sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Ikuinen suorittaja?

Olen onnistunut ajamaan itseni melko ahtaaseen paikaan. On hetkiä, jolloin sanon itselleni, että saan hommat hoidettua ja pidettyä narut käsissäni. Huonompina hetkinä musta taas tuntuu, että kaikki romahtaa enkä millään ehdi hoitamaan kaikkia asioita, joita haluaisin tai pitäisi hoitaa. Monesti päivän aikana huomaan pysähtyväni, hengittäväni syvään ja yritän hallita ajatuksiani ettei ne lipsuisi sinne negatiivisuuden ja paniikin puolelle. Pysähdyn ja sanon itselleni, ei hätää. Muutaman kerran on nyt käynyt niin, että mun tehtävälistalle on töissä tai vapaalla ilmestynyt yksi pieni lisäjuttu hoidettavaksi ja yhtäkkiä musta tuntuu että koko pakka leviää ja hommat kaatuu päälle. Oli kyse sitten uudelle asiakkaalle soittamisesta tai pyykkien pesemisestä. Huomaan ärsyyntyväni helposti ja tunnen koko ajan olevani kiireinen. Viimeisimpänä olen havahtunut näiden edellä mainittujen asioiden ilmestyvän myös uniini erilaisina painajaisina, joihin saatan herätä muutamana kertana yössä. 

Olen taas onnistunut tekemään itsestäni sen suorittajan, josta olen niin kovasti yrittänyt päästä eroon ja jossa jo yhdessä vaiheessa onnistuinkin. En kuitenkaan näköjään pysyvästi. Kerran suorittaja, aina suorittaja?



Mun pelastus tässä vaiheessa on se, että tiedostan ongelmani ja pystyn jollain tavalla vielä hallitsemaan pakan. Ainakin viimeistään nyt, kun yöunet on alkaneet häiriintymään ja mulla on koko ajan sisäisesti hieman sellainen levoton olo. Olen nyt jättänyt muutamia treenejä väliin ja mennyt töistä treenien sijaan kotiin opiskelemaan. Oon herännyt aamulla tunnin aiemmin kuin pitäisi, jotta olen ehtinyt aamulla opiskelemaan. Iltaisin pyrkinyt menemään ajoissa nukkumaan ja jättänyt television katsomista vähemmälle En siis ole väkisin yrittänyt tehdä kaikkea, ja olen yrittänyt löytää aikaa tietyille asioille paikoista, joista voin sitä ottaa. Tällä hetkellä ravitsemustieteiden opintojen ravitsemusfysiologia kurssin opiskelu vie enemmän aikaa, kuin osasin siihen priorisoida. Opiskeltavaa ja luettavaa ja tehtävien tekemistä tiettyihin deadlineihin mennessä on enemmän kuin olin etukäteen osannut ajatella. Edellinen kurssi meni mutkattomammin, mutta tämän uuden kurssin kanssa on ilmennyt aikatauluhaasteita. Opiskeluasioiden alle on nyt jäänyt mm. tämä blogi ja kirjoittaminen ja mua harmittaa ihan sikana. Kirjoittelen tätä vapaaehtoisesti, joten sinällään asiassa ei ole mitään ongelmaa, mutta kun olin itselleni luvannut päivitellä säännöllisesti ja kirjoitella, on tätä ollut itselleen vaikea antaa anteeksi ja niin sanotusti hetkeksi jopa ihan unohtaa.

En siis ole nyt väkisin yrittänyt tehdä ja hoitaa kaikkea, vaan olen yrittänyt hieman edes priorisoida aikaani ja asioita. Tuntuu, että se on tällä hetkellä ollut se ainoa keino, jolla olen onnistunut välttämään suuremmat konfliktit itseni ja muiden kanssa. Sitä toivoo, että saisi vuorokauteen muutaman lisätunnin, mutta kun se ei valitettavasti ole mahdollista, niin ainoa keino tässä kohtaa on asioiden priorisoiminen. Omalla kohdallani se tarkoittaa siis joistakin asioista luopumista niin sanotusti niiden tällä hetkellä tärkeämpien asioiden tieltä.

Suorittajana ainut haaste ja ongelma olen siis minä itse. Kun olen jossain vaiheessa antanut itelleni liikaa siimaa ja ajatellut pystyväni ja kykeneväni, nyt täytyy todeta että jossain kohtaa on jo mennyt yli, koska enhän mä enää hallitsekaan näitä asioita kuten olin etukäteen ajatellut. Jo tämän myöntäminen itselleni on ollut melko raakaa ja tippa tullut muutaman kerran taas linssiin. Harmittaa ja suututtaa, kun jälleen kerran löydän itseni tällaisesta tilanteesta ja ihan itse olen itseni siihen ajanut.



Minkä asioiden olen omalla kohdallani huomannut kytkevän suorittajamoodin päälle ja mihin aion jatkossa kiinnittää enemmän huomiota?


- Kova halu oppia uutta ja kehittää itseäni

- Arvojärjestyksen ja asioiden priorisoimisen unohtaminen


- Liian hyvä ajanjakso ja boogie, jolloin aikaa tuntuu riittävän kaikkeen


- Uusista asioista herkästi innostuminen ja tarttuminen uusiin asioihin ennen kuin ehdin kunnolla sisäistämään mitä se vaatii tai ennen kuin ehdin saamaan edellisen valmiiksi


- Kun en malta pysähtyä ja menen fiiliksen mukana. Kun unohdan katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta innostuksen keskellä


- Liian suuri halu näyttää itselle ja muille, että mähän pystyn. 



Oman rajallisuuden ymmärtäminen auttaa rajojen asettamisessa ja auttaa myös suorittajaa ymmärtämään, että kaikkeen ei tarvitse ryhtyä ja kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Aina ei tarvitse olla kaikessa paras ja yrittää huolehtia kaikesta. Oikeastaan jatkuvana suorittajana huomaan tekeväni oikean karhunpalveluksen itselleni: liian monta asiaa pyörii mielessä samaan aikaan, on vaikea rauhoittua ja vain olla, stressitasot nousevat, tulee tunne ettei mikään riitä, ei kykene keskittymään tärkeisiin ja hoidettaviin asioihin, kun taustalla mielessä pyörivät muut hoitamista odottavat asiat. Tehokkuus kärsii kun keskittyminen kärsii ja lopulta, vaikka suorittajana haluankin tehdä parhaani asiassa kuin asiassa en siihen lopulta enää kykene. En ennen kuin ymmärrän höllätä jostain ja ymmärrän taas kerran oman rajallisuuteni.

Tällä hetkellä paras tapa tästä tämän hetken tilanteesta irti pääsemiseksi ja tilanteen rauhoittamiseksi on siis se, etten ainakaan ota uusia prokkiksia ja haasteita tämän kaiken keskellä. Keskityn käynnissä oleviin opintoihin ja teen ne niin hyvin kuin pystyn. Jos se ei riitä, uusin kurssin. Siis sitten kun aika tuntuu sopivalta. Työni teen kuten tähänkin asti, siihen nämä omat vapaa-aikani harrastukset ja opiskelut eivät tietääkseni ole ehtineet vaikuttamaan ja olenkin aina pyrkinyt pitämään töissä keskittymisen työasioissa ja itkenyt sitten tyhmyyttäni omalla ajallani piilossa muilta. Treenaan kun siltä tuntuu ja ehdin. Jos huomaan stressaavani, että ehdinkö opiskelemaan, jätän treenit ja muut ylimääräiset jutut kuten somen päivittämisen ja kirjoittelun välistä. Seuraavaksi otan tämän suorittajaluonteeni taas haltuuni, enkä anna sen ottaa ohjaksia. Ois nimittäin ihan kiva myös pysähtyä ja ihan vain olla ilman jatkuvia itseään syyllistäviä ajatuksia takaraivossa. Tulevan viikon osalta olen viisaampi ja alankin hetki kirjata aikatauluja ensi viikolle, minä päivänä teen mitäkin, jotta saan mielenrauhan näistä asioista ja voin vain tarkastaa kalenterista, että mitä seuraavaksi. :D

Toivottavasti sun arki ja elämä kulkee hieman vahvemmin, kuin tällä hetkellä täällä päässä. Tämä taas hyvänä esimerkkinä siitä, että joskus elämässä tulee vastaan niitä mäkiä ja kuiluja, joiden pohjalta pitää vain yrittää rämpiä ylös askel kerrallaan. Tää on sitä laiffii. Peace out I'm out. <3

perjantai 16. marraskuuta 2018

Millaista on työ fysioterapeuttina?

Voisin sanoa tällä hetkellä työskenteleväni unelma-ammatissani, mutta samaan aikaan en kuitenkaan vielä tiedä, mikä musta tulee isona. :D Olen onneksi valinnut itselleni siinä mielessä sopivan ja oikean alan, että tässä työssä on alati mahdollisuuksia kehittyä ja muokata omaa toimenkuvaa siihen suuntaan, mitä haluaa tehdä. Fysioterapeutin ja valmentajan työt on monipuolisia, sillä duunia voi tehdä kentällä julkisella, yksityisellä puolella ja järjestöissä duunarina, työllistää itsensä yrittäjänä, tutkimuspuolella, asiakkaiden parissa tai enemmän taustalla esimiestöissä tai kehitystöissä. Työmahdollisuuksia on erilaisia, johon toki vaikuttavat oma kokemus ja omat valinnat ja halut. Päälimmäisenä syynä, miksi koen työn fysioterapeuttina unelma-ammatikseni on kuitenkin se, että saan työskennellä ihmisten parissa ja kokea työni merkitykselliseksi lähes päivittäin. Joskus pienemmin ja joskus suuremmin.

Pohjustuksena tähän kirjoitukseen sen verran, että fysioterapeutiksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa ja koulutus kestää sen 3,5 vuotta. Itse olen valmistunut keväällä 2014 ja samoihin aikoihin suoritin myös FAF Personal Trainer koulutuksen. Myöhemmin olen jatko-opiskellut ja erikoistunut neurologiseen fysioterapiaan työn lomassa, käynyt erilaisia pienempiä lisäkoulutuksia ja nyt olen suorittamassa MDT-koulutuskokonaisuutta lisäten osaamistani tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapian puolelta. Myös ravitsemustieteiden perusteiden kursseja aloin suorittamaan nyt syksyllä 2018 avoimessa yliopistossa. Kokemusta on kertynyt valmistumisen jälkeen lyhyesti julkisella puolella sairaalamaailmasta ja sen jälkeen useamman vuoden ajan yksityisellä puolella.


Asiakaskuntani on ollut lyhyen urani aikana hyvin laaja, aina pikkulapsista 100-vuotiaisiin sotaveteraaneihin. Tuohon joukkoon mahtuu jos minkälaista ihmistä, persoonaa, sairautta, vammaa, rajoitetta, kuntoutussuunnitelmaa, harjoitetta ja tavoitetta. Niin monta erilaista elämäntarinaa ja kokemusta. Kuntoutussuhteet voivat kestää muutamista kerroista/käynneistä aina useampien vuosien mittaisiin suhteisiin. Asiakas on aina kuntoutussuhteen keskiössä, mutta mukana tulee usein myös muita henkilöitä: omaisia, hoitohenkilökuntaa ja myös muita terapeutteja riippuen kuntoutujan tarpeista. Moniammatillisuus oli meillä koulutuksen aikana hyvin korostettu sana. Selkokielellä se tarkoittaa kuitenkin sitä, että olen kentällä fysioterapeuttina yhteydessä monien eri ihmisten kanssa. Muiden kanssa on tultava toimeen ja osattava kommunikoida, jos tämän työn haluaa hoitaa kunnolla ja tarjota asiakkaalle parasta palvelua. 

Fysioterapeuttina työskentely vaatii tuntemusta kehosta ja sen toiminnoista. Samalla olen huomannut, että sen lisäksi että mulla on oltava hallussa riittävä määrä erilaisia terapeuttisia tekniikoita, riittävästi liikepankkia ja ymmärrystä ohjata asiakasta, on todella tärkeää osata myös olla kuunteleva ja aidosti välittävä. Se, että on sisäistänyt kaiken nykyaikaisimman tutkimustiedon ja pystyy hyödyntämään sitä kuntoutuksen tukena ei välttämättä riitä. Pitää osata olla ihminen ihmiselle. Vaikka mä olen kouluttautunut ja toimin asiantuntijana omalla alallani ja omassa työssäni, jokainen yksilö, jonka työssäni kohtaan on samaan aikaan ihminen. 


Työ fysioterapeuttina on hyvin palkitsevaa. Ihmiset, jotka hakeutuvat fysioterapeutin vastaanotolle ovat sairaita tai kokevat toimintansa jollain tapaa rajoittuneeksi. Taustalla voi periaatteessa olla mitä vain, mutta usein toimintakyky tai liikkuminen on jollain tapaa rajoittunut. Tavoitteet ovat yksilöiden kohdalla erilaisia, mutta usein niitä yhdistää edes syvemmällä tasolla se, että halutaan jollain tapaa helpottaa elämistä, saada keho voimaan paremmin, pitää yllä tai kehittää toimitakykyä ja liikkumista. Tavoitteenani on auttaa ja tukea ja tehdä kaikkeni osaamiseni puitteissa, jotta asiakkaani voisivat paremmin. Fysioterapia voi olla erilaisten kuntouttavien harjoitteiden ohjaamista, ja yhdessä harjoittelua laidasta laitaan, se voi olla manuaalisten tekniikoiden kuten hieronnan, faskiakäsittelyn, liikehoitojen ja mobilisoinnin toteutusta, teippausta sekä usein näiden yhdistämistä. Se on tutkimista, päättelyä, ohjausta, neuvontaa, läsnäoloa ja kuuntelua. Se voi toteutua vastaanotolla, kotikäynteinä, allasterapiana tai kuntosalilla. Tekemistä määrittävät kuitenkin aina asiakkaan/kuntoutujan tavoitteet sekä toki motivaatio ja yleinen toimintakyky. 

Joskus mua rupesi ahdistamaan ajatus siitä, että työskentelen sairaiden parissa. Joidenkin kohdalla ei ole parannuskeinoa ja näen, kuinka ihmisen toiminnot hiipuvat hitaasti, liikkuminen muuttuu haastavaksi esimerkiksi erilaisten sairauksien edetessä. Joskus muutokset ovat yllättäviä. Etenkin neurologisella puolella. Siellä voi olla tosi traagisiakin juttuja. Yhdessä vaiheessa kirjoitin tekstin tänne blogiinkin, että onko musta tullut tunteeton, kun kuoleman ja sairaiden ihmisten kohtaaminen ei enää tunnu samalta kuin aiemmin. Ei, ei ole. Olen oppinut tiedostamaan realiteetit, niin karulta kuin se kuulostaakin. Jos itkisin ja tuntisin pahaa fiilistä jokaisen kohdalla ja miettisin miten elämä voi olla niin julmaa, en pystyisi tekemään työtäni. Tavallaan tähän on siedättynyt, mutta se ei tarkoita että musta olisi tullut tunteeton. Kuuntelen, välitän, olen läsnä ja tarjoan apua ammattitaitoni rajoissa.


Fysioterapeutin työ on monipuolista. Se on myös ala, jossa ei koskaan olla valmiita. Aina on varaa kehittyä ja olla parempi. Uutta tutkimustietoa pukkaa vähän väliä ja uusia asioita on sisäistettävä. Hoito/kuntoutusperiaatteet muuttuvat sitä mukaa, kun uutta tietoa saadaan ihmiskehosta ja samalla myös teknologian kehittyessä. Itseään on oltava valmis ja halukas kehittämään. Yksi asia, mistä omassa ammatissani tykkään, vaikka joskus se käykin joissain asioissa hermoille, kun edellinen opittu asia saatetaan kumota jo vaikka seuraavassa koulutuksessa. :D 

Fysioterapeuttina työskentely on ennen kaikkea ihmisten auttamista. Tavallaan tässäkin on kyse asiakaspalveluammatista. Asiakkaita, tai tässä tapauksessa kuntoutujia ei voi valita. Kun asiakas on mun käsissä, hän luottaa minuun ja sanomisiini ja siihen, mitä hänen kanssaan teen. Samalla mun tehtävä fysioterapeuttina, on tarjota parasta osaamistani ja joissain tilanteissa osattava myöntää, jos oma osaaminen ei riitä, ja ohjata osaavampiin käsiin. Pitää olla riittävän nöyrä, mutta samalla luottaa itseensä ja omaan tekemiseensä.

Tällä hetkellä mä olen mun unelma-ammatissa ja se on huippua!

tiistai 13. marraskuuta 2018

Ruokaryhmät ruokavaliossa - ravinnon monipuolisuudella on merkitystä

Ruokavaliomme koostuu erilaisista ruokaryhmistä, joihin kuuluvat liha ja lihatuotteet, kala, kananmunat, kasvikset, marjat, hedelmät, viljavalmisteet ja maitovalmisteet sekä ravintorasvat. Nämä erilaiset ruokaryhmät muodostavat kokonaisuuden, josta jokaisella ryhmällä on oma paikkansa ja osuutensa erilaisten elimistölle välttämättömien ravintoaineiden tuojana. Siksi ruokavalion monipuolisuudesta on tärkeää pitää huolta. Ei ole aivan samantekevää millaisia valintoja lautaselleen tekee, koska eri tuotteiden ja ruokaryhmien energiapitoisuudet sekä niiden sisältämät ravitsemukselliset tekijät vaihtelevat.



Erilaiset dieetit ja esimerkiksi viljojen tai maitovalmisteiden käytössä tapahtuvat yllättävät muutokset ja kyseisten tuotteiden välttäminen sekä sekaruokavaliosta kasvisruokavalioon siirtyminen aiheuttavat heti muutoksia ravitsemuksessa. Eri ruokaryhmät täydentävät toisiaan ja siksi kokonaisuudella on suurempi merkitys kuin yksittäisillä tuotteilla. On kuitenkin syytä muistaa, että elintarvikkeiden sekä kokonaisten ruokaryhmien karsiminen vaikuttaa suoraan tiettyjen avainravintoaineiden (hiilarit, proteiinit, rasvat, vitamiinit ja kivennäisaineet) saantiin ja edellyttää näin ollen jonkin toisen ruokaryhmän painottamista enemmän ruokavaliossa ja joskus myös lisäravinteiden käyttöä ravintoaineiden saannin turvaamiseksi. Päivittäisestä ruokavaliosta jonkin elintarvikkeen tai ruokaryhmän pelkkä poistaminen voi köyhdyttää ruokavaliota merkittävästi. Pidemmällä aikavälillä tämä voi aiheuttaa myös puutoksia, joka taas voi näkyä sairastumisina tai kehon toiminnan heikkenemisenä, jos korvaavista tuotteista tai valmisteista ei muista pitää huolta tai ole tietoinen siitä, millaista osaa poistettu valmiste/ravinnon osa tavallisesti omassa ravitsemuksessasi näyttelee. Ruokavaliosta jonkin osan poistaminen edellyttääkin usein poistetun osan korvaamista tarpeen mukaan toisella ruokaryhmällä tai muilla elintarvikkeilla, riittävän ravintoaineiden saannin turvaamiseksi ja ongelmien syntymisen ennaltaehkäisemiseksi.




Esimerkiksi yleisesti suomalaisessa ruokavaliossa viljavalmisteet toimivat pääasiallisena hiilihydraattien, raudan ja kuitujen lähteenä. Maitovalmisteiden riittävä nauttiminen päivittäin taas turvaan riittävän kalsiuminsaannin. Sekasyöjän ruokavaliossa liha ja lihavalmisteet turvaavat riittävän proteiiniensaannin. Elimistölle välttämättömien rasvahappojen saantia taas edistää monipuolinen ja riittävä ravintorasvojen hyödyntäminen ruokavaliossa. Erilaiset marjat, kasvikset ja hedelmät taas sisältävät vaihtelevissa määrin erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Kasvisruokailijan on syytä muistaa käyttää b12 vitamiinilisää ja myös muiden lisäravinteiden käyttöä on syytä tarkastella. Lihan ja lihavalmisteiden käyttöä rajoittavan tulisi miettiä, millä turvaa riittävän ja monipuolisen proteiininsaannin esimerkiksi kasvisperäisillä tuotteilla tai maitotuotteilla. Viljavalmisteita karsivan ja etenkin urheilijan olisi hyvä mietiä millä turvaa riittävän energiansaannin ja etenkin tämän puuttuvan yleisimmän hiilihydraatin lähteen.

Yhden ruokaryhmän poistaminen ei vielä suoranaisesti aiheuta ongelmia, jos korvaavista tuotteista pitää huolta. Mutta jos ruokaryhmiä poistetaan useampia kerralla ja omaa ruokaympyrää rajoitetaan merkittävästi syntyy enemmän haasteita, jotta ihmiskehon vaadittavat ravintoainetarpeet voidaan turvata. Henkilön, joka rajoittaa omaa ravitsemustaan poistamalla siitä kokonaisia ruokaryhmiä, esimerkiksi vilja- ja maitovalmisteet, on siis tiedostettava ruokaryhmän merkitys omaan ravitsemukseensa ja ravintoaineiden saantiin ja tätä kautta pohdittava, millä asioilla voi turvata ruokailunsa monipuolisuuden ja terveellisyyden jatkossa. Yleisestikin on suositeltavaa pyrkiä aina siihen, että korvaa eikä ainoastaan poista tuotteita.

Lisään tähän loppuun vielä omalta kohdaltani, että en siis tarkoita etteikö viljattoman tai maidottoman tai esimerkiksi kasvisruokavalion toteuttaminen olisi hyvä juttu. Asioilla on omat puolensa ja itsekin olen kokeillut viljatonta ja maidotonta ruokavaliota. Joillekin se sopii ja kun korvaavista valmisteista/tuotteista ja näin ollen myös niistä avainravintosineiden saannista on pidetty huolta, ei ongelmaa useinkaan ole. Halusin kuitenkin tuoda tämän ruokaryhmä näkemyksen esiin, jotta ihmiset enemmän ymmärtäisivät ja hahmottaisivat, mikä merkitys niillä on ravitsemuksessamme. Ylipäänsä ennen kuin hypätään erilaisten ruokatrendien mukaan on ravitsemuksellista puolta myös syytä pohtia ja miettiä.



Lähteinä ja taustana kirjoituksessa käytetty seuraavia teoksia:
Helldán A, Raulio S, Kosola M, ym. Finravinto 2012 -tutkimus. THL Raportti 16/2013. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Helsinki: Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
Voutilainen E, Fogelholm M Mutanen M. Ravitsemustaito. Helsinki: SanomaPro 2015.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Erilaisia kohtaamisia

Millaisten ihmisten kanssa koet tulevasi helposti toimeen ja millaisten ihmisten kanssa koet yhteyden luomisen haasteeksi? Miten itse toimit ja käyttäydyt heidän seurassaan? 


Muun muassa edellä mainitun kaltaisia asioita meidät laitettiin pohtimaan työpaikkani tiimille järjestetyssä työnohjauksessa Ilosta Oy Minna Koivulan toimesta menneellä viikolla. Aihe synnytti itsessäni ajatuksia ja ylipäänsä erilaiset kohtaamiset aiheuttavat kehossa ja mielessä erilaisia tunteita sekä reaktioita ja halusinkin nyt syventyä aiheeseen tämän kirjoituksen muodossa.


Meillä jokaisella on oikeus ja mahdollisuus valita millaisen kumppanin itsellemme valitsemme. Myös ystäväsuhteet muovautuvat alun tuttavuuden jälkeen syvemminksi yhteyksiksi joidenkin tuttavuuksien jäädessä löyhemmälle kaveripohjalle tai ihan vain "moikataan kun tavataan" tuttaviksi. Perhettään ei voi valita, mutta paljon perhesuhteissakin ihmisillä sattuu ja tapahtuu. Edes läheisimmät perhesiteet eivät välttämättä turvaa ikuista yhdessäoloa, jos yhdessäolossa ja kohtaamisessa ilmenee jotain vikaa, mikä ei esimerkiksi kolahda yhteen omien arvojesi, ajatusmaailmasi tai tunteidesi kanssa. Työpaikalla olemme tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa aina värikkäistä ja erilaisista kollegoista asiakkaisiin. Kohtaamisia ja vuorovaikutustilanteita on niin monta erilaista kuin on meitä ihmisiäkin.

Millaisten ihmisten kanssa minä sitten koen helpoiten yhteyttä?


Koen helpoiten yhteyttä ihmisten kanssa, jotka ovat sosiaalisia, puheliaita ja pohjimmiltaan omaavat positiivisen elämänasenteen. Ihmisten, jotka ovat helposti lähestyttäviä, avoimia ja aitoja. Tällaisten ihmisten seurassa olen itse avoin, kuunteleva ja iloinen sekä koen helpoksi tasavertaisen vuorovaikutuksen. Tällaisten ihmisten seurassa minun on helppo olla ja hengittää sekä koen pystyväni olemaan täysin oma itseni.

Millaisten ihmisten kanssa koen yhteyden haastavaksi?


Huomaan itselleni haastaviksi tilanteet, jossa olen kasvotusten toisaalta hyvin vahvojen persoonien ja ns. auktoriteettien kanssa. Toisaalta myös ääripäänä ja vielä itselleni suurempana haasteena koen yhteyden  haastavaksi hiljaisten ja hieman sulkeutuneempien ihmisten kanssa. Myös röyhkeät ja itsekkäät ihmiset saavat ihokarvani nousemaan pystyyn ja jollain tapaan välttämään kyseisiä tilanteita. Tällaisten ihmisten kanssa olen varautunut, enkä ollenkaan oma itseni. Rajoitan sanomisiani ja mietin tarkasti sanavalintojani. Röyhkeiden ja itsekkäisen ihmisten edessä saatan herkästi alistua ja tehdä itsestäni pienemmän. Tällaisten ihmisten lähellä koen tiettyä turvattomuutta, joka näillä tavoin heijastuukin käytökseeni ja olemukseeni.



Kohtaamiset ovat erilaisten ihmisten kanssa erilaisia ja myös tilanteet sekä oma roolit vaikuttavat omaan olemiseen ja käytökseen. Ymmärtääkseen itseään ja omaa toimintaansa eri tilanteissa on mielestäni tärkeää pohtia tällaisiakin asioita. Hyvä itsetuntemus auttaa selviytymään haastavammistakin tilanteista ja saa ymmärtämään omaa käytöstä ja tunteita. Samalla näiden asioiden pohtiminen voi auttaa ymmärtämään, miksi ihmiset käyttäytyvät tietyissä tilanteissa eri tavoin. Se, että minä koen haastavaksi muodostaa yhteyden ja toimia hiljaisempien ja sulkeutuneiden ihmisten kanssa ei tarkoita sitä, että heissä olisi jokin vika. Ihan yhtä lailla joku voi kokea ja varmasti kokeekin haastavaksi minunlaiseni persoonan kohtaamisen, joka saattaa ensimmäisellä tapaamisella lipsauttaa avoimena liiaksikin asioita toisen niskaan, jos ja kun koen oloni turvalliseksi ja hyväksi toisen seurassa.

Olemuksemme ja kehonkielemme viestii myös paljon toiselle, joskus enemmän kuin ajattelemme.  Sanat tuovat täydennystä olemukseen, mutta joskus kehonkieli voi riidellä sanojemme kanssa. Myös tämä on asia, johon kannattaa kiinnittää omassa itsessään huomiota. Elehdinkö ja osoitanko olemuksellani toiselle samanlaista turvaa ja tuttavuutta, kuin annan sanoillani ymmärtää. Tai osoitanko olemuksellani toista kohtaan turhaa kylmyyttä, joka ei ollenkaan ole tarkoitukseni. Uuden ja tutummankin ihmisen seurassa ja uudessa kohtaamisessa, on myös tärkeää ymmärtää ja kunnioittaa toisen rajoja. Kaikki eivät nauti halailusta. Joku saattaa haluta pitää oman elämänsä yksityiset tapahtumat omana tietonaan, kun taas toisen voi olla helppoa kertoa elämänsä synkemmätkin salaisuudet.


Kun oppii tuntemaan itsensä tiedostaa omat rajansa ja heikkoutensa, mutta myös omat vahvuutensa, on helpompi toimia ja elää erilaisten ihmisten ympärillä ja toimia heidän kanssaan vuorovaikutuksessa. Samalla oppii ymmärtämään itseään ja omaa käytöstään sekä tunteitaan erilaisissa tilanteissa. Kun ymmärtää itseään, oppii paremmin ymmärtämään myös muita. Muistathan, että olemme kaikki yksilöitä ja erilaisia. Haastavammissa tilanteissa oppii usein itsestään ja toisesta eniten ja joskus juuri sellaisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen, joiden kanssa kokee yhteyden alkuun haastavaksi, voikin olla opettavaista ja toisesta persoonasta alkuun sulkeutuneelta vaikuttavan takaa voikin paljastua ihan mahtava tyyppi. Ja myös minunlaiseni ylisosiaalinen positiivari osaa ja ymmärtää myös sen puolen, että joskus on hyvä olla hiljaa, kuunnella ja ymmärtää että negatiiviset tunteet ovat ihan yhtä lailla sallittuja. Kohtaamiset ja toisen kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on ehkä opettavaisinta elämässä. 

Nyt onkin sun vuoro!


Miten sinä kohtaat uusia ihmisiä tai tuttujasi? Millaisten ihmisten kanssa sinä koet helposti hyvää yhteyttä ja millaisten ihmisten kanssa yhteyden muodostaminen nousee haasteeksi? Miten toimit ja käyttäydyt heidän kanssaan?

maanantai 5. marraskuuta 2018

30 päivän venyttelyhaaste - lähtötason määrittäminen

Uuden viikon kunniaksi on hyvä  tehdä uusia lupauksia ja päätöksiä. Tänään yksi päätös voisikin olla panostaa kanssani venyttelyyn ja liikkuvuuteen 30 päivän venyttelyhaasteen merkeissä! Jos sulta meni ohi, että mistä on kyse niin TÄSTÄ voit klikata aiheeseen tai sitten vain siirtyä edelliseen postaukseeni. 

30 päivän aikana on tarkoitus lisätä kehon liikkuvuutta ja palauttaa lihasten elastisuutta päivittäisen venyttely ja liikkuvuusharjoittelun avulla. Aikaa voit harjoitteluun käyttää sen mukaan, paljon koet sitä tarvitsevasi aina 5 minuutista vaikka 30 minuuttiin. Kuitenkin on hyvä muistaa, että venyttely ja liikkuvuusharjoittelun tarkoitus on parantaa oloasi ja saada kehoa vetreämmäksi niin, että mm. päivittäisten askareiden hoitaminen sujuu joustavammin ja sekä liikkuminen että oleminen helpottuu ja kenties myös jotkin päivittäiset säryt helpottavat. Olit sitten aktiiviliikkuja tai toimistotyöläinen liikkuvuusharjoittelu ja venyttely ei ole varmasti pahitteeksi.

Jotta tähän haasteeseen saadaan hieman jotain fiilistä ja voit seurata haasteen vaikuttavuutta omassa kehossasi kokemasi fiiliksen lisäksi, keräsin tähän postaukseen muutaman testiliikkeen, joilla voit arvioida ja testata omaa lähtötasoasi liikkuvuuden osalta. 30 päivän jälkeen voi sitten testata samat liikkeet uudestaan ja arvioida, tapahtuiko siinä omassa kehossa jotain muutoksia näinkin lyhyessä ajassa. Perus ryhdin arvioiminen ja kuvan ottaminen itselle talteen nyt haasteen aluksi voi myös toimia jonkinlaisena mittarina itsellesi oman liikkuvuus- ja venyttelyharjoittelun vaikuttavuudesta, riippuen, mitkä osat kehosta ovat ns. omia ongelmakohtiasi. Suosittelen muutenkin, että jos testaat liikkuvuuttasi ja notkeuttasi esimerkiksi tämän postauksen testiliikkeillä, ota kuvat itsellesi talteen, koska kukaan meistä ei varmasti kykene muistamaan 30 päivän jälkeen miltä se oma keho näytti tai tuntui.

Muutamia testejä on hyvä tehdä myös siksi, että mm. näiden liikkeiden avulla voit löytää kehostasi ne osat, jotka kaipaavat harjoittamista ja liikkuvuuden lisäämistä, jos kehosi ei vielä ole ehtinyt näitä asioita sinulle paljastamaan, tai olet miettinyt miksi jokin liike on haastava tai miksi tiettyä kohtaa kiristää tai on kipua.


Lähtötason määrittäminen ja testaaminen




Valakyykky

Valakyykky on oiva liike tarjoamaan yleiskatsauksen kehon liikkuvuudesta ja ongelmakohdista. Liikkeeseen tarvitset kepin, mopin tai harjanvarren.

Ota kepistä leveä ote ja nosta pään yläpuolelle. Seiso suorana lantion levyisessä tai hieman leveämmässä haara-asennossa. Tämän jälkeen kyykisty, pyri pitämään katse edessä ja samalla kädet suorana ja keppi pään yläpuolella. Ota kuvat edestä, takaa ja sivusta.

Kyseisessä liikkeessä voi havaita erilaisia haasteita, tässä muutamia mainitakseni: 1. Ei päästä kyykkyyn tai joudutaan merkittävästi leventämään asentoa, jotta päästää kyykistymään. 2. Lantio tai vartalo kiertyy kyykistyessä. 3. Keppi karkaa eteen eikä pysy pään yläpuolella, vartalo kallistuu eteen.  4. Kantapäät irtoavat ala-asennossa lattiasta. 5. Polvet painuvat yhteen. 

Valakyykky


Kurotus suorin jaloin istuen

Kurotus varpaita kohti ja niiden ohi lattialla suorin jaloin istuen on varmasti painunut monien mieleen kouluaikojen liikuntatunnilta. No nyt pääset tekemään testiä uudestaan ja vielä vapaaehtoisesti!  :D

Asetu lattialle istumaan jalat suorana. Ensimmäisenä kannattaa huomioida/arvoida, pystytkö istumaan lattialla jalat suorana istuinkyhmyjen päällä ja samalla pitämään selän suorana ja ryhdikkäänä. Seuraavaksi kurota kädet suorana kohti varpaita ja jos pystyt niin niiden ohi. Pidä polvet suorana ja varpaat kohti kattoa. Mittaa matka, jonka saat kurotettua jalkapohjista eteenpäin aina sormenpäihin asti.

Haasteet joita kyseisessä liikkeessä voi ilmetä: 1. Suorin jaloin istuminen tuntuu haastavalta, et pysty ojentamaan alaselkää ja pitämään painoa istuinkyhmyillä. 2. Polvet koukistuvat eteenpäin taivuttaessa/kurottaessa varpaita kohti. 3. Nilkat eivät pysy koukussa vaan ojentuvat. 4. Takareidet ja pohkeet tuntuvat kramppaavan. 

Kurotus suorin jaloin istuen


Käden kierto konttausasennossa

Seuraava liike on hyvä arvioimaan rintarangan kiertoa sekä olkanivelen liikettä. Tästä liikkeestä ilmenevät helposti myös puolierot, kun edestäpäin katsoo ja arvioi kierron laajuutta. Käsi pitäisi saada konttausasennossa kierrettyä lähes kohtisuoraksi kattoa kohti.

Asetu lattialle konttausasentoon. Kierrä käsi suorana kättä ylöspäin, anna rintarangan kiertyä liikkeen mukana ja katseen seurata perässä. Toista toisella kädellä. Tunnustele missä liike tuntuu kiristävältä ja miten pitkälle saat käden kierrettyä.

Tyypilliset tuntemukset ja haasteet liikkeessä kohdistuvat rintarangan jäykkyydeen, joka ei jousta riittävästi kierron mukana. Rintalihakset ja hartiaseudun sekä olkapään lihakset saattavat rajoittaa myös käden liikettä. 

Käden kierto konttausasennossa


Thomasin testi

Tällä testillä arvioidaan lonkankoukistajien, etureisien sekä reiden loitontajien kiristystä ja venyvyyttä.

Asetu korkealle tasolle (esim pöytä) makaamaan, takapuoli riittävän reunalle. Ota toisesta jalasta halausote ja päästä vapaana oleva jalka roikkumaan rennosti. Toista molemmilla jaloilla. Taas kannattaa ottaa kuvat sivusta ja edestä jos pystyt.

Vapaana roikkuvan jalan pitäisi tippua niin, että reiden etupinta on lattian suuntaisesti eli vaakatasossa tai mielellään hieman alempana (lonkankoukistajien venyvyys). Vapaana roikkuvan jalan säären pitäisi asettua pystysuoraan ja polven koukistua. Jos jalka jää kuten kuvassa, kielii se etureiden kireydestä. Edestä, eli jalkojen päästä katsottuna voidaan vielä arvioida reiden loitontajien venyvyyttä. Jos polvi kääntyy sivulle, on tämä usein merkki näiden lihasten ja faskian kireydestä. 

Thomasin testi

Edellä kuvatut liikkeet ovat vain yksi esimerkki siitä, millä voit arvioida oman kehosi liikkuvuutta ja venyvyyttä. Testiliikkeitä löytyy myös googlettamalla. Pyri valitsemaan kuitenkin sellaisia liikkeitä, jotka antavat realistisen ja riittävän monipuolisen kuvan kehosi liikkuvuudesta eli siis jokin ylävartalon liikkuvuuta  ja jokin alaraajojen liikkuvuutta kuvaava/arvioiva liike.

Lähtötason määrittämisen jälkeen voidaankin sitten alkaa ahkerasti harjoittelemaan ja venyttelemään ja katsoa, millaisia tuntemuksia ja muutoksia 30 päivässä on mahdollista saada aikaan.

Otitko jo seurantaan instagramissa @lujempimina ja/tai facebookissa Lujempi Minä. Vinkkejä luvassa venyttelyyn ja liikkuvuuden harjoittamiseen!



sunnuntai 4. marraskuuta 2018

30 päivän venyttelyhaaste

Liikkuvuusharjoittelu ja venyttely eivät koskaan ole lukeutuneet omiin suosikkijuttuihini harjoittelussa. Jo pienestä pitäen olen opettanut itseni välttämään kyseisiä tärkeitä harjoituksia, josta nyt valitettavasti vanhempana joudun maksamaan korkoa. Olen kirjoittanut aiemminkin liikkuvuudesta ja jakanut harjoitteita liikkuvuuden kehittämiseksi. Tokihan olen tiennyt, että olisi hyvä venytellä ja huoltaa kehoa, eikä aina vain liikkua kovaa, mutta asian tuominen käytäntöön ja osaksi omaa arkea onkin sitten ollut ihan toinen juttu. Vaikka nuorempana en kyseisiä osa-alueita osannut riittävästi arvostaa, ei se tarkoita etteikö tämäkin muikkeli voisi oppia ja muttaa tottumuksiaan. Ja niin muuten voit säkin!

Liikkuvuusharjoitusten mukaan ottaminen esimerkiksi osaksi alkulämmittelyä ennen treeniä on jeesannut liikesuorituksissa. Keho on valmiimpi ja elastisempi liikesuorituksin. "Jumi on voimaa" on oikeasti jotain ihan päinvastaista, kuin mitä sanonta antaisi ymmärtää. Kun keho on elastisempi, pystyvät lihakset työskentelemään koko liikepituudeltaan ja voimantuotto kasvaa. Jumissa oleva ja jännittynyt keho menettää paljon ja altistaa loukkaantumisille. Nuorempana pieni lihasjumi ei juurikaan elämää haitannut, mutta vanhemmiten olen huomannut, miten pienetkin jumit ja lihaskireydet vaikuttavat liikkeeseen ja ihan vain olemiseen. 

Olen nyt parin viikon ajan pyrkinyt iltaisin ottamaan 15-30min hetken sille, että venyttelen ja kohennan liikkuvuuttani. Muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta säännöllisellä harjoittelulla voidaan liikkuvuuspuolellakin saada positiivista kehitystä ja muutosta aikaiseksi. Ajattelinkin nyt pitää tällaisen 30 päivän venyttelyhaasteen ja napata myös sut mukaan! 



30 päivän venyttelyhaaste


Haasteen tavoitteena on kehon liikkuvuuden lisääminen ja lihasten elastisuuden palauttaminen sekä venyttelyn ja liikkuvuusharjoittelun merkityksen ymmärtäminen kehon toiminnan kannalta. 

Toteutus: päivittäin, itsellesi sopivana ajankohtana, 5-30min kerrallaan. Pääasia on, että teet edes muutaman liikkeen.
Harjoitusaikaa voit lisätä myös pikkuhiljaa ja vaihdella suoritettavia liikkeitä omien tavoitteidesi tai kehosi haastekohtien mukaan. Älä siis pode huonoa omaatuntoa, jos et joka päivä pysty omistamaan venyttelylle/liikkuvuusharjoittelulle 15 minuuttia. Toisaalta muistutan, että tämän haasteen voit toteuttaa myös television ääressä.

Jaan seuraavien 30 päivän aikana venyttelyliikkeitä ja liikkuvuusharjoitteita sekä vinkkejä blogini instagram tilillä @lujempimina sekä blogin facebook sivulla Lujempi Minä. Tämä siksi, että pystyn helpommin ja nopeammin jakamaan vinkkejä tähän aihealueeseen liittyen ja pitämään haasteen rullaamassa 30 päivän ajan. ;)



Klikkaa siis seuraavat sivut seurantaan ja hyppää mukaan haasteeseen heti huomisesta eli 5.11 alkaen!



Instagram: @lujempimina


Facebook: Lujempi Minä. 



Kyllä sitä pian rautakangetkin taipuu ja joustaa, kun niitä hieman lämmitetään ja pistetään taipumaan.


Pssssstt! Kurkkaa myös aiempi postaukseni

Liikkuvuusharjoittelulla pidät kehosi toimivana

josta voit lukea lisäsyitä siihen, miksi kannattaa hypätä mukaan tähän haasteeseen. ;)

lauantai 3. marraskuuta 2018

Stressi, inhottava seuralainen + 5 keinoa stressin lievittämiseen

Deadlinet puskee päälle, kiirettä pitää töissä ja vapaa-ajalla ja huomaat ehkä haukanneesi liian monta asiaa suoritettavaksi yhtä aikaa. Aika tuntuu loppuvan ja joskus on haaste löytää tietyille asioille paikkansa ja aikansa. Oikeastaan harvoin se aika mihinkään loppuu, mutta kun tunne siitä valtaa mielen ja pieni jännittyneisyys vielä isketään mukaan on stressin ainekset kasassa. Stressi on ikävä seuralainen, etenkin silloin, kun sille ei näy loppua ja uusia asioita ja tehtäviä vain puskee esiin nurkan takaa. Joskus stressin synty ei vaadi edes mitään elämää mullistavaa, vaan joskus sen heräämiseen riittää ainoastaan se, että joudut funtsimaan ja suunnittelemaan aikataulusi uusiksi jonkin yllättäen eteen tulleen asian vuoksi.

Stressi mielletään usein negatiiviseksi asiaksi, mutta stressi voi olla niin sanotusti myös positiivista. Ainakin itse muistan työpaikan vaihdosten, koulujen aloittamisen ja joskus niinkin pienen asian kuin päivän treeniohjelman aiheuttavan kutkuttavan tunteen mahan pohjassa ja laittavan ajatukset laukkaamaan. Ja vaikka esimerkiksi juuri treenaaminen on omassa elämässäni positiivinen tekijä, saattaa treenien aikatauluttaminen muun arjen ja menojen keskellä toisinaan aiheuttaa harmaita hiuksia ja nostattaa stressitasoja, kun samaan aikaan pitäisi ja haluaisi, mutta aina ei ehdi ja pysty. 


Stressi voi oikeana hetkenä buustata toimimaan ja suoriutumaan asioista tehokkaammin. Ei se siis aina ole pelkästään huono juttu tai asia, jota pitäisi kaikin keinoin pyrkiä välttämään tai hankkiutumaan nopeasti eroon. Ainakin itse huomaan, että jos ja kun stressitasoni nousevat, saan itsestäni yllättäen enemmän irti ja huomaan pureutuvani meneillään oleviin asioihin tiukemmin. Mutta on kuitenkin siinä, että pitkässä juoksussa keho ja mieli ei kuitenkaan jaksa. Koneisto ylikuormittuu ja kaipaa resettiä.

Kaikesta huolimatta, stressi on aina stressiä ja silloin keho on ikäänkuin ylivirittynyt ja käy ylikierroksilla. Stressin tunne voimistuu, kun käytössä olevat voimavarat ylittyvät tai ovat muuten tiukoilla. Stressin kokemiseen vaikuttaa siis suurilta osin henkilön sen hetkiset voimavarat ja oma suhtautuminen. Siksi itse koen ettei kukaan ulkopuolinen myöskään ole oikea henkilö sanomaan tai arvostelemaan toisen henkilön kokemaa stressiä. Stressin tunteista on turha kilpailla. Myös stressin korostaminen on yliarvostettua ja joskus siitä tuntuu valitettavasti muodostuvan elämän ja ihmisen itseisarvo.


Stressiin liittyy erilaisia kokemuksia. Negatiivisen stressin aiheuttaessa kiristäviä tunteita, positiivinen stressi koetaan useimmiten elämää eteenpäin vieväksi ja tarmon tunteiden herättäjänä. Joka tapauksessa, stressistä pitää muistaa löytää myös keinot palautua ja rauhoittua. Varmasti olet itsekin joskus ollut siinä tilanteessa, että olet kaivannut ulkopuolista reset nappulaa.



Muutama keino kuinka lievittää stressiä ja rauhoittua just tässä ja just nyt:



Istu tai seiso, sulje silmät ja hengitä syvään sisään ja puhalla ulos muutamia kertoja. Keskity hengitykseen, huomaat kehosi ja mielesi rauhoittuvan hengityksen myötä keskittäessäsi huomiosi vain ja ainoastaan siihen. Tämä oikeasti toimii! Tiedossa olevaa kiireistä päivää ennen tai ihan siinä stressaavan tilanteen keskellä. Hengitys ja siihen huomion keskittäminen auttaa tutkitusti rauhoittumaan.

Keskity tähän hetkeen. Älä mieti tulevia asioita, vaan suuntaa huomiosi tämän hetkiseen tekemiseen ja sen tuomiin vaatimuksiin. Etene asia kerrallaan. Monesti innokkaina arjen keskellä ajaudumme suorittamaan ja vain ajelehdimme elämän mukana tehtävästä toiseen tai pahimmassa tapauksessa suoritamme montaa asiaa samaan aikaan. Tähän hetkeen keskittymällä vapautat tilaa ajatuksistasi ja saat keskitettyä huomion käsillä olevaan tilanteeseen, joka myös tekee susta tehokkaamman ja tarkemman. Multitasking on edellisen elämän juttu, nykypäivän juttu on monotasking.

Lopeta vatvominen. Älä murehdi asioita, joihin et voi vaikuttaa. Vatvominen ja murehtiminen synnyttää negatiivisia tunteita, joten pyri eroon turhasta murehtimisesta. Jos tästä on erityisen vaikea päästä eroon, kokeile kirjoittaa ajatuksiasi paperille. Tämä auttaa silloin, kun ajatukset ja fiilikset tuntuvat ainoastaan kiertävän kehää. Joskus pitää hyväksyä se, ettei ratkaisua välttämättä löydy sillä sekunnilla.

Jaa huolesi. Itse olen huomannut, että stressi helpottaa ja mieli rauhoittuu edes hieman, kun päästän mielen päällä jylläävät asiat muiden ihmisten ilmoille ja keskustelen asioista läheisten ja joskus tuntemattomienkin kanssa. Keskustelu auttaa tuomaan asioihin perspektiiviä ja joskus myös ymmärrystä sekä uusia näkökulmia. 

Muista rentoutua. Kiireen keskellä voi olla vaikea hellittää ja rentoutua, vaikka se olisi stressin keskellä parasta mitä voit itsellesi tarjota. Ota vaikka väkisin itsellesi arjen keskellä hemmotteluhetki. Tee asioita tai keskitä huomiosi asiaan, joka tuo energiaa sen sijaan, että veisi sitä. 



Rentouttavaa viikonloppua! <3