tai passivoituminen vaikuttaa myös ryhtiimme. Myös iso osa niska-hartiaseudun ongelmista ja esimerkiksi olkapäiden kiputiloista johtuu osaltaan vääristä liikemalleista ja asennoista, kun tietyt lihakset eivät tue tai hoida omaa rooliaan kuten niiden tulisi hoitaa.

Eteenpäin kääntyneet olkapäät ovat yksi optimaalisesta ryhdistä poisvievä tekijä, joka liittyy usein myös muihin ryhtivirheisiin, joista yleisiä ovat pään eteentyöntyminen, korostunut yläselän pyöreys ja alaselän notko. Olen aiemminkin maininnut, että kehomme on kokonaisuus, joten pieneltäkin tuntuvalla asialla voi olla suuri merkitys kokonaisuuteen ja tässä tapauksessa ryhdin ilmenemiseen ja yleisesti kehon toimintakykyyn. Eteenpäin kääntyneet olkapäät saattavat rajoittaa merkittävästikin yläraajojen, etenkin olkapäiden toimintaa. Vääränlaiset liikemallit ja lihasten aktivoitumisen epätasapaino/virheellisyys lisäävät myös riskiä olkapään seudun vammoihin. Usein tällaisia ongelmia kohdataan silloin, kun rintalihakset, hartiat ja leveät selkälihakset kinnaavat ja kiristävät, kun taas samaan aikaan hartioiden takaosan lihaksisto ja yläselän lihaksisto, jotka vastaavat olkapäiden ulkokierrosta ja lapaluiden lähennyksestä, ovat heikkoja.

Kokosin tähän kirjoitukseen muutamia hyviä liikkeitä parantamaan hartioiden takaosan lihaksiston, olkapäiden alueen lihasten sekä lapojen lähennyksestä vastaavien lihasten aktivoitumista. Omaehtoisella ja aktiivisella harjoittelulla voidaan merkittävästi parantaa näiden lihasten kuntoa ja tätä kautta vaikuttaa ryhtiin positiivisesti. Samalla harjoitteet toimivat hyvinä ennaltaehkäisevinä harjoitteina, jos tunnistat itsessäsi joitain aiemmin mainittuja ryhtivikoja, mutta kipuja tai ongelmia ei vielä kyseisellä alueella ilmenisikään. Samalla nämä liikkeet toimivat hyvinä tukiharjoitteina lajeissa kuin lajeissa, lämmittelyliikkeinä kuntosalitreeniä ennen tai ihan vain kotiharjoitteina, kun haluat pitää kroppasi toimivana.

Ylävartalon aktivoivat kuminauhaharjoitteet






Alta löydät videoilla näkyvät liikkeet  lyhyine suoritusohjeineen etenkin lapojen lähennystä, takaolkapäitä ja olkapäiden ulkokiertoa sekä loitonnusta aktivoimaan. Harjoitteita voi suorittaan esim 1-2 sarjaa 5-12 toistoa riippuen, missä kunnossa kyseiset lihakset ovat ja miten nopeasti väsyvät kohdealuetta treenatessa. 


1-2. Kuminauhasoutu kädet tasatahdissa tai vuorotahtisesti kierrolla. Tartu kuminauhan molempiin päihin, alkuasennossa kädet suorana. Vedä olkapääjohtoisesti käsiä taaksepäin kyynärnivelet koukkuun läheltä kylkiä. Keskity rutistamaan selän puolella lapoja yhteen ja palauta sitten takaisin lähtöasentoon (lavat erkanevat).


3. Käsien levitys. Tartu kuminauhaan noin hartianlevyisellä otteella, käännä jo alkuasennossa peukalot ylöspäin aktivoiden olkapäät ulkokiertoon. Levitä molemmat kädet samaan aikaan sivulle, jolloin kuminauha tulee lähelle rintaa. Keskity taas lapohin liikkeen aikana ja pidä olkapäät ulkokierrossa (peukalot ylös) koko liikkeen ajan.


4. Yhdistelmäliike olkapään seudun lihasten aktivointiin. Astu ristikkäisellä jalalla kuminauhan toisen pään päälle ja tartu vastakkaisella kädellä kuminauhan toiseen päähän. Vie käsi alhaalta vartalon etupuolelta ylös pään yläpuolelle, kuin ladaten mailakäden lyöntiä varten. Käsi loitontuu, nousee ja kiertyy ulkokiertoon yhtenevänä liikkeenä. Palauta hallitusti.


5. Hartialihaksen alaosien aktivointia ja lapojen lähennys. Konttausasennossa käsi suorana pään vieressä, vedä käsi suorana alakautta suoraksi taakse lähelle vartaloa. Palauta jarruttaen lähtöasentoon. Tukikäsi suorana kohtisuorassa maahan, kevyt pyöreys yläselässä aktivoiden staattisen lapatuen tukikäden puolella. 


7. Tässä liikkeessä aktivoidaan ja vahvistetaan lavanlähentäjiä, takaolkapäitä sekä olkapään ulkokiertäjiä silloin, kun liikeeseen otetaan ulkokierto mukaan oikean yläkulman osoittamalla tavalla. Pelkkä "facepull" aktivoi lavanlähentäjiä ja takaolkapäitä. 


8-9. Tässä hyvä liike korjaamaan etenkin etukumaraa ryhtiä. Tartu kuminauhaan samalla otteella, kuin lähtisit pyörittämään keppiä, eli usein hieman hartioita leveämmin. Pidä kuminauhassa koko ajan pieni kiristys ja pyöräytä kädet etupuolelta pään yläpuolelta suorina selän taakse ja sieltä takaisin. Voit myös tehdä liikkeen "tuulimyllynä" pyöräyttäen aina yhden käden kerrallaan. Liike venyttää rintalihaksia ja aktivoi lavanlähentäjiä sekä takaolkapäitä, kun muistat säilyttää kuminauhassa pienen kiristyksen liikeen aikana. 

perjantai 17. elokuuta 2018

Kuuluuko ruuan olla nautinto?

Tänä päivänä kauppojen hyllyt pursuavat tuhansia erilaisia vaihtoehtoja erilaisine ruuanvalmistukseen käytettävine raaka-aineineen ja einesruokineen, että ainakin meikäläisen kohtaa silloin tällöin kauppaan mennessä aikamoinen ylitarjonnan shokki. Löytyy vaikka mitä erilaista keinotekoisesti tuotettua makua ja lisäksi monen tuotteen ainesosaluetteloa sävyttävät erilaiset lisäaineet, makeutusaineet, lisätty sokeri ja erilaiset rasvat. Tuotteita ja makuja pyritään nykyään tarjoamaan ihan jokaiseen makuun, monesti myös ravintosisältöä tai lisäainemääriä sen kummemmin katsomatta ja pohtimatta. Pohdinkin tässä, että missä vaiheessa on ylitetty se kynnys, jolloin ruuasta tuli nautinto ja ollaan menossa siihen suuntaan, että ruuan ja syötävän kuuluisi aina maistua hyvälle ja hivellä makunystyröitä sen sijaan, että tarkasteltaisiin ja välitettäisiin siitä, millaiset asiat elimistöllemme oikeasti olisivat välttämättömiä ja tärkeitä?

Tämä trendi maistuvan ja maukkaan ruuan valmistuksessa ja tuotteiden tarjonnassa näkyy mielestäni hälyttävästi meidän ihmiskunnan kehityksessä. Siis siinä, miten keskivartalolihavuus on lisääntynyt ja esimerkiksi lapsissa ylipainoisten määrä on lisääntynyt samoin kuin työtätekevien parissa. Ruuan pitäisi maistua hyvältä ja jos se ei omaa makua miellytä jätetään syömättä ja haetaan jotain parempaa. Liikkumattomuus lihottaa, mutta vielä suuremmassa osin sanoisin syyn olevan siinä, millaisia valintoja teemme päivittäin lautasellamme. Pikaruokaa syödään, koska se on helppoa, nopeaa ja usein myös etenkin pikaruokien kuluttajien mielestä maukasta. Monesti kyseiset tuotteet pyöritetään rasvassa, paistetaan rasvassa ja keitetään rasvassa. Mmmm, nam?


Kukapa ei tykkäisi ja nauttisi syödä maukasta ja maistuvaa ruokaa. Rasvalla, kermalla ja sokerilla saa ruuasta monen suuhun maistuvampaa ja maukkaampaa, mutta usein tällaisilla läträäminen heittääkin sitten ruuan ravintoarvot sekä laadun ihan päälaelleen. Jopa niin huomaamattomasti, ettei sitä edes tajua miten jossain mielessä myös se ihan tavallinen kotiruoka saattaakin olla syy ylipainon takana. Etenkin silloin, jos on tottunut käyttämään paljon rasvaa ja kermoja tehdäkseen ruuasta maistuvampaa. Mä itse liputan kotiruuan puolesta, eikä kaikkien todellakaan tarvitse alkaa syömään pelkistetysti kuten esim. fitnesstyyppien, mutta kotiruuankin tekemisessä pitää käyttää järkeä ja yrittää tehdä parempia valintoja, jotta niistä ei tule salakavalasti turhan tiheäenergisiä kaloripommeja.

Mä tykkään salaa katsella millaisia valintoja ihmiset tekee ostoskärryihinsä ja koreihinsa sekä lautasellaan yleisillä paikoilla syödessä. Monesti huomaa kasvisten puutteen ja tähän olen aina syyllistynyt itsekin herkästi. Tosin viimeisten vuosien aikana olen tietoisesti panostanut siihen, että söisin enemmän kasviksia, koska ne ovat tärkeitä monipuolisessa ja terveellisessä ruokavaliossa. Jos suoraan sanon, niin en mä kasviksista tai juureksista tykkää ja vain tähän nautinto asiaan perustuen jättäisin kyseiset tuotteet mielelläni pois lautaseltani ja omasta ruokaympyrästäni. Totuus on kuitenkin se, että sillä on väliä, mitä suuhunsa laittaa, joten useimmin terve järki vie voiton nautinnosta. Jos haluaisin, että ruoka olisi mulle aina nautinto ja jokainen suupala kielen päällä makunystyröiden iloittelua olisin varmasti +100 kiloinen.


Toki myös terveellinen ruoka voi olla maukasta, ja terveellisen ruuankin valmistuksessa auttaa eri raaka-aineisiin ja vaihtoehtoihin perehtyminen. Ehkä muutos toisaalta parempiin ja terveellisempiin tuotteisiin ja valintoihin voikin olla monelle haastavaa siksi, että ne eivät aina ole niin maistuvia eikä osata tuoda korvaavia tuotteita siihen omaan ravintoympyrään? Kun ruuasta ja syömisestä tulee nautinnon tavoittelua on vaikeampaa tehdä oikeita ja terveellisiä valintoja, koska aina ne terveellisemmät valinnat eivät tosiaankaan maistu paremmilta. Kyse on myös tottumuksista ja sanotaankin, että jotain asiaa pitää oikeasti maistaa useita kymmeniä kertoja, ennen kuin makunystyrät siihen tottuvat.

Ruoka on elimistömme polttoainetta. Ilman ruokaa ja syömistä ei ole elämää. Ei tarvitse mennä ajassa kovin paljon taaksepäin, kun kauppojen hyllyt olivat vielä paljon paljon pelkistetympiä ja sieltä löytyi vain elämälle välttämättömin. Ja jos nyt hypätään vielä pidemmälle ja otetaan tarkasteluun luolamiesten ruokavalio, niin olikos siinä paljoa muuta kuin juuria, marjoja, lihaa ja mitä nyt luonnosta sattui löytymään. Nykyteknologia ja kehitys mahdollistaa paljon, mutta samalla se voi saada unohtamaan, mikä merkitys ravinnolla oikeasti on, eikä se tosiaan ole jatkuvan nautinnon tuottaminen ja makunystyröiden ilotulituksen sytyttäminen vaan meidän jokaisen elossa säilymisen edellytys.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Joustava treenaaminen

Pitääkö aina edetä suunnitelman mukaan ja raahautua treenaamaan, vaikka ei huvittaisi? Jos treeniohjelmassa lukee, että vuorossa olisi kova jalkatreeni mutta jalat tuntuvat tukkoisilta ja fiiliskään ei anna nyt just myöden kovalle treenille, olisiko parempi treenata kunnon mukaan ja jättää kovempi setti paremmalle ajalle? Voiko joskus kuunnella omaa kehoa ja yleistä fiilistä?

Kyllä ja ei. Pitää erottaa onko kyse laiskuudesta, vai yleisesti hetkellisestä kehon ylirasitustilasta tai muusta vastaavasta olotilasta. Etenkin aloittelevan liikkujan kannattaa yrittää pysyä treenisuunnitelmassa, sillä asioiden muodostuminen tavoiksi vaatii aikaa ja toistoa, joskus myös silloin kun ei pahemmin huvittaisi. Jos treenaamaan meneminen ja treenin aloittaminen tuntuu kuitenkin jatkuvasti pakkopullalta, kannattaa miettiä onko treeniohjelma  tai tavat liikkua itselle sopivia. Liian kovaa ja täysillä aloitaminen heti alkuun voi latistaa treenifiiliksen ja hätistellä juuri saavutetun motivaation. Siinä mielessä oman fiiliksen ja kehon kuuntelu siis todellakin kannattaa, mutta samalla pitää osata olla rehellinen itselleen. 


Aina treenisuunnitelman mukaan meneminen ja tekeminen ei toteudu täälläkään päässä. Jos ohjelmassa olisi maksimeiden etsimistä ja kovempi sekä pidempi treenisetti ja olen viilettänyt fillarilla työpäivän aikana useita kilsoja saatan vaihtaa suunnitelmaa ja muuttaa treeniä kevyemmäksi. Jätän suosiolla kovemmat treenit sellaisille päiville, jolloin tiedän olevani energisempi ja pystyväni saamaan itsestäni enemmän irti. Usein tällaiset valinnat kantavat pidemmälle pitkässä juoksussa ja pitävät myös treenimotivaatiota yllä. Toisinaan tulee fiilis, ettei vain huvita. Tuollaisina hetkinä olen saattanut jättää treenin kokonaan tekemättä ilman selkeää syytä, mutta usein huomannut jälkikäteen morkkiksen hiipivän esiin, koska tiedän skipanneeni treenin pelkkää laiskuuttani. Myös omalle epämukavuusalueelle menevät treenit kysyvät ajoittain sisua ja omaa halua joutuu todella punnitsemaan, jolloin kuitenkin muistutan itseäni siitä, mitä harrastukseltani ja treeniltäni haluan. Useimmin onneksi sisu voittaa ja fiilis treenin jälkeen on sen mukainen. 

Joustava treenaaminen on sitä, että ei ole liian ankara itselleen. Tietyiltä osin tavoitteiden saavuttaminen toki edellyttää sisua ja joskus myös sitä armotontakin treeniä ja itsensä piiskaamista, mutta joissain tilanteissa myös joustaminen kannattaa. Etenkin tähän aikaan vuodesta on todella hyvä ja mieltä piristävä ajatus liikuttaa kehoaan monipuolisesti eri tavoin. Juosta ulkona, käydä tekemässä porrastreeni, uida luonnonvedessä, vetää pihatreenejä mökin pihalla, pelailla erilaisia pallopelejä kavereiden kanssa ym. Treenin ei aina tarvitse tarkoittaa salilla nosteltuja rautoja, koska jos nyt puhutaan ihan tavan tallaajista ja liikkujista ilman suurempia urheilullisia tavoitteita, niin ylipäänsä liikkuminen tekee keholle ja mielelle hyvää. Myöskään morkkista ei kannata potea silloin, jos treeni jää syystä tai toisesta suunniteltua lyhyemmäksi tai suunniteltu lenkkimatka putoaakin 10 kilometristä 5 kilometriin. Lyhytkin treeni on parempi kuin ei treeniä ollenkaan ja pienikin panostus liikuntaan voi saada aikaan isoja muutoksia. Toki tässä pitää muistaa, että keholle on myös tärkeää antaa sen kaipaamaa lepoa, etenkin heidän, jotka liikkuvat enemmän. 


Myös liikkumistapojen vaihtelu ajoittain virkistää ja tuo treenaamiseen tervettä monipuolisuutta. Vaikka mulla on selvät tavoitteet omassa lajissani, niin en usko muutaman kerran ulkona hetken mielijohteesta tehdyn treenin salilla tehtyjen ohjelmoitujen treenien sijasta vesittävän tavoitteitani. Pitkässä juoksussa tiedän pään pysyvän paremmin mukana ja hei, ei se treeniohjelmakaan varmasti aina ole täysin kiveen hakattu juttu ja muutama erilainen treeni kaada kehitystä minnekään.

Omaa kehoaan kannattaa tosissaan opetella kuuntelemaan, ottaa välillä kevyempiä viikkoja ja täydellisiä lepopäiviä sekä treenata ajoittain ihan fiiliksenkin mukaan.  Se on myös joustavuutta treenaamista kohtaan. Oma halu ja tavoitteet määrittävät toki tätäkin, mutta liikunnasta ja treenaamisesta ei missään nimessä kannata tehdä itselleen pakkopullaa pitkässä juoksussa, vaan etsiä itselleen sopivia tapoja liikkua ja harjoitella, kokeilla erilaisia lajeja ja tehdä asioita jotka itseä kiinnostavat. Näin treenaamisesta ja liikkumisesta on paremmat edellytykset tehdä pysyvämpi osa omaa elämää ja arkea ja saada aikaan positiivisia viboja negatiivisten sijasta.

Ole siis sopivissa määrin joustava omaa treenaamistasi kohtaan, muistuttaen kuitenkin samalla itsellesi miksi liikkuminen on tärkeää ja suotavaa. 

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Arki rullaamaan lomalta paluun jälkeen

Täällä vietetään kesäloman viimeistä päivää ja huomenna koittaa arki ja töihin paluu. Sanotaan, että me ihmiset elämme liikaa lomiamme varten ja suoritamme vain arkeamme lomista ja vapaapäivistä sekä viikonlopuista haaveillen. Onhan tämä loma-aika kieltämättä ollut ihan mahtavaa, kun säät ovat suosineet ja on saanut tehdä asioita, joille ei töiden ja arjen keskellä välttämättä löydy niin vain aikaa tai jaksamista. Mä nautin siitä, kun saan jättää herätyskellon pois päältä ja nukkua niin pitkään kuin halua. Nautin siitä, että voin tehdä asioita ilman tarkempia suunnitelmia ja aikataulutuksia. Nautin siitä, että voin tehdä asioita, joita sillä hetkellä huvittaa tehdä. Tämä kesäloma ja vapaat ovat taas antaneet niin paljon, että tottakai ajatuksissa on hieman haikea fiilis palata takaisin töihin ja jättää sellainen tietynlainen huolettomampi elämä taas odottamaan omaa hetkeään.


Toisaalta, mä nautin myös mun arjesta. Nautin tietynlaisista rutiineista, koska samalla ne tuovat hallinnantunteen omasta elämästä. Kuitenkin, omia rutiineitakin on joskus hyvä rikkoa. Oman lomani jälkeen teen yhden lupauksen itselleni ja se on, että pyrin tekemään enemmän kivoja juttuja myös siellä oman arkeni keskellä. Loma-ajat ja vapaat ovat mukavia, mutta vielä mukavampaa on, jos ja kun itselleen saa luotua sellaisen fiiliksen, että asioita voi tehdä myös siellä oman arjen keskellä. Ja ettei tiettyjen asioiden, tapahtumien ja niiden juttujen aikaan saaman hyvän fiiliksen tarvitse olla sidottuna ainoastaan vapaisiin ja loma-aikoihin.

Lomalta töihin paluuta ja omaan arkeen kiinni pääsemistä helpottaa kummasti oma asenne ja omat valinnat. Valitsetko turhautumisen vai näetkö arjessasi myös mahdollisuuksia. Arkeen kiinni pääseminen helpottuu kummasti, kun ei tee siitä liian suurta mörköä ja ottaa itseään niskasta kiinni heti aluksi.



Omaa lomalta paluutani ja arkeen kiinni pääsemistä helpotan seuraavasti...


Lomalla aikataulut katoavat, mutta arjessa tietyllä suunnitelmallisuudella ja aikataulutuksella omaa elämää on mahdollisuus helpottaa sekä samalla ottaa taas syömiset ja liikunnan harrastaminen ja muut arkiset jokapäiväiset asiat hallintaan.

- Preppaan lounasruuat mukaan töihin ja suunnittelen välipalat, jolloin energia pysyy tasaisempana päivän aikana eikä nälkäkiukku yllätä kesken työpäivän. Yleisestikin omia parempia valintoja pystyn tukemaan suunnittelemalla syömiseni etukäteen, tekemällä ruokaostokset kerralla pidemmälle ajalle ja jättämällä herkut sun muut houkutukset kaupan hyllyille. 

- Aikataulutan treenit kalenteriin ja pysyn niissä etenkin ensimmäisten parin viikon ajan, jotta saan taas kiinni omasta itselleni hyväksi havaitusta rytmistä, joka on hieman kärsinyt lomailun aikana. Tosin joskus höllääminen on tosi jees ja kannattavaa, kuten nyt omalla kohdallani. Motivaatiota on taas enemmän ja kroppa on saanut palautua kunnolla. 

- Laitan asioita kalenteriin, enkä edes pyri tekemään/hoitamaan kaikkia asioita heti ja kerrallaan. Jäsentelen ja hoidan tärkeimmät sekä kiireellisimmät jutut ensin.

- En lähde heti hullun kiilto silmissä ja tavoitteet sekä unelmat mielessä toteuttamaan kaikkia asioita kerrallaan, vaan annan itselleni ja asioille aikaa. Itsensä on niin helppo tehdä kiireiseksi ja stressaantuneeksi, vaikka niistä kaikista tunteista on loman aikana hyvin päässyt eroon. Haluan osaltaan säilyttää tämän tietyn seesteisyyden ja sallia itselleni asioita. Elää enemmän myös fiiliksen mukaan.


Asenne ratkaisee. 


On turhaa ja tyhmääkin jäädä haikeana muistelemaan menneitä lomapäiviä ja murehtia arkeen palaamista. Se on meillä jokaisella edessä kuitenkin jossain vaiheessa ja töitä pitää tehdä. Töiden tekeminen myös mahdollistaa tällaiset lomajaksot ja muiden elämässäni tärkeiden asioiden toteuttamisen, arjen pyörittämisen ym. Jos elämä olisi pelkkää lomaa, ei sitä arvostaisi enää samalla tavalla. Vaikka meidän jokaisen on täytettävä tietyt velvollisuudet, myös arjesta voi tehdä itselleen mielekkään, kun satsaa niihin asioihin mistä nauttii, hymyilee enemmän ja uskaltaa elää.

Näillä ajatuksilla huomenna parin viikon loman jälkeen takaisin töiden pariin ja kiinni siihen omaan arkeen, joka ei oikeastaan ole sen hassumpaa, nyt kun tarkemmin muistelee. ;)

torstai 9. elokuuta 2018

Tavoitteena parempi ryhti - OSA 2. Jumikohtien avaaminen

Tämä postaus on osa Tavoitteena parempi ryhti - postaussarjaa. Viime viikolla julkaisin ensimmäisen osan, käytännön harjoittelusta ja siitä, miten pääosin rintarankaan, mutta toki samalla muuallekin ylävartaloon kohdistuvilla dynaamisilla liikkuvuusharjoituksilla pystyt parantamaan yleistä liikkuvuuttasi ja näin ollen osaltaan vaikuttaa omaan ryhtiisi positiivisesti. Edellisen kirjoituksen harjoitusliikkeineen pääset lukemaan TÄSTÄ. Suosittelen lukemaan edelliset kirjoitukseni aiheesta, jos haluat saada kaiken hyödyn irti tästä postaussarjasta ja samalla ehkä myös hahmotat paremmin kokonaisuuden ja asiat, jotka hyvään ryhtiin vaikuttavat.

Tavoitteena parempi ryhti - Osa 2. käsittelee myös osaltaan liikkuvuutta, mutta myös sitä, kuinka esimerkiksi lihaskireydet ja virheasennot vaikuttavat kehon ja pääosin ylävartalon toimintaan ja tätä kautta ryhdin ilmentymiseen ja kuinka näitä kireyksiä voisi eri harjoitteilla kokeilla hoitaa.

Olet varmasti kuullut puhuttavan toimistotyöntekijän ryhdistä; näin karkeasti ryhtiä kuvaten asento on lysähtänyt ja yläselkä pyöreänä, pää työntyy eteen ja olkapäät kääntyvät eteenpäin. Usein tällaisen ryhdin omaavat valittavat päänsärkyä ja kipua niskan sekä hartioiden seuduilla ja joskus myös selässä ja etenkin lapojen välissä. Kivutonta asentoa on vaikea löytää ja kiristystä tuntuu lähes taukoamatta ja pidempään paikallaan olo pahentaa tuntemuksia.

Huonoon ryhtiin voi vaikuttaa useampi eri tekijä. Usein kyse on kuitenkin ylivenyttyneistä lihaksista yhdellä alueella ja kiristyneistä lihaksista toisella, jossain kohdin lihakset ovat yliaktiivisia ja saattavat hoitaa ns. kompesoiden toisten lihasten roolia, jotka olisi tarkoitettu kannattelemaan asentoa ja olemaan oikeasti hereillä kyseisellä alueella. Passiiviset lihakset eivät hoida omaa rooliaan, joten jostain annetaan myöten. Usein tällaisessa toimistotyöntekijän ryhdissä rintalihakset ovat kiristyneet vetäen olkapäitä eteen, kun vastapuolen lihaksisto ei ole hereillä ja aktiivisena hoitamassa omaa rooliaan. Hartialihasten yläosa voi olla yliaktiivinen ja kiristynyt tai vastaavasti olkapäiden painuessa eteen ennemminkin ylivenyttynyt. Lavat eivät ole paikallaan selän puolella rintarangan myötäisenä asentoa tukemassa ja myöskään keskivartalosta ei saada tukea asennon ylläpitoon.

Ennen kuin voimme edetä uinuvien lihasten herättelyyn ja tukilihasten harjoitteluun on kireyksiä syytä avata, jotta aktiivinen lihasharjoittelu ja oikeiden lihasten aktivoiminen onnistuu oikealla liikeradalla, ja jotta työtä tehdään oikeilla lihaksilla. Seuraavaksi näytän muutaman hyvän harjoituksen, hieronta/venytystekniikan, joilla voit omatoimisesti kokeilla availla kireitä lihaksia ja saada lihaksiin elastisuutta, kenties jopa parantaa omaa asentoasi saamalla pahimmat kiristykset ja jumit auki.


1. Putkirulla on hyvä väline rintarangan avaamiseen, mutta myös jumikohtien "pehmentämiseen" ja availuun. Voit kokeilla rullailla putken avulla selän ja hartioiden lihaksia. Nostamalla käsiä ylös rullan ollessa lapojen kohdalla ja alaselän pysyessä neutraalissa asennossa, voit myös kokeilla hakea rintalihakseen venytystä ja tehdä muutenkin käsillä pientä pyörivää liikettä mobilisoiden olkaniveliä kevyellä liikkeellä. 


2. Lattialla istuen, vie kädet selän taakse pyrkien viemään kämmenet mahdollisimman lähelle toisiaan, kämmenet lattiassa, sormien osoittaessa poispäin vartalosta. Pyri pitämään kädet suorana ja liu'uta sitten peppua kauemmas käsistä. Liike avaa rintaa ja olkapäiden seutua ja saattaa tuntua myös hauislihaksissa asti. Älä tavoittele heti ääriasentoa, vaan hae venytystä pikkuhiljaa.


3. Roikunta. Roikkumista voi keventää nostamalla jalat penkille, jolloin kädet eivät joudu tekemään niin paljon töitä, mutta saat kuitenkin asennon suoristumaan ja ryhdin oikaistua painovoiman avulla. 


4. Rintalihaksen venytys maassa. Päinmakuulla ojenna käsi sivulle ja käännä katse vastapuolelle, auta toisella kädellä saamaan kiertoa vartaloon, jotta maassa makaavan käden puoleinen rintalihas venyttyy. Voit kokeilla vaihdella käden kulmaa nostamalla kättä ylöspäin ja hakien taas venytyksen. Suosittelen toteuttamaan liikkeen rauhallisesti pumppaamalla tehostaen lihaksen "nesteytystä" ja sitten esim. muutamalla 10sek pidolla. 



5. Rintalihaksen ja olkapään venytys seisten ja tehostettuna kuminauhalla. Laita kevyempi vastusnauha kiinni johonkin noin hartioidesi tasolle. Ota askeleita eteen niin että kuminauha kiristyy ja vedä käsi koukkuun olkavarsi loitonnettuna 90 asteen kulmaan ja kyynärvarsi koukussa, anna kuminauhan vetää kättä kevyesti taaksepäin ja pidä samalla keskivartalo hallittuna.


6. Liian kireät leveät selkälihakset voivat rajoittaa olkanivelen liikettä, joten niiden säännöllinen venyttely ja hieronta ei ole myöskään pahitteeksi. Leveä selkälihas kiinnittyy alaosastaan molemmin puolin selkään sekä ihan lonkkaluuhun asti ja ylhäältä taas se kiinnittyy olkaluun yläosaan. Leveät selkälihakset osallistuvat olkanivelen ojennukseen ja lähennykseen ja liian kireinä ollessaan voivat vastustaa olkanivelen koukistusta ja loitonnusta. Purkirullailu kainalon alaosasta kyljen myötäisesti selän puolelta alaspäin on hyvä omahoitokeino lihaksen rentouttamiseen. 


7. Rintahasten omahieronta/availu pallolla. Tämä onnistuu lattialla päinmakuulla tai esimerkiksi seinää vasten. Vie pallo etupuolella olkapään alapuolelle ja siitä viistosti kohti rintalastaa. Etsi makeita pisteitä ja pidä käsiteltävän puolen käsi suorana. Voit kokeilla liikutella kättä eri suuntiin ja samalla pitää painetta palloa vasten. 


8. Yläselän käsittely pallolla. Voit kokeilla kuljettaa palloa eri kohtiin selän puolella asettumalla latialle selinmakuulle tai vaihtoehtoisesti selkä seinää vasten pallon jäädessä selän ja seinän väliin. Vie palloa hartian kohdalle ja alemmas lapojen väliin. Makean pisteen kohdalla pidä pallo paikallaan, paine palloa vasten ja kokeile liikuttaa avattavan puolen kättä rauhassa ylös-alas tai sivulta toiselle. Tämä availee mukavasti jumikohtia ja voit huomata miten käden liike paranee lihasten "pehmetessä".

Tässä siis muutama liike, joilla voit kokeilla availla omatoimisesti kiristäviä kohtia ja saada elastisuutta palautettua lihaksiin ja tätä kautta ryhtiä paremmaksi. Seuraavassa osassa lähdetään sitten harjoittelemaan lihaksia, jotta päästään jatkamaan paremman ryhdin tavoittelua. :) 

tiistai 7. elokuuta 2018

Kehon nollaus - 24h paasto

Huh, puuh ja plööh. Tiedätkö sen tunteen, kun kroppa on lievästi sanottuna tukossa, olo on pöhöttynyt ja fiilis kaikkea muuta kuin fressi. Elämässä tulee ajanjaksoja jolloin on syytäkin ottaa rennommin ja omista rutiineista hetkeksi poistuminen voi tehdä ajoittain varsin hyvää. Tällaisten rennompien jaksojen jälkeen huomaan kuitenkin herkästi jääväni vähän kuin vahingossa kiinni huonompiin tapoihin. Vaikka tiedän miten paljon paremman fiiliksen ja olon terveelliset valinnat saavat aikaan, niin joskus täälläkin päässä roskaruoka ja herkkuvaihde saattaa jäädä päälle. Olen kuuitenkin löytänyt itselleni sopivan keinon katkaista tälläiset jaksot ja löytänyt keinon saattaa mieleni takaisin parempien valintojen tielle. Sille, jossa oikeasti kehoni, suolistoni ja mieleni voi pidemmän ajan päälle paljon paremmin ja on hyvä olla, vaikka herkut ja roskaruoka hetkellisesti maistuisivatkin suorastaan taivaalliselta.



Lyhyellä paastolla kiinni omiin rutiineihin


24 tunnin lyhyt paasto on itselläni osoittautunut hyväksi keinoksi puhdistautua, jättää lyhyet herkuttelujaksot taakse ja selättää tukkoinen ja pöhöttynyt olemus. 24h on juuri sopiva aika olla syömättä ja antaa keholle sekä ruuansulatukselle paussi tällaisten hieman erilaisten mässäilyjaksojen jälkeen. 

Kokeilin 24h paastoa ensimmäisen kerran n. 3 vuotta sitten ja hyvän kokemuksen myötä siitä tulikin osittainen tapa, jonka toteuttamista jatkoin ensimmäisten kunnon ruokavaliomuutosten yhteydessä kerran viikossa tai parissa tai kerran kuussa, yleensä sunnuntaista maanantaihin. Tällä hetkellä en siis paastoa säännöllisesti, vaan olen hyödyntänyt paastoa mm. tällaisina hetkinä, kun olen halunnut saada itseni kertaheitolla takaisin paremmalle polulle, koska tiedän sen itselläni toimivan. 24h paaston ajan ollaan siis syömättä _mitään_ energiapitoista. Ainoastaan vesi sekä tee ovat sallittuja. Tällä kertaa aloitin paaston sunnuntaina klo 21 iltapalan syötyäni (koska nälkäisenä nukkuminen ei itselläni tule kysymykseenkään) ja lopetin maanantaina illalla klo 21. 

Tämän 24 tunnin mittaisen paaston tarkoitus ei ole laihduttaa, vaan päästä eroon tunkkaisesta olosta, kun keho saa rauhassa pyörittää sinne edellispäivinä tungettuja ruokia. 24h paasto ei vielä sotke tai hidasta aineenvaihduntaa tai hajota lihasta, vaan antaa ennemminkin lyhyen paussin vatsalle ja suolistolle. Keho pystyy polttamaan ja pilkkomaan paremmin edellisten päivien huonommat valinnat, kun sinne ei heti olla tunkemassa lisää pilkottavaa ja poltettavaa. Paastolla pystyy myös tasaamaan tarvittaessa viikon kokonaisenergiansaantia, jos jonakin päivänä huomaa mässäilleensä liikaa. Jatkuvassa ja säännöllisessä mielessä on kuitenkin parempi tehdä parempia valintoja tasaisesti, herkutella tasaisemmin kuin jatkuvasti hyödyntää paastoa ja oikeuttaa täten esim. jatkuvat viikonloppumässäilyt.



Paaston aikana tärkeintä on muistaa juoda säännöllisesti ja useampi litra tuon paastottavan 24h aikana. Vesi puhdistaa, saa kuonat liikkeelle ja pitää suurimman nälän loitolla.


Paaston olen todennut itselleni sopivaksi, mutta kaikille se ei kuitenkaan sovi. Joskus itsellenikin on käynyt niin, että on ollut pakko lopettaa ja syödä 12 tai 15h kohdalla, koska vointi meni sen mukaiseksi ettei paastoaminen tuntunutkaan hyvältä. 24h on lyhyt aika, mutta kyllä siinäki alkaa jo nälkä kolkuttelemaan ja keho sekä mieli reagoimaan jos ja kun on tottunut syömään säännöllisesti ja koska kyllähän keho ravintoa tavallisesti tarvitsee. Voinnin käydessä liian heikoksi ja ruuan pyöriessä mielessä jatkuvasti, päänsäryn piinatessa ym, voi siis olla syytä antaa keholle sen kaipaamaa ravintoa sen sijaan, että väkisin kiduttaisi itseään paastolla. Jos ruoka on paastotessa mielessä joka hetki, voi myös olla haastavaa hillitä ahmimista paaston päättyessä. Tarkoitus ei siis ole, että 24h jälkeen mätetään maha täyteen ruokaa ja napa pinkeäksi, vaan pyritään syömään ruokaa se jälkeen, kuten tavallisesti. Ilman ahmimista, mutta ravitsevasti. 24h jälkeen keholle kannattaa tarjota ravinnerikasta ruokaa ja yrittää pysyä kohtuudessa, vaikka nälkä olisikin suurempi. Olo usein tasoittuu, kun ensimmäiset muruset syödystä ruuasta matkaavat vatsan pohjalle ja käynnistävät taas ruuansulatuksen.


Paastojen puolesta en muuten liputa, mutta tämä 24 tunnin syömättömyys on toiminut itselläni hyvin silloin tällöin ja joskus myös säännöllisemmin toteutettuna. Onnistuminen tuo hyvän fiiliksen ja tavallaan se, että saa itsensä irti huonompien valintojen kierteestä takaisin parempien valintojen tielle tekee niin hyvää keholle ja mielelle. Paastoista löytyy monenlaisia mielipiteitä ja tutkimuksia, joista osa puoltaa ja osa taas täysin tyrmää paastojen sekä pätkäpaastojen vaikutukset. Kuitenkin kuten monessa muussa niin myös tässä ei ehkä auta muu kuin itse kokeilla ja kokea, mitä oma kroppa tykkää vai tykkääkö. 

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Uni - Hyvinvoinnin perusta



Kuinka paljon nukut yössä? Välitätkö unesi laadusta ja siitä kuinka paljon yön aikana nukut? Uni on asia, jota herkästi laiminlyömme ja jolle emme anna läheskään niin paljon arvoa kuin sille oikeasti tulisi suoda. Suositeltu minimimäärä tutkimuksien mukaan on 7-9 tuntia yössä ja juuri kuukausi sitten facebookissakin paljon pyörineen unitutkijan haastattelun mukaan, kukaan ei oikeasti pärjää jatkuvilla alle 6 tunnin yöunilla.

Lapsena ja nuorena tuli kiukuteltua sitä, kun vanhemmat pakottivat ajoissa nukkumaan. Koska seuraavan päivänä oli tiedossa kouluaamu, ei saanut valvoa ja katsoa telkkaria. Meillä oli kotona niin, että sängyssä piti olla kello 21 eikä siitä paljoa joustettu. Muistan, että vasta yläasteella aloin kapinoimaan ja halusin valvoa 22 asti, koska halusin nähdä kiinnostavimmat sarjat. Vasta myöhemmin sitä on ymmärtänyt, mikä merkitys riittävillä yöunilla on ja oikeastaan tuo lapsena opittu rytmi elää osaltansa minussa yhä. Toki on ollut vaiheita, jolloin on tullut valvottua, mutta koskaan en ole ollut mikään yömyöhään kukkuja ja ehkäpä kotoa lapsena ja nuorena opitut tavat nukkumisen osalta ovatkin syy siihen, miksi edelleen pyrin menemään ajoissa nukkumaan. Kun siis kyse on arjesta ja tavallisista viikonlopuista nukun järjestään vähintään 8,5 tuntia yössä satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta ja nukkuminen onkin asia, jonka merkityksen olen kyllä omassa elämässäni huomannut.




Omasta unenmäärästä ja -laadusta huolehtiminen on yksi edullisimmista keinoista panostaa omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Unen aikana kehosi ja mielesi ovat niin sanotusti latauksessa ja palautuvat päivän askareista.

Mihin kaikkeen uni vaikuttaa?


Uni on aivoille todella merkityksellinen asia oppimisen ja kognitiivisten toimintojen kannalta. Olet varmasti joskus kokenut sen, että järki on jäässä eikä ajatus kulje kunnolla väsyneensä. Väsyneenä voi altistua virhearvioihin ja muutenkin altistuminen loukkaantumisille on esim.  urheilumaailmassa suurempaa, jos yöunien määrä jää säännöllisesti vähäiseksi. Hyvä ja laadukas uni on loistava keino stressinhallintaan ja riittävät säännölliset yöunet pitävät yllä laadukasta hormonitoimintaa. Uni auttaa elimistöä palautumaan, tukee mielenhallintaa ja auttaa palautumaan urheilusuorituksista. Sanonta "kehitys tapahtuu levossa" ei siis ole turha, vaan hyvät yöunet ovat edellytys myös kehittymiselle siinä oman lajin parissa. Jos treenaat ja liikut kovasti rasittaen kehoasi, mutta et anna sille sen kaipaamaa lepoa ja mm. riittäviä yöunia, et saa treenistä välttämättä kaikkea hyötyä irti. Unella on vaikutusta myös vastustuskykyyn ja koettuun terveyteen seä moneen muuhun asiaan.

Uneen siis todella kannattaa panostaa ja laittaa se oman prioriteettilistan kärkeen niiltä osin kuin se on mahdollista. Pienten lasten kanssa eläviltä saa usein kuulla millaista on, kun kunnon yöunet saattava jäädä pitkäksikin  ajaksi pois ja vaikka kuinka haluaisi nukkua, niin se ei välttämättä onnistu. Uni ja kunnon yöunet on asia, mitä oppii arvostamaan kunnolla vasta sitten, kun hyvät kunnolla nukutut yöt eivät olekaan mikään itsestäänselvyys. 



Ajatuksia nukahtamiseen ja pidempien yöunien tueksi



Lopeta television katsominen ja netissä surffailu iltaisin vain huvin vuoksi. Moni meistä, itseni mukaan lukien, syyllistyy helposti siihen, että ikäänkuin tapamme aikaa ja jäämme vahingossa television eteen ja netin syövereihin koukkuun, aika juokseekin nopeammin kuin uskoisimme ja nukkumaanmeno pitkittyy. Tämä aika kannattaa ehdottomasti mieluummin pyhittää sille, että sulkee laitteet ja yrittää rauhoittua nukkumaan. Kirkkaat valot eivät tällöin ärsytä silmiä ja valheellisesti pidä aivoja virkeämpänä. 

Syö hiilaripitoinen iltapala. Järkevä iltapala auttaa nukahtamaan ja nälkäisenä on vaikea saada unenpäästä kiinni. Muistetaan siis syödä myös iltaisin, niin on huomattavasti helpompi tuudittautua uneen.

Lue kirjaa tai kuuntele äänikirjaa. Tai muuten pyri rauhoittumaan ja heitä ylimääräiset ajatukset sivuun. Jos nukkumaan mennessä kovasti miettii seuraavaa päivää ja tulevia asioita, on unesta haastavampi saada kiinni, ainakin omakohtaisella kokemuksellani. Kun muut asiat ja ajatukset saa jätettyä sivuun ja saa mielen rauhoittumaan on helpompi nukahtaa.

Vaihda petivaatteet säännöllisesti ja panosta muutenkin sänkyyn, sekä tyynyyn ja peittoon. Käytämme nukkumiseen keskimäärin 1/3 vuorokaudesta, joten mikset panostaisi hyviin yöuniin ja mukavuuteen nukkuessasi. Olen itse huomannut, että omassa sängyssä nukun paljon paljon paremmin kuin missään muualla, koska peitto ja tyyny sekä patjat on valittu omiin tarpeisiin sopiviksi. Ehkä siksi se oma sänky vetääki  niin hyvin puoleensa, ja sieltä on joskus aamuisin vähän turhankin hankala nousta. ;)

Vältä piristävien juomien ja aineiden nauttimista iltaisin, jotta unesta kiinni saaminen helpottuu. Itse en juo kahvia, mutta kerran erehdyin treenien aikana klo 19 aikaan juomaan treenijuoman, joka sisälsi kofeiinia. Unesta en illalla saanut millään kiinni silloin kun piti ja nukahtaminen venähti reippaasti yli puolenyön ja kyllä muuten aamulla väsytti. Tuolloin totesin, ettei kofeeiinipitoisia tuotteita enää klo 17 jälkeen...

Joillakin myös treenaaminen iltaisin voi vaikuttaa unen päästä kiinni saamiseen, sillä usein treenin jälkeen elimistö käy ylikierroksilla kropassa treenin aikana ja sen jälkeen tapahtuvien fysiologisten vaikutusten vuoksi. Toki myös treenimuodolla on vaikutusta, mutta ehkä kovimmat hikijumpat kannattaisi ajoittaa aiemmiksi, kuin juuri ennen nukkumaanmenoa. Rauhalliset venyttelyt, pilates, jooga tai rauhallinen kävely taas voivat päinvastoin auttaa kehoa  ja mieltä rauhoittumaan. 


Näiden ajatusten saattelemana oikein ihanaa sunnuntaita ja toivottavasti hyviä unia ensi yölle ja tuleville viikolle. Itse olen juuri lomalla ja viikonloppua vietetty autotapahtumassa ja mökkeillen, jolloin nukkumaanmeno venähti ja unetkin jäivät lyhyemmiksi. Hetkellisesti se ei haittaa, mutta kyllä vain tänään kuitenkin on taas mukavaa ottaa siitä omasta tutummasta rytmistä kiinni. Arki sujuu huomattavasti mukavammin ja energisemmin, kun pitää riittävistä yöunista kiinni. <3

torstai 2. elokuuta 2018

Mikä saa mut liikkumaan?

Liikunta on ollut osa mua jo pikkutytöstä lähtien ja siitä kiitos kuuluu vanhemmilleni. Äiti on pienenä tyttönä ottanut mut mukaan koirien kanssa lenkille ja kuulemma en rattaissa viihtynyt, vaan tykkäsin pomppia ja taapertaa mukana ihan jalkasin. Omissa muistikuvissa on, kuinka en niinkään juossut tai kävellyt, vaan ennemminkin laukkasin hyppelemällä. :D Ekalla luokalla aloitin jalkapallon pelaamisen, koska kaveritkin aloitti ja loppupeleissä se olin minä joka aina vaan jatkoi (aina viime syksyyn asti) ja jota iskä sai kuskailla treeneihin. Siitä saan kyllä olla ikuisesti kiitollinen, että isä jaksoi kuskailla lukioikäisenäkin tätä tyttö futistreeneihin Tuusulasta Helsinkiin omien työpäiviensä päätteeksi ja vielä hengailla siellä treenien ajan...

Voisinkin sanoa, että liikkuminen on juurtunut minuun lapsuuden leikkien, äitin  ja koirien kanssa tehtyjen lenkkien sekä futisharrastuksen myötä. Liikunta ja urheilu kasvoi osaksi minua, joskin liikunnan ja urheilun parissa vietetty aika on elänyt ja muovaantunut eri elämänvaiheideni aikana. Jos lukioikäisenä treenasin parhaimmillani 12 kertaa viikossa, tulee tänä päivänä treenattua 5-7 kertaa viikossa, pääasiassa kuitenkin 5 kertaa. Myös koiran omistajana mullakin on tiettyjä velvollisuuksia ja koiran ulkoiluttamisen ollessa pakko, tulee itsekin liikuttua. Nyt kesällä olen hyödyntänyt pyörää ja liikkunut työmatkoja kokonaan tai osittain fillarilla ja tehnyt myös osan kotikäynneistä asiakkailla pyörällä polkien. Liikkumiseen mahdollisuuksia on niin monia, eikä sen aina tarvitse tarkoittaa aikatauluun sidottua tietynlaista treeniä.


Mutta sitten siis itse postauksen otsikkoon. Mikä saa mut liikkumaan ja miten saan pidettyä itseni aktiivisena viikosta toiseen ja treenaamaan myös helteillä? Moni tuttu ja vähemmän tuttu tätä usein kyselee ja ihmettelee, joten tässä nyt yleisesti muutama asia ja syy, miksi mä ja moni muukin pysyy niin sanottuna ikiliikkujana viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. 

Liikkuminen on tapa. Treenaaminen on tapa. Jos onnistut omaksumaan ja tekemään jostain asiasta tavan, se usein tulee jäädäkseen ja siitä on haastava oppia pois. Mulle liikunta ja urheilu on olleet tapoja jo pienestä, kuten tuolla edellä kirjoitin. Kuitenkin liikunnan pysyminen osana arkeani ja elämääni on eri elämäntilanteissa vaatinut enemmän panostusta ja huomiota, eikä se ole aina ollut itsestäänselvyys. Uuden lajin sisään pääseminen ja sen saaminen osaksi arkea voi olla alkuun haastavaa. Kuitenkin, kun löytää sen oman jutun, on siitä helpompi pitää kiinni. Siksi kannustan jokaista löytämään sen itselle sopivan ja omalta tuntuvan tavan liikkua ja harrastaa. Mulla se on crossfit, sulla se voi olla punttisali, ryhmäliikunta, lenkkeily, porrastreenit, kävely, fillarointi, uiminen, pallopelit, retkeily tai mitä vaan, mikä pitää sut liikkeessä ja saat toteutettua sitä säännöllisesti. Yksin, ryhmässä tai kaverin kanssa.

Energia ja fiilis. Mulle liikunta antaa valtavasti energiaa ja hyvää fiilistä. Vaikka joskus treenien jälkeen olisin fyysisesti aivan poikki, mieli on energinen ja kroppakin palautuu, kun sen antaa palautua. Hyvä fiilis taas syntyy itsensä ylittämisestä. Jos huonona päivänä onnistuu patistamaan itsensä liikkumaan, voin taata, että fiilis on liikkumisen jälkeen parempi. Hyvä fiilis syntyy myös hyvästä treenistä ja siitä, että tarjoaa itselleen mahdollisuuden liikkua kun siihen pystyy. 

Työ opettaa. Näen työssäni niin paljon ihmisiä erinäisine toimintarajoitteineen ja niin, ettei ole mahdollista liikkua vaikka haluaisikin. Joskus päätin, että niin kauan kuin mä voin liikkua ja pitää kehostani huolta, niin niin kauan aion siitä myös kiinni pitää. Ja vaikka kukaan meistä ei tätä hetkeä pidemmälle kykene näkemään, niin näen itseni mieluummin toimintakykyisenä kotona asuvana vanhuksena kuin sänkypotilaana hoivakodissa 70 vuotiaana. Siis siltä osin, kuin itse voin tiettyihin asioihin tiettyyn pisteeseen asti vaikuttaa.


Tavoitteet. Mulla on tällä hetkellä selkeä urheilullinen tavoite, joka myös pitää mut liikkeessä, saa raahautumaan boksille ja tekemään treenin jopa +35 asteen helteessä. Tiedän, että jos en treenaa ja liiku, en tuota tavoitetta koskaan tule saavuttamaan. Sen verran kunnianhimoinen ja yritteliäs olen, että jos jotain päätän, haluan siihen myös panostaa. Liikunnalliset ja urheilulliset tavoitteet pitävät siis minut liikkeessä.

Halu toimia roolimallina ja esimerkkinä. Olisi kummallista, jos pitäisin blogia liikunnasta, terveemmistä elämäntavoista ja hyvinvoinnista, jos en itse liikkuisi säännöllisesti. Elämä on toki paljon muutakin kuin liikuntaa, mutta mielestäni liikunnan pitäisi olla osa jokaisen elämää edes jossain määrin. Rajoitteet ja sairaudet toki ovat eri asia, mutta tapoja liikkua on niiiiiiin valtavasti, että jos oikeasti jotain haluaa niin keinoja kyllä löytyy. Liikunnan on todistetusti erinäisissä tutkimuksissa tutkittu vaikuttavan niin moneen asiaan elämässämme, kehossamme ja terveydessämme positiivisesti, että pidän mielelläni kiinni näistä positiivisista vaikutuksista, jotta eläisin pidempään, terveesti ja hyvinvoivempana. 

Se antaa enemmän kuin ottaa. Liikunnan, liikkumisen ja urheilun voi nähdä elämää rajoittavana tekijänä ja pakkopullana tai sen voi nähdä elämälle sisältöä antavana asiana, jota ei välttämättä edes vielä tiedä. Mun harrastukset on rikastuttanut mun kaveripiiriä, vienyt mut kokemaan ihania asioita ja tuonut elämääni ihania muistoja, joita voin hymyssä suin muistella vanhana kiikkustuolissa (tai sitten siellä lenkkipolulla rollaattorin kanssa ;). Se on myös mahdollistanut mulle sellaisia asioita, joista osa tyytyy vain unelmoimaan. Koskaan en varmasti televisioon olisi gladiaattoreihin päässyt kilpailijaksi, jos en olisi treenannut läpi elämäni aktiivisesti, elämäntapani voisivat olla ihan toisenlaiset ym. Minulle liikunta on antanut enemmän mitä se on ottanut, vaikka olenkin joutunut kömpimään leikkauspöydältä loukkaantumisten takia 4 kertaa takaisin pelikentille ja juoksukuntoon.

Liikkuminen ja urheilu on siis iso osa elämääni ja ihan syystä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että aina enempi ei ole parempi, ja sen olen saanut omakohtaisesti kokea kantapään kautta ja samalla myös muu elämä rajoittaa liikuntamäärien nousemista liian korkeiksi. Vaikka liikunnasta ja urheilusta nautinkin ja se on iso osa elämääni, nautin myös ihan arkisista asioista ja ihan vain olemisestakin.

Liikunta on osa elämääni, mutta ei koko elämäni.