torstai 30. toukokuuta 2019

Levon merkitys ja merkit alipalautumisesta


Lepo ja palautuminen on nykyisin yksi mun lempi aiheista, koska oman tekemisen ja kantapään kauttakin opittujen asioiden avulla ymmärrän aiheen merkityksen paremmin omassa elämässäni ja haluan painottaa tämän aiheen merkitystä myös muille aktiiviliikkujille sekä tavan tallaajille. Jos lepopäivien pitäminen toisinaan innostuksen keskellä tuntuu jäävän, muistuttele itsellesi siitä, että palatuminen on osa suoritusta ja kehitystä. Sitä ei voi laiminlyödä jos haluaa olla paras versio itsestään, olla energinen ja voida hyvin. Sen sijaan, jos tätä osa-aluetta aktiivisesti laiminlyö voivat seuraukset olla kovia. Toki kehoa pitää ensin kuormittaa, jotta saadaan hyviä terveysvaikutuksia, mutta pitää osata havainnoida milloin liika on liikaa ja milloin kroppa kaipaa lepoa.


Ihminen ei ole robotti, joten se ei kestä jatkuvaa kuormitusta ilman lepoa ja seurauksia. Uni, kehonhuolto, aivot narikkaan tähtäävä tekeminen ja oleminen, meditaatio, kevyt liikunta, liikkuminen/oleilu luonnossa ym ovat keinoja palautumisen harjoittamiseen. Ja kyllä, joskus palautumista ja lepäämistäkin saattaa olla tietoisesti hyvä harjoittaa, jos on sitä tyyppiä että jatkuvasti on monta rautaa tulessa ja aivot käyvät kierroksilla.

Mistä sitten tiedät, että olisi syytä levätä ja kiinnittää enemmän huomiota palautumiseen? Sanotaan näin, että fiksuinta on levätä ja muistaa palautua jo ennen minkäänlaisten oireiden ilmenemistä. Eli ottaa sitä lepoa ennen kuin keho tai mieli sen tarpeesta edes ilmoittaa. Aktiiviliikkujalle esimerkiksi treenien rytmitys ja selkeät lepopäivät kalenterissa ovat yksi keino jeesata tässä asiassa.


Jos kuitenkin olet innosta puhkuessasi huomaamattasi ajautunut alipalautuneeseen tilaan, saattaa kehossasi ilmetä esimerkiksi seuraavia oireita/merkkejä:

Suoritusteho/kyky treeneissä laskee siitä huolimatta, että olet koko ajan tähdännyt kehitykseen tai liikkunut aktiivisesti esim kunnonkohotusmielessä.

Leposykkeen kohoaminen. Jo levossa ollessa syke on tavallista korkeampi.
Sykkeen yllättävät nousut arkiaskareissa tai ns tavallisessa liikkeessä, esim portaissa kohtuuttoman korkeat sykkeet ja mahdolliseati hidas sykkeen palautuminen rasituksen loputtua.

Levoton nukkuminen. Tästä esimerkkinä heräily useita kertoja yössä, nukahtamisen vaikeus ja yleisestikin väsymys siitä huolimatta että nukkuisi. Myös unen laatu voi olla jotain ihan muuta, vaikka päällisimän puolin nukuttuja tunteja tuntuisikin kertyvän sama määrä kuin aina.

Mielialan vaihtelut. Tähän voi liittyä myös se, että pienemmät ongelmat koetaan todellista suurempina.

Vireystilan lasku. Pakottava väsymys päivisin ja tuntuu ettei energiaa riitä millään, vaikka muuten huolehtisi hyvin elämän eri osa-alueista.

Heikko vastustuskyky ja tavallista toistuvampi sairastelu. Flunssaa flunssan perään, vaikka välissä ei olisi ehtinyt kunnolla itseään vielä edes rasittamaan.

Tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen, kuten rasitusvammojen yleistyminen ja jatkuvat pikkukrempat kropassa voivat myös viestiä siitä, että keho kaipaisi nyt kunnon lepoa.


Jokainen ihmiskeho reagoi yksilöllisesti alipalautumiseen ja antaa merkkejä levon tarpeesta, jos sitä ei ajoissa osaa itse antaa. Oireet voivat olla yksittäisiä tai niitä voi ilmetä useampia yhtä aikaa. Toisinaan omaa kehoa voi olla haastavakin lukea ja eivät nämäkään merkit yksittäin välttämättä aina ole pelkästään liian rasituksen tai alipalautumisen merkkejä.  Listalta voi myös löytyä muita oireita/merkkejä. Jos kuitenkin epäilet oireiden syynä olevan levon laiminlyöminen ja sen seurauksena alipalautuminen niin kokeile panostaa kovemmin lepoon ja palautumiseen; kevennä treeniä, pidä kokonaisia lepopäiviä, pyri hallitsemaan arjen kuormitus ja stressi ja seuraa mitä oireille tapahtuu. Toki jos yhtään mietityttää, on syytä vierailla ammattilaisen vastaanotolla tutkituttamassa asiaa tarkemmin.

Mutta siis vakavasti, palautumista ja lepoa ei kannata missään nimessä laiminlyödä! Ja taas on hyvä muistuttaa, että vaikka et olisikaan urheilija niin myös sinä voit olla alipalautunut! Myös aktiiviliikkuja, tavantallaaja voi kärsiä näistä oireista.  Perhe, työ, harrastukset ja näiden yhteiskuormitus sekä kivojenkin asioiden tuottama ns hyvänlaatuinen stressi voi johtaa palautumisen puutteeseen. Reagoi siis herkästi ja mielellään jo ennen oireiden ilmenemistä. Uskalla levätä ja harjoittaa palautumista. 


lauantai 18. toukokuuta 2019

Terveyden ja hyvinvoinnin pakonomainen suorittaminen ajaa vain kauemmaksi niistä

Hyvinvoinnin markkinoinnista ja tavoittelusta on tullut nykypäivän hittijuttu. Se, että ihmiset ovat kiinnostuneita hyvinvoinnistaan ja terveydestään on todella hieno ja tärkeä asia, mutta tässä tapauksessa asialla on myös kääntöpuolensa. Moni vannoo oman hyvinvointinsa eteen ja laittaa sen kaiken muun edelle. Olen sitä mieltä, että kun itse voi hyvin, voivat myös ympärillä olevat ihmiset paremmin ja kun itseensä panostaa riittää itsestä resursseja myös muille. Mutta! Jos sitä omaa hyvinvointia ja terveyttä lähdetään pakonomaisesti suorittamaan voivat seuraukset ollakin täysin päinvastaiset kuin mitä odotti. 

Hyvinvointi ja terveys eivät ole asioita joita kenenkään kuuluisi pakonomaisesti suorittaa, koska väitän, että se ajaa loppujen lopuksi vain kauemmaksi siitä tavoitellusta terveydestä ja hyvinvoinnista. Ei ole mitään järkeä yrittää ja pyrkiä tekemään kaikkia asioita 110% oikein tai optimaalisesti, koska tässäkin asiassa saattaa polttaa itsensä loppuun, tulla hyvin ärsyyntyneeksi ja kokea asiat haastaviksi ja lopulta itsensä kaikkea muuta kuin hyvinvoivaksi. 


Täydellisyyden tavoittelu ja perfektionismi ovat tietyissä asioissa suotavia, mutta terveyden ja hyvinvoinnin kohdalla kyseinen ajattelumalli ei toimi. Moni varmasti haluaa hoitaa ja tehdä asiat kunnolla ja on tosissaan, mutta kun on kyse terveydestä ja hyvinvoinnista, niin mikä edes määrittelee täydellisyyden näiden asioiden kohdalla? Tietysti niitä voidaan arvioida ja mitata erilaisilla kokeilla ja testeillä, mutta tavallaan yksilö itse tekee myös määritelmän siitä kokeeko itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi. Ja oikeasti, se että kokee itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi ei edellytä sitä, että tekee kaiken eri osa-alueilla täydellisesti. Toki ravinto, liikunta ja uni/lepo ovat tekijöitä taustalla, jotka määrittelevät näitä kokonaisuuksia. Hyvinvointi ja terveys eivät kuitenkaan ole asioita, joita tulisi, pitäisi tai kannattaisi hampaat irvessä suorittaa. Suorittamisessa on nimittäin aina tietynlainen negatiivinen viba ja usein kun jotain asiaa oikein suorittamalla suoritetaan kasaa se myös paineita ja stressiä ympärilleen.  

On hyvä, että asioista ja omasta voinnista ollaan kiinnostuneita. On hienoa, että näen ympärilläni yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet omasta terveydestään ja voinnistaan ja haluavat eri keinoin pystyä vaikuttamaan siihen, että olisi mahdollisuus voida paremmin. Toisinaan kuitenkin näen liikaa myös sitä, että ei osata enää ajatella omilla aivoilla ja maalaisjärjellä ja pelätään että pienikin asia/muutos siinä omassa arjessa järkyttää sitä yksilön hyvinvointia ja terveyttä. Tehdään asioita liian tosissaan ja nähdään asiat mustavalkoisena ja joskus täysin toiset asiat poissulkevana. Jos haluaa voida hyvin ja tuntea olonsa hyväksi, pitää toki olla valmis tekemään tietynlaisia päätöksiä ja ymmärtää, mikä on hyväksi keholle ja mikä ei. Mutta sen ei tosiaan tarvitse tarkoittaa mustavalkoista ajattelua ja sitä, ettet saisi, voisi tai pystyisi edelleen tekemään asioita joista nautit.

Hyvinvointi ei ole hampaat irvessä elämän rajoittamista, omaan napaan täysin tuijottamista ja kivojen asioiden poissulkemista. Se on oman elämän ja arjen kannalta merkittäviin asioihin panostamista ja järkeviä valintoja, oman kehon huomioimista sekä fiksua tekemistä, sallivuutta ja rentoutta.



Selvennän hieman...


Sun ei tarvitse syödä joka päivä, joka ateriaa täysin optimaalisesti jonkin ruokavalion mukaan 

Sun ei tarvitse joka päivä liikkua ja treenata suunnitelmiesi mukaan

Sun ei tarvitse huolestua, jos silloin tällöin nukut huonommin tai heikompia yöunia

Sun ei tarvitse kokea itseäsi onnelliseksi, kiitolliseksi, energiseksi ja positiiviseksi päivittäin, eikä varsinkaan yrittää kokea näitä tunteita väkisin.

Sun ei tarvitse noudattaa jotain tiettyjä rutiineja, koska joku on sanonut että niin on oikein tai hyvä tehdä

(voit vapaasti jatkaa listaa, esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka)

Sen sijaan...


Sä voit huoletta käydä ulkona syömässä, pitää herkutteluhetkiä silloin tällöin ja jättää vihermehut juomatta jos et niistä tykkää. 

Sä voit kuntosalin sijasta mennä vaikka lenkille tai tehdä jotain, mistä tulee hyvä fiilis. 

Sä voit joskus kukkua pidempään ilman huonoa omaatuntoa liian lyhyistä yöunista ja hengata vaikka kavereiden kanssa yömyöhään jos siltä tuntuu.

Sä saat tuntea erilaisia tunteita, olla joskus huonolla tuulella ja surullinenkin

Sä saat elää just niin kuin susta itsestä tuntuu hyvältä ja sopivalta

Sulla on oikeus ja mahdollisuus nauttia, samalla kun teet parempia valintoja itseäsi ja kehoasi ajatellen.


Hyvinvointi ja terveys ovat isoja ja laajoja käsitteitä, joiden alle kuuluu monia toisiinsa linkittyviä ja toisiinsa vaikuttavia asioita ja toimintatapoja sekä -malleja. Yksi asia johtaa niin sanotusti toiseen ja muodostaa isomman kokonaisuuden. Kiinnostus omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan on hyvä asia, mutta on hyvä ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse optimoida voidakseen olla hyvinvoiva ja terve. Älä siis suorita hyvinvointiasi, vaan elä ja tee asioita siten, että samalla kun teet parempia (huom, ei täydellisiä) valintoja itsellesi ja kehollesi, sulla on myös mahdollisuus nauttia!

maanantai 6. toukokuuta 2019

Älä anna painon määrittää sinua tai elämääsi


Miksi hitossa se paino merkkaa niin paljon niin monelle? "haluan laihtua 5 kiloa", "sitten kun painan 60 kiloa olen tyytyväinen itseeni". Miksi annamme niin herkästi puntarin määrittää minuuttamme, itsetuntoamme ja arvostusta itseämme kohtaan? Terveydellisistä näkökulmista katsoen ylipainoa ja toisaalta myös alipainoa on syytä välttää, mutta toiset tekevät siitä painosta niin suuren asian itselle, että enää ei nähdä mikä on tervettä ja mikä on järkevää.

Painosta on helppoa tehdä mörkö itselle. Olen itsekin ollut koukussa vaakaan ja sen lukemiin. Joskus ihan todella tavoittelin jotain tiettyä lukemaa sillä ajatuksella, että sitten olisin hyvä, riittävä ja hyväksyttävä.  Että olisin onnellinen, kun saisin vielä pari omasta mielestäni "ylimääräistä" kiloa pois. Ja olen siis aina ollut normaalipainoinen. Miksi kenenkään tarvitsisi kokea, että pitää olla jonkin painoinen ollakseen hyväksyttävä itsensä tai muiden silmissä? Tai voidakseen olla onnellinen? 


Nykypäivänä jylläävät dieettikulttuurit, erilaiset laihduttamiseen  ja kiinteytymiseen keskittyvät valmennukset ja ihmisten oma jatkuva usko tarpeestaan laihduttaa syö aina pohjaa myös siltä terveeltä ruoka- ja liikuntasuhteelta.  Tehdään asioita kun on pakko, rajoitetaan reilulla kädellä kaikkea, eikä opetella tekemään asioita kauaskantoisemmin silmin sillä terveemmällä tavalla. Jatkuva ulkonäön, mittojen ja painon korostaminen saa varmasti ihmiset liikaa ajattelemaan sitä, että ei voisi olla riittävä ja tyytyväinen itseensä sellaisenaan vaan vasta jonkin tietyn kokoisena. Toisaalta musta on hienoa, että ihmiset haluavat panostaa itseensä ja esim näille valmennuksille on oma paikkansa, mutta samalla harmittaa, että sitä markkinointia toteutetaan ja muutoksia lähdetään hakemaan paino edellä, jolloin nimenomaan ne sentit, kilot ja rasvaprosentit ratkaisevat melkein yksinään sen, onko henkilö onnistunut tavoitteessaan vai ei. Unohdetaan se kaikki muu ympärillä ja tuijotetaan vain sitä painoa ja niitä senttejä. Jos paino ei ole tippunut x ajassa y määrää, ollaan omasta mielestä epäonnistuneita, vaikka eihän se näin mene eikä oikeasti voi olettaa että voit vain valita paljon pudotat ja sitten pudotat.

Haluan tähän väliin sanoa, että painon pudottaminen nimenomaan terveydellisistä näkökulmista katsoen on perusteltua ja suotavaakin, jos kiloja on vuosien aikana päässyt kertymään oikeasti niin, että se on jo terveyttä haittaavaa. Silloinkin kuitenkin kääntäisin ajatukset laihduttamisesta mieluummin elämäntapojen muuttamiseen, jolloin paremmilla valinnoilla saadaan kokonaisvaltaisesti hyvää aikaan eikä ainoastaan muutosta painoon. Sinänsä en pidä laihduttamista tai painonpudottamista siis minään kirosanana, mutta kun toteutustapoja, lähtökohtia ja ajatusmalleja tähänkin asiaan on niin useita kuin on ihmisiä. Jos samassa lauseessa yhdistyy normaalipaino ja laihdutus tai painonpudotus, niin mielestäni ollaan pielessä. Ja kyllä samalla huolestuttaa se, kun somessa näkee markkinoitavan erilaisia kiinteytymiseen ja rasvanpolttoon sekä kesäkuntoon keskittyviä nettivalmennuksia ja kommenttiosiossa tosiaan tägäilevät jo valmiiksi normaalipainoisen kriteerit täyttäviä nuoria ja vanhempiakin naisia sekä miehiä...


Toiset ihmiset laihduttaa ja dieettaa ison osan elämästään ja menettää siinä samalla arvokasta aikaa elää ja nauttia elämästään. Monet ihmiset jojoilevat painonsa kanssa juuri sen takia, että harvemmin ne pudotetut kilot sitä onnea tuovat, vaikka niin on itselle uskoteltu. Väitän, että keho ja paino seuraa mieltä. Hyvä olo lähtee aina loppujen lopuksi sisältä, ei siitä miltä ulkoisesti näyttää.

Ja vielä lopuksi...

Et voi verrata nykyistä painoasi siihen, mitä se oli vaikka ollessasi alle parikymppinen tai kolmekymppinen. On myös turhaa verrata omaa painoa muihin, koska olemme yksilöitä, eikä paino kerro kehonkoostumuksesta. Naisilla kuukautiskierto voi vaikuttaa kehon nesteisiin ja myös painoon kierron eri vaiheissa. Samalla liikunnallisesti aktiivisen ja painoja nostelevan on turha nojata liikaa painoindeksiin, koska lihas painaa enemmän kuin rasva. Myöskään ylipainoisen ei kannata tuijottaa pelkkää vakaa, vaan tehdä päätöksiä terveys edellä, jolloin useimmiten se keho seuraa perässä.

Jos paino ja vaaka ahdistaa niin paras asia itselle voi olla lopettaa se vaa'alla hyppely ja painon jatkuva seuraaminen. Kukaan ei pakota astumaan vaa'alle, eikä vaaka tai sen lukema määrittele sinua ihmisenä! Tarkastele painon sijaan ennemmin vointiasi: hyvää oloa, jaksamista, energiatasoja yms. Toisin kuin pelkkä painonpudotus ja laihduttaminen, kokonaisvaltaisempi näkemys omasta olosta ja voinnista auttaa ja tukee oikeanlaisten päätösten tekemisessä, jolla on myös kauaskantoisempia seurauksia terveyttä ja hyvinvointia ajatellen.