sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

10 treenifaktaa minusta

Treenaaminen ja liikunta on mulle tärkeitä asioita ja kun bongasin Marissan kivan treeniaiheisen postauksen halusin itsekin tarttua aiheeseen ja kirjoittaa omat treenifaktani esille. 

Ehkäpä tämä postaus avaa joillekin lukijoille ja seuraajilleni vielä paremmin omaa ajatusmaailmaani nimenomaan liikunnan ja treenaamisen ympärillä.



Treenitaustani



Olen tykännyt pienestä asti liikkua ja äitini mukana kävelin pitkiä lenkkejä rattaiden vierellä kuulemma melkein heti kun opin kävelemään. Jalkapallon aloitin ekalla luokalla, kun kaveritkin aloitti ja lopulta laji imaisi mukaansa ja olin se, joka jatkoi pelaamista teini-iästä ja muista huolimatta aina aikuisikään asti. Vasta fysioterapiaopitojen ja työkuvioiden haukattua isomman osan vapaa-ajastani jouduin miettimään muuta ja futis jäi taka-alalle. Kuntosalitreeni astui kuvioihin v. 2011 ja muutamaa vuotta myöhemmin Crossfitin on rampin käytyäni olin aivan myyty lajille ja harrastanut sitä siitä asti vähemmän ja enemmän tavoitteellisesti. Futis pysyi kuvioissa edelleen ja vasta 2017 kauden jälkeen olen jättäytynyt pois lajin parista niin sanotusti kokonaan. Tällä hetkellä päälajini/harrastukseni on crossfit. Silti kyllä huomaan edelleen haikailevani futiskentille.



Kesä 2013


Treeni-inhokkini



Jos crossfit maailmaa miettii niin yksittäisistä liikkeistä käsilläseisonta punnerrus eli handstand push-up on ikuinen inhokkini. Toki myös siksi, että olen todella huono siinä. :D Juokseminen on myös yksi osa-alue, josta en oikein koskaan ole oppinut nauttimaan tai etenkään pitkien matkojen juoksemisesta. Innostun, jos treenissä on esim 400m-1km mittaisia juoksupätkiä ja myös n. 5km matkoja on kiva juosta, mutta 10km tai enemmän niin hell no, en innostu. En taida koskaan olla juossut yli 13km. Silti kyllä haaveilen puolikkaan juoksemisesta ja toisinaan se juoksukärpänen puraisee minuakin. 


Ennätykseni



Olen voittanut joukkueeni (pk-35 Vantaa) kanssa jalkapallossa Naisten Liigan Suomen mestaruuden v. 2010 heti ensimmäisellä kaudellamme liigassa, nousumme jälkeen. Yksi hienoimmista hetkistä futisuraltani. 

Crossfitissa olen kisannut pienemmissä kisoissa muutamia kertoja ja v. 2017 oli hieno hetki kun voitin yhdet cf kisat Lappeenrannassa. Se tuntui niin hienolta, kun en sellaisesta osannut edes unelmoida.





Motivaationi nyt


...on kova!! Haluan kehittää heikkouksiani tullakseni vahvemmaksi ja ollakseni kovemmassa kunnossa kuin aiemmin. Nautin itseni haastamisesta. Mutta vaikka sanonkin että motivaationi on kova ja haluan kehittyä, ei se kohdallani tarkoita sitä että olisin valmis uhraamaan kaiken muun. Treenaan siis 4-5 kertaa viikossa ja tiedostan kehitykseni mahdollisuudet ja rajat tämän treenipanostuksen puitteissa. En tavoittele tähtiä taivaalta, mutta kehitystä se on pienikin kehitys ja haluan myös säilyttää treeni-innon ja nautinnon harrastukseni eli tämän crossfitin parissa.


Tavoitteeni


Haluan olla parempi versio itsestäni ja kehittää eri fyysisiä ominaisuuksia monipuolisesti. Yhdet crossfit kisat on tulossa nyt elokuussa Turussa, Turun tuomiopäivät, ja ne mielessäni treenaan tällä hetkellä. Olen kilpailuhenkinen, joten kyllähän se toisiakin vastaan kisaaminen todella sytyttää! 

Yleisesti kuitenkin harrastamista ja liikuntaa miettiessä ja tavoitteista puhuttaessa pitkällä tähtäimellä on taustalla myös ajatus pitää itsestäni huolta, pysyä terveenä ja välttää loukkaantumisia. Haluan olla terve ja vahva vielä vuosienkin päästä, vaikka treenitavat, treenimäärät ja harrastuskin muuttaisi muotoa matkan varrella.


Suhtautumiseni harjoitteluun


Olen päättäväinen ja sitoutunut. Treenaan tällä hetkellä ulkopuolisen cf ohjelmoinnin mukaan, joka sisältää 5 ohjelmoitua treenikertaa viikossa ja siis myös sen, mitä liikkeitä ym treeneissä teen. Pyrin treenaamaan ohjelmoinnin mukaan, mutta huomatessani kehon kaipaavan lepoa lepään ja jos joskus tekee mieli tehdä jotain muuta niin voin skipata treenin. En siis ole täysin ehdoton harjoitteluni suhteen ja osaan kyllä joustaa. Samalla kuitenkin tiedän, että kehittyminen vaatii harjoittelua ja jos jonkin päätöksen teen niin siitä pyrin pitämään kiinni. Sanoisin siis että suhtautumiseni harjoitteluun on sitoutunutta, mutta ei täysin ehdotonta. Liikunnasta ja harjoittelusta pitää myös voida nauttia, mutta aina nautinto ei välttämättä ole taattu ja sekin on okei. Joskus kun mennään oman kestävyyden ja voimien äärirajoilla tekisi mieli luovuttaa, mutta fiilis jälkeen on niin palkitseva, että harvemmin jätän treenejä kuitenkaan kesken. 



Inspiroidun


Kavereiden kanssa treenaamisesta, omasta kehityksestä ja kovista treeneistä, sekä toki crossfit skenessä vaikuttavien niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin harrastajien seuraamisesta esim. somessa. Yleisestikin muiden tekeminen ja harrastaminen inspiroi itseäkin yrittämään enemmän ja toki se, kun huomaa itse jaksavansa paremmin ja voivan hyvin on todellakin asia, mikä saa jatkamaan myös vaikeampina aikoina.




Identiteettini


Sanoisin, että liikunta ja treenaaminen on todella iso osa itseäni ja identiteettiäni. Varmasti aina jollain tapaa tulen liikkumaan ja treenaamaan ja asetan liikkumisen ja itsestäni huolehtimisen todella korkealle arvoissani. Nuorempana futis oli todella iso osa mua ja kun kilpaurheilu kyseisen lajin parissa jäi olin hetken aikaa todella hukassa enkä tiennyt mitä tehdä. Futiksen jälkeen olen oppinut, että ei se ole se pelkkä laji, vaan liikunta ja treeni ylipäänsä. Toki kun eli ja hengitti jotain lajia useiden vuosien ajan niin voi tulla tyhjä fiilis lopettaessa, mutta sen tyhjiön tilalle voi löytää uuden nautinnon.


Some


Some on hyvä paikka hakea treeni-inspistä ja hyvää fiilistä liikunnan suhteen, jos sitä osaa käyttää oikein eikä ota muiden tekemisestä paineita ja muistaa oman elämän. Itse tykkään myös jakaa paloja omasta treenaamisestani ja harrastamisestani muille ja teen sitä edelleen, koska monelta olen saanut kiitosta ja että se inspiroi. Samaan aikaan se on myös mulle sellaista tietynlaista treenimuistojen keräämistä ja taltiointia, josta voi nähdä fiilikset ja kehityksen. Aikoinaan aloitin mm. vanhan blogini nimenomaan treenipäivitysten tekemistä varten ja vaikka nyt tämä uusi blogi toimiikin ehkä enemmän hyvinvoinnin näkökulmasta ja kokonaisvaltaisemmin on liikunta ja treeni edelleen itselleni se tärkein juttu.




Haaveeni


Haluan olla hyvässä kunnossa ja toimintakykyinen vielä vanhemmallakin iällä. Haaveissani on myös, että pystyn ja jaksan jatkaa crossfitin harrastamista ja ehkä jonain päivänä kisata myös kovemmissa kisoissa täällä Suomen kamaralla. Samalla haaveenani on inspiroida myös muita liikkumaan ja pitämään itsestään huolta, koska liikunta on yksi asia, minkä avulla on mahdollista ennaltaehkäistä montaa vaivaa ja parantaa elämänlaatua. Haaveissani on tehdä laajemmalla skaalalla myös töitä liikunnan, treenin ja hyvinvoinnin parissa. Millä tavoin, sen tulevaisuus näyttää. :) 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Ei ole väärin haluta viihtyä paremmin omassa nahassaan — Ulkonäköön liittyvistä tavoitteista ja muutoshalusta


Ulkonäkömme on osa meitä ja vaikka joskus itsestänikin tuntuu siltä, että liian moni asia pyörii ulkonäön ympärillä on jokaisella ihmisellä oikeus kantaa itseään ja omaa kehoaan ylpeydellä ja myös halun tullen muokata sitä sen mukaan miten itse näkee ja kokee tarpeelliseksi. Ei ole väärin haluta viihtyä paremmin omissa nahoissaan ja asettaa myös tavoitteita tai herätellä muutoshalua ulkonäölliset tavoitteet mielessä.

On hienoa, että yhä enemmän puhutaan kehopositiivisuuden puolesta ja että meitä ihmisiä herätellään pohtimaan omaa ajatusmaailmaa sen osalta miksi esimerkiksi treenitavoitteita asetetaan tai elämäntapamuutoksia aloitetaan. Etteivät kaikki aloittamiseen ja toteuttamiseen liittyvät syyt olisi pelkästään ulkoisiin seikkoihin liittyviä eli se miltä näytämme. Etteivät ihmiset dieettaisi koko elämäänsä, liikkuisi pelkkä painonpudotus mielessä ja oppisivat myös näkemään sen oman kehon kauneuden ja hyväksymään sen selluliiteistä ja möhkyröistä huolimatta. Jokaisen keho muuttuu ja muokkaantuu vanhenemisen ja eri elämäntapahtumien myötä. Ihan jokaisen, vaikka luulisitkin, että se on vain se sun oma keho joka kokee muutoksia, se ei ole niin. On itsensä kiusaamista yrittää mahtua muottiin, joka sopi itselle esim 10 vuotta sitten. 

Mun mielestä on hyvä asia, että itsensä ja oman kehonsa arvostamisesta sellaisena kuin on puhutaan enemmän ja itsekin pyrin myös omalla tekemiselläni ja olemisellani kannustamaan ihmisiä pois siitä kuuriluontoisesta, dieettikeskeisestä ja herkästi jojoilevasta ajatusmallista, joka hyvin herkästi nojaa vain niihin ulkonäöllisiin seikkoihin. Hyvinvointi ja hyvä olo on nimittäin loppujen lopuksi paljon pintaa syvemmällä eikä pelkästään siinä mitä lukemaa puntari näyttää, montako senttiä on vyötärönympärys tai mikä on kehon rasvaprosentti. Se on nimittäin oikeasti niin paljon muutakin.


Haluaisin kuitenkin sanoa, että jos teet muutoksia tapoihisi ja tottumuksiisi ulkonäön vuoksi ja halusta näyttää paremmalta tai pudottaa muutaman ylimääräisen kilon se ei kuitenkaan tee susta paskempaa ihmistä. Vaikka kuinka minä tai kuka tahansa muu sanoisi, että opi rakastamaan kehoasi ja tee muutoksia mieluummin terveyttä ja hyvää sisäistä oloa ajatellen niin se ei välttämättä toimi kaikkien kohdalla niin, koska ei ymmärretä millä tavalla olo voisi olla parempi. Sen sijaan monelle on helpompi nähdä miten se oma keho muuttuu ulkoisesti kun peiliin katsoo ja se saattaa olla se alkuun sysäävä tekijä, jota ei pitäisi kaikesta huolimatta liikaa väheksyä ja lytätä. Ulkoisista seikoista starttaava ja alulle laitettu muutos voi kuitenkin matkan varrella muuttua, jolloin parempiin valintoihin huomaakin kiinnittävänsä enemmän huomiota nimenomaan sen sisäisen voinnin tai suorituskyvyn kuin ulkonäön vuoksi kuten itsellänikin kävi. Mun mielestä sisäisen hyvän olon etsimisen tai ulospäin paremmalta näyttämisen ei tarvitse olla toisensa poissulkevia asioita. 



POINTTINI on, että vaikka omat tavoitteesi tai muutoshalusi olisi saanut alkunsa ulkoisista seikoista, on tärkeää ettet kuitenkaan rakenna koko identiteettiäsi ulkonäkösi varaan.


Tai että oikeasti ajattelisit onnen löytävän sinut, kun olisit muutamia kiloja kevyempi. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö sulla saisi tai voisi olla myös tavoitteita, jotka liittyvät ulkonäköön. Tietty järki on toki hyvä pitää mukana ja aina on syytä miettiä hieman syvemmin miksi sitä omaa ulkokuorta pitää niin merkityksellisenä tai miksi sitä haluaa muokata. Mutta jos ajatustavat muutoksen ja tavoitteen takana ovat terveellä pohjalla, en mä ainakaan henkilökohtaisesti näe vääränä tai tuomittavana sitä, jos haluaa paremmilla valinnoilla ja muutoksella myös saada ulkoista muutosta aikaan (esim pudottaa pari kiloa tai saada kroppaa tiiviimmäksi/lihaksikkaammaksi) ja vaikuttaa siis siihen, minkä näköinen henkilö sieltä peilistä katsoo takaisin. Se, onko tälläisille ulkonäöllisille muutoksille oikeasti tarvetta onkin sitten toinen juttu.


Kenties syitä siihen, miksi tästä ulkonäkökeskeisestä tavoitemaailmasta halutaan päästä tietyllä tavalla irti ja miksi kehopositiivisuudenkin puolesta puhujia löytyy yhä enemmän on se, että valitettavasti niin monella hämärtyy se oma suhtautuminen omaa kehoa kohtaan eikä esimerkiksi kehon muokkaamista, treenillä ja syömisellä siihen vaikuttamista osata tehdä järkevästi/terveellä tavalla, jolloin suhtautuminen näihin asioihin ja omaa kehoa kohtaan myös valitettavasti voivat herkästi karata niin sanotusti väärille raiteille. Ajatellaan ettei olla riittäviä ja hyviä ennen kuin ollaan tietyn painoisia, tietyssä rasvaprosentissa tai ennen kuin vatsapalikat loistaa. Hävetään omaa kehoa ja sitä miltä näytetään, vaikka siihen ei oikeasti ole mitään tarvetta. Tai yritetään väkisin päästä siihen muotiin, mihin sovittiin vuosia sitten. 

Omaa kehoa ei tarvitse heti tai koskaan rakastaa, mutta sen voi oppia hyväksymään. Hyväksymisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tyytymistä, jos et sitä itse halua tai jos se ei tunnu sinulle oikealta.

Sä voit edelleen olla ylpeä ulkoisista saavutuksistasi, jos se on sulle tärkeä juttu. Ulkonäkö ja ulkoinen habitus on yksi osa meitä, se näkyvin osa, mutta muista, sen pinnan alla on niin paljon myös kaikkea muuta ja merkityksellistä, jolle on myös syytä antaa painoarvoa. Ja kuten olen aiemmin sanonut ja myös henkilökohtaisesti todennut, se hyvä sisäinen olo ja fiilis heijastuu myös ulos. Eikä meidän jokaisen tarvitse missään nimessä yrittää mahtua samaan muottiin! 

Sä itse teet päätöksesi siitä, mikä sun elämässä on suurin syy muutokseen ja hyvään oloon. Oli se sitten ulkonäkö tai ne kaikki muut asiat, sä itse teet päätöksen. Muista kuitenkin, että kukaan ei katso niitä sun kiloja, koska meillä kaikilla on oma keho josta pitää huolta ja se oma elämä elettävänä. Tai jos jollain oikeasti on aikaa ja tarvetta arvostella toisen ulkonäköä niin hän ei ole sen arvoinen, että siihen tulisi kiinnittää mitään huomiota. Tärkeintä kaikessa muutoksessa loppupeleissä on se, että sä olet itse sinut niiden päätösten kanssa joita teet ja että teet niitä ITSEÄSI etkä muita varten. Oli kyse sitten ulkoisista seikoista tai siitä sisäisestä hyvästä olosta ja terveydestä.

Lainatakseni itseäni ja joskus vuosi sitten kirjoittamaani, joka pätee omassa ajatusmaaimassani edelleen ja kenties hieman yksinkertaistettuna tiivistää tämän kirjoittamani: 


"Se tapahtuuko  esimerkiksi treenaaminen ulkonäön vai  suorituskyvyn vuoksi ei ole toisensa poissulkevaa. Treenaa ja syö ja tee asioita niin kuin sä haluat, äläkä anna muiden kyseenalaistaa tekemisiäsi. Kuitenkin muista se, että sä myös varmasti kelpaat sellaisena kuin olet." 💎



torstai 30. toukokuuta 2019

Levon merkitys ja merkit alipalautumisesta


Lepo ja palautuminen on nykyisin yksi mun lempi aiheista, koska oman tekemisen ja kantapään kauttakin opittujen asioiden avulla ymmärrän aiheen merkityksen paremmin omassa elämässäni ja haluan painottaa tämän aiheen merkitystä myös muille aktiiviliikkujille sekä tavan tallaajille. Jos lepopäivien pitäminen toisinaan innostuksen keskellä tuntuu jäävän, muistuttele itsellesi siitä, että palatuminen on osa suoritusta ja kehitystä. Sitä ei voi laiminlyödä jos haluaa olla paras versio itsestään, olla energinen ja voida hyvin. Sen sijaan, jos tätä osa-aluetta aktiivisesti laiminlyö voivat seuraukset olla kovia. Toki kehoa pitää ensin kuormittaa, jotta saadaan hyviä terveysvaikutuksia, mutta pitää osata havainnoida milloin liika on liikaa ja milloin kroppa kaipaa lepoa.


Ihminen ei ole robotti, joten se ei kestä jatkuvaa kuormitusta ilman lepoa ja seurauksia. Uni, kehonhuolto, aivot narikkaan tähtäävä tekeminen ja oleminen, meditaatio, kevyt liikunta, liikkuminen/oleilu luonnossa ym ovat keinoja palautumisen harjoittamiseen. Ja kyllä, joskus palautumista ja lepäämistäkin saattaa olla tietoisesti hyvä harjoittaa, jos on sitä tyyppiä että jatkuvasti on monta rautaa tulessa ja aivot käyvät kierroksilla.

Mistä sitten tiedät, että olisi syytä levätä ja kiinnittää enemmän huomiota palautumiseen? Sanotaan näin, että fiksuinta on levätä ja muistaa palautua jo ennen minkäänlaisten oireiden ilmenemistä. Eli ottaa sitä lepoa ennen kuin keho tai mieli sen tarpeesta edes ilmoittaa. Aktiiviliikkujalle esimerkiksi treenien rytmitys ja selkeät lepopäivät kalenterissa ovat yksi keino jeesata tässä asiassa.


Jos kuitenkin olet innosta puhkuessasi huomaamattasi ajautunut alipalautuneeseen tilaan, saattaa kehossasi ilmetä esimerkiksi seuraavia oireita/merkkejä:

Suoritusteho/kyky treeneissä laskee siitä huolimatta, että olet koko ajan tähdännyt kehitykseen tai liikkunut aktiivisesti esim kunnonkohotusmielessä.

Leposykkeen kohoaminen. Jo levossa ollessa syke on tavallista korkeampi.
Sykkeen yllättävät nousut arkiaskareissa tai ns tavallisessa liikkeessä, esim portaissa kohtuuttoman korkeat sykkeet ja mahdolliseati hidas sykkeen palautuminen rasituksen loputtua.

Levoton nukkuminen. Tästä esimerkkinä heräily useita kertoja yössä, nukahtamisen vaikeus ja yleisestikin väsymys siitä huolimatta että nukkuisi. Myös unen laatu voi olla jotain ihan muuta, vaikka päällisimän puolin nukuttuja tunteja tuntuisikin kertyvän sama määrä kuin aina.

Mielialan vaihtelut. Tähän voi liittyä myös se, että pienemmät ongelmat koetaan todellista suurempina.

Vireystilan lasku. Pakottava väsymys päivisin ja tuntuu ettei energiaa riitä millään, vaikka muuten huolehtisi hyvin elämän eri osa-alueista.

Heikko vastustuskyky ja tavallista toistuvampi sairastelu. Flunssaa flunssan perään, vaikka välissä ei olisi ehtinyt kunnolla itseään vielä edes rasittamaan.

Tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen, kuten rasitusvammojen yleistyminen ja jatkuvat pikkukrempat kropassa voivat myös viestiä siitä, että keho kaipaisi nyt kunnon lepoa.


Jokainen ihmiskeho reagoi yksilöllisesti alipalautumiseen ja antaa merkkejä levon tarpeesta, jos sitä ei ajoissa osaa itse antaa. Oireet voivat olla yksittäisiä tai niitä voi ilmetä useampia yhtä aikaa. Toisinaan omaa kehoa voi olla haastavakin lukea ja eivät nämäkään merkit yksittäin välttämättä aina ole pelkästään liian rasituksen tai alipalautumisen merkkejä.  Listalta voi myös löytyä muita oireita/merkkejä. Jos kuitenkin epäilet oireiden syynä olevan levon laiminlyöminen ja sen seurauksena alipalautuminen niin kokeile panostaa kovemmin lepoon ja palautumiseen; kevennä treeniä, pidä kokonaisia lepopäiviä, pyri hallitsemaan arjen kuormitus ja stressi ja seuraa mitä oireille tapahtuu. Toki jos yhtään mietityttää, on syytä vierailla ammattilaisen vastaanotolla tutkituttamassa asiaa tarkemmin.

Mutta siis vakavasti, palautumista ja lepoa ei kannata missään nimessä laiminlyödä! Ja taas on hyvä muistuttaa, että vaikka et olisikaan urheilija niin myös sinä voit olla alipalautunut! Myös aktiiviliikkuja, tavantallaaja voi kärsiä näistä oireista.  Perhe, työ, harrastukset ja näiden yhteiskuormitus sekä kivojenkin asioiden tuottama ns hyvänlaatuinen stressi voi johtaa palautumisen puutteeseen. Reagoi siis herkästi ja mielellään jo ennen oireiden ilmenemistä. Uskalla levätä ja harjoittaa palautumista. 


lauantai 18. toukokuuta 2019

Terveyden ja hyvinvoinnin pakonomainen suorittaminen ajaa vain kauemmaksi niistä

Hyvinvoinnin markkinoinnista ja tavoittelusta on tullut nykypäivän hittijuttu. Se, että ihmiset ovat kiinnostuneita hyvinvoinnistaan ja terveydestään on todella hieno ja tärkeä asia, mutta tässä tapauksessa asialla on myös kääntöpuolensa. Moni vannoo oman hyvinvointinsa eteen ja laittaa sen kaiken muun edelle. Olen sitä mieltä, että kun itse voi hyvin, voivat myös ympärillä olevat ihmiset paremmin ja kun itseensä panostaa riittää itsestä resursseja myös muille. Mutta! Jos sitä omaa hyvinvointia ja terveyttä lähdetään pakonomaisesti suorittamaan voivat seuraukset ollakin täysin päinvastaiset kuin mitä odotti. 

Hyvinvointi ja terveys eivät ole asioita joita kenenkään kuuluisi pakonomaisesti suorittaa, koska väitän, että se ajaa loppujen lopuksi vain kauemmaksi siitä tavoitellusta terveydestä ja hyvinvoinnista. Ei ole mitään järkeä yrittää ja pyrkiä tekemään kaikkia asioita 110% oikein tai optimaalisesti, koska tässäkin asiassa saattaa polttaa itsensä loppuun, tulla hyvin ärsyyntyneeksi ja kokea asiat haastaviksi ja lopulta itsensä kaikkea muuta kuin hyvinvoivaksi. 


Täydellisyyden tavoittelu ja perfektionismi ovat tietyissä asioissa suotavia, mutta terveyden ja hyvinvoinnin kohdalla kyseinen ajattelumalli ei toimi. Moni varmasti haluaa hoitaa ja tehdä asiat kunnolla ja on tosissaan, mutta kun on kyse terveydestä ja hyvinvoinnista, niin mikä edes määrittelee täydellisyyden näiden asioiden kohdalla? Tietysti niitä voidaan arvioida ja mitata erilaisilla kokeilla ja testeillä, mutta tavallaan yksilö itse tekee myös määritelmän siitä kokeeko itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi. Ja oikeasti, se että kokee itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi ei edellytä sitä, että tekee kaiken eri osa-alueilla täydellisesti. Toki ravinto, liikunta ja uni/lepo ovat tekijöitä taustalla, jotka määrittelevät näitä kokonaisuuksia. Hyvinvointi ja terveys eivät kuitenkaan ole asioita, joita tulisi, pitäisi tai kannattaisi hampaat irvessä suorittaa. Suorittamisessa on nimittäin aina tietynlainen negatiivinen viba ja usein kun jotain asiaa oikein suorittamalla suoritetaan kasaa se myös paineita ja stressiä ympärilleen.  

On hyvä, että asioista ja omasta voinnista ollaan kiinnostuneita. On hienoa, että näen ympärilläni yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet omasta terveydestään ja voinnistaan ja haluavat eri keinoin pystyä vaikuttamaan siihen, että olisi mahdollisuus voida paremmin. Toisinaan kuitenkin näen liikaa myös sitä, että ei osata enää ajatella omilla aivoilla ja maalaisjärjellä ja pelätään että pienikin asia/muutos siinä omassa arjessa järkyttää sitä yksilön hyvinvointia ja terveyttä. Tehdään asioita liian tosissaan ja nähdään asiat mustavalkoisena ja joskus täysin toiset asiat poissulkevana. Jos haluaa voida hyvin ja tuntea olonsa hyväksi, pitää toki olla valmis tekemään tietynlaisia päätöksiä ja ymmärtää, mikä on hyväksi keholle ja mikä ei. Mutta sen ei tosiaan tarvitse tarkoittaa mustavalkoista ajattelua ja sitä, ettet saisi, voisi tai pystyisi edelleen tekemään asioita joista nautit.

Hyvinvointi ei ole hampaat irvessä elämän rajoittamista, omaan napaan täysin tuijottamista ja kivojen asioiden poissulkemista. Se on oman elämän ja arjen kannalta merkittäviin asioihin panostamista ja järkeviä valintoja, oman kehon huomioimista sekä fiksua tekemistä, sallivuutta ja rentoutta.



Selvennän hieman...


Sun ei tarvitse syödä joka päivä, joka ateriaa täysin optimaalisesti jonkin ruokavalion mukaan 

Sun ei tarvitse joka päivä liikkua ja treenata suunnitelmiesi mukaan

Sun ei tarvitse huolestua, jos silloin tällöin nukut huonommin tai heikompia yöunia

Sun ei tarvitse kokea itseäsi onnelliseksi, kiitolliseksi, energiseksi ja positiiviseksi päivittäin, eikä varsinkaan yrittää kokea näitä tunteita väkisin.

Sun ei tarvitse noudattaa jotain tiettyjä rutiineja, koska joku on sanonut että niin on oikein tai hyvä tehdä

(voit vapaasti jatkaa listaa, esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka)

Sen sijaan...


Sä voit huoletta käydä ulkona syömässä, pitää herkutteluhetkiä silloin tällöin ja jättää vihermehut juomatta jos et niistä tykkää. 

Sä voit kuntosalin sijasta mennä vaikka lenkille tai tehdä jotain, mistä tulee hyvä fiilis. 

Sä voit joskus kukkua pidempään ilman huonoa omaatuntoa liian lyhyistä yöunista ja hengata vaikka kavereiden kanssa yömyöhään jos siltä tuntuu.

Sä saat tuntea erilaisia tunteita, olla joskus huonolla tuulella ja surullinenkin

Sä saat elää just niin kuin susta itsestä tuntuu hyvältä ja sopivalta

Sulla on oikeus ja mahdollisuus nauttia, samalla kun teet parempia valintoja itseäsi ja kehoasi ajatellen.


Hyvinvointi ja terveys ovat isoja ja laajoja käsitteitä, joiden alle kuuluu monia toisiinsa linkittyviä ja toisiinsa vaikuttavia asioita ja toimintatapoja sekä -malleja. Yksi asia johtaa niin sanotusti toiseen ja muodostaa isomman kokonaisuuden. Kiinnostus omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan on hyvä asia, mutta on hyvä ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse optimoida voidakseen olla hyvinvoiva ja terve. Älä siis suorita hyvinvointiasi, vaan elä ja tee asioita siten, että samalla kun teet parempia (huom, ei täydellisiä) valintoja itsellesi ja kehollesi, sulla on myös mahdollisuus nauttia!