lauantai 23. maaliskuuta 2019

Ajatuksien vaikutus elämänlaatuun - Lue tämä ja pohdi samalla omaa ajatusmaailmaasi



Tuhansia ajatuksia päivässä. Sävyttääkö omaa ajatusmaailmaasi positiiviset vai negatiiviset ajatukset ja asiat? 


Pyörittelemme päivittäin mielessämme monia ajatuksia. Osa on häilähtäviä ja nopeasti ohimeneviä joihin emme sinällään edes kiinnitä huomiota, kun taas jotkin valtaavat suuremman osan huomiostamme. Jos päivässä mielessämme vilahtelee tuhansia ajatuksia niin jo viikossa on kasassa aikamoinen määrä. Saati sitten vuodessa ja useammassa. Mieti, miten suuri vaikutus ajatuksillasi on elämäsi kannalta. Jos tuhlaat suurimman osan kapasiteetistasi ja elämästäsi kaikkeen negatiivisuuteen tarttumalla, mitä se saakaan aikaan itsessäsi verrattuna siihen, että yrittäisit kääntää ajatuksia positiivisempaan suuntaan.

Varmasti jokainen kokee joskus hetkiä, jolloin ei jaksa ja kykene ajattelemaan positiivisesti. Negatiivisten ajatusten vallatessa mielemme tai pienikin negatiivinen ajatus heijastuu useimmiten  negatiivisena käytöksenä ja tunteina. Pelko, suru, ärtymys, ahdistus, viha, kiukuttelu... Tunteet ja käytöksemme heijastelevat usein ajatuksiamme. On esimerkiksi vaikea kokea iloa ja olla energinen, jos huomio kiinnittyy negatiivisiin seikkoihin. Kun taas ajatukset ovat positiivisia niin usein tämäkin heijastuu tunteissa ja käytöksessä: iloa, onnea, kiitollisuutta, valoa, energiaa, hyvää mieltä. Positiivisten ajatusten alla on todellakin helpompi kokea positiivisia tunteita. Sanotaan myös, että positiiviset ajatukset vahvistavat positiivista ajattelua ja toisinpäin. 

Kumpaa kehää sinä haluat kasvattaa?


Kaikki tunteet kuuluvat elämään eikä omia tunteitaan missään nimessä kannata alkaa peittelemään. Myös negatiivisille ajatuksille ja niiden myötä syntyville tunteille pitää uskaltaa antaa tilaa eikä tukahduttaa niitä väkisin. Kuitenkin juttu on siinä, että millainen verkosto ajatuksistasi kokonaisuudessaan muodostuu. Tartutko pieniinkin ongelmakohtiin, näetkö ympärilläsi vain huonoja asioita ja annat ajatuksillesi liikaa valtaa värittää ja lujittaa negatiivista ajattelua. Vai pystytkö löytämään ympäriltäsi hyvää ja näkemään asioita paremmassa valossa, jolloin et omilla ajatuksillasi lietso mieltäsi kallistumaan negatiivisuuteen vaan pystyt löytämään ympäriltäsi ja ajatuksistasi myös positiivisia asioita, joka taas tukee positiivista tunnemaailmaa ja positiivista elämänlaatua.


Miksi jotkut vaikuttavat aina olevan hyvällä tuulella ja energisiä, kun toiset kamppailevat negatiivisuuden parissa? Ajatuksemme vaikuttavat siihen, millaisena koemme elämämme. Varmasti jokaisella on joskus huonoja päiviä, mutta on myös pitkälti itsestä kiinni, millaisille ajatuksille antaa vallan ja mihin suuntaan ajatuksiaan haluaa ohjata. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet stressaantunut. Stressin vallitessa ajatukset sinkoilevat, saatat kokea itsesi riittämättömäksi ja ahdistuneeksi. Haluaisit saada asiat hallintaasi, mutta joskus se on haastavaa. Jäämme myös herkemmin kiinni negatiivisiin ajatuksiin, varsinkin jos emme ole koskaan kunnolla oppineet tarkastelemaan ja "hallitsemaan" ajatuksiamme. Positiivisuus on mielentila. Voit kokea häilähtäviä virkeyden, onnen ja hyvänolon hetkiä tai sitten halutessasi ohjata ajatuksiasi enemmän positiiviseen suuntaan jolloin luuppi vahvistuu ja positiiviset ajatukset herättävät positiivisia tunteita ja positiiviset tunteet kuten onni, kiitollisuus, hyvä fiilis ja energia taas vahvistavat ja synnyttävät positiivista ajattelua. Ainakin itse olen vahvasti kokenut asiat näin ja vaikka elämä ei aina olekaan yhtä ruusuilla tanssimista ja realiteetit elämässä on myös tärkeää muistaa, negatiivisetkin ajatukset kuuluvat elämään ja sitä rataa, niin omilla ajatuksilla on todellakin merkittävä vaikutus siihen, millaisena elämänsä kokee. Esimerkiksi mitä enemmän muistan ja osaan olla kiitollinen joskus todella pienistäkin asioista, niin sitä helpompi on kokea onnellisuutta ja vahvistaa mielessä pyöriviä hyviä ajatuksia.

Siksi mä itse yritän suunnata ajatuksiani enemmän positiivisiin asioihin elämässäni ja arjessani, olla joskus kiitollinen niistä pienistäkin asioista, koska ne saa oikeasti aikaan hyvää fiilistä ja ympärille hyvää energiaa. Mun pikkuveli sanoi mulle kerran ohimennen, että nuorempana ja aiemmin olen ollut kärttyinen. En ole koskaan asiaa aiemmin sen kummemmin miettinyt, mutta kyllä mulla tosiaan on ollut elämässä aikoja, kun muistan syyllistyneeni todella pessimistiseen ajatteluun ja aina oli parempi varautua pahempaan ettei tarvitse pettyä. Koen, että oma ajatteluni on muuttunut positiivisempaan suuntaan. Edelleen koen heikkoja hetkiä, jolloin olen äreä, ahdistunut, vihainen ja mitä kaikkea sitä keksiikään, mutta enää en samalla tavalla takerru negatiivisiin ajatuksiin ja sen lietsomiin tunteisiin. Osaan päästää paremmin irti asioista ja mennä eteenpäin käsitellyn tunteen jälkeen. Tiedättekö esimerkiksi oma joskus vahvanakin pinnalla ollut mustasukkaisuus (tarpeeton sellainen), yllättävät itkukohtaukset, pitkävihaisuus ym ovat väistyneet, kun ei ole antanut itsensä jäädä negatiivisten ajatusten valtaan. 

Elämässä on paljon asioita, joihin ei voi itse vaikutta, mutta ajatukset ovat yksi osa, joita voit tietyllä tapaa oppia hallitsemaan.



Ja vielä yksi juttu...


Vaikka ulkopuolelle näyttäisi miten tekopyhältä sellainen ylitsepursuava positiivisuus niin oikeasti, älä tuomitse toisen hyvää oloa, hyvää energiaa ja hyviä viboja, jos et itse koskaan ole edes kokeillut millainen vaikutus omalla ajattelutavalla voi todella olla omaan elämänlaatuun ja fiilikseen. Sitäpaitsi toista arvostelemalla ja tuomitsemalla et tee hallaa loppujen lopuksi kenellekään muulle kuin omilla ajatuksillasi ihan vain itsellesi. Myönnetään, mä olen ollut yksi niistä ihmisistä, joita esimerkiksi somessa joidenkin tyyppien positiiviset, hallelujaa elämä on ihanaa tyyppiset päivitykset ärsyttivät. Mutta sitten mä hiffasin, ettei ongelma ole niissä tyypeissä, jotka niitä päivityksiä jakaa vaan mussa itsessä, koska en millään kokenut pääseväni samalle aaltopituudelle heidän kanssaan. On haastavaa samaistua toisen hyviin viboihin, jos itse pyörittelee mielessään ihan päinvastaisia ajatuksia ja negatiivisia tunteita. Jos itellä on huono päivä toisen positiiviset päivitykset voi joskus tuntua tosi pahalta. Mutta muista, vika ei oikeasti ole siinä toisessa tyypissä ja hänen päivityksessään tai siinä, että toinen olisi jollain tapaa sokea elämän reaaliteeteille, vaan siinä, että joskus itsellä on niitä paskoja päiviä, kun muilla on hyviä päiviä. Kuitenkaan niiden negatiivisten ajatusten ei tarvitse antaa määrittää koko ihmisyyttäsi ja koko elämääsi. Voisit vaikka kokeilla, miltä tuntuu katsella maailmaa ja elämää joskus pinkkien lasien läpi. Jos et ole kokeillut, saatat kokea sen aluksi vaikeaksi, mutta lopulta hämmästyä, miten hyvän fiiliksen sellainen saakin aikaan.

Tämän kaiken pohjalta suunnatkaamme enemmän huomiota positiivisiin ajatuksiin, kuin negatiivisuuden lietsomiseen niin ympärillämme kuin ajatuksissamme. Uskon, että se vahvistaa ja lujittaaa itse kunkin elämänlaatua parempaan suuntaan.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Lopeta haluaminen aloita hyväksyminen


Nyt tulee mieltä tyhjentävää ajatuksenvirtaa lomaparatiisin keskeltä tähän sunnuntai-iltaan. Tässä ei ehkä ole päätä eikä häntää, tai sen kummempaa juonta, mutta nyt mä päästän ulos sen mitä ajatuksia mulla on tässä loman aikana herännyt mm. suorittamiseen, innostukseen ja haluamiseen liittyen. Ehkä saat tästä jotain irti, ehkä et. Ainakin mä saan pääni tyhjäksi ja arkeen palatessani noin viikon päästä muistan nämä ajatukset, enkä antaudu heti halujeni ja innostukseni vietäväksi.


--------------------------------

Lomalla on aina aikaa ihmettelemiseen ja olemiseen. Aikaa todelliseen sen hetkiseen tilanteeseen pysähtymiseen ja asioiden realisoimiseen. Missä mä olen, mitä mä haluan ja miksi toimin kuten toimin. Usein vasta lomalla ja pidemmillä vapailla sitä tajuaakin, miten on paahtanut tiettyjä asioita eteenpäin hakien hyväksyntää ja olalle taputuksia itseltään, mutta siinä sivussa myös muilta. Kun hyppää hetkeksi pois oravanpyörästä ja kykenee tarkastelemaan omaa toimintaansa edes hetken ulkopuolisen silmin saattaa tajuta, että joo, ehkä joskus olisi ihan hyvä hidastaa tahtia.

Mikä siinä onkin, että siinä omassa arjessa on aina niin tavattoman suuri tarve päästä eteenpäin ja tehdä asioita asian perään  Miksi koko ajan ajautuu haluamaan asioita, innostuu ja niiden myötä löytää itsensä tilanteesta, jossa haluaa aina vaan enemmän. Vai oonko mä oikeesti ainoa jolle näin käy? Oon nyt tässä hetkessä ollessani tajunnut, että mä haluan ja odotan itseltäni aivan liikoja omassa arjessani. On hirveästi asioita joista innostun ja tartun niihin lähes tulkoon siltä istumalta. Jos jokin asia juolahtaa mieleeni pitäisi se olla toteuttamassa heti.


Innostus on sinällään hyvä piirre, mutta jos annan sen ottaa itsestäni liian suuren vallan ja heittäydyn täysin innostukseni vietäväksi löydän itseni herkästi toteuttamasta kymmentä eri asiaa samaan aikaan. Joskus myös asioita, jotka eivät pidemmän päälle ajatellen edes olisi niin kannattavia tai tarpeellisia omaa jaksamistani ja elämääni ajatellen. Innostukseni meinaa toisinaan polttaa minut loppuun. Tähän mennessä olen onneksi osannut vielä kriittisen pisteen tullen stopata, mutta mietin tässä miten olisi mukava saada asia paremmin hallintaan ja taottua itselleen päähän sen, että nyt on ihan hyvä ja joskus voisi olla myös hyvä tyytyä hetkeksi siihen mitä on ja ihan vain fiilistellä. Fiilistellä sitä, että ei ole kiire tai mikään pakko tehdä asioita.

Mutta sehän haluamisen ja innostuksen keskellä yksi ongelma onkin, nimittäin se tekee hetkellisesti sokeaksi.

Innostuminen on toisinaan hyvin kuluttavaa. Ja kun samaan aikaan jokin osa itsestä syöttää ajatuksiin sitä tarvetta ja halua voi sellaiset asiat olla haastavaa vain ohittaa ja antaa olla. Ainakin itselleni on. Sitten jossain vaiheessa huomaan, että mulla ei olekaan kunnolla aikaa tehdä niitä asioita mistä eniten nautin ja saan sitä energiaa. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että suuntaan huomiotani asioihin joita haluaisin ja kun yhden asian saavutan olen haluamassa taas jotain muuta, uutta ja vielä enemmän. Alkaa vaikuttaa siltä, että ei tuo haluamisen ketju koskaan katkea ihan itsestään  ja aina vain haluamalla uusia asioita mahdollisimman äkkiä ja aloittaessani niiden toteutuksen ajan itseni turhaan liian ahtaalle ja koen silti itseni ja tekemiseni riittämättömiksi.


Olen nyt yrittänyt takoa itselleni päähän sitä faktaa, mikä arjen pyörteessä, suorittamisyhteiskunnan keskellä ja innostuksen myötä usein saattaa unohtua: on todellakin ok olla suorittamatta ja haluamatta enemmän. On todellakin ok olla tyytyväinen ja myöntää, että oikeastaan se oma arki sisältää jo ne tärkeimmät asiat elämän kannalta. Miksi siis turhaan kuluttaa itseään loppuun ja lisätä riittämättömyyden tunnetta haluamalla ja yrittämällä aina vain enemmän ja enemmän. On oikeasti todella ok tyytyä siihen mitä on. Huomaan nyt tätäkin kirjoittaessani, että tuon tyytyä sanan kirjoittaminen herättää mussa sellaisia negatiivisia viboja. Joku osa sisälläni ajattelee, että miksi tyytyä kun voi saavuttaa enemmän jos vain on valmis tekemään töitä ja näkemään vaivaa. Pudistan päätäni. Nimenomaan tuo osa minusta pitäisi saada hetkeksi hiljenemään, koska tuo osa on juuri se, mikä ei anna mun nauttia vaan on aina haluamassa enemmän. Tajuan, että tuolle osalle itsestäni mikään ei oikeasti tule riittämään. Se on kuin piru olkapäällä käskemässä suorittamaan, tekemään ja tarttumaan asioihin. Haluaa saada minusta enemmän irti, mikä sinällään on hyvä juttu, mutta kun se aina vaan saa haluamaan enemmän ja enemmän ei se enää anna lupaa tyytyä ja ottaakin minusta ylivallan sitoen suorittamiseen ja korostaen riittämättömyyttä. Silloin se ei enää olekaan hyvä ja elämässä eteenpäin vievä voima, vaan kuluttava ja voimia syövä.

Tyytyminen ei ole pelkuruutta, sanon itselleni. Tyytyminen on hyväksyntää ja lupa nauttia. Tyytyminen on sitä, ettei koko ajan tarvitse olla puskemassa itseään eteenpäin. Kun onnistuu syrjäyttämään haluamisen hyväksynnällä on huomattavasti kevyempi olla. Innostus on hyvästä, mutta ei jokaiseen ideaan tarvitse tarttua. On ok haluta asiota, mutta pitäisi muistaa myös tyytyä ja hyväksyä. Ei saisi muuttua liian sokeaksi sille, mikä jo on elämässä hyvää ja kaunista.


maanantai 11. maaliskuuta 2019

Tarvitsin lomaa arjestani


Sanotaan, että arki ja elämä ei kenties ole balanssissa, jos odottaa lomaa. Sanotaan, että elämästä ja arjesta tulisi rakentaa sellainen, ettei siitä tarvitse ottaa lomaa... Onko sitten epäonnistunut omassa arjessaan ja elämässään, jos joskus kokee, että siitä olisi kiva edes hetkeksi päästä irti? Mun mielestä olisi myös hyvä muistaa, että ihminen ei ole kone eikä sellaiseksi edes kannata pyrkiä. On inhimillisyyttä olla inhimillinen. Kaivata lomaa, hengähdystaukoa, paussia tai mitä vaan, joka jollain tavalla rikkoo sen oman ihanaltakin tuntuvan arjen.


Mä olen nyt lomalla. Tarkemmin sanottuna miehen kanssa reppureissulla Filippiineillä ja odotin tätä retkeä kuin kuuta nousevaa siitä marraskuisesta päivästä lähtien kun kalenteri näytti reilua 100 päivää lomaan. Olenko siis epäonnistunut oman arkeni ja elämäni rakentamisessa, kun musta tuntui tältä? Omasta mielestäni en ole, vaan joskus on hengähdytaukojen pitäminen on välttämättömyys yleisesti myös oman jaksamisen kannalta. 

Vaikka kuinka tekisi työtä mistä tykkää ja kokisi arkensa merkitykselliseksi, tekee joskus silti hyvää hypätä pois siitä kaikesta tutusta ja turvallisesta. Tiedät varmasti, jos olet joskus kokeillut. Mun mielestä on myös ihan sairaan mahtavaa nähdä maailmaa ja kokea asioita. Eikä tämä edes edellytä ulkomaille lähtemistä, vaan pienikin etäisyys tutuista jutuista ja rutiineista tekee hyvää ja palauttaa sekä saa ajattelemaan asioita eri perspektiiveistä, kun sellaiseen oikeasti on kunnolla mahdollisuus ja aikaa. Aivot narikassa ilman tarvetta suorittaa mitään, omasta aivokapasiteetista liikenee enemmän huomiota omaan itseen ja asioiden aidompaan kokemiseen. Tämän olen ainakin omakohtaisesti kokenut hyvin voimakkaasti tällaisena herkästi hyvin suorituskeskeisenä ihmisenä, jolle joskus omien kehon signaalien kuunteleminen hautautuu ympäröivän maailman melskeen alle. 



Se mitä olen reissatessa ja lomilla nähnyt on myös opettanut näkemään oman arjen arvokkaana ja aina sitä jollain tapaa kaipaa loman jälkeen niitä tuttuja rutiineja ja tuttua ympäristöä.


Mulle loma on sitä tärkeää irtiottoa siitä pääosin ihanasta, mutta toisinaan myös stressaavasta ja toistuvastakin arjesta. Mulle loma on sitä varten, että voin 100% tehdä asioita mistä tykkään huolehtimatta ylimääräisestä. Ei tarvitse huolehtia tietyistä arjen välttämättömyyksistä ja aikaa vapautuu enemmän nauttimiseen ja itselleen tärkeisiin asioihin.

Jokainen loma on ainakin tähän mennessä muistuttanut myös siitä, miksi se oma arki on myös ihanaa. Mun mielestä ei yhtään hullumpi vaikutus. Myönnän myös että mä tarttin tätä lomaa ihan kybällä. Aikaa rakkaan kanssa, koko hektisemmän syksyn ja alkuvuoden jälkeen mitä tulee töihin ja koulujuttuihin ja siihen vielä säännöllisen treenaamisen yhdistäminen. Itse olen polkuni valinnut ja seison päätösteni, sopimusteni ja tekemisteni takana. Mutta siksi musta ei olekaan hassumpi juttu, että kun on välillä painanut asioita purkkiin 110 lasissa, on ihan ok kaivata sitä lomaa ja irtiottoa arjesta. Hengähdystaukoa. Mielestäni on tärkeää relata, vaikka omassa arjessa ja elämässä oliskin miten niitä innostavia juttuja ja vaikka työ ei aina tuntuisikaan työltä.