perjantai 28. syyskuuta 2018

Ole rohkea, elä ja onnistu!

Ole rohkea, elä ja onnistu! Tai jos homma ei pelitäkään kuten olit ajatellut niin ainakin opit ja voit sanoa, että yritit. Olit joka tapauksessa rohkea. Niin rohkea, että kokeilit asiaa, jota kovasti halusit. Miten voit koskaan hakea omia rajojasi, tavoitella unelmiasi tai tehdä asioita joista todella nautit ja mitä haluat, jos et edes viitsi yrittää? Pelko voi olla lamaanuttavaa, mutta jos ja kun sen pelon saa käännettyä kutkuttavaksi jännitykseksi ja tietynlaiseksi houkutukseksi, on asiaan helpompi lähestyä. 

Mä en usko epäonnistumiseen, koska jokainen asia, jossa olen omassa elämässäni niin sanotusti epäonnistunut, on loppujen lopuksi jollain kummalla tavalla vienyt mua eteenpäin ja saanut myös yrittämään enemmän. Toki vastaiskut ja "epäonnistumiset" tuntuvat pahalta ja saavat kohdalle osuessaan mielen maihin ja sehän on vain luonnollista, koska seuraamus ei ollut sitä mitä halusit tai odotit. Näissä tilanteissa rypeminen ei kuitenkaan johda mihinkään ja saa mielen entistä synkemmäksi. Asiat pitää oppia käsittelemään ja sitten suunnata katse eteenpäin.

Rohkeus näyttää joillekin olevan synnynnäinen, luonteeseen tai geeneihin integroitu ominaisuus. Itsestäni on tullut rohkeampi, kun olen tiukemman, epävarman tilanteen tai suurempien päätösten edessä miettinyt, että mikä on pahinta mitä päätöksestä voi seurata. Se antaa perspektiiviä asioihin ja rohkaisee.


Facebook muistutti mua eilen yhdestä omaan elämääni suuresti vaikuttaneesta asiasta, josta eilen höpisin myös @lujempimina instagram storyn puolella. Tasan 4 vuotta sitten kävin Lapualla työhaastattelussa ja sain työpaikan. Tästä seurasi se, että siirsin 2 viikon kuluessa koko elämäni lähes 400km päähän sen hetkisestä kodistani Vantaalta. Jo työhaastattelua edelsi isompi puntarointi: olenko valmis lähtemään hakemaan työkokemusta kauempaa ja mitä se tietäisi elämäni, kavereideni ym kannalta. Ratkaisua helpotti se, että mä todella halusin työllistyä ja päästä kehittymään vastavalmistuneena fysioterapeuttina. Päästä kiinni työelämään sillä omalla alalla. Päätin, että hankkimalla työkokemusta ja vaikka kärvistelemällä yhden vuoden jossain perähikiällä, mulla on paaaljon paremmat mahdollisuudet pärjätä työhaussa muiden upeiden fyssareiden rinnalla. Samalla myös seikkailu viehätti, koska mulla ei tuossa tilanteessa ollut käytännössä mitään menetettävää. 

Irtisanoin vuokra-asunnon Vantaalta ja työsopimuksen opiskeluaikaisessa työpaikassani, kävin ostamassa ekan oman auton, pakkasin kamat ja ajoin lokakuun alussa kamojeni kanssa Lapualle. Mulla ei ollut kotia ja ekan kuukauden asuin isäni ja hänen naisystävänsä nurkissa. Olen ikuisesti kiitollinen heille, koska en tiedä miten olisin muuten tilanteesta selvinnyt. Lopulta oma kämppä löytyi, työt alkoi sujumaan ja tutustuin uusiin ihmisiin. Olihan kaikki alussa todella uutta ja jännittävää haastavasta työstä lähtien aina uuteen paikkakuntaan asti. Kyllä mä usein itkin yksinäisyyttä ja koti-ikävä vaivasi. Etelässä käydessäni itkin joka ikinen kerta ajaessani autolla takaisin Lapualle. Löysin kuitenkin lopulta samanhenkisiä kavereita harrastusten kautta, joka jeesasi paljon ja auttoi rakentamaan elämää uuteen kaupunkiin. Tapasin myös ihanan miehen, jonka kanssa lopulta lyötiin hynttyyt yhteen. Aivoimuus on myös asia, joka auttaa sopeutumisessa uusiin tilanteisiin ja rohkaisee tekemään haluamiasi asioita.

2,5 vuoden Lapualla asumisen jälkeen oli taas aika suuren muutoksen, muutto takaisin pk-seudulle. Se mua jännitti melkeinpä enemmän, koska nyt olin vastuussa myös toisesta, koska mies lähti mukanani kokeilemaan elämää pk-seudulla. Long story short, sopeutuminen vei aikaa. Riideltiin ja varmaan molemmat tahoillaan mietti, onko tää sitä mitä halutaan. Lopulta saatiin asiat ratkottua, mentiin kihloihin ja kovasti ollaan etsimässä omaa asuntoa täältä pääkaupunkiseudulta. Asioilla on tapana selvitä, kun on valmis panostamaan niihin, tuntee itsensä, on rohkea ja uskaltaa.


Tällä hetkellä voin sanoa rehellisesti, että rohkeuteni kannatti ja se toi elämääni kaiken, mitä mulla nyt on. Kokemuksista aina kaikkiin ihaniin ihmisiin ja läheisiin. Opin paljon itsestäni, opin sietämään epävarmuutta ja sitä, ettei aina kaiken tarvitse olla hyvin tai että kaiken ei tarvitse heti olla selkeää. Opin sietämään yksinäisyyttä ja ikävää. Opin, että pelko on turhaa, koska kukaan meistä ei voi ennustaa mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Pitää vain uskoa ja luottaa itseensä ja tehdä ratkaisuja, jotka tuntuvat itsestä oikealta sillä hetkellä. Elämä johdattaa. Mutta ilman yrittämistä, et koskaan saa tietää mitä asiasta olisi voinut seurata, niin hyvässä kuin pahassa.

Siis uskalla, älä pelkää. 

tiistai 25. syyskuuta 2018

Ärsykkeitä joka puolella - Milloin viimeksi olit kaksin, vain ajatustesi kanssa?

Kotisohvalla kädet hamuavat puhelinta ja lopulta sen löytäessään katse porautuu pienen näytön sisään, joka varastaa huomion kaikelta ympäröivältä. Lyhyt kurkkaus someen ja lopulta siellä vierähtääkin useampi minuutti, joskus kymmeniä minuutteja ja jopa tunteja. Joskus vain ollessaan sitä heittää telkkarin päälle saadakseen jotain hälyä taustalle tai vaihtoehtoisesti tarkastellakseen päivän ohjelmatarjontaa. Autolla ajaessa radio pauhaa tai julkisilla liikkuessa sitä peittää ympäröivät äänet hautaamalla korvat kuulokkeiden alle, kuunnellen samalla viimeisimpiä spotify hittejä tai uusinta mukaansa tempaavaa äänikirjaa. Tästä tulikin mieleen...

Milloin viimeksi olit kaksin, vain ajatustesi kanssa?


Tänä päivänä olemme joka puolella alttiina erilaisille ympäröiville ärsykkeille, jos annamme niille mahdollisuuden emmekä sen kummemmin kiinnitä huomiota omaan toimintaamme tai omiin tottumuksiimme. Milloinkaan ei tarvitse olla yksin ja aivot työskentelevät jatkuvasti jollain tasolla reagoidessaan ympäröivään ärsyketarjontaan. Nykyteknologia on mahdollistanut laitteiden langattoman käytön missä ja milloin vain, mikä on ihan huippua ja osaltaan myös helpottanut elämää rutkasti. Samalla kuitenkin huomaan kaipaavani entistä enemmän sitä, että osaisi joskus ihan vain olla. Liian usein olen yrittänyt olla kaksin ajatusteni kanssa, mutta kuin varkain ja huomaamatta puhelin löytää tiensä käteeni ja huomaankin ajatusteni ja huomioni olevan tuon pienen kapulan tarjoamien viihdykkeiden pauloissa.

Kyse on pitkälti tottumuksista ja siitä, ettei tosiaan aina keskity ja huomioi omia tekemisiään ja toimintojaan. On myös haastavaa olla tekemättä mitään, kun ärsykkeitä ja viihdykkeitä on tarjolla nykypäivänä teknologian mahdollistamassa muodossa niin paljon. On vaikeaa vain olla. Joskus mietin, miten paljon jää huomaamatta, kun en ehkä annakaan riittävästi tilaa ajatuksilleni ja itseni kuuntelemiselle sekä ihan vain olemiselle ilman ylimääräisiä virkikkeitä.


Ajatellaan, että luovuus kukkii vasta sitten kuin sitä ensin etsimällä etsii. Motivaatiota ammennetaan somesta, lehdistä, televisiosta ja mistä lie, mutta koska voit oikeasti rehellisesti sanoa antaneesi tilaa omille ajatuksillesi, joista saattaisi kenties löytyä jokin sisäsyntyinen syy sille, miksi jotain asiaa kannattaisi lähteä tekemään ja toteuttamaan. Koska viimeksi pysähdyit ja sen sijaan että jatkuvasti etsisit onnellisuutta ja jahtaisit unelmiasi pikkuinen osatavoite kerrallaan, kuuntelisitkin mitä sun mieli ja keho kertoo ja sanoo just sillä hetkellä. Lähinnä siksi kysyn näin, jotta olisit varma, että kyseiset unelmat ja tavoitteet ovat oikeasti nimenomaan ja just sitä mitä SINÄ haluat. Minuutti ei ehkä riitä, mutta pystyisitkö pysähtymään ja antaa kaiken muun olla niin, että antaisit mielesi vaellella vapaana ensin 5, sitten 10 tai 15 ja lopulta jopa 30 minuuttia. Aluksi aika voi tuntua pitkältä, mutta kun maltat keskittää huomion itseesi ympäröivien ärsykkeiden käytön sijasta voit löytää jopa jotain kadonnutta: rehellisen oman äänesi.

En sano, että esimerkiksi unelmien jahtaaminen tai onnellisuuden etsiminen olisi väärin. Monesti vain olen omallakin kohdallani huomannut ja monelta kuullut, että kun esimerkiksi ne itselle merkitykselliseltä ja suurelta tuntuneet asiat on lopulta saavutettu, olo on ollutkin hieman tyhjä. Miksi niin käy? Kenties siksi, että olitkin asettanut tulevaisuudelle ja niiden asioiden saavuttamiselle suuremmat odotukset kuin mitä lopulta huomasit niistä saavasi. Monella on suuret odotukset tulevaa ajatellen ja ainakin itse ajattelen, että liian pitkä altistuminen ympäröiville ärsykkeille sen sijaan, että muistaisi kuunnella rehellisesti itseään, saattaakin sekoittaa pakkaa ja vääristää myös ne omat unelmat ja sen, mitä esimerkiksi onnellisuus on ja mistä se tulee.


Haastan sut olemaan ja ottamaan hetkiä ajatustesi kanssa


Mä haluaisinkin kannustaa ja haastaa sua olemaan enemmän itsesi ja omien ajatustesi kanssa, ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Istumaan sohvalla ilman, että katsot telkkaria, surffailet koneella netissä tai luurilla somessa. Ilman musiikkia tai ilman kirjoja. Vain sinä ja ajatuksesi. Miltä se tuntuu? Puuduttavalta, tylsältä? No ihan varmasti, kun olemme tottuneet käyttämään ja täyttämään jokaisen pienen ja rauhallisen hetken jollakin muulla asialla, kuin vain olemalla. Anna kuitenkin itsellesi aikaa ja uskalla antaa ajatustesi laukata ilman, että liian tiukasti yrittäisit keskittyä johonkin tiettyyn asiaan. Alkuun 5 minuuttia ja pikkuhiljaa aikaa pidentäen. Kokeile ottaa samanlainen hetki itsellesi päivittäin. Uskon, että tämä antaa sulle jotain. Ainakin itseäni omat hetket ajatusteni kanssa rauhoittavat, auttavat keskittymään ja huomioimaan omia tarpeitani sekä laittavat sen kuuluisan luovuuden kukkimaan silloin, kun pää tuntuu olevan lukossa.

Tähän liittyen päätin, että pidän mahdollisimman pian kokonaan luurittoman päivän! Päivän, jolloin en kajoa someen, musiikkiin, äänikirjoihin tai muihin sen tarjoamiin viihdykkeisiin. Mielenkiintoista kokeilla, mitä fiiliksiä tämä synnyttää, koska olen todellakin tottunut kantamaan puhelinta mukana joka puolella ja pienenkin hiljaisen ja tylsän hetken iskiessä, suuntaamaan huomioni siihen. Olkoon tämä oma pieni ihmiskokeeni, tuutko sä messiin luurittomaan päivään? ;)

lauantai 22. syyskuuta 2018

Tältä näyttää 71,4kg nainen 19,5% rasvoissa


Paino 71,4 kg
Lihasmassa 32,5 kg
Rasvamassa 13,9 kg
Rasvaprosentti 19,5 %
Painoindeksi 24,4

Tältä näytän minä, pian 27 vuotta täyttävä, 171cm pitkä nainen, joka pelasi lähes 20-vuotta jalkapalloa ja sittemmin vaihtoi nappulakengät kuntosalitossuihin sekä painonnostokenkiin. Nainen, jonka intohimo on tällä hetkellä CrossFit ja kyseisen lajin parissa treenikertoja kertyy viikossa 4-5 treeniajan vaihdellessa 60-90min välillä treenistä riippuen. Nainen, joka tämän lisäksi koiranomistajana sekä fysioterapeutin työssä kotikuntoutuksessa on aktiivinen arjessaan ja hyötyliikkuu. Nainen, joka tykkää katsoa mitä suuhunsa laittaa kuitenkaan ruokiaan punnitsematta, preppaa lounaseväitä töihin, mutta syö kuitenkin ihan tavallista kotiruokaa ja käyttää maitotuotteita sekä viljatuotteita. Nainen, jonka todellisia paheita ovat jäätelö ja suklaa eikä yhden jäätelölitran tai suklaalevyn syöminen alle 15minuutissa tuota ongelmia. Viikonloppuisin on lupa herkutella, enkä siitä pode turhia tunnontuskia, muuta kuin silloin, kun homma toisinaan lähtee lapasesta ja herkkutteluvaihde jää päälle.


Mä podin yhdessä vaiheessa paljon tunnontuskia siitä, miltä mä näytän ja erilaisia kunto- sekä painonpudotuskuureja on tullut aikoinaan käytyä läpi pienemmissä mittakaavoissa erilaisten haasteiden muodossa. Painavimmillani olen ollut n. 3,5 vuotta sitten painaessani rapiat 80kiloa tällä 171cm ruhollani ja ne otetut lisäkilot eivät todellakaan olleet lihasta (harmi :D). Paino hiipi hiljaalleen ylöspäin huonompien ruokailutottumusten myötä, mutta kilot karisivat kyllä sutjakkaasti sitten, kun aloin taas hieman katsomaan mitä suuhuni laitoin ja aloin taas säännöllisesti crossfittaamaan tai ylipäänsä treenaamaan.

Ulkonäkökeskeisestä ajattelusta, mikä jossain vaiheessa otti liian ison vallan pääkoppani sisällä, mut sai pois crossfitin aloittaminen. Huomio keskittyi ennen kaikkea fyysisten ominaisuuksien kuten voiman, kestävyyden ja taito-ominaisuuksien parantamiseen kuin siihen, miltä se oma peilikuva tänään näyttää tehokkaan olkapää-hauis-ojentaja ja vatsatreenin jälkeen.

Nyt ei pilkota palikat ei (eikä ole näkynyt ennenkään), mutta tältä mun kroppa näyttää ja tässä mä viihdyn! Mun paino on pitkään pysynyt 70-72 kilon välillä. Jos jättäisin kokonaan herkut pois, olisi varmasti mahdollisuus kiristellä, saada vyötäröä paremmin esiin, pieni alavatsakumpu pois ja kenties jotain näkyvämpää lihaserottuvuutta aikaan, mutta miksi tekisin niin? Toisiko se mun elämään jotain lisäarvoa tai olisinko onnellisempi? En millään usko näin ja siksi voin sanoa, että näin on hyvä. Mä uskon, että satunnaiset herkuttelut ja ruokien punnitsemattomuus tai se, etten laske kaloreita on sitä reilua sallivuutta itseäni kohtaan, joka pitää myös henkisen fiiliksen sillä tolalla kuin se on nyt eli tosi hyvänä! Toisaalta tiedän myös, mikä on mulle ja kropalleni riittävä määrä ruokaa, joten siksi paino ei nouse eikä laske. Riittävä ravinto takaa hyvät energiat treeneissä ja mahdollistaa kehityksen nimenomaan niiden fyysisten ominaisuuksien osalta. Tänäkin vuonna on paukuteltu peeärriä ja muutenkin voimaa on tullut lisää. Se jos mikä tuntuu mahtavalta!


Summa summarum. Paino, rasvaprosentti, lihasmassan tai rasvamassan määrä tai sen lihasmassan jakautuminen kropan eri osiin ei määritä ketään ihmisenä. Lukemat on kivoja ja lukiossa pitkää matikkaakin lukeneena oon oppinut tykkäämään numeroista ja niiden pyörittelystä. On kiva saada joskus paperilta katsoa arvoja ja toisaalta nää tiedot toimii mulle myös vertailukohtana edellisiin ja tuleviin mittauksiin. Suunta on oikea arvojenkin valossa. Se on hieno tunne, kun kokee löytäneensä tasapainon sen osalta, mitä oma kroppa ja mieli kaipaa ja mikä on itselle hyväksi. Onhan tähän tilanteeseen pääseminen toki vaatinut kokeilua, erehdyksiä ja opettelua, mutta näin jälkikäteen asioita katsoen, mikään kokemus ei ole mennyt hukkaan tai ollut huono, päinvastoin. Tällä hetkellä osaan arvostaa sitä mitä mulla on, katsoa itseäni peilistä hymyssä suin enkä itseäni inhoten vähissäkin vaatteissa. Sekä samalla antaa ja tarjota keholleni sitä mitä se kaipaa: liikuntaa ja oikeaa ravintoa, jotka todellakin vaikuttavat myös siihen, mitä pääni sisällä tunnen ja koen!


Tää on mun blogin 100 postaus! 

Jatkossakin luvassa aitoa asiaa, asioita peittelemättä. 

Niitä asioita, jotka mulle merkkaavat ja joista voi sullekin olla apua. 

Kiitos että seuraat ja luet. <3

perjantai 21. syyskuuta 2018

Konkreettisia vinkkejä ruokailutottumusten muuttamiseen

Tiedät varmasti, jos et täysin niin ainakin jollain tasolla, millainen on terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Se lisää jaksamista ja antaa energiaa, ruokailu on säännöllistä ja saat siitä sopivassa suhteessa energiaa omaan kulutukseesi nähden sekä riittävästi tarvittavia ravintoaineita. Jos sulla on jo hommat syömisten osalta hanskassa niin erittäin iso peukku sulle ja jatka samaan malliin. Jos kuitenkin tuskailet sen kanssa, miten sitä omaa ruokavaliota saa muokattua terveellisemmäksi ja vielä niin, että ne muutokset pitävät ja olisivat kauaskantoisempia suosittelen jatkamaan lukemista.


Ensinnäkin on hyvä ymmärtää oman ruokaympyrän ja päivittäisten syömisten tämän hetkinen taso, kun ruokailutottumuksia aletaan muuttamaan terveellisemmiksi ja enemmän sellaista konkreettista  ja suositeltua ruokaympyrää muistuttavaksi. Jos sun tämän hetkiset kokkaustaidot keittiössä rajoittuvat lihapiirakoiden ja roiskeläppien lämmittämiseen mikrossa tai muutenki syöminen on säännöllisen epäsäännöllistä rajoittuen esimerkiksi 2 ruokailukertaan päivässä (usein lounas ja iltapala/myöhäinen illallinen), voi olla todella kaukaiselta kuulostava ajatus alkaa syömään säännöllisesti 2-3 tunnin välein, koostaen 4-6 ateriaa päivässä ruokapyramidin mukaan. 

Muutokset ja uudet tavat vaativat aikaa ja toistamista. Lisäksi terveellisemmin ja monipuolisemmin syöminen vaatii alkuun opettelua, tuotteisiin tutustumista ja tottakai usein myös makunystyröiden totuttamista uusiin makuihin. Alkuun ruokakaupassa ja myös keittiössä voi kulua enemmän aikaa, koska saatat joutua tutustumaan uusiin raaka-aineisiin ja opetella myös ruuanlaiton saloja. Muistan aikoinaan, että itselleni suurin haaste oli nimenomaan niiden parempien valintojen tekeminen, koska ne eivät tulleet selkärangasta ja monesti piti oikein pysähtyä miettimään, onko tämä tuote nyt hyvä ja mitähän tästä voisi tehdä.



Omat vinkkini ruokailutottumusten muuttamisessa


1. Nykyisen tilanteen tiedostaminen ja realiteettien hyväksyminen. Rasvaisesta lihapiirakasta ei saa terveellistä, vaikka sitä kuinka haluaisi ja toivoisi. Mieti, mikä päivittäisissä ruokailutottumuksissasi on hyvää ja mikä kaipaisi tarkempaa huomiota. Jos ongelmana ovat liian suuret ateriakoot, pienennä annoksia pikkuhiljaa totuttaen mahasi pienempiin annoksiin, jolloin nälkä ei iske samantien, verrattuna siihen, että kerralla puolittaisit syömäsi ruuan määrän. Usein suomalaiset saavat ruuastaan liikaa tyydyttyneitä rasvoja, joilla taas on vaikutusta elintapasairauksien ilmenemiseen. Mieti millaisia tuotteita sinä olet tottunut käyttämään ja miten ne vaikuttavat ravintosi sisältöön. 

2. Ruokapäiväkirjan täyttäminen kertoo karun totuuden omista päivittäisistä syömisistäsi. Jos joskus mietit miksi paino hiipii hiljalleen ylöspäin, miksi energiat ei riitä koko työpäivästä selviytymiseen tai miksei paino putoa vaikka kuinka luulet olevasi miinuskaloreilla, pidä esimerkiksi 3 päivän ajan kirjaa päivittäisistä syömisistäsi. Kirjaa ylös oikeasti ihan kaikki ja myös ruokailuidesi kellonajat. Kenties itsekin saatat hahmottaa, mikä voisi olla pielessä ja jos se osoittautuu haastavaksi, anna ammattilaisen katsoa ja antaa vinkkejä.

3. Tee itsellesi suunnitelma, joka on järkevä ja jota sinun on mahdollista toteuttaa. Älä yritä tehdä liian suuria muutoksia kerrallaan. Pienet muutokset ja onnistumiset lisäävät motivaatiota ja ovat useimmiten helpommin toteutettavissa ja helpommin otettavissa osaksi omia ruokarutiineja.

4. Pyri ensin korvaamaan tuotteita sen sijaan, että uudistaisit jääkaappisi sisällön kokonaan ja kertaheitolla.  Varmasti sinunkin kaapeistasi ja lautaseltasi löytyy niitä hyviä ja oikeita juttuja, jotka kenties kaipaavat vain pientä hiomista ja parantelua. Pienien muutosten tekeminen ruokavalioon terveellisempään suuntaan asia ja osa-alue kerrallaan on usein helpompaa ja kauaskantoisempaa. Vaihda vaalea leipä täysjyväleipään, korvaa rasvaiset maitotuotteet ym vähärasvaisemmilla vaihtoehdoilla, syö maustamatonta jugurttia marjojen tai hedelmien kera sen sijaan, että söisit valmiiksi maustettuja jugurtteja.

5. Aseta itsellesi haasteita viikon varrelle. Esimerkiksi syö päivittäin yksi terveellinen hedelmä, hyödynnä uutta ruoka-ainetta ruuanvalmistuksessa, juo 2 litraa vettä päivässä, älä syö herkkuja tai mitä vain omaan tilanteeseesi sopivaa. 

Terveellisesti ja riittävän monipuolisesti syöminen vaatii aluksi opettelua ja huomiota. Uskalla kokeilla uusia juttuja ja olla rohkea, niin makumaailma laajenee, eikä ruuan tosiaankaan tarvitse olla yksitoikkoista ja mautonta. Netti on pullollaan reseptejä, joista ottaa vinkkiä ja kuten minkä tahansa muunkin uuden asian opettelu niin myös paremmat ruokailutottumukset vaativat asioiden toistamista. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen ja parempia valintoja tekemään, yksi asia kerrallaan!

"If you keep good food in your fridge, you will eat good food."

tiistai 18. syyskuuta 2018

10 keinoa miten otat ohjat elämästä omiin käsiisi

Tuntuuko joskus siltä, että elämä potkii päähän ja tarjoaa kaikkea muuta kuin sitä, mitä todella haluaisit? Pahinta mitä tällaisissa tilanteissa voi itselleen tehdä, on syytellä itseään tai muita ja hautautua vastoinkäymisten synnyttämien negatiivisten fiilisten alle. Elämä antaa ja elämä ottaa. Reilu vuosi sitten kesällä jouduin aikamoisen negatiivisen fiilisryöpyn alle, kun elämä tarjosi kaikkea muuta, kuin sitä mitä olin pyytänyt. Läheisen poismeno, läheisen sairastuminen, riita läheisen kanssa, epävarmuus ja samaan aikaan rikki mennyt olkapää esti treenaamisen, itseni toteuttamisen ja ajatusten purkamisen itselleni tehokkaimmalla tavalla. En kyennyt enää hallitsemaan tunteitani ja negatiiviset ajatukset ottivat minusta niin suuren vallan, että lopulta päädyin lääkärin vastaanotolle  kesken työpäivän itkien ja pyytäen apua. 

Joissain tilanteissa on uskallettava pyytää apua ja usein pyytäessä sitä myös annetaan. Vaikka tuossa tilanteessa asiat eivät omalla kohdallani ratkenneetkaan siltä istumalta, niin toiselle puhuminen auttoi ja antoi uutta perspektiiviä asioihin. Samaan aikaan myös päätin, että en anna negatiivisten tunteiden enää ottaa musta samanlaista valtaa. Toki negatiivisillekin tunteille on omat hetkensä enkä nyt tarkoita, että olisin kaikin keinoin juoksemassa karkuun kyseisiä tunteita, enkä suosittele sellaista sullekaan. Vaan sitä, ettei anna niiden hallita omaa elämää ja ottaa ylivaltaa ajatuksista. Jos huomaat omien ajatustesi pyörivän jatkuvasti tai tietyissä tilanteissa negatiivisten tunteiden ympärillä, oikeasti ainoa, kuka tuon kierteen voi katkaista olet sinä itse. Puhumalla muille, käsittelemällä asioita parhaaksi katsomallasi tavalla ja samalla myös hyväksyen tietyt asiat, joihin ei voi vaikuttaa.

Voin ja uskallan edelleen itkeä kuin siltä tuntuu, mutta en anna yhden negatiivisen tunteen vahvistaa toista tai sumentaa koko ajatusmaailmaani. 


Mitä tulee positiivisiin fiiliksiin, hyvinvointiin ja elämään ylipäänsä mä uskon siihen, että hymy vahvistaa hymyä ja positiiviset fiilikset vahvistavat positiivisia viboja. Mun mielestä ihan loogista siinä mielessä, että näin ja tunsin miten negatiivisten asioiden kohdalla asia kääntyi juuri näin. Negatiivisuus lietsoi negatiivisuutta. Nyt olen huomannut miten pienikin asia voi saada aikaan hymyn huulille ja miten ympärillään on mahdollista nähdä enemmän hyviä asioita, kun pitää mielen positiivisena. Samalla on hyvä muistaa, että omilla valinnoillasi ja tekemisilläsi sekä asenteellasi, sulla on mahdollisuus vaikuttaa oman elämäsi kulkuun ja ottaa ohjakset omiin käsiisi.


10 keinoa päästä elämässä eteenpäin



 Kuuntele itseäsi, älä anna muiden mielipiteiden estää sua elämästä tai kontrolloida elämääsi.

♥ Kiinnitä huomiota hyviin asioihin elämässäsi, muista myös olla kiitollinen siitä, mitä sulla on. Myös pienistä asioista. 

♥ Tartu tuumasta toimeen, lopeta viivyttely ja "oikean hetken" odottaminen. 

♥ Ole rohkea ja uskalla, äläkä häpeile epäonnistumisia tai mennyttä, koska kyseiset hetket ovat varmasti opettaneet sulle jotain. Usein epäonnistumiset ja vastoinkäymiset myös opettavat oikeasti enemmän kuin onnistumisen hetket.

♥ Tee rohkeasti päätöksiä ja ota ohjat omasta elämästäsi. Lopeta valtavirran mukana kulkeminen ja tee asioita, jotka tuntuu susta itestä hyvältä. 

♥ Lopeta asioiden lykkääminen ja hoitamattomien asioiden karkuun juokseminen. Ne pitää jossain vaiheessa kuitenkin hoitaa, joten mikset tekisi sitä nyt. 

♥ Jos voit tehdä asialle jotain, tee se. Tekemättä jättäminen harvemmin tuottaa tulosta.

♥ Luovu ajatuksesta, että olisit aina oikeassa. Uskalla kuunnella itseäsi ja luota vaistoihisi, mutta uskalla myös pyytää neuvoja ja ottaa niitä vastaan.

♥ Tee päätöksiä sen sijaan, että keksisit jatkuvasti tekosyitä. 

♥ Arvosta nykyhetkeä ja uskalla antaa sille myös enemmän arvoa sen sijaan, että aina tähtäisit eteenpäin ja eläisit katse tulevassa. 


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Antaa palaa sillon kun siltä tuntuu!

Syksy on aikaa, jolloin monesti puhaltavat uudet tuulet ja jokin kummallinen tunne nostattaa uudistumisen haluja pintaan. Toinen vastaavanlainen aika iskee usein päälle vuoden alussa, jolloin hommat voi aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä, kun edellinen vuosi jätetään taakse uutta vuotta juhlistaen. Onneksi vielä ei kuitenkaan ole sen aika, vaan ensin vietetään tätä omaa lemppari vuodenaikaani.

Syksy on ihanaa aikaa. Jollain tavalla vapauttavaa ja luvallistakin vain olla ja hengittää rauhassa käpertyneenä viltin sisään villasukat jalassa, seuraten lemppari sarjoja telkkarista kynttilöiden valossa, samalla siemaillen jotain lämmintä juotavaa. Toisaalta, syksyssä on jotain fressiä ja energiaa antavaa, mikä saa ottamaan itseään niskasta kiinni ja toteuttamaan ja tekemään asioita, mitä on ehkä kesän aikana lykännyt. Syksy ei tosiaankaan tarkoita automaattisesti sitä, että pitäisi tehdä jotain elämää mullistavaa tai haalia projekteja, jos niille ei ole tarvetta. Omalla kohdallani huomaan usein, että kesän jälkeen riittää tarmoa ja haluja laittaa aluille jotain uutta ja kun energiaa riittää, niin miksei sitä takoisi silloin kun rauta on kuumaa?


Motivaatio ja tarmokkuus ovat kummia juttuja. Joskus ne syntyvät ja ilmestyvät kuin tyhjästä ja pistävät asiat rullaamaan tavalla, mitä huomaa jo hetken odottaneensa. Huomaan taas, että motivaation ollessa sisäsyntyistä, eli kun haluan oikeasti tehdä jotain itselleni ja itseni takia, saan myös asioita helpommin aikaiseksi. Silloin, kun motivaatiota riittää ja itse tietää ja tunnistaa mihin omat rahkeet riittävät, ei tule myöskään stressattua, koska uskoo ja uskaltaa olla tilanteen herra ja asioiden yläpuolella. Vaikka tuntuu, että joskus on monta rautaa tulessa yhtäaikaa itseäni ainakin rauhoittaa se, että olen itse vaikuttanut asiaan ja tiedän kyllä handlaavani hommat kun niin päätän. Samalla tiedostan myös, että tämä on nyt vaihe, joka kyllä helpottaa kun asiat rutinoituvat. Tähän auttaa myös usko itseen ja realiteettien tiedostaminen ennen, kuin oikeasti pistää hommat pyörimään.

Uusien asioiden edessä kannattaa siis myös muistaa pysähtyä hetkeksi ja kysyä itseltään, "olenko tähän valmis ja jos olen, mitä se vaatii minulta?". Asioita ja prokkiksia ei kannata laittaa aluilleen vain siksi, kun näet jonkun toisenkin tekevän niin, vaan sen sijaan, keskittyä siihen mikä itsestä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja oikealta. Ei syksyn tarvitse kaikille olla uudistumisen aikaa, elämästä on myös lupa nauttia ihan vain sellaisenaan!



Oma elämäni ja arkeni muuttuu hieman...


Opiskelu. Tämän viikon maanantaina starttasin vihdoin Ravitsemustieteiden perusteiden (25op) opiskelun Helsingin avoimen yliopiston puolella, mikä siis tietää töiden ohessa omalla ajalla syventymistä ravitsemukseen lukemisen ja tehtävien tekemisen sekä verkkoluentojen muodossa. Olen niin pitkään miettinyt, että haluan syventää tietojani ravitsemuksen osalta ja nyt vihdoin tuntui oikealta hetkeltä laitttaa tämän toteutus aluilleen. Lisäksi suoritan paraikaa fysioterapian MDT-tutkintoa erinäisten kurssien muodossa, joka huipentuu ensi vuoden helmikuussa tenttiin ja toivottavasti tutkintotodistukseen ja -nimikkeeseen. Parastahan opiskelussa on se, että sillä kartoitetaan omia taitoja, jonka avulla taas pystyn tarjoamaan parasta tietotaitoa ja palveluita asiakkailleni. 

Treenaaminen. Tällä hetkellä treenaan Athlete Training Protocolin mukaan ja hyväksi todetun ohjelmoinnin parissa on hyvä jatkaa. Vaihdoin nyt syksyn tullen Power&Speed ohjelmointiin, jolla uskon ja toivon saavani lisää voimaa kroppaani ja lisäksi kehittyväni painonnostoliikkeissä, kun harjoitteluintensiteetti nousee kyseisten liikkeiden kohdalla. Enemmän siellä omien heikkouksien parissa työskentelyä ja tästä johtuen toivottavasti myös kasvua ja kehitystä niin henkisesti kuin fyysisesti. Treenaamiseeni saattaa tulla muutoksia myös salin osalta, mutta tämä asia ei ole juuri nyt ajankohtainen ja pitää tarkastella, mikä lopulta olisi parasta. En millään haluaisi luopua hyväksi todetusta salista ja mahtavista treenikavereista.

Muutto. Asuinpaikkamme vaihtuu lokakuun aikana Vantaalta Helsinkiin ja tarkemmin Käpylään! Olen tästä innoissani, koska työmatkat lyhenevät (ainakin osittain), joka suuntaan pääsee kätevästi, vuokrakämppä on kiva ja siis kohta voin sanoa itseäni stadilaiseksi (haha :D). Katsoin jo miten lyhyt matka onkaan viikinrantaan ja arabianrantaan, jossa on aika meheviä ulkoilumaastoja! Samalla pääsee vähän uudistamaan sisustusta ja rakentamaan tunnelmallista kotipesää meidän pienelle perheelle (minä, mies ja koira).


Joskus tuntuu, että uudistukset ja uudet tuulet puhaltavat kaikki kerralla. Näitä edellä mainitsemiani juttujakaan ei ole sen kummemmin suunniteltu, mutta kun tilaisuuksia tuli ja hetki tuntuu sopivalta niin silloin on mentävä sen fiiliksen mukana. Mä saan ainakin uusista jutuista voimaa ja tietynlaista innostusta, vaikka pääosin nautinkin tutuista jutuista ja arjestakin ihan sellaisenaan. Nyt näiden tulevien ja käynnissä olevien juttujen osalta mulla on tosi hyvä ja odottavainen fiilis.

Nyt mä kysynkin sulta mitä sun syksyyn kuuluu?

Sinua voisi kiinnostaa myös


Motivaation syvin ydin

Ennakkoluulot on tehty murskattaviksi

perjantai 14. syyskuuta 2018

Elämä on niin haurasta

Toimintakyvyn menetys. Liikuntakyvyn menetys. Muistisairaus. Elämää pikkuhiljaa nakertavat sairaudet. Onnettomuudet. Väsyneet ihmiset. Kuolema. Näihin ei totu, vaikka niitä näkee päivittäin.

Muistan, kun ekaa kertaa vastavalmistuneena fysioterapeuttina sain tiedon kuntoutettavani kuolemasta. Se pysäytti ja se itketti. Vaikka kyse oli jostain sellaisesta, mihin en voinut vaikuttaa ja henkilöä en ollut tuntenut viikkoa kauempaa, kuoleman kuuleminen pysäytti. Kyseisellä henkilöllä oli varmasti omaisia, jotka jäisivät kaipaamaan. Mietin omia läheisiäni ja ihmisiä, joiden menettämistä tulevaisuudessa joudun väistämättä itsekin suremaan. Me kaikki lähdemme täältä jonain päivänä, mutta se miten ja milloin se tapahtuu, on jokaisen kohdalla melkolailla arvaamatonta eikä siihen aina pysty varautumaan.



Ne hetket kun näkee hoitokodin pihassa lipun puolitangossa, ryhmäkodissa pöydällä valokuvan ja kynttilän tai kun puhelimeen tulee tieto kuntoutujan menehtymisestä. Edelleen se pysäyttää, mutta ei välttämättä enää itketä. Joskus mietin ja pelkään, onko musta tullut tunteeton, kun kuolema ei enää itketä. Toisaalta se ei kuitenkaan tarkoita, ettei se kosketa. Se on laittanut arvostamaan elämää ja omaa arkea ihan uudella tavalla. Opettanut näkemään ja kokemaan, uskaltamaan ja yrittämään niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. 

Menetin oman mummoni syövän uuvuttamana vuosi sitten kesän alussa. Edelleen hänen ajattelemisensa tuo kyyneleet silmiin. Onneksi ehdimme nähdä vielä viimeisen kerran, ennen kuin hänen aikansa lopulta koitti, vaikka eihän sitä koskaan toivoisi ja haluaisi uskoa, että se viimeinen kerta on oikeasti viimeinen.

Toinen asia joka koskettaa ja syvältä, on läheisen sairastuminen. Näen sairaita ihmisiä päivittäin ja työskentelen eri lailla sairaiden ihmisten keskellä, mutta ei sekään koskaan muutu helpommaksi. Sille ajatukselle muuttuu tietyllä tavalla etäisemmäksi ja oppii näkemään sen ihmisen sen sairauden takana, jolloin ei aina ajattele sitä itse sairautta. Kai se on jollain tapaa sellaista itsensä suojelemista, koska jos joka asiaan tarttuisi ja miettisi liian syvästi, voisi tätäkin työtä olla haastavampi tehdä sen synnyttämien ja pintaan nostattavien tunteiden vuoksi. 

On pysäyttävää kohdata ihmisiä, joiden elämä on muuttunut kertaheitolla esimerkiksi liukkaalla pihalla kaatumisen seurauksena. Yksi pään lyönti voi johtaa aivovammaan ja näin ollen pysyviin muutoksiin kaikin puolin, toki vamman laajuudestakin riippuen. Äsken terve ja nyt vammautunut, täysin muiden avun armoilla.



Etenevät sairaudet. Muistisairaudet. Ihminen muuttuu sairauden mukana, joskus hitaammin ja joskus niin yllättävän nopeasti. Se kun ihminen ei enää tunnista läheisiään, ei kykene kommunikoimaan, muuttuu kenties ärtyneemmäksi tai kun liikkuminen muuttuu pikkuhiljaa haastavammaksi. Kun ihminen kysyy, että missä on hänen 20-vuotta sitten kuollut miehensä, jää miettimään, että onko parempi kertoa totuus, vai mennä ihmisen omien tarinoiden ja uskomusten varassa, koska hän ei todella muista ja seuraavana hetkenä saattaa kysyä samaa asiaa uudestaan.

Mä mietin joskus, että kumpi olisi pahempi se, että menettäisi liikuntakykynsä vai se, että menettäisi muistinsa ja tavallaan itsensä. En ole löytänyt vastausta ajatukseen, koska kun asiaa lähtee tarkemmin ajattelemaan, tulee vain surulliseksi sillä päivittäin sitä näkee, että kumpikaan ei ole niin sanotusti reilua. Toisessa kärsii ihminen itse ja toisessa taas enemmän läheiset. 

Kuolemaa ja sairaita ihmisiä lähes päivittäin kohdatessa, muistan todellakin olla kiitollinen päivittäin siitä, että oma keho on toimiva ja hyvinvoiva. Se ei nimittäin ole aina itsestään selvyys ja siksi olen vahvasti sitä mieltä, että jos ja kun omaan terveyteensä ja kehon tomintaan voi omilla valinnoillaan vaikuttaa niin pyrin tekemään valintoja, jotka oikeasti näyttävät kiitollisuuteni tätä asiaa kohtaan. Joskus asioita myös kannattaa miettiä hieman kauaskantoisemmin, vaikka kukaan meistä ei tarkalleen tiedäkään missä on huomenna ja mitä asioita elämä heittää eteen.



Sairaiden kanssa työskenteleminen on opettanut myötätuntoa ja empatiaa. Se on opettanut kuuntelemaan ja ymmärtämään. Ja vaikka voisi uskoa, että sairauksien, onnettomuuksien synnyttämien vammojen ja kuoleman kanssa tekemisissä ollessa olisi helppo synkistyä ja katkeroitua, musta tuntuu, että se on tehnyt itselleni toisin. Se on opettanut, että niin kauan kuin kykenee tekemään jotain itsensä ja läheistensä ja muiden ihmisten hyväksi se kannattaa tehdä. Muille kannattaa näyttää että välittää ja itsestään todellakin pitää myös välittää! 

Negatiiviset tunteet ja ajatukset synnyttävät ja levittävät ympärille negatiivisuutta. Positiivisempi mieli ja ajatukset tarjoavat enemmän mahdollisuuksia ja saavat näkemään elämän ja sen tarjoamat haasteet valoisammin mielin, vaikka kaikki ei aina olisikaan niin valoisaa ja hehkuvaa. Miksi  kuitenkaan pelätä ja murehtia asioita etukäteen, jos just nyt asiat on omalla kohdalla hyvin. Mä mieluummin elän, teen ja nautin asioista, jotka tuovat mulle hyvän fiiliksen, joskus myös epävarmojen asioiden kohdalla. Haluan, että kun oma aikani koittaa en kadu mitään. Tai jos joku veis mun muistin ja minuuden, muut vois ajatella, että ainakin se ehti elää ja kokea. 



Elämä on niin haurasta ja samalla niin sitkeää.



Follow my blog with Bloglovin

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

5x maistuvat aamupalat

Aamupalasta on muodostunut itselleni ajan saatossa se päivän tärkein ateria, joten jokaisesta aamusta varaan sille oman aikansa ja paikkansa. Jos tiedossa on kiireisempi aamu, niin valmistan aamupalan jopa edellisenä iltana valmiiksi kaappiin odottamaan. Aamupala pysäyttää yöllisen paaston ja antaa energiaa edessä olevaan päivään. Tukevan aamiaisen myötä vatsa sekä pää kestävät lounasaikaan asti, eikä maha ehdi kurnia. Ymmärrän, että kaikille aamupala ei maistu ja ei aina kannata väkisin yrittää syödä, mutta joskus kun kroppa on pitkään tottunut johonkin tapaan, kannattaisi kokeilla miten aamupalan nauttiminen vaikuttaa omiin energiatasoihin ja fiilikseen. Jos se aiheuttaa enemmän stressiä kuin hyötyjä niin toki sitten kannattaa miettiä tarkemmin, mikä itselle sopii parhaiten. 

Moni meistä (itseni mukaan lukien) kangistuu omiin tottumuksiinsa ja tapohinsa. Aamupala on varmasti monelle rutiininomainen suoritus ja aina samanlainen aamusta ja päivästä toiseen. Itse huomaan kuitenkin usein odottavani aamupala-aikaa, koska aamupalavaihtoehtoja on takataskussa erilaisia ja aina saa syödä sitä, mikä maistuisi siihen hetkeen ja fiilikseen parhaiten aina smoothiesta perus kaurapuuroon tai munakkaaseen. Vaikka rakastankin rutiineja ja joskus aamupalalla tulee vedettyä viikon mittaan jokaisena aamuna samanlainen marjasmoothie, niin seuraavalla viikolla aamupala voikin olla puuroa ja joskus viikon jokaiselle päivälle rakentuukin erilainen, täysin edellisestä aamusta poikkeava aamupala. Tärkeintä on, että vatsa tulee täyteen ja kroppa saa energiaa, mutta toki aamupala tulee varmemmin nautittua, jos saa syödä jotain mitä tekee mieli. Maistuva aamupala myös nostattaa hymyn huulille ja tekee aamupalahetkestä omalla tavallaan spesiaalin. 

Hyvä aamupala on....


...Ravitseva, maistuva ja värikäs. Myös aamupala kannattaa pitää sisällöltään monipuolisena ja ravinteikkaana, ihan niin kuin mikä tahansa päivän muukin ateria. Sanotaan, että aamupalan kannattaa sisältää hieman tavallista enemmän proteiinia, jotta se pitäisi kylläisyyttä kauemmin. Itse koostan aamupalani niin, että se sisältää sekä proteiinia, hiilareita että hyviä rasvoja. Seuraavaksi muutamia omia suosikkejani maistuvien aamupalojen joukosta.

Omat aamupalasuosikkini




Suklaa-banaaniletut tai sitten ihan perinteiset banaaniletut

Yksinkertaisimmillaan banaaniletut voivat sisältää vain banaania ja kananmunia, jotka sekoitetaan tehosekoittimessa tai sauvasekoittimessa ja sitten paistetaan pannulla ja kylkeen mustikoita, kreikkalaista jugurttia ym. Tykkään itse kuitenkin tehdä letuista ravitsevampia heittämällä sekaan kaurajauhoja tai kaurahiutaleita, mantelijauhoja ja esimerkiksi psylliumia kuidun lähteeksi ja proteiinilisänä proteiinijauhot toimivat hyvin suklaan tai vaniljan maussa. Myös suklaan makuista proteiinivanukasta ja raakakaakaojauhoa voi lisätä tuomaan suklaisaa makua lettuihin.  



Smoothiet ja leivät

Oma smoothielempparini on marjainen smoothie sisältäen mustikoita, mansikoita, avokadoa, jogurttirahkaa, mansikka/vaniljaheraa, kaurahiutaleita ja nesteenä kookosjuomaa. Proteiininlähteenä toimii jogurttirahka sekä hera, hiilareita marjoista ja kaurahiutaleista ja hyviä rasvoja avokadosta. Toisinaan jätän smoothiesta kaurahiutaleet pois ja nautin smoothien kylkiäisenä pari siivua kauraleipää päällisineen. Joskus tekee mieli keitettyä kananmunaa, jolloin smoothie saattaa jäädä kokonaan pois ja teenkin leivistä täyttävämmän version ja kylkeen vielä pähkinöitä. 



Tuorepuurot

Erilaiset tuorepuurot ovat aivan älyttömän käteviä ja osoittautuneet kiireisempien aamujen pelastajiksi. Edellisenä iltana sekoitetaan ainekset purkkiin ja laitetaan yöksi kaappiin turpoamaan. Aamulla sitten lisukkeeksi mitä haluaa, kuten marjoja, banaania tai hedelmäsoseita. Tuorepuuroihin voi hyödyntää chia siemeniä, kaurahiutaleita, psylliumia, erilaisia leseitä sekä rouheita, jotka sitten turvotetaan yön yli maidossa, kaurajuomassa tai esim kookosjuomassa. Oma tuorepuurolempparini on kookoksisen mustikkainen tuorepuuro, jonka tarkemman ohjeen ja ravintosisällöt löydät TÄSTÄ



Perinteiset puurot lisukkeineen

Sanotaan, ettei ole puuron voittanutta. Jos ennen vihasin puuroja niin nykyään olen oppinut rakastamaan niitä. Puuro toimii aamupalalla, mutta hätätapauksessa kaappien muuten ammottaessa tyhjyyttään myös hyvänä lounaana tai päivällisenä. Kaurapuuro veteen keitettynä on oma lempparini. Koska yksinään se jää melko köykäiseksi aamupalaksi lisään joukkoon usein raejuustoa (ennen mietin että mitä hittoa, mutta sitten kokeilin ja totesin toimivaksi, suu tottui), mustikoita ja nyt omaa kotitekoista omenasosetta tehtyäni myös sitä omenasosetta. NAM!


Jogurtit ja myslit

Lidlin 2% kreikkalainen jogurtti vähäsokerisen myslin sekä marjojen tai hedelmien kera toimii myös loistavasti aamupalalla! Lisäksi esim. pellavansiemenrouhetta kuidun ja hyvien rasvojen lähteeksi. Makuvaihtoehtoja on rajattomasti, mutta mysleistä kannattaa tottakai valita se vähiten lisättyä sokeria sisältävä tai vaihtoehtoisesti tehdä vaikka itse isompi satsi kotitekoista mysliä erilaisista raaka-aineista. 



Millainen on sun aamupala? Mitkä jutut on ja pysyy sekä maistuu aina? Kommentoi alle ja jaa omat vinkkisi, vaihtelu virkistää. 


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Tough Viking 2018 Helsinki - Upea elämys!

Heipparallaa ja ihanaa sunnuntaita! Täällä on vedetty nautinnollisen brekun merkeissä suklaa-banaani lättyjä naamariin ja startattu päivää käyntiin. Aamulla sängystä nouseminen osoittautui pieneksi haasteeksi, ei pelkästään lyhyemmiksi jääneiden yöunien vuoksi vaan siksi, että kroppa on kuin jyrän alle jäänyt. Eilen kisattiin Tough Viking Helsingissä ja myöskin allekirjoittanut pääsi ja uskaltautui vihdoin ottamaan osaa kyseiseen tapahtumaan ja siinä siis syy, miksi tänään kroppaa peittävät pienet jos suuremmatkin mustelmat, jalkapohjat ovat kipeät ja polvet kevyesti nestettä keränneet ja kankeat. Hauskaa kuitenkin oli ja vaikka kroppa nyt tuntuukin joltain kidutusmasiinan läpikäyneeltä niin eilistä kokemusta en pois vaihtaisi!


Mikä ihmeen Tough Viking?


Kyseessä on siis estejuoksukilpailu, jossa kisaajat juoksevat noin 10km mittaisen matkan ja suorittavat matkan varrella liudan erilaisia esteitä, joita tänä vuonna oli yhteensä 27 erilaista. Kisan tarkoituksena on haastaa kilpailijaa niin henkisesti kuin fyysisesti. 10km juoksu ei ehkä kuulosta ylitsepääsemättömältä, mutta kun matkalle oli aseteltu jos jonkinlaista puristusvoimaa, vetovoimaa, kiipeilytaitoja, ketteryyttä ja notkeuttakin haastavia esteitä niin 10km juoksukaan ei enää tunnu välttämättä samalta kuin jos vain keskittyisi juoksemaan. 

Matkan varrella esteitä oli tosiaan erilaisia ja näin ensikertalaisen innostuneen urheilijan näkäkulmasta sopivan haastavia ja todellakin fyysisesti kuormittavia. Crossfit taustasta osoittautui olevan hyötyä monessakin kohdin, koska esineiden raahailut, nostelut ja kiipeämiset ovat kyllä tulleet treeneissä tutuiksi. Myös se, että aina ei tunnu niin mukavalta on tuttua. 10km juoksumatkan varrella piti ryömiä piikkilankojen sekä panssarivaunujen alitse, kiivetä köyttä n.5m korkeuteen, kiipeillä apinapuissa, kiivetä köysirataa ylös ja alas, kiivetä vuorelle, roikkua ja edetä roikkuvia naruja pitkin eteenpäin, kahlata ja uida töölönlahdessa, kiivetä korkealle rampille ja liukua alas töölönlahteen, sukeltaa, juosta täysillä n. 5m korkealle rampille ja kivuta vielä ylemmäksi ilman ylimääräisiä jalkatukia, puskea itseään tasolta toiselle, ylittää seiniä, kantaa tukkeja, nostaa 50kg painavaa atlaskiveä, vetää kettingillä painavaa painoa perässä ja mitähän vielä. Ajoittain piti yrittää olla aikamoinen ninja ja moni este olikin tuttu tv:stä katsottavasta Ninja Warriors ohjelmasta. Ja tosiaan, samalla näiden esteiden välissä piti vielä kyetä juoksemaan ja oikeastaan koko kisa märkänä, koska ensimmäinen vesieste tuli jo about 500m matkan jälkeen. Vaatteet märkänä ja kengät liukkaina painettiin menemään Kaisaniemen, töölönlahden ja hakaniemen ympäristössä, mutta vitsi miten siistiä!



Kisakuvat Hanna Bergman

Kisa oli ihan mieletön kokemus ja haastoi kyllä fyysesti. Henkisesti ainoaa kamppailua kävin sen osalta, että pistääkö mahaan niin paljon että höllätäkö tahtia vai puskeako vain eteenpäin. Pääosin puskettiin menemään eteenpäin ja muutamia lyhyitä kävelybreikkejä otettiin mielestäni fiksusti matkan varrella mm. pahimpien ylämäkien aikana. Suotta sitä hapottamaan jalkoja ylämäessä, kun silloin voi hieman himmata ja palautella. Matka eteni tasaista tahtia ja treenikaverini Roosan kanssa osoittauduttiin tasavertaiseksi parivaljakoksi. Tsempattiin toisiamme ja osa esteistä suoritettiin yhteistyössä toisiamme auttaen, mikä oli kisan luonteeseen kuuluen sallittua. Paria roikkumista ja ilmassa siirtymistä vaativaa estettä jouduin harmikseni kokeilun jälkeen skippaamaan vanhan olkapäävamman vuoksi, koska en halunnut kättäni turhan vuoksi rikkoa. Näillä pisteillä sitten suoritettiin vaadittuja sakkojuoksuja ym. Kuitenkaan se ei menoa haitannut, koska kaikki muut esteet kykenin suorittamaan. 

Juoksua ei ole tullut harjoitettua koskaan oikein kunnolla ja kesän aikana tuli tehtyä ehkä 2 kunnon lenkkiä, minkä vuoksi kisaan lähteminen hieman jännitti. Tämän kisasuorituksen jälkeen voin kuitenkin todeta, että jos muuten liikkuu ja tekee asioita järkevästi niin näköjään sitä voi juoksukunnon treenaamattomuudesta huolimatta jaksaa juosta. Toki tuollainen tapahtuma ja muiden tsempit tsemppasi ja antoi energiaa. 

Omaksi lemppariesteeksi muodostui ehdottomasti Super Slide, jossa siis ensin kiivettiin 4-5m korkeuteen ja sitten liu'uttiin mäkeä pitkin kylmään töölönlahteen. :D Inhokkia en osaa nimetä, mutta eniten haasteita tuottivat ilmassa edeten roikkumisesteet olkapään vuoksi. Ensi vuonna kuitenkin vahvempana näiden kohdalla. Seinäkiipeilyt ilman jalkasijoja osoittautuivat myös aikamoisiksi pirulaisiksi, vaikka niistä selvittiinkin kunnialla. Kyllä oli muscle up liikkeen handlaamisesta hyötyä kyseisilläesteillä, niin jaksoi puskea tämän reilu 70kg ruhonkin ylös seinien päälle. 


Kisakuvat Hanna Bergman

Maaliin tulimme Roosan kanssa lähes rinta rinnan. Lopputuloksena huomasimme ällistykseksemme päivän päätteeksi, että olimme ikäluokassamme 25-29 vuotiaat sijalla 5 ja 6. lähes 400 naiskisaajan joukosta. Suuremmassa mittakaavassa kaikkien naiskisaajien joukosta huomasin sijoittuneeni sijalle 29 reilun 1300 naiskisaajan joukosta. Mitä ihmettä!?

Oma loppuaikani kilpailussa oli siis 1h 25min 12sek


Tavoitteena kisaan lähtiessä ja lähtöviivalta startattaessa oli ainoastaan selvitä maaliin ja vielä ehjänä. Omat odotukset ylittyi ja olen kiitollinen, että päätin kisaan osallistua. Ensi vuonna todellakin uudestaan ja kannustan myös sua osallistumaan ja kokeilemaan! 




Mä nautin itseni haastamisesta ja elämysten saamisesta. Parhaat muistot, mitä omalta elämäni varrelta olen onnistunut keräämään, on nimenomaan tulleet erilaisista hetkistä, suorituksista ja tapahtumista. Tällaiset asiat tuo mun elämään niin paljon enemmän sisältöä ja antaa myös tarinoita kerrottavaksi. Siksi nautin siitä, että saan tehdä ja urheilla. Haastaa itseäni, joskus epäonnistua ja sitten taas onnistua. Tämä kisa meni aivan yli odotusten, niin tavoitteiden kuin omien odotusteni osalta kyseistä tapahtumaa kohtaan. 

Näillä fiiliksillä ja kroppaa parannellen ja palautellen kohti uutta viikkoa!

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Tavat ohjaavat elämäämme

Oletko koskaan kiinnittänyt tarkemmin huomiota siihen, mitä teet päivittäin tai miksi teet asioita niin kuin teet? Oletko huomannut omaavasi huonoja tapoja, joista on haastavaa päästä eroon tai vaihtoehtoisesti yrittänyt kovasti saada elämääsi paremmille raiteille osa-alue kerrallaan, mutta huomaat jatkuvasti herkästi lipsuvasi takaisin vanhoihin toimintamalleihisi?

Olen viimeisten parin viikon aikana kuunnellut Charles Duhiggin kirjoittamaa The Power of Habit kirjaa, joka osoittautui varsin mielenkiintoiseksi kirjaksi mm. siitä, miten päivittäiset tapamme vaikuttavat elämäämme. Monessa viimeaikoina lukemassani tai kuuntelemassani kirjassa on vilahdellut kappaleita tavoista ja niiden merkityksestä arjessamme, mutta tämä kirja avasi aihetta laajemmin ja antoi yhä enemmän ymmärrystä myös siihen, miksi tietyt asiat toistuvat myös omassa elämässäni ja miksi ihmiset kohtaavat haasteita esimerkiksi elämäntapamuutosta toteuttaessaan. Toki on olemassa monia muitakin asioita, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen, mutta tästä tapa-asiasta enemmän luettuani ja kuunneltuani olen vakuuttunut siitä, että tavoillamme on oikeasti suurempi vaikutus elämämme kulkuun kuin ehkä osaisimme ensin ajatellakaan.



Tapojen kehittyessä itse toimintaan ei enää kiinnitetä huomiota


Tiedät varmasti omakohtaisesta kokemuksestasi, että tietyt asiat muodostuvat tavoiksi, kun niitä toistaa riittävän kauan. Kuitenkin todellisuus on hieman mutkikkaampi. Asioista tulee tapoja, jos niistä seuraa jotain hyvää, tai jos koet hyötyväsi niistä jollain tapaa. Asiat muovautuvat toiminnasta tavaksi ja pikkuhiljaa näistä asioista voi muovaantua arkisia rutiineja. Tapojen syventyessä osaksi toimintaa, itse toimintaan ei enää kiinnitetäkään huomiota (miksi jotain tehdään) vaan siitä muodostuu ikäänkuin automaatio. Joissain tilanteissa tästä on etua, mutta joidenkin huonompien tapojen kohdalla tämä "tiedostomattomuus" tekee nimenomaan tavasta eroon pääsemisen haastavaksi. Kuitenkin tavoissa on se hyvä puoli, että niiden muodostuessa tutuiksi tiedostamattomiksi rutiineiksi voimme suunnata energiaa ja huomiota muihin asioihin. 

Tavat voivat siis olla joko kirous tai merkittävä etu, riippuen siitä millaisia tapoja omaan elämäänsä ja toimintaansa on onnistunut omaksumaan. Omia tapojaan on suotavaa tarkastella aika-ajoin, sillä saatat omilla toiminnoillasi ja totutuilla tavoillasi hukata itsessäsi piilevän potentiaalin tai korostamalla hyviä tapojasi ja tuomalla parempia tapoja osaksi arkeasi, voit päästä sinne, mihin todella haluat. Omia tapojaan tarkastellessa kysy itseltäsi miksi teet jonkin asian niin kuin teet. Tapoja pilkkoessa voit oppia ymmärtämään toimintamallejasi paremmin.



Tiesitkö, että tapoja voidaan muuttaa, korvata tai ne voidaan jättää huomioimatta?


Tavat jättävät aivoihimme vahvan jäljen, joiden muuttaminen on haastavaa. Tämän olen huomannut myös työssäni neurologisten kuntoutujien kanssa, joilla on taustalla esimerkiksi vakavia aivoinfarkteja tai aivoverenvuoto. Tietyt asiat ovat ja pysyvät ja tiettyjä asioita toistetaan sekä jatketaan rutiininomaisesti, vaikka lähimuisti olisi aivan sökönä. Aivot ovat mielenkiintoinen osa kehostamme ja oikeastaan kaiken toimintamme ohjauskeskus. Uusia kuvioita luomalla on mahdollisuus muuttaa ja muokata tapoja, mutta niihin pitää ensin todella keskittyä ja suunnata huomiota. Tarkastella mikä loppujen lopuksi saa tietyn toiminnon alkamaan ja mitä siitä seuraa.

Kaikkien tapojemme takaa löytyy aina jokin syy. Usein tapojen takaa voidaan erottaa ärsyke, joka saa toteutuksen tai rutiinin aikaan sekä palkinto, joka seuraa tätä kaikkea. Tavoista taas muodostuu tapakierteitä, jos asiaa kohtaan muodostuu tietynlainen himo. Jos omia tapojaan haluaa muokata ja muuttaa, on tärkeää löytää syy siihen, mikä ajaa tiettyyn käyttäytymiseen. Uusia tapoja rakentaessa taas täytyy ymmärtää se, että pelkät ärsyke ja palkinto eivät yksistään riitä tapojen rakentumiseen tai siihen, että tavoista muodostuisi rutiininomainen osa toimintaa. Paitsi tietenkin silloin, jos aivot alkavat odottamaan tuota kyseistä palkintoa.



Tavat voivat olla joko kirous tai etu


Tapojen huono puoli on se, että se saa himoitsemaan sellaista mikä ei välttämättä ole itselle hyväksi. Mutta hyvänä puolena toisaalta on se, että se saa myös tekemään asioita, jotka tuovat elämään hyvää. Tapojaan on tosiaan myös mahdollisuus muokata, jos ja kun niihin vain on valmis suuntaamaan riittävästi huomiota. Jos esimerkiksi huomaa herkästi napostelevansa kyllästyessään, kannattaa napostelun sijaan kokeilla muuttaa toimintaa/rutiinia ja vaikka suunnata huomio kirjaan, nousta ylös ja kävellä hetki, avata jokin uutinen puhelimesta tai koneelta ym. Tässä totutussa ja hyvin yleisessä napostelutavassa yleensä drikkerinä ja ärsykkeenä toimii kyllästyminen, kaipaat itsellesi jotain tekemistä, jonka seurauksena napostelet, josta palkintona on ikäänkuin se, että saat itsellesi jotain tekemistä. Korvaamalla totutun napostelun jollain muulla toiminnalla/rutiinilla esim. lukemisella tai ylös nousemisella ja kävelyllä pääset kuitenkin samaan lopputulokseen, eli saat itsellesi jotain tekemistä, jolloin lopputulos on sama kuin napostelutavassa, mutta se ei enää tuokaan lisäkiloja vyötäröllesi.

Omia tapojaan voi muuttaa myös tahdonvoimaa harjoittamalla. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että jotain asiaa joutuu toistamaan ja tekemään siitäkin huolimatta, että se tuntuu pakolta ja jopa vastenmieliseltä. Kuitenkin tätä tahdonvoimaa harjoittamalla kykenet muuttamaan ajatteluasi. Harjoitat siis aivojasi, jolloin omien tavoitteiden saavuttaminen on helpompaa. Tahdonvoimaa harjoittamalla opit hallitsemaan tekemisiäsi ja puskemaan itseäsi eteenpäin haastavissakin tilanteissa.

Tiivistetysti: 


Jotta voit tulla tietoiseksi omista tavoistasi, pitää niihin ensin kiinnittää huomiota. Samalla voit tarkastella käytöstäsi ja pohtia, mikä ajaa sinut tekemään asiat tietyllä tavalla. Mikä ärsyke saa sinut tekemään jotakin jollain tietyllä tavalla ja mitä siitä seuraa eli "which craiving is draiving behaving". Kun omat tavat saa takaisin tietoiselle tasolle, on niitä mahdollista pyrkiä tietoisesti muuttamaan.


maanantai 3. syyskuuta 2018

Mitä kehitykseen oikein vaaditaan?

Meille annetaan yksi elämä, jolla saamme tehdä mitä parhaaksemme näemme ja omaksemme koemme. Jokaisen elämä kulkee lopulta omaa polkuaan ja siihen suuntaan, mitä valintoja elämämme eri hetkinä teemme. Kun yksi panostaa perheeseen, toinen panostaa uraansa, kolmas harrastukseena, neljäs itseensä ja viides saattaa tyytyä siihen, mitä elämä eteen heittää. Jotkut tavoittelevat elämänsä aikana suuria ja menestyvät. Toiset yrittävät, mutta epäonnistuvat. Jotkut taas nauttivat elämästä sellaisenaan ilman sen suurempia tavoitteita tai mielihaluja kehittyä. Kuitenkin tietynlaista kehittymistä ja kasvua tapahtuu meissä jokaisessa elämämme varrella. Toisilla se on tavoiteltua kehitystä ja toisilla taas elämän muovaamaa oppimista. 


Jotkut nauttivat itsensä haastamisesta ja kehittämisestä elämän eri osa-alueilla. Itse huomaan olevani sellainen, että etsin joskus turhankin innokkaasti uusia haasteita, vaikka toisaalta nautin myös tutusta ja turvallisesta sillä omalla mukavuusalueellani. Pitkässä juoksussa janoan kuitenkin uuden oppimista ja itseni haastamista niin, että saatan aloittaa pieniä tai suurempiakin projekteja kehittyäkseni esimerkiksi ammatissani tai siinä, millainen olen ihmisenä omien tapojeni ja arvojeni kanssa. Pienet itselle asetetut haasteet ja tavoitteet ovat siksi itselleni niin tärkeitä, koska ne mahdollistavat uuden oppimisen ja tätä kautta usein myös kehittymisen. Koen itse todella palkitsevaksi sen, kun huomaan pystyväni johonkin mihin en ennen uskonut pystyväni, joskus ihan pienissäkin asioissa.

Urheilussa ja treenissä kehitys palkitsee suorituskyvyn kasvuna. Pystyn kenties nostamaan isompia painoja ja tunnen voimatasojeni kasvavan, opin uusia liikkeitä sitkeän harjoittelun tuloksena ja kehoni jaksaa työskennellä pidempään ja tehokkaammin kunnon kasvaessa. Suorityskyvyn kasvu palkitsee myös arjessa: olen tehokkaampi ja energisempi, koska minulla on hyvä olla kehossani. Se jaksaa ja auttaa mua tekemään asioita joista nautin.

Ammatissani fysioterapeuttina olen jatkuvalla oppimisen polulla. Olen siinä mielessä valinnut itselleni ja persoonalleni sopivan ammatin, että tässä ei tavallaan ole koskaan valmis tai tiedä kaikkea. Ei riitä, että omaa ajantasaisimman tietotaidon ja osaa soveltaa sitä käytännössä, vaan myös tietynlaista ihmistuntemusta ja muiden kanssa toimeen tulemista edellytetään. Aina on varaa oppia uutta ja sisäistää uusia asioita, jotta voin toimina hyvänä ammattilaisena ja tukena asiakkailleni.


Joskus kehitystä tapahtuu huomaamatta ilman asioihin sen kummemmin panostamista. Toisinaan kehittyminen vaatii taas kurinalaista työskentelyä tavoitteiden suuntaan ja pitkäjänteisyyttä, sillä aina asiat eivät tapahdu sormia napsauttamalla. Se, mitä olen itse huomannut ja oppinut kehitykseen vaadittavan kiteytyy seuraaviin asiohin:

Kehitykseen vaaditaan...


Halua ja tahtoa. Jos oikeasti haluaa kehittyä ja oppia, pitää siihen löytyä halua ja tahtoa itsestä. Jos haluaa saavuttaa unelmakroppansa, nostaa maasta 2x oman kehonpainonsa, edetä toimitusjohtajaksi tai muuten vain tulla vaikka paremmaksi ihmiseksi, vaaditaan siihen myös haluja, koska asiat edellyttävät usein myös uhrauksia. Harvemmin uhraamme mitään, jos emme usko saavamme takaisin jotakin.

Päättäväisyyttä. Itseensä pitää uskoa. Vaikka vastaan tulisi esteitä pitää vain jatkaa päättäväisenä eteenpäin. Tässä on tärkeää, että on oikeasti sinut valintojensa kanssa, jotta ei luovuta heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa.

Yrittämistä, erehtymistä, oppimista. Learning by doing. Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen edellyttää sitä, että haastaa itseään ja uskaltaa toimia. Ilman asioiden tekemistä ja toteuttamista muutosta harvemmin tapahtuu ainakaan siihen suuntaan, mihin itse toivoisi. Joskus oppiminen tapahtuu kantapään kautta, mutta jos jokin asia ei mene juuri niin kuin oli suunnitellut, niin seuraavalla kerralla asian äärellä on varmasti viisaampi. Harvemmin onneksi toistamme samoja virheitä uudelleen ja uudelleen, koska otamme niistä useimmiten opiksemme. Monesti sanotaan, että epäonnistuminen opettaa enemmän kuin onnistuminen. 

Epämukavuusalueelle menemistä. Omalle epämukavuusalueelle poistuminen on usein jännittävää ja pelottavaa, mutta jos ei kohtaa pelkojaan ja uskalla toimia myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella, on kehitystä vaikea saada aikaan. Jos teet asioita aina niin kuin olet tottunut, etkä uskalla kokeilla tai etsiä uusia tapoja, on vaikea kehittyä tai saada todella tietää omaa potentiaaliaan. Urheilun parissa epämukavuusalueelle meneminen voi tarkoittaa yhä kovemman treenin tekemistä tai sellaisten liikkeiden tekemistä, joista ei oikein tykkää, mutta jotka voivat olla edellytys kehityksen jatkumiselle. 

Säännöllistä tekemistä tavoitteiden suuntaan. Kehityksen ja oppimisen valossa asioita harvemmin vain tapahtuu. Yleensä kehittyminen, oppiminen ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttääkin säännöllistä toimintaa  tavoitteiden suuntaan. Jos haluat olla fyysisesti paremmassa kunnossa, edellyttää se säännöllistä treeniä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos omalla urallaan haluaa kehittyä, pitää uskaltaa tehdä oikeita valintoja ja hoitaa työnsä hyvin päivittäin ja hankkia lisää kokemusta ja oppia. 

Sisua. Monesti puhutaan suomalaisesta sisusta. Se, liittyykö se pelkkään suomalaisuuteen on sitten asia sikseen, mutta sisu on asia, mitä vaaditaan kehittymiseen. Sisu pitää mielestäni sisällä edellä mainitut asiat. Sisu on päättäväisyyttä, yrittämistä erehtymisistä huolimatta, itsensä haastamista ja sitä, ettei luovuteta heti tiukemman paikan tullessa. 

Kehittyminen ja oppiminen vaatii myös aikaa ja usein asiantuntevia ihmisiä sekä hyvän ja tsemppaavan lähipiirin. Olen sitä mieltä, että me kaikki pärjäämme tiettyyn pisteeseen asti myös yksin, mutta kannustavat ihmiset ympärillä saavat monesti yrittämään vielä enemmän ja tukevat niin haastavina, kuin hyvinä hetkinä. 

Vielä yksi tärkeä asia...


Vaikka kehittyminen ja oppiminen on ihanaa, niin yksi tärkeä asia vielä tähän loppuun. Elämän voi käyttää itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen, mutta jos aina etsii kehityskohteita itsestään ja ympäriltään on myös helppo sokaistua sille, miten hyvin asiat omassa elämässä oikeasti jo ovat.

Omista saavutuksistaan pitää osata olla ylpeä ja taakseen saa todellakin katsoa, jotta muistaa mistä on lähtenyt ja minne asti on jo päässyt. <3