tiistai 12. marraskuuta 2019

Mitä on hyvä kunto?

Mitä on hyvä kunto? 🤔 Usein kunnosta puhuttassa tarkoitetaan nimenomaan kestävyyskuntoa eli sitä miten tehokkaasti verenkierto- ja hengityselimistö kuljettavat happea lihaksille ja muille elimille. Toisin sanoen paremmassa kunnossa olevan henkilön lihakset kykenevät kuluttamaan enemmän happea ja hän suoriutuu kuormittavammista askareista ja myös pitkäkestoisemmista suorituksista paremmin ja taloudellisemmin suhteessa heikkokuntoiseen. 

Hyvä kestävyyskunto on yksi tärkeistä tekijöistä terveyttä ajatellen, koska se suojaa erilaisilta elintapasairauksilta. Yksilön kannalta hyvä kunto myös mahdollistaa taloudellisemman liikkumisen, arkiaskareista suoriutumisen. Kukapa ei haluaisi olla hyvässä kunnossa ja pysyä terveempänä?


Kuntoa eli kestävyyskuntoa harjoitetaan parhaiten kestävyysliikunnalla eli aerobisella harjoittelulla, joista esimerkkinä kävely, juoksu, hiihto, pyöräily, uinti tai vaikka kiertoharjoittelu. Tavoitteena on, että liikkuminen hengästyttää ja nostaa sykettä. Liikunnan tehon pitää siis olla riittävän suuri kehittääkseen harjoittelijan/liikkujan kuntoa. 

Harjoittelemalla nousujohteisesti pidät huolta siitä, että kestävyyskuntosi kehittyy harjoittelun myötä. Keholla on kyky adaptoitua eli sopeutua harjoitteluun. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että huonokuntoisella kävely voi aluksi olla hyvä liikuntamuoto ja tuottaa haluttuja vaikutuksia elimistössä eli hengästymistä ja sykkeennousua, jolloin sydän, verenkiertoelimistö ja hengityselimistö joutuvat tekemään enemmän töitä kuljettaakseen riittävästi happea lihaksiin ym. Kun harjoittelua, tässä tapauksessa siis kävelyä, jatkaa viikoittain säännöllisesti harjoittelija huomaakin, ettei samalla teholla kävely enää hengästytä tai nosta sykettä kuten aluksi. Kestävyyskunto on parantunut alkutasoon nähden ja säännöllisen harjoittelun myötä myös adaptoitunut eli tottunut kyseiseen harjoitusmuotoon jolloin, se ei enää kehitä samoin kuin harjoittelun alussa. Jos ja kun kestävyyskuntoa on edelleen toiveissa kehittää (suosittelen positiivisten terveysvaikutusten ja jaksamisen takia), pitää tehoja lisätä tarkoittaen esimerkiksi vauhdin kasvattamista hölkäksi, jolloin ollaan taas halutussa tilanteessa sen osalta, että liikkuminen nostaa sykettä ja hengästyttää kuten aiemmin kävelyharjoittelua aloittaessa.

Kehomme on ihmeellinen, se kehittyy ja sopeutuu, mutta se myös palautuu yllättävän nopeasti, jos liikkumisen lopettaa. Kerran kohotettu ja treenattu hyvä kestävyyskunto ei siis ole pysyvää ja ikuista, jos liikkumisen lopettaa täysin tai sitä ei pidä yllä. Liikunnassa ja harjoittelussa pätee myös sen spesifisyys eli se mitä harjoitat kehittyy. 

Supernaiseksi tai - mieheksi ei tarvitse pyrkiä, mutta säännöllisellä liikkumisella saavutat paremman kunnon ja säännöllisellä harjoittelulla myös lopulta pidät yllä saavutettuja tuloksia ja myös kiinni niistä terveyshyödyistä kuten matalemmista kolesterolitasoista, matalammasta verenpaineesta ja näiden kautta pienennät riskiä sairastua inhottaviin elintapasairauksiin. Win win tilanne minun mielestäni omaa hyvinvointia ja elämänlaatua ajatellen, vaikka aluksi liikkuminen voikin tuntua kuormittavalta ja on jopa inhottavaa lisätä tehoja ja hengästyä kunnolla, jos siihen ei ole tottunut. Muista kuitenkin, että kehosi on mahtava, se kehittyy ja sopeutuu tekojesi myötä!


Huom! Kestävyyskunnon harjoittaminen ei tarkoita täysillä ja niska limassa harjoittelua uupumukseen asti. Pääasia kunnon kehityksen kannalta on, että liikut siis sen verran tehokkaammin omaan kuntotasoosi nähden, että kuitenkin hengästyt selvästi ja syke nousee. Jokaisen kuntotaso on erilainen, eli ei kannata väkisin roikkua kaverin kintereillä tai vaihtoehtoisesti himmata tahtia, jos itse jaksaisi painaa vielä kovemmin.

Älä vertaa itseäsi muihin, vaan liiku kehittääksesi omaa jaksamistasi ja pitääksesi huolta omasta terveydestäsi. 💛🙌


Lähde: UKK-instituutti, kestävyyskunto

maanantai 4. marraskuuta 2019

Yksi unelma todeksi


En usko siihen, että mikään asia tapahtuu itsestään ja sormia napsauttamalla tai että kaikilla meistä olisi yhtäläiset mahdollisuudet elämässä tiettyjen asioiden toteuttamiseen. Vaikka olen onnistunut muuntamaan toisinaan hyvinkin pessimististä persoonaani optimistisempaan suuntaan olen myös pitkälti realialisti enkä siten osaa maalata kuvitelmissani kuvia minusta ja yksisarvisista. Uskon kuitenkin siihen, että jos haluaa jotain pitää olla valmis tekemään asioita sen eteen. Jos jotain haluaa, pitää uskaltaa toimia. Toisinaan se tarkoittaa suurtakin epävarmuuden sietoa ja puskemista eteenpäin tietämättä mistä itsensä seuraavaksi löytää. Pitää tehdä valintoja oman mukavuusalueen ja epämukavuusalueen välillä. Pitää oikeasti miettiä ja pohtia, mikä itselle on tärkeää ja tehdä valintoja sen mukaan.

Oli kyse sitten unelmista, tavoitteista tai elämästä ylipäänsä ei sitä juuri koskaan kuvaa suora nousujohteinen viiva, eteenpäin meneminen ja jatkuvat onnistumiset, vaan todellisen kuvan antaa ennemminkin aaltoileva sykkyräinen, joskus taaksepäinkin liukuva jana. Jana, joka sisältää ne huippuhetket ja onnistumiset, tasaista puurtamista ja arjessa elämistä, mutta myös ne kaikki vaikeimmat hetket kun miettii ihan todella, että miten tätä kaikkea jaksaa ja miksi edes viitsisi yrittää kun pelkää jo valmiiksi epäonnistuvansa. Yksi juju onkin siinä, että näkeekö asiat epäonnistumisena vai sittenkin vain erilaisena tuloksena verrattuna omiin kuvitelmiinsa ja toiveisiinsa. Itsellänikin on tämän asian kanssa vielä opettelua, mutta tietynlaisen uskalluksen ja epävarmuuden sietämisen sekä omien valintojeni myötä yhdistettynä siihen, että olen onnistunut löytämään elämääni ihmisiä, jotka kannustavat ja tukevat, olen lopulta saanut nauttia asioista, joista olen aiemmin uneksinut voivani vielä joku kaunis päivä nauttia.

Omien unelmien toteuttaminen ei ole mikään itsestäänselvä asia. Riippuu toki unelmasta ja asiasta, mutta moni asia voi matkan varrella vaikuttaa haluttuun lopputulokseen. Asiat, jotka riippuvat sinusta, mutta myös asiat, jotka eivät ole itsesi hallittavissa. Toisille annetaan paremmat kortit elämään kuin toisille, eikä kaikki ole tasa-arvoista ja reilua. Joskus unelmien ja tavoitteiden toteutuminen voi olla tuurista kiinni, joskus palaset loksahtelevat oikeille paikoille hyvien ja onnistuneiden valintojen seurauksena tai sitten siksi, että on syntynyt niiden hyvien tähtien alla. Tiedostaessani nämä asiat, olen todellakin kiitollinen ja onnellinen siitä, että mulla on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiani. Haluaisin kuitenkin myös sanoa, että unelmien ja tavoitteiden toteutumisen kohdalla toisinaan moni asia on myös kiinni omasta halusta ja valinnoista sekä siitä tärkeimmästä eli TOIMINNASTA, kuten jo aiemmin mainitsin. Moni unelmoi, mutta moniko on lopulta valmis toimimaan ja tekemään asioita niiden omien unelmien toteutumiseksi...

Mulla on muutamia haaveita/unelmia. Yksi noista unelmista on jo ensimmäisen kaukomatkani (joka muuten toteutui vasta ollessani 19-vuotias kaverini perheen kanssa) jälkeen ollut, että joku päivä mulla olisi varaa ja mahdollisuus lähteä pidemmäksi aikaa reissaamaan ainoastaan reppu selässä. Unelmana nähdä ja kokea, sekä tottakai nauttia sellaisesta tietynlaisesta vapaudesta ja huolettomuudesta. Tuolloin unelmoin, että jos olisi mahdollisuus edes kuukauteen tai pariin olisin ikionnellinen ja kiitollinen.



Nyt kun kirjoitan tätä makaan mieheni vieressä sängyllä pikkuisessa mökissä Pulau Tiomanin saarella Malesiassa. Lähdimme reissuun keskiviikkona 30.10 ja tarkoituksena on palata takaisin Suomeen vasta keväällä 2020 huhtikuun puolenvälin jälkeen eli reissun päällä olisi tarkoituksena olla vähintään se 5,5 kuukautta kierrellen ympäri Kaakkois-Aasiaa. Olen onnekas mm. siinä mielessä, että mulla on puoliso joka innostui tästä asiasta, ja oikeastaan vielä ensimmäisenä oli, että mitä jos lähdetään puoleksi vuodeksi reissuun. Itse ensin nauroin ja eka reaktioni oli, että onkohan se nyt järkevää ja mahdollista... Tuosta hetkestä kuitenkin laitettiin asioita tapahtumaan: kysyttiin töistä, olisiko mahdollista pitää 6kk palkatonta lomaa ja molempien työnantajat suostui ilman keskusteluja (ikuisesti kiitollinen tästä), äitini puhuin ottamaan Vilman (koiramme) hoitoon (oikeastaan sanoin, että Vilma sitten tulee hoitoon), irtisanoimme vuokra-asuntomme ja roudasimme koti-irtaimistomme hyvään säilöön. Rokotukset, vakuutukset yms välttämättömät jutut hoituivatkin sitten siinä sivussa samalla, kun odottelimme kovasti lähtöä ja seikkailun alkua.

Nyt siis ollaan reissun päällä ja ainakin mä elämässä yhtä unelmaani todeksi, minkä en puoli vuotta sitten olisi voinut kuvitella optimistisimmissanikaan unelmissani toteutuvan vaan toisin kävi. Joillain asioilla on kuitenkin tapana järjestyä juuri niiden omien valintojen ja lopulta sen toiminnan myötä. Mikään asia ei etene tai toteudu ainakaan silloin, jos ei itse lähde tekemään asian eteen jotakin.

Eli siis, jos sulla on jokin unelma tai tavoite ota ihmeessä itse itsestäsi ja omasta toiminnastasi vastuu ja tee haluamasi eteen niitä asioita, mitä se vaatii. Jos et osaa tai et tiedä miten sen tekisit, kysy apua ja neuvoa ihmisiltä, jotka ovat saavuttaneet sen mitä haluaisit tai joista uskot olevan itsellesi apua. En sano, että unelmasi tai tavoitteesi toteutuisi sata varmasti, mutta ainakin olet askeleen lähempänä kun edes yrität, verrattuna siihen, että jäät vain paikallesi haaveilemaan ja odottamaan.

Hyvää ja mahdollisuuksien täytteistä uutta viikkoa! ❤️


sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Rakas keho

Viime aikoina somessa ja mediassa on silmiini on osunut monenlaista kampanjaa kohdistuen ulkonäköön, ulkonäköpaineisiin, minäkuvaan ja itsensä hyväksymiseen. Ilta-Sanomat on käsitellyt omassa #oonhyvänäin juttusarjassaan ulkonäköpaineita kuluneen viikon aikana julkaisten erilaisia tarinoita eri-ikäisten, näköisten ja kokoisten kohtaamista ulkonäköpaineista ja itsensä hyväksymisestä. Viimeisimpänä instagramissa oman huomioni kiinnitti @pskykat.fi #rakaskeho -haaste, jossa Katarina Meskanen haastoi ihmisiä postaamaan oman kehotarinansa pyrkien yhdessä muuttamaan sitä, kuinka omasta kehostamme puhumme. Lukemani monet kehotarinakertomukset ovat olleet samaan aikaan surullisia, mutta niin kauniita. Ja parasta on ollut lukea, miten moni on onneksi löytänyt hyväksyvän suhteen itsensä ja oman kehonsa kanssa. Se siis todellakin on mahdollista!

Katarina kysyy postauksessaa: "Mitä hyvää sinun kehossasi on? Minkä tarinan haluaisit jakaa kehostasi? Mistä sinä olet kiitollinen kehossasi? Kerro tarinasi ja haasta muut mukaan!"

Tässä alla siis oma tarinani, niin lyhyesti kuin osasin sen ymmärrettävään ja myös instagramin rajoitettujen merkkimäärien sisään avata ja kirjoittaa...


"Rakas keho. Olen joskus ollut hukassa kanssasi. Olen nähnyt sinut riittämättömänä vaikka olet oikeasti ollut koko ajan juuri sellainen kuin sinun kuuluukin olla. Omat ajatukseni ja ympäristö ovat toisinaan valitettavasti saaneet minut luulemaan ettet riittäisi sellaisena ja olen tyhmänä myös takertunut kyseisiin ajatuksiin. Että olisi parempi olla timmimpi ja että mahtuisit tiettyihin raameihin. Anteeksi, että olen joskus mielessäni ollut niin eksyksissä sen kanssa, miltä sinun kuuluisi näyttää ja tuntua, että olen laittanut sinut kokemaan dieetit ja muut sekä taistelemaan niukilla energiavarastoilla suurta kulutusta vastaan. Anteeksi, että olen sanoillani ja teoillani lytännyt sinua ja kiitos, että olet siitä huolimatta nyt tässä, terveenä ja toimivana.

Virheistä voi onneksi oppia ja näen sinut tänä päivänä entistäkin arvokkaampana ja vahvempana. Olet osoittanut ja todistanut sinnikkyydelläsi että vaikeistakin vammoista voi saada itsensä taas toimintakykyiseksi, kun malttaa ja antaa aikaa, kun sinua, rakas kehoni, oppii kunnioittamaan ja kuuntelemaan. Kiitos että kestät ja kiitos kun korjaat tekemiäni virheitä.

Ei sillä ole väliä minkä kokoinen, näköinen tai painoinen olet. Vaan sillä, että mahdollistat sen, että pystyn tekemään asioita joista todella nautin. Tänä päivänä katson peiliin ylpein mielin, nähden sinut kauniina ja voimakkaana. Moni asia on vaikuttanut suhteemme syventymiseen ja siihen, että itseinhon tilalle on vihdoin muodostunut itseluottamusta, parempi minäkuva ja aitoa rakkautta. Hyväksyttyäni sinut sellaisena kuin olet, olen myös paljon onnellisempi. Näistä tunteista haluan myös jatkossa pitää kiinni. Ja vaikka mieleni ja suhteeni kanssasi joskus ailahtelisikin ja kokisi kolauksia palautathan minut taas järkiini siitä, millä todella on merkitystä."

--





Yllätyin, että herkistyin ihan tuota kirjoittaessani, mutta ei se oman kehon hyväksyminen aina itsellenikään ole ollut itsestäänselvä asia. Itseään on liian helppo verrata muihin ja nähdä ympärillä muut parempina ja arvokkaampina. Yksi herättelevä ajatus kaiken itsensä ja oman kehonsa kunnioittamisessa on ollut ajatus siitä, että puhuisinko ihmisille ympärilläni kuten puhun itse itselleni.

Varmasti jokainen on joskus miettinyt omaa ulkonäköään ja omaa kehoaan, katsonut itseään liian kriittisin silmin ja muodostanut ajatuksia siitä millaiselta muka pitäisi näyttää ja miten jonkun näköisenä tai kokoisena olisi parempi olla. Joskus paineita ja haasteita oman kehonsa hyväksymisessä ja arvostamisessa voivat aiheuttaa myös ulkopuolisten kommentit ja sanomiset. Jutut siitä, miten painoindeksin ja vaakalukeman on annettu määrittää koko minuus ja vaikuttaa raskauttavasti omaan kehonkuvaan ja itsensä arvostamiseen ovat todella surullisia. Kuitenkin tälläistenkin asioiden jälkeen omaa kehoaan voi kuitenkin oppia rakastamaan. On tärkeää ymmärtää, että jokainen keho on erilainen, eikä aiemmin sanottujen ja kuultujen asioiden tarvitse määrittää sitä mitä olet tänä päivänä ja miten tänä päivänä puhut itsellesi ja mitä ajattelet omasta kehostasi. On myös hyvä muistaa, että me omilla tekemisillämme ja toimillamme, olemme esimerkkinä myös muille ympärillämme oleville. Jos jatkamme ja toistamme omia halveksuvia ajatuksiamme ja puheitamme omaa kehoamme ja ulkonäköämme kohtaan, miten toiset voisivat oppia kunnioittamaan omaa kehoansa ja olla vertailematta sitä muihin. On parempi edes yrittää, kuin olla yrittämättä. Omia ajatuksiaan itsestään voi muuttaa positiivisemmiksi ja oppia päästämään irti niistä negatiivisista sanoista ja ajatuksista. Ei kenenkään tarvitse jäädä niihin kiinni ja antaa niiden määrittää itseään.

Oman kehon hyväksyminen ja siitä välittäminen ovat ensi askeleita kohti hyvää oloa ja parempaa minäkuvaa. Kehosi on osa sinua. Kehu itseäsi ja arvosta itseäsi. Jokainen keho on kaunis ja merkittävä omalla ainutlaatuisella tavallaan. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että et voisi pitää itsestäsi huolta, päinvastoin. Kun esimerkiksi liikkuu ja syö sen vuoksi että kunnioittaa itseään ja omaa kehoaan, eikä sen vuoksi että rankaisee itseään tehdyistä virheistä ja sortumisista, on tulosten parempien, terveyttä tukevienkin elämäntapojen saavuttaminen helpompaa.



Vielä lopuksi...


Lupaathan mulle, että sanot joka päivä edes yhden hyvän asian itsestäsi ja kehostasi. Ja mieti noita asioita silloin, kun negatiiviset ajatukset ja negatiivinen itsepuhelu meinaa taas vallata mielesi. Näe itsessäsi hyvää. Ja kehonkuvan lisäksi, nosta itsessäsi esiin asioita ja piirteitä, jotka ovat hyviä. Kuten empaattisuus, ahkeruus tai mitä tahansa, minkä tiedä esimerkiksi luonteessasi olevan hyvää. Hyväksymällä oman kehosi ja itsesi ja rakentaessasi parempaa kehonkuvaa usein myös muut asiat ja hyvä olo seuraavat perässä. 


Instagramissa: @lujempimina

tiistai 3. syyskuuta 2019

Liikkuminen on elämisen elinehto



Liikkuminen on elämisen elinehto


Et välttämättä tunnista sitä vielä nuorempana elämässäsi niin hyvin, mutta vanhenemisen myötä ymmärrät kyllä, enkä haluaisi olla se ihminen joka myöhemmin tulee sulle sanomaan, että mähän sanoin. Liikkumalla pidät huolta kehostasi, kunnostasi ja jaksamisestasi. Liikkumalla pidät huolta siitä, että kun vihdoin se eläkeikä koittaa niin sulla olisi vielä voimavaroja ja mahdollisuus tehdä niitä asioita mistä tykkäät. Tai ainakin että olet liikuntakykyinen ja toimintakykyinen ja sulla olisi mahdollisuus valita. Kaikilla ei sitä ole, syystä tai toisesta. Kaikkeen emme tietenkään voi vaikuttaa, mutta jos löytyy yksikin asia mihin voit vaikuttaa, miksi et tekisi sitä? Varsinkin kun kyse on susta itsestäsi ja sun läheisistä ihmisistä.

Liikkuminen ei ehkä ole sun elämän tärkein asia, mutta liikkuminen ja omasta kunnosta huolehtiminen palvelee niiden sun elämän muiden tärkeiden asioiden toteuttamista. Siksi liikkumisen pitäisi oikeasti olla yksi sun elämän tärkein asia. 30 minuuttia päivässä ei pitäisi kenenkään elämässä olla ylitse pääsemättömän vaikea toteuttaa liikkumisen osalta, koska moni suomalaisista viettää esimerkiksi television ja älylaitteiden äärellä päivässä moninkertaisen määrän. Samalla kun kyse on on siitä, että liikkumista ei koeta riittävän tärkeäksi on kyse myös tottumuksiin juurtuneista tavoista ja toisinaan myös saamattomuudesta.

Liikkuisitko, jos tietäisit että sairastut liikkumatta? 


Liikkumisen merkitystä ja hyviä vaikutuksia tulisi korostaa enemmän niin, että se koskettaisi yhä suurempaa osaa ihmisistä. Ymmärrän, että voi olla haastavaa miettiä, että entäs jos se 2. Tyypin diabetes iskee minuun tai entäs jos saan aivoinfarktin ja entäs jos menetän liikuntakykyni elämäntapojeni seurauksena. Ennaltaehkäisy on haastava asia, koska ei konkreettisesti nähdä tai kyetä ymmärtämään sitä, mitä kyseiset asiat oikeasti tarkoittavat oman elämänlaadun ja elämisen kannalta. Samalla kyse on myös varmasti siitä, että näiden asioiden ei uskota sattuvan omalle kohdalle. Jos tietäisit sata varmasti saavasi vaikka aivoinfarktin vuoden kuluttua tästä hetkestä jos et muuttaisi elintapojasi ja alkaisi liikkumaan, mitä tekisit? Mä uskon ja voin melkein vannoa, että lähtisit liikkeelle ja tekisit kaikkesi välttääksesi tuon tilanteen.


Säännöllinen liikkuminen; arki- ja hyötyliikunta tai säännöllinen harrastaminen on yksi suurista tekijöistä terveydestä huolehtimisessa ja näin esimerkiksi erilaisten elämäntapasairauksien ennaltaehkäisemisessä. Liikkuminen on oikeasti halvin ja mutkattomin keino pitää itsestä huolta. Ei kaikista tarvitse tulla oman elämänsä huippu-urheilijoita tai löytää lajia joka koukuttaa ja jolle omistaa elämänsä. Liikkuminen on kuitenkin kaikille tärkeää, jotta voidaan ennaltaehkäistä elintapasairauksien syntymistä, säilyttää hyvä tuki- ja liikuntaelimistön kunto ja jotta oikeasti kyetään liikkumaan vielä vanhempanakin. Yksilölle sillä on loppujen lopuksi ihan hiton suuri merkitys.

Listaan nyt syitä, miksi sun kannattaa jatkaa liikkumista tai miksi sun kannattaisi alkaa liikkumaan:

Liikunnan tuoma hyvä olo ja endorfiinit
Kunto kohoaa

Virkistyt ja jaksat paremmin
Parannat hapenottokykyäsi, et enää hengästy kuten aiemmin

Olet energisempi
Unenlaatu paranee

Painonhallinta onnistuu paremmin
Nivelet saavat voitelua ja luut vahvistuvat

Lihaskunto kohenee
Hyvä esimerkki jälkikasvulle

Mahdollisuus yhteisöllisyyteen ja osana ryhmässä oloa
Mieliala kirkastuu

Turvotus jaloissa helpottaa
Niska- hartiaseudun ja selän kolotukset vähenevät

Luovuus paranee
Stressinsietokyky kohenee



Etsi ja löydä sun "miksi" liikkumiselle


Listaa voisi jatkaa, mutta pointti on, että liikkumisella on oikeasti mielettömästi hyviä, positiivisia vaikutuksia. Ja näitä positiivisia vaikutuksia voi tutkimusten mukaan saavuttaa jo sillä 30 minuutin liikkumisella päivässä, jonka voi jopa jakaa kahteen osaan! Tärkeintä on kuitenkin ALOITTAMINEN ja TOTEUTTAMINEN. Tärkeintä on etsiä se sinun oma MIKSI, joka saa sut liikkeelle päivästä, vuodenajasta ja kellonajasta riippumatta. Tee sun miksistä niin vahva, että sä todellakin saat itsesi liikkumaan säännöllisesti. Tutkiskele omaa arvomaailmaasi ja mieti miten liikkumisen avulla voisit tukea näiden arvojen toteutumista.

Esimerkki: monelle perhe on yksi tärkeistä arvosta. Jotta jaksat olla hyvä ja energinen vanhempi ja jotta jaksat osallistua lastesi leikkeihin sun täytyy pitää huolta myös itsestäsi. Haluat myös varmasti olla hyvä esimerkki lapsillesi ja seurata heidän kehitystään ja oppimistaan mahdollisimman terveenä. Liikkumalla pidät huolta, että nämä asiat ovat sinullekin mahdollisia.

Kun saat vahvistettua omaa miksiäsi, on päivittäin helpompi muistuttaa itselleen, miksi liikkuminen on tärkeää ja miksi liikkeelle kannattaa lähteä silloinkin kun ei välttämättä huvittaisi. Vaikka et olisi koskaan ollut liikunnan ystävä, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että et liikkuisi ollenkaan tänä päivänä tai ettet voisi oppia nauttimaan siitä. Menneisyyden huonojen kokemusten liikunnan parissa ei myöskään saisi antaa vaikuttaa tähän hetkeen. Älä keksi tekosyitä liikkumattomuudellesi, koska ne ovat ja pysyvät tekosyinä ja tekevät hallaa lopulta itsellesi ja läheisillesi. Etsi sen sijaan itsellesi syitä sille, miksi just sun kannattaa liikkua ja jatkaa liikkumista säännöllisesti. 

Liiku, jotta voit elää terveempää ja hyväkuntoisempaa elämää ja nauttia elämästäsi pidempään. Liiku, koska sä voit!


Muita postauksia aiheesta:

Sulla on vain yksi keho


Motivaation syvin ydin