torstai 31. toukokuuta 2018

Onni ei tule etsimällä

Pyöräilen asiakaskäynniltä toiselle. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja on lämmin. Ihastelen matkan varrella näkyviä maisemia ja fiilistelen kokonaisuutta. Hymy on huulilla koko matkan ajan ja huomaan siinä ihan vain pyöräillessäni, just sillä hetkellä olevani tosi onnellinen. Eikä kyse ole pelkästään siitä hetkestä, lämmöstä, auringosta tai edes kesäisestä säästä, vaan kokonaisuudesta. 



Kirjoitin viime kuun lopussa siitä, kuinka olen tuntenut itseni riittämättömäksi, koska aikani ei ole riittänyt kaikkien haluamieni asioiden toteuttamiseen. Olen stressannut ja välillä itkenyt itseni uneen miettiessäni asioita. Tuon postauksen kirjoittaminen pakotti pohtimaan mun omia arvojani syvällisemmin ja mietin sekä puntaroin omaa arvomaailmaani myös reissussa ollessani. Se miksi huomaan hymyileväni ja nauttivani olostani pelkästään jo pyörän kyydissä istuessa, asiakaskäynniltä toiselle polkiessa, vaikka vastatuulessa on siinä, että mun sisällä on vihdoin löytynyt jonkinlainen rauha näiden asioiden pohdiskelun jälkeen. Olen antanut itselleni luvan hellittää tiettyjen asioiden suhteen ja antanut aikaani niille asioille, jotka koen tällä hetkellä itselleni ja elämälleni merkitykselliseksi. Olen myös tehnyt asioita joista nautin, mutta samalla yrittänyt löytää hyvää ja merkityksellistä myös niistä ei niin mukavista asioista. Olen sallinut itseni vain olla ja jos ei ole huvittanut treenata olen jättänyt treenin tekemättä tai siirtänyt sen toteuttamisen parempaan hetkeen.

Tunnen vihdoin saaneeni selkeytettyä itselleni näiden elämäni eri osa-alueiden merkityksen ja syvennettyä ajatuksiani siitä mikä mulle merkitsee eniten ja näin myös jäsenneltyä asiat tärkeysjärjestykseen. Tämän myötä huomaan, että mun on hyvä olla itseni kanssa ja mun on hyvä olla myös valintojeni kanssa. Huomaan, etten mieti jatkuvasti tavoitteitani tai unelmiani tai yritä väkisin kulkea niitä kohti. Olen antanut siimaa itselleni ja antanut itseni elää tässä hetkessä. Uskon myös, että tällä tavoin saan loppujen lopuksi itsestäni enemmän irti ja lopulta myös isommat haaveeni etenevät, kun en väkisin niitä ole jatkuvasti miettimässä ja yritä haalia itselleni tehtäviä viedäkseni itseäni ja haaveitani eteenpäin.


Oma onneni tuntuu ja näyttää rakentuvan siitä, että olen sinut itseni ja valintojeni kanssa eikä siitä, että jatkuvasti saavuttaisin jotain tai olisin jotain enemmän. Oikeastaan oma onnellisuuteni nousi taas pintaan ja huomaan hymyileväni enemmän, koska olo on levollinen sisältä. Moni luulee, että onni tulee menestyksen mukana tai sitä tavoittelemalla ja etsimällä. Onnellisuus on kuitenkin mahdollista ansaita jo tässä hetkessä, eikä sen todellakaan tarvitse olla sidottuna omiin saavutuksiin, tavoitteisiin tai muihin ulkoisiin seikkoihin. Onni ja onnellisuus ovat loppujen lopuksi tunnetiloja, joita voi oppia synnyttämään jo pienempienkin asioiden pohjalta. Salli itsesi olla onnellinen pienempienkin hetkien keskellä ja lopeta onnen jatkuva etsiminen. Ja jos jostain syystä olet onneton, käytä aikaa niiden tunteiden ja asioiden jäsentelyyn, jotka tekevät sinusta onnettoman. Tarkastele omaa arvomaailmaasi. Kenties sinäkin voit tätä kautta löytää sisällesi rauhan ja tasapainon ja tätä kautta olla onnellinen myös esimerkiksi ihan niiden arkistenkin asioiden keskellä. 


sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kuntoutus - Tee töitä ja luota prosessiin

"Olen jo saanut päivän treenit tehtyä, mutta päätän vielä kokeilla, miltä tempaaminen tänään tuntuu. Otan tangon telineestä ja kokeilen ensin pelkästään sillä tehdä muutamia toistoja ja hakea oikeaa liikerataa. Aistin, että olkapää tuntuu hyvältä, kroppa virkeältä ja liikkeen tekeminen hyvältä. Innostun kun pääsen tangon alle kyykkyy ilman pienintäkään tuntemusta viime kesänä sijoiltaan menneessä olkapäässä ja asentokin tuntuu alhaalla syväkyykyssä hyvältä tangon levätessä suorilla käsillä pääni päällä. Lisään tankoon painoja ja teen taas pari toistoa. Hyvältä tuntuu. Lisään painoja tasaiseen tahtiin ja teen aina muutamia toistoja samalla painolla. Hitsi että muuten tuntuukin hyvältä ja varmalta."


Olin jo aivan unohtanut miltä kyykkyyn tempaaminen ja ylipäänsä tempaaminen yli 30 kilolla tuntuukaan. Raakatempauksia olen kyennyt tekemään jo hetken keskiraskailla painoilla, mutta kyykkyyn asti en ole päässyt ilman kiputuntemuksia olkapäässä, joten olen jättänyt kyseisen liikkeen suosiolla sivuun treeneistäni. En ole halunnut aiheuttaa turhaa vahinkoa ja väkisin tehdä liikkeitä, joihin kroppani ei vielä ole valmis ja kykenevä. Tänään kuitenkin tuntui yllättävänkin hyvältä. Jatkoin painojen lastaamista tankoon ja toistuvasti pienten lisäysten ja onnistuneiden lattialta pään päälle tempaistujen toistojen myötä itsevarmuuteni kasvoi. Onnistuin lopulta tempaamaan lattialta ylös suorille käsille edellisen tempausmaksimini, jonka olin onnistunut tekemään ennen olkapään sijoiltaanmenoa ja tämän kuntoutusprosessin aloitusta. Mitä hittoa, ajattelin... Tänään isoin voitto ei ollut se, että nostin ylös saman painon kuin vuosi sitten ehjällä kropalla ja kädellä vaan se, että kykenin vihdoin tekemään kyseisen liikkeen ja sain harteiltani pois niin suuren apinan kuin tässä hetkessä vain olla voi.


Kahden viikon päästä tästä hetkestä kisataan Savonlinnasssa Sawottassa, jonne lunastin kisapaikkani maaliskuun lopussa lipunmyynnin auettua. Tuolloin maaliskuun lopussa tempauksen tekeminen ja samoin valakyykky oli haave vain, mutta samalla tiesin, että 2,5 kuukaudessa on mahdollisuus saada aikaan vaikka ja mitä. Olin sen jo ehtinyt todistaa itselleni aiemmin. Päätin luottaa siihen, että pystyn tempaamaan ennen kisoja tai viimeistään kisoissa, jos siihen tarve tulee. Ajoittain epäilin itseäni ja mielessä kävi kisapaikan myyminen, sekä luovuttaminen kisaamisen suhteen tänä vuonna. Tänään kuitenkin näytin itselleni, että se todella oli mahdollista eikä ainoastaan pelkkää hyvää uskoa ja toiveajattelua. Mä todella aijon kisata kesäkuun toisella viikolla Savonlinnassa. 

Oli kyse minkälaisesta prosessista tahansa, sen eteen pitää tehdä töitä. Ainakaan itse en usko siihen, että asiat vain tapahtuvat. En usko, että olisin tänään saanut tehtyä onnistuneen tempauksen raskaammilla painoilla ilman kipuja olkapäässä, jos en olisi uhrannut useita tunteja kuntoutukselle ja omatoimiselle harjoittelulle tässä kuluneen vuoden aikana. Tai muutenkaan saanut kehitystä aikaan ja kyennyt tekemään liikkeitä, joista olen crossfitin parissa vain haaveillut. Etenkin vammojen ja loukkaantumisten jälkeen, joudutaan usein lähtemään liikkeelle ihan perusteista: haetaan oikeaa liikerataa ja liikelaajuutta ja aktivoidaan oikeita lihaksia oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Tyhmä ja uhkarohkea ei saa eikä edes kannata olla. Pitää malttaa harjoitella niitä tylsältä ja joskus turhiltakin tuntuvia juttuja, koska ne luovat pohjaa sille, että pääset vielä jonain päivänä takaisin siihen missä olit ja jopa pidemmälle. Loukkaantuminen ja vammat eivät aina tarkoita sitä, että peli on menetetty. Ainakin itse olen omien useiden loukkaantumisten ja leikkauspöydällä vietettyjen korjausten jälkeen oppinut sen, että iso osa kuntoutumisesta on omasta tahdosta kiinni. Pitää löytää sekä tahtoa että aikaa sille, että rakennat itsestäsi taas ehjän ja kehostasi toimivan. Joskus loukkaantumiset mahdollistavat myös sen, että kykenet satsaamaan enemmän johonkin toiseen asiaan tai sitten se pakottaa rakentamaan perustan uudestaan kuntoon, jonka myötä kykenee tekemään taas uusia juttuja.


Omalla kohdallani tämä olkapäävamma on ollut vain pieni hidaste. En harmittele enää sitä, että käsi meni rikki enkä pystynyt 6 kuukauteen treenaamaan crossfittia, koska tämä kuntoutusprosessi on oikeasti antanut mulle paljon uutta tietoa omasta kehosta ja opettanut myös kuuntelemaan sitä. Tämä prosessi on opettanut itselleni kärsivällisyyttä ja sitä, ettei aina tarvitse tehdä täysiä tai joka päivä ylittää itseään. Joukossa voi olla ja varmasti aina on (niin myös mulla) niitä huonojakin päiviä, jolloin uskoa siihen prosessiin koetellaan ja tekisi mieli heittää hanskat naulaan, mutta juuri tuolloin mitataan sitä henkistä kanttia ja omaa mieltä. Mitä sä todella haluat ja mikä on sulle tärkeää. Mulle tässä prosessissa tärkeintä on ollut saada olkapää kuntoon ja toimivaksi. Sellaiseksi, että pystyisin taas harrastamaan crossfittia kunnolla ja muutenkin elää normaalia elämää. En halua, että kehoni rajoittaa tekemisiäni ja haaveitani, tai oikeastaan en halua että huonolla kuntouttamisella ja lyömällä hanskat tiskiin teen itselleni karhunpalveluksen tulevaisuuteni kannalta. Haluan tehdä töitä ja saavuttaa asioita niin harrastuksissani, töissäni kuin perheenkin osalta. Haluan, että kehoni on toimiva ja että loukkaantumiset eivät vie multa pois niitä haaveita, jotka edelleen sisälläni kytevät. 

Tällä kertaa loukkaantumisesta kuntoutumiseni on ollut täysin erilaista kuin aiemmin loukkaantuessani. Tällä kertaa otin olkapääni kuntouttamisesta itselleni täyden vastuun, koska koin että aiemmat vammani sekä toki isossa roolissa itsekin fysioterapeuttina toimiessani tiesin kyllä mitä mun pitää tehdä, jotta saan itseni taas kuntoon. Loppupeleissä suurin asia tämän vamman kuntouttamisessa on kuitenkin ollut siinä, että olen malttanut ja luottanut. En ole halunnut kiirehtiä, koska olen sivusta joskus seurannut ja nähnyt miten liian nopeasti eteneminen voikin lopulta jarruttaa parantumista. Joskus se on haastavaa ja voi olla vaikeaa nähdä itsensä puolen vuoden tai vuoden päässä, jos jokin paikka on tosi rikki ja joutuu palaamaan alkutekijöihin. Pitää tehdä töitä, olla järkevä, uskaltaa huilata ja antaa kropalle aikaa. Pitää uskaltaa luottaa prosessiin ja edetä askel kerrallaan. Usko mua, se todella kannattaa! Mikään ei nimittäin vie pois multa niitä fiiliksiä, jotka olen saanut kokea onnistuessani tekemään tämän prosessin aikana jotain sellaista, mitä en aiemmin uskonut pystyväni. 

perjantai 25. toukokuuta 2018

Jatkuvasti päissään

Ensimmäisenä aamulla herätessäni kurkistan puhelimen ruudusta paljonko kello on ja heti seuraavana hyppään somen ihmeelliseen maailmaan. Yleensä vähintään facebookista ja instagramista on tullut joitakin ilmoituksia. Kurkin uusimmat kuvat instagramin feedistä ja vastaan viesteihin, jos sellaisia on tullut vielä sen jälkeen, kun illalla päätin käydä nukkumaan. 

Seuraavaksi hyppään ylös sängystä. On pakko aloittaa aamutoimet, jotta ehdin töihin ja asiakkaalle sovittuna aikana. Aamupalaa väkertäessä kuuntelen radioa tai laitan kuulokkeet päähän ja alan kuuntelemaan kesken jäänyttä äänikirjaa. Hoidan aamutoimet mallikkaasti ja tutuin rutiinein ilman sen kummempia pysähdyksiä. Toimin kuten olen tottunut, sellaisin rutiinein, jotka olen vuosien saatossa itselleni kehittänyt, jotta aamut ovat sujuvia.


Lähden reppu selässä kävelemään ja istun bussiin. Selailen puhelintani ja hämmästelen, miten lyhyessä ajassa juuri tunti sitten selailemani mm. instagramin sekä facebookin feedi on täyttynyt taas uusista kuvista, fiksuista ja nokkelista kuvateksteistä ja statuspäivityksistä. Ja tottakai nykymaailmassa myös ihmisten kuvaamista tarinoista, jotka kulkevat reaaliajassa heidän tekemistensä mukana. Kaikkea on tarjolla jopa enemmän kuin jaksaisi seurata ja kaikessa ei millään ehdi pysyä perässä ellei tosiaan ole ihan koko ajan läsnä ja puhelin kourassa. Alkaa ärsyttämään ja vaihdan somen ja uutisten selailun äänikirjan kuunteluun. Kuitenkin meinaan koko ajan ottaa puhelimen taas esille ja vanhasta tottumuksesta alkaa näppäilemään ja selailemaan puhelintani, vaikka mulla ei ole sille varsinaisesti siinä hetkessä mitään tarvetta.

Äänikirjaa kuunnellessani huomaan, että oikeastaan kaikki muutkin bussissa istuvat näppäilevät ja selaavat puhelintaan. Sama homma toistuu ihan kadulla kävellessä, bussipysäkillä vaihtoliikennettä odotellessa, kaupungilla jne. Tänäpäivänä näyttää olevan niin, että poikkeat massasta nimenomaan silloin, kun pidät puhelimen visusti piilossa ja keskityt kohtaamaan maailman sellaisena kuin se on.


Kyseenalaistan itseni: menetänkö enemmän ollessani jatkuvasti läsnä sosiaalisessa mediassa vai silloin kun annan puhelimen olla ja keskityn oikeasti ympärilläni siinä hetkessä tapahtuviin asioihin. Pitäessäni puhelimen visusti piilossa saatan jäädä paitsi joidenkin seuraamieni mielenkiintoisten ihmisten ajatuksista ja siitä mitä he touhuavat. Toisaalta, mihin mä omassa elämässäni oikeasti tarvitsen tietoa siitä, mitä muiden elämässä tapahtuu just sillä hetkellä? Se on mielenkiintoista. Ihminen on perusluonteeltaan utelias. Saatan myös seuraamieni henkilöiden kautta verrata omaa elämääni siihen mitä heillä on. Toisaalta, tämä on ihan järjetöntä ja omalle mielelle todella kuormittavaa. Tajuan, että iso osa mun toiveista, haaveista ym. on osittain vääristynyt siksi, että olen jatkuvasti läsnä somessa, en omassa elämässäni ja pelkästään omissa ajatuksissani, vaan oikeasti jonkun toisen ajatuksissa, joista alitajuntani on sitten jollain tavalla onnistunut muovaamaan omiani. Pelottavaa.

Heräsin näihin ajatuksiin oikeastaan viime lomareissullani. Kun yksinkertaisesti netti ei toiminut joka paikassa ja siksi puhelin oli kaupungilla kierrellessä, paikkoja katsellessa sekä rannalla makoillessa oikeastaan aivan turha. Yksin reissatessani "jouduin" tyytymään siihen mitä ympärilläni oli ja tapahtui. Oli vain minä, ympäristö ja omat ajatukseni. Oikeastaan tässä yksi syy, miksi myös halusin tässä vaiheessa taas lähteä lomalle yksin. Aluksi se oli todella tylsää, kun joka hetkenä siihen asti olin tottumuksesta tylsän ja pysähtyneen hetken koittaessa tottunut kaivamaan puhelimen esille ja heittämään itseni sen pauloihin. Kuitenkin pian tajusin, miten vapautunut olo tulee siitä, kun koko ajan ei tarvitse olla puhelimella ja voi vain olla. Pysähtyä ja antaa katseen kiertää ja ajatusten juosta siinä hetkessä ja omassa itsessäni. 

Pysähtyminen ja oleminen tuntuvatkin nykyaikana olevan ennemminkin jonkinlainen opeteltava taito, kuin itsestäänselvyys. Aina on jotain tarjolla, jos ei osaa antaa olla ja pysähtyä sekä olla vain. Pysähtyessä, keskittyessä ainoastaan itseensä ja ympäröivään maailmaan vapautuu ihan hirvittävästi ajatuksia. Sitä pääsee ikäänkuin tutustumaan itseensä aivan uudella tavalla. Aluksi se voi olla ahdistavaa ja vaatia todella keskittymistä toteutuakseen, mutta lopussa kiitos seisoo.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Oman hyvinvoinnin määrittämisestä ja mittaamisesta

Hyvinvointi on hyvin laaja-alainen ja moniuloitteinen käsite ja sen merkitykset muuttuvat puhujan/kokijan mukaan. Siitä mitä hyvinvointi itselleni merkitsee olen kirjoitellut jo aiemmin täällä, mutta nyt ajattelin kirjoittaa ja pohtia sitä, kuinka omaa hyvinvointia voi ja kannattaisi oikeasti mitata.


Hyvinvoinnin mittaaminen


Hyvinvoinnin mittaaminen ei ole mikään itsestään selvä asia, eikä siihen ole sen moniuloitteisuuden vuoksi kyetty kehittämään mitään yhtä ja oikeaa mittaria. Olennainen jako hyvinvoinnin mittaamisessa tehdään kuitenkin subjektiivisten sekä objektiivisten mittareiden välillä, jossa subjektiiviset mittarit kohdistuvat itse henkilöön ja hänen omiin tuntemuksiinsa, kun taas objektiiviset mittarit mittaavat ja liittyvät henkilöstä sinällään riippumattomiin asioihin. Joskus hyvinvointia mitataan myös positiivisten sekä negatiivisten kokemusten ja mittausten avulla. Yksilöiden hyvinvoinnin mittaamisessa sovelletaan usein kolmea eri aluetta, jotka käsittävät elintason, sosiaaliset suhteet tai psykososiaalisen hyvinvoinnin sekä itsensä toteuttamisen tai mielekkään tekemisen. (thl.fi)

Moni nauroi, kun viime vuonna eli v. 2017 julkaistiin raportti, jonka mukaan Suomi oli maailman viideneksi onnellisin maa. Kuinka se muka on mahdollista? Tänä vuonna maaliskuussa julkaistiin uusi YK:n raportti, jonka mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Ihmettelijöitä riitti uutisten kommenttiboksissa sekä keskustelupalstoilla. Suomi muka maailman onnellisin maa... Tavallaan en ihmettele miksi. Jos on kovin onneton ja kokee sekä näkee ympärillään pelkkää pahaa oloa, kuinka sitä voisi uskoa, että tämä maa muka olisi täynnä onnellisia ihmisiä.

Onnellisuus määritellään hyvin pitkälti kuuluvaksi hyvinvointiin. Tottakai, sillä onhan onnellisuudella iso osa siihen, kokeeko itsensä hyvinvoivaksi. Voiko samaan aikaan edes olla onneton ja samalla muka kokea itsensä hyvinvoivaksi? Tai kääntäen toisinpäin, voiko olla onnellinen ja samaan aikaan olla huonovointinen? 




Kuinka määrittelet oman hyvinvointisi?


Ennen kuin jotain pystyy mitata, pitää asia pystyä jollain tapaa määrittelemään itselleen. Tässä tapauksessa, mitä hyvinvointi merkitsee sinulle? Tarkoittaako hyvinvointi sinulle automaattisesti menestystä jollain itse tärkeäksi kokemallasi elämän osa-alueella, vai koetko itsesi hyvinvoivaksi, vaikka kaikilla elämän osa-alueilla elämä ei olisikaan täydellisesti tasapainossa ja täysin sujuvaa. Onko hyvinvointi sinulle sitä, että liikut päivittäin tietyn verran, syöt terveellisesti ja monipuolisesti ja nukut riittävästi? Vai koetko itsesi hyvinvoivaksi myös pienemmillä panostuksilla, silloin kun lähelläsi on perhe ja välittäviä ihmisiä sekä kun saat tehdä asioita joista nautit?

Hyvinvoinnin kokemisessa ja sen itselleen määrittämisessä varmasti eniten merkitsevät omat tuntemukset sekä kokemukset. Ainakin omasta mielestäni tärkeintä on se, kuinka hyvinvoivaksi itse itsensä kokee, eikä se minkä määritelmän jokin mittari antaa. Hyvinvoinnin arvioinnissa ja mittaamisessa määritellään pitkälti mm. henkilön elintasoa ja näin ollen myös elintasolla koetaan olevan suuri merkitys koettuun hyvinvointiin ainakin ulkopuolisten mittaajien/mittareiden osalta. Aina onnellisuus ja hyvinvointi ei kuitenkaan ole sidottu esimerkiksi juuri elintasoon ja sen mukana tuomiin määritelmiin hyvästä olosta ja yleisestä hyvinvoinnista. Mä olen esimerkiksi kovasti sitä mieltä, että raha ei tuo onnea. Se saattaa helpottaa elämää ja tuoda siihen jotain lisää, mutta loppujen lopuksi hyvinvointi ei rakennu ainoastaan elintason varaan ja itselleni se merkitsee paljon muutakin, jolloin muut asiat elämässä voivatkin yllättäen kompensoida vaikka uupuvaa vaurautta. Harvalla on kaikkea ja vielä harvemmalla ei ole mitään. 




Oman hyvinvoinnin mittaaminen


Omaa hyvinvointiaan voi mitata hyvin monella tapaa. Tänä päivänä yleisiä monellakin käytössä olevia mittareita ovat mittarit, jotka mittaavat mm. askeleita, päivittäistä aktiivisuutta, sykettä ja jopa unta antamalla tarkempaa tietoa esimerkiksi yön aikana syvemmin nukutuista tunneista ja myös pinnallisemmasta unesta. Tämänkaltaiset mittarit antavat hyvää ja tärkeää tietoa kehostamme ja tekemisistämme, mutta se myös siirtää huomiota ja vastuuta pois omista kokemuksista, oman fiiliksen tarkkailusta sekä kehon ja mielen kuuntelusta. Kun antautuu täysin laitteiden valtaan siitä voi myös seurata hyvin pakonomaista käyttäytymistä, joka taas ei välttämättä millään tavalla lisää hyvinvointia, vaikka tarkoitusperät olisivatkin hyvät. Myös ruokapäiväkirjan pitäminen ja vaa'alla käyminen mittaavat tietyllä tapaa hyvinvointia ja antavat määritelmiä hyvinvoinnistamme. Toki eroja on siinä mielessä, että joku voi kokea ettei paino millään tavalla määrittele hänen hyvinvointiaan, kun taas toiselle oma paino on elintärkeä oman hyvinvoinnin määrittelyssä ja näin ollen vaaka tärkeä mittari asian mittaamisessa. 

Mielestäni omaa hyvinvointia olisikin aiheellista ja tärkeää muistaa mitata myös subjektiivisten mittareiden eli omat kokemukset huomioon ottavilla mittareilla. Siis nimenomaan silloin, kun halutaan mitata yksilöiden kokemaa hyvinvointia ja saada asioista parempaa selkoa. Myös silloin, kun haluat arvioida omaa hyvinvointiasi ja mietit ratkaisuja eri asioiden suhteen. Hankalampaa voikin sitten olla määritellä, mitkä asiat tuovat niitä positiivisia fiiliksiä esiin ja mitkä asiat taas aiheuttavat negatiivisia viboja ja huonoa fiilistä ja näin alentavat koettua hyvinvointia. Kuitenkin itsensä ymmärtäminen ja kuulosteleminen oman hyvinvoinnin mittaamisessa on merkittävää eikä omia tuntemuksia ole syytä missään nimessä ohittaa tai antaa koko hyvinvoinnin mittaamista ja määrittämistä pelkästään erilaisten laitteiden vastuulle. Muista kuunnella kehoasi ja mieltäsi, se on loppujen lopuksi paras määrittämään mikä tuntuu hyvältä ja mikä huonolta ja samalla opit elämässäsi panostamaan asioihin, jotka merkitsevät hyvinvointisi kannalta eniten ja lisäävät koettua hyvinvointiasi. 


Kurkkaa myös:

Mitä hyvinvointi merkitsee minulle?

perjantai 18. toukokuuta 2018

Liikkuminen itsessään on tärkeää!

Erilaiset suositukset määrittelevät tutkitun tiedon pohjalta sitä, mikä on elämämme perusedellytysten osalta tarpeeksi ja riittävästi. Tällä tarkoitan nyt esimerkiksi ravinto ja liikuntasuosituksia. Tutkimuksia tehdään vuosien ajan, tutkimusryhmiä seurataan ja verrataan tutkimukseen mukaan valikoituihin verrokkiryhmiin. Näiden pohjalta rakentuvat tietyt suositukset, jotka antavat mm. ravinnon sekä liikkunan osalta tiettyjä viitteitä siitä, mikä on sopivasti ja riittävästi. 

Esimerkiksi UKK-instituutti suosittelee aikuisia liikkumaan 2,5 h eli 150minuuttia viikossa reippaalla tai 1h 15min rasittavalla tasolla kestävyyskuntoa parantaen. Lihaskuntoa ja liikehallintaa olisi hyvä harjoittaa 2h viikossa. "Terveyttä edistää liikunta, joka vastaa teholtaan reipasta kävelyä ja kestää vähintään 10 minuuttia kerrallaan. Suositellun liikunnan vähimmäismäärän voi siis koota useista vähintään 10minuutin yhtäjaksoisista liikuntakerroista." UKK-instituutti 2017




Koko ikäni ja jo pienestä paljon liikkuneena mun on joskus vaikea ymmärtää sitä, miksi liikkumiseen ja liikunnan toteuttamiseenkin pitää olla omat suosituksensa. Liikunnan ja liikkumisen tulisi olla yksi elämän perustekijöistä ihan niin kuin syömisenkin. Ihmistä ei ole luotu olemaan paikallaan, mutta tietyllä tapaa kehitys on ajanut siihen, että koko ajan asiat helpottuvat ja tätä kautta myös niin sanottu pakollinen arjen sisällä tapahtuvakin liikkuminen vähenee. Liikkuminen ei ole enää niin sanotusti itsestään arjessa tapahtuva asia, vaan siihen pitää erikseen löytää ja ottaa aikaa. Jos haluaa huolehtia siitä, että liikkuu riittävästi on vain mentävä ja liikuttava. Liikunnan harrastaminen korostuu, koska ns. arjessa tapahtuva liikkuminen ja harrastelu tuntuu koko ajan vähenevän. Aikaa ei ole, tai sitten asioita ei ymmärretä tehdä niin kuin niitä kannattaisi, jotta esimerkiksi juuri liikkuminen siinä omassa jokapäiväisessä arjessa lisääntyisi. 

Mä olen jo pitkään käyttänyt päivittäin ranteessani kelloa, joka samalla mittaa päivän aktiivisuutta ja tallentaa myös treenini. Mittaria on ollut hauska seurata, koska se tallentaa myös päivittäiset askeleeni ainakin suuntaa antavasti. Harvemmin tulee päiviä, jolloin päivittäinen askelmääräni jäisi alle suositellun 10 000 askeleen tai sitten alle tuon 150min viikoittaisen kestävyysliikunnan. Monesti mittari näyttää yhden viikon jälkeen lähes 500 tehominuuttia, joskin minä kyllä treenaan aktiivisesti ja myös liikun paljon, koska myös koiran omistaminen sitä vaatii lenkkien muodossa. Kuitenkin suurin ero mitä olen seurannut nyt pidemmän aikaa on siinä, menenkö helpoimman kautta ja matkaan töihin heti kodin vierestä lähtevällä bussilla, vai varaanko matkaan 10-15min enemmän aikaa ja kävelen ensin junalle, jolle matkaa on 1,5 km suuntaansa. Jo tämä pieni valinta olisi varmasti monen kohdalla asia, jota kannattaisi todella miettiä. Jos itse kävelen kyseisen matkan edes-takaisin joka arkipäivä on viikon jälkeen jo 15 ekstrakilometriä kasassa. Vähän liikkuvan ja etenkin liikuntaa kammoksuvan henkilön kohdalla tällainen muutos voisi olla jo todella merkittävä asia oman kunnon sekä hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. 

Liikkumisen ei todellakaan tarvitse aina tarkoittaa liikunnan tai jonkin lajin harrastamista. Liikkuminen itsessään on ihan yhtä tärkeää! Vaikka suositukset suosittavat lihaskunnon ja liikehallinnan harjoittamista 2h viikossa ja tiettyjen minuuttimäärien keräämistä, jotta kestävyyskunto paranee, niin ihan ensimmäiseksi tärkeintä olisi ylipäänsä saada itsensä liikkeelle ja tekemään jotain.  Oli kyse sitten 5, 10, 15, 30, tai 60 minuutista kerrallaan. Olen aiemminkin kirjoittanut arkiliikunnan merkityksestä täällä, jossa tarkoituksena oli tuoda esille sitä, miten jo ihan pienillä valinnoilla voi vaikuttaa omaan energiankulutukseen positiivisesti ja saada monia terveydellisiä hyötyjä. Liikunnan harrastaminen ja erilaiset urheiluharrastukset ovat hienoja ja suuri osa omaakin arkeani, mutta oikeasti suurin merkitys on sillä miten paljon ylipäänsä liikut.


Nykypäivänä on puhuttu siitä, kuinka erilaisten lajien parissa harrastajamäärät ovat kasvaneet ja siltä osin liikunnan harrastaminen ehkä lisääntynyt, mutta monen kohdalla liikkuminen on itseasiassa tästä huolimatta oikeastaan vähentynyt. Tämän näen johtuvan itsessään siitä, että mennään helpoimman kautta emmekä enää liikuta kehoamme kuten joskus aiemmin. Palvelut ovat helpommin saavutettavissa, pääkaupunkiseudulla julkisen liikenteen tarjonta on kasvanut, autojen määrät lisääntyneet haja-asutusalueilla. Hissit kuljettavat työpaikalla jalkojen ja portaiden sijaan ja muutenkin istumatyötä tehdään paljon entisaikojen liikkuvampien töiden sijasta, koska kehitystä on tapahtunut tasaisesti eri sektoreilla. Liikkumisesta on tullut suorittamista ja siihen pitää panostaa, jotta emme jumitu täysin laakereillemme lepäämään ja olemaan, milloin siinä näin kävi?

Liikkuminen ei edellytä paljoa. Nouset ylös ja kävelet. Otat askelia. Lähde ulos nauttimaan päivästä ja luonnosta. Kävele, juokse tai pyöräile paikasta toiseen. Jos työpaikalla sulla on asiaa samalla toimistolla työskentelevälle kollegalle nouse ylös ja kävele hänen luokseen äläkä tyydy soittamaan tai laittamaan viestiä. Myös meidän aktiivisesti urheilevien olisi syytä muistaa, että arkiliikunta ja liikkuminen on ihan yhtä tärkeää ja joskus jopa suuremmassa arvossa kuin esimerkiksi sinne kuntosalille vääntäytyminen ja suunnitellun treenin puskeminen läpi. Paikalleen jumiutuneen ja liikuntaa vähemmän harrastavan taas olisi hyvä saada itsensä vain liikkeelle. Sama se millä tavalla, mutta kunhan tekisi jotakin terveyshyötyjen ja HYVÄN OLON eteen. Pienilläkin valinnoilla voi olla suuri merkitys oman elämäsi kannalta, mitä tulee liikkumiseen ja liikunnan harrastamiseen. Edelleen, liikkuminen itsessään on tärkeää! Liikkumalla ja liikuttamalla itseäsi teet itsellesi ja terveydellesi oikeasti suuren palveluksen.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Kun tavoittelet kehitystä - 5 perussääntöä fyysiseen harjoitteluun

Takkuaako harjoittelu tai junnaako kehitys? Oletko kenties vastikään lyönyt jonkun uuden liikunnallisen tavoitteen lukkoon itsesi kanssa ja mietit miten kannattaisi lähteä harjoittelemaan? Oletko vasta-alkaja liikunnan parissa ja haluat oppia enemmän siitä, kuinka keho käyttäytyy ja toimii, kun kyse on fyysisestä harjoittelusta?

Harjoittelutapoja on monia ja jokainen löytää usein kokeilun kautta itsellensä sopivan liikuntatavan ja liikuntamuodon, hyvän rytmin harjoitteluun viikkotasolla ja myöskin itselleen sopivat tavoitteet. Liikkuminen ihan vain liikkumisen ilosta on myös ihan loistava juttu, eivätkä kaikki tarvitse suuria tavoitteita joita kohti edetä. Kuitenkin jokaisen olisi hyvä tietää ja ymmärtää miten kehomme käyttäytyy ja minkälaisia vasteita harjoittelu tai vaihtoehtoisesti harjoittelemattomuus saa kehossamme aikaan. Liikunnassa ja harjoittelussa nimittäin pätee sääntöjä, jotka huomioimalla voit tehdä liikunnan toteuttamisesta itsellesi ns. myös tuloksellisempaa. Etenkin kokeneet treenaajat saattavat jossain vaiheessa harjoittelusykliä tuntea, että kropasta on puhti lopussa ja kehitystä ei tule vaikka kuinka treenaisi ja pumppaisi päivästä ja viikosta toiseen. Myös aloittelijat saattavat liikuntakärpäsen puraistua aloittaa harjoittelun vitos vaihde silmässä ja haukata liian ison palan kerralla. Seuraavaksi siis muutama harjoittelun tutkittu ja kirjoitettu sääntö.



5 perussääntöä fyysiseen harjoitteluun



1. Harjoittelun spesifisyys
Harjoittelun pitää painottua niille osa-alueille, joita haluat kehittää ja harjoittaa. Jos haluat esimerkiksi kasvattaa lihasta, mutta viihdyt paremmin lenkkipolulla, niin lihas ei varmastikaan kasva. Jos taas haluat parantaa peruskuntoasi ja hengitys- verenkiertoelimistön kuntoa, kehitystä ei tapahdu pelkkiä rautoja nostelemalla. Harjoittelun tulee siis olla spesifiä ja tähdätä sekä valmistaa lajiin, jota harjoitat. 

2. Kuormituksen annostelu ja harjoittelun nousujohteisuus
Harjoittelun alussa kehitystä tapahtuu nopeammin pienemmilläkin treenivasteilla esim. kahdesti viikossa harjoitellessa, kun taas kokeneemman treenaajan pitää treenata useita tunteja viikossa kehittyäkseen tai ainakin suunnitella sekä rytmittää harjoittelua tarkemmin päivä, viikko, kuukausi sekä vuositasolla. Kehoa pitää kuormittaa aiempaa enemmän tai uusilla tavoilla, jos janoaa kehityksen jatkuvan ja tulosta syntyvän.



3. Adaptaatio eli sopeutuminen
Keho kehittyy siinä mitä harjoitetaan ja samalla se myös sopeutuu erilaisiin ärsykkeisiin. Tämän vuoksi harjoittelua on järkevää syklittää ja tarjota sille tasaiseen tahtiin uusia ja muuttuvia ärsykkeitä. Mm. adaptaation vuoksi, kuntosalilla harjoitusohjelmaa suositellaan muokattavan ja muutettavan 6-12 viikon välein. Keho tarvitsee uutta ja erilaista ärsykettä, jotta se ei sopeudu liikaa ja jotta kehitys jatkuu. 

4. Reversibiliteetti eli palautuvuus
Harjoittelun pitää olla säännöllistä ja jatkuvaa, jotta tulokset pysyvät yllä. Jos on liian pitkään harjoittelematta, kunto heikkenee. Keholla on taipumus palautua ja vaikka kuinka olisit treenannut ahkerasti salilla puntteja nostellen ja kasvattaen lihasmassaa, niin saavutettu lihasmassa ei pysy yllä muuta kuin harjoittelua jatkamalla. Sama ilmiö esiintyy myös lenkkipolulla. Jos tavoitteellisesti pyrit nostamaan kuntoasi esimerkiksi 2 kuukauden ajan ja huomaat kykeneväsi juoksemaan 10km lopulta vaivatta, mutta sitten jos lopetat lenkkeilyn niin välttämättä kuukauden päästä 10km juokseminen ei tunnukaan yhtä helpolta. Keho palautuu ja mukautuu tarjottavista ärsykkeistä riippuen. 

5. Lepo
Joskus liian vähäinen lepo saattaa olla syynä kehityksen junnaamiseen ja harjoittelun takkuamiseen. Kehitys tapahtuu levossa ja kunto kasvaa levon myötä. Ja jos et anna kehollesi riittävästi aikaa palautua ei se jaksa loputtomiin ja ottaa lopulta levon vaikka väkisin. Harjoittelua kannattaa siis rytmittää ihan jo riittävän levon sekä kehon palautumisen vuoksi. Muutama kovempi harjoitteluviikko ja välissä kevyempi viikko. Lepopäivät treenipäivien välissä ovat myös tärkeitä eikä ole mitään järkeä painaa eteenpäin esim 7 treeniä putkeen ilman lepoa. Kuuntele kehoasi ja tarkkaile tuntemuksiasi!


Kurkista myös seuraavat harjoitteluun liittyvät kirjoitukseni:


Tunnista kehosi rajat ja treenaa fiksummin


perjantai 11. toukokuuta 2018

Matkustaminen kasvattaa ja opettaa - Yksin reissaamisen plussat ja miinukset

Hellurei ja ihanaa kesäistä perjantaita! Ihan uskomatonta miten täällä Suomessa on viikossa luonto puhjennut eloon ja on aivan kesäiset säät. Kyllä kelpaa ja helpottaa kummasti reissusta kotiin paluuta, vaikka lämpötilat eivät ihan samoissa lukemissa heittelekään. Auringolla on kuitenkin ihmeellinen voima ja voi vitsi miten se virkistää mieltä.

Vietin tosiaan yhden kokonaisen viikon Kreikan saarella Rhodoksella. Nappasin matkan Tjäreborgin äkkilähtötarjonnasta maaliskuussa ja lopulta 2.5 koitti matkustuksen aika. Kohteen valitsin muutaman kriteerin mukaan: hinta, sää (yli 300 aurinkoista päivää vuodessa, joten pitää olla tosi huonoa tuuria, jos tähän aikaan vuodesta osuu pelkkää sadetta viikon reissun ajalle), lentoaika ja itselleni uusi matkakohde. Tämä oli nyt kolmas kerta, kun olin matkalla yksinäni. Jollain tavalla siis tuttua hommaa, eikä matkaan lähtö tällä kertaa jännittänyt yhtään. Sen sijaan odotin pääseväni näkemään ja kokemaan. Matka osoittautuikin taas aivan loistavaksi kokemukseksi, kuten myös blogini instagram tilille (@Lujempimina) päivittelin viimeisen päivän aikana istuessani viereisen rannan laiturilla samalla ihaillessani merellistä näkymää ja nauttiessani sen hetken tunteesta.




"Loma melkeen lopussa, tänään katse kohti kotia. Yksin matkustelu on aina kokemus sinänsä. Aina oppii uutta itsestään, pääsee näkemään ja kokemaan. Matkustelu on yksi elämän parhaista asioista ja opettaa paljon. Taas yhden reissun ja kokemuksen rikkaampana, uusia ihmisiä ja samalla myös matka omaan itseen. Omaa aikaa ja aikaa on ollut pohtia omaa elämää ja asioita. Sitä mitä haluan ja mikä on mulle tärkeää. Matkustaessa oppii myös arvostamaan sitä mitä on. Ihanaa, että mulla on mahdollisuus tällaiseen. Olen kiitollinen. Jos sulla on mahdollisuus matkusta, näe ja koe! Uskalla ja mene, jos haluat ja pystyt."

Moni miettii ja pohtii millaista yksin matkustaminen on ja olisiko itsestä kokemaan sekä näkemään maailmaa yksin. Listasin alle muutamia taas reissullani esiin nousseita asioita, joiden avulla voit saada hieman näkökulmaa yksin reissaamiseen ja siihen millaista se on. Ehkä saat vastauksia joihinkin mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin ja jos et, niin heitä kommenttia ja kysy! Vastaan mielelläni. :)



Yksin matkustamisen plussat ja miinukset


Majoituksesta joutuu maksamaan enemmän, koska huoneen vajaakäytöstä joutuu pulittamaan ekstraa. Kuka tällaisenkin on keksinyt?

Aina löytyy tilaa ja yksi yksinäinen rantatuoli monien varattujen välissä, vaikka ranta tai allasalue näyttäisikin täydeltä. Ei siis tarvitse väkisin yrittää olla ensimmäisten joukossa altaalla heti aamusta, tai varailla paikkoja pyyhkeellä (tätä en kyllä ymmärrä). 

Joudut viihdyttämään itse itseäsi. Toisaalta saat tehdä just sitä mitä haluat ja sillä hetkellä huvittaa, eikä tarvitse neuvotella muiden kanssa siitä mitä tehdä tai mihin mennä syömään. 

Bongaat hyviä kuvausspotteja, mutta kukaan ei oo ottamassa kuvaa susta siinä ja joudut virittelemään itselaukaisimen ja kameran mitä oudoimpiin paikkoihin tai jättää hienot poseeraukset kivoja maisemia vasten ikuistamatta. Toki avuliaitakin ihmisiä löytyy ja oikeasti moni ihan mielellään jeesaa ja ottaa kuvia, jos rohkenet pyytää. Nokkeluus toki lisääntyy, jos ja kun jaksaa vaivautua virittelemään itselaukaisinta outoihin paikkoihin.

Kukaan ei oo levittämässä aurinkorasvaa sun selkään (taattu palaminen aurinkokohteissa) tai vaihtoehtoisesti joudut epämiellyttäviin tilanteisiin, kun pyydät randomeilta apua. 

Lounas ja illallispöydässä on melko yksinäistä. Joko pitää haaveilla ja seurailla ihmisiä tai sitten keskittyä puhelimeen, kun vastapäätä ei aina ole seuraa.

Yksin matkustaessa ei tule draamaa puolison tai kaverin kanssa. Saat riidellä itseksesi, eikä kukaan kuuntele tai välitä. 

Tavaroiden kanssa pitää olla tarkempi. Esim rannalla vessaan poistuessa tärkeitä tavaroita pitää kantaa mukana tai pitää ainakin tarkemmin silmällä, kun ei ole toista vahtimassa (ainakaan itse en ota riskiä ja jättäisi arvotavaroita yksinään esim. rantatuolille, kun en ole siihen näköyhteydessä).

Tutustut helpommin uusiin ihmisiin ja paikallisiin ja näin yleensä myös kulttuuriin. Lisäksi vierasta kieltä on yksin matkustaessa yleensä vain pakko puhua, joten kielikin kehittyy. Oma englantini aina takkuaa reissun alussa ja sanoja pitää etsimällä etsiä ja hakea, mutta päivän parin jälkeen sitä puhuu jo aivan ymmärrettävästi ja keskustelut onnistuvat englanniksi tuosta vaan. 

Rohkeus kasvaa, opit selviytymään itseksesi ja opit paljon itsestäsi.


Jos siis haaveilet matkustamisesta, mutta reissukaveri puuttuu niin rokaisen todellakin sua pakkaamaan laukun ja lähtemään yksin reissuun. Ihan huikeita kokemuksia ja asioista kyllä selviää. Kaikkien juttu yksin matkustaminen ei varmastikaan ole, mutta jos olet vähääkään ulospäinsuuntautunut persoona ja osaat edes hieman englantia niin sillä pärjää jo monessa kohteessa! 

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Makean kamala sokeri

Sokeri on nykypäivänä hyvin parjattu ja kammoksuttu. Siinä missä muutamia vuosia sitten iski rasvakammo ja kaikki tuotteet huusivat vähärasvaisuutta ja rasvattomuutta niin nyt on jo pidempään vannottu sokerittomuuden nimeen. 

Sokeri on makeaa ja ahh, niin ihanaa. Se tuo moneen päivittäisessä käytössämmekin oleviin tuotteisiin makeutta ja tekee monesta tuotteesta suussa paremman makuisia. Sokerikammon iskettyä, sokerin makeutta on alettu korvaamaan erilaisilla makeuttajilla ja lisäaineilla. Se kumpi sitten on parempi, puhdas sokeri suoraan luonnosta vai keinotekoisesti kehitelty makeutus, joka saa tuotteet maistumaan paremmilta, kun sokeria ei haluta käyttää.

Sokeria löytyy monista ravintomme perusraaka-aineista ja luonnollisena aineena sitä esiintyy etenkin kasvikunnan tuotteissa kuten hedelmissä ja marjoissa fruktoosin eli hedelmäsokerin muodossa. Myös maitokunnan tuotteissa on sokeria. Glukoosi on yksi sokerin muoto, ja ihmiselle elintärkeä. Ravintojemme hiilihydraatit muutetaankin elimistössämme glukoosiksi, joka taas imeytyy verenkiertoon ja varastoidaan tarpeen mukaan maksaan ja lihaksiin.

Jos nyt kuitenkin puhutaan ravintomme sokereista. Sokeri on raaka-aine, jota esiintyy luonnossa sellaisenaan. Se on hiilihydraatti ja yksi gramma sokeria käsittää siis 4 kilokaloria. Sokeri on sokeri tuli se sitten nautittua hunajan, hedelmien, puhtaana valkoisena sokerina kahvissa, leivoksina tai maitotuotteiden kautta laktoosina. Elimistössä se reagoi ja käyttäytyy samoin tavoin.

Sokerilla on tutkitusti yhteys mm. sydän- ja verisuonitauteihin, ylipainoon, 2. tyypin diabetekseen sekä hampaiden kuntoon. Lisätyllä sokerilla on jopa nähty yhteys joidenkin syöpätautien ilmentymiseen. Sokeri ei siis ole pelkästään "hyvä tyyppi", ei ainakaan liikaa nautittuna, kuten nykypäivinä tuntuu kovasti olevan, kun monia tuotteita muokataan makeammiksi ja kehitellään täysin uusia tuotteita, joissa nimenomaan on sitä lisättyä sokeria.

Tiedätkö sinä, kuinka paljon lisättyjä sokereita saat päivittäin ravintosi mukana koko päivittäisestä energiantarpeestasi? 



Sokerin vähentäminen kannattaa


Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan pitkään oli valloilla suositus, jonka mukaan päivittäisestä energiansaannista n. 50 grammaa maksimissaan oli suositeltu "sopiva" määrä niin sanottuja "vapaita sokereita" päivässä nautittuna eli n. 10% päivittäisestä energiansaannista laskettuna 2000kcal mukaan. Kuitenkin jo v. 2015 WHO suositti päivittäisen lisätyn sokerinsaannin suosituksen tiputtamista puolella eli 25 grammaan päivässä. Prosenteissa mitattuna lukema on n. 5% verrattuna vuorokauden energiansaantiin. WHO:n suositus vapaista sokereista käsittää siis lisätyn sokerin (kotitekoisissa tuotteissa sekä elintarvikkeissa), hunajat, siirapit sekä mm. hedelmämehujen luontaiset sokerit. (Tiede lehti, WHO)

Sokerirajoituksista ja suosituksista huolimatta, voi ja kannattaa siis yhä edelleen nauttia marjoja aamupuurossa, hedelmän välipalalla, mutustella porkkanoita ja muita juureksia sekä nauttia maitotuotteita, joissa sokeria on luonnostaan. Niiden mukana saat myös muita elimistölle hyödyllisiä antioksidantteja sekä hivenaineita.

Lisätyn sokerin ja vapaiden sokereiden vähentämisestä ruokavaliossa ei ole haittaa. Päinvastoin moni on kokenut ja kokee sokereiden karsimisen ruokavaliossa lisäävän hyvää oloa ja sivussa myös paino lähtee usein laskemaan terveellisempien valintojen seurauksena, sillä monet päivittäiset ravintovalintamme sisältävät valitettavasti sokereita sen eri muodoissa jo niikseen tai sitten lisätyn sokerin muodossa.

Kroppa tarvitsee hiilareita, mutta lisätty sokeri ei ole sille elinehto


Oletko koskaan seurannut nauttimiesi tuotteiden ja ruokien sisältämiä sokerimääriä? Löydät tuotteen sisältämän sokerimäärän tuotteen energiataulukosta/ainesosaluettelosta. Saatat yllättyä, miten moni tuote sisältää sokeria, vaikka se ei niin kovin makealta edes maistuisi. 

Muutamia sokeriesimerkkejä mainitakseni: 

- Novelle Plus Sinkki +E 0,5l pullollisessa 20g sokeria
- Ruokalusikallinen ketsuppia n. 4g sokeria
- Valio hedelmäpommi jogurtti 200g n. 19g sokeria
- Njie ProPud suklaavanukas 200g n. 9g sokeria

Eli jos syöt päivässä yhden jogurtin ja lisäät ruokaasi ketsuppia, tulee päivän vapaiden sokereiden maksimisuositus 25g jo lähes täyteen. Sokeria ja etenkin lisättyä sellaista löytyy varsin monesta paikasta.



Järki päässä ja sokeria kohtuudella


Sokerin minimoiminen ruokavaliossa vaatii melkolailla keskittymistä nykypäivänä. Siksi en itsekään todellakaan pyri elämään täysin sokerittomasti ja hyvällä omallatunnolla nautiskelen makeita herkkuja ja syön silloin tällöin edellisen pienen listankin kaltaisia tuotteita. Kahvipöydässä tai kylässä käydessä en herkuista kieltäydy ja syön jos siltä tuntuu. Tärkeintä olisi ehkä tiedostaa, mitä sokerit ovat, mitä ne tekevät ja miksi niitä (etenkään lisättyjä ja vapaita sokereita) ei liiallisesti kuitenkaan kannata nauttia. Ja myös ymmärtää ja tajuta, miten nykypäivän tuotteissa helposti on piilossa sitä sokeria, jonka näkee vasta ravintosisältöluetteloa kurkkiessa. Kohtuus kaikessa ja järki mukana. Kesällä viikoittain nautittu jäätelö tuskin tekee susta ylipainoista ja kakkostyypin diabeetikkoa, mutta jos niitä syö päivä toisensa perään ja muiden tuotteiden ohella, niin äkkiä päivittäinen sokerinsaanti pomppaakin jo turhan kohtuuttomaksi.

Jos et koskaan ole kokeillut vähentää omaa sokerinkäyttöäsi niin suosittelen! Esimerkiksi jo kahdessa viikossa voit huomata positiivisia muutoksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, ihminen ei tarvitse ruokavalioon lisättyjä sokereita.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Elämän pisin ihmissuhde

Ihmissuhteisiin pitää panostaa ja niitä tulee vaalia. Tämän tietää jokainen, koska jokainen meistä on varmasti ollut jonkinlaisessa suhteessa toiseen ihmiseen, oli kyse sitten ystävästä, perheenjäsenestä, poika- tai tyttöystävästä. Tiedämme, että säilyttääksemme ihmissuhteemme hyvinä meidän tulee panostaa niihin, arvostaa niitä ja antaa niille aikaa sen mukaan, miten tärkeiksi kyseiset ihmissuhteet koemme.

Pisimmän ihmissuhteen rakennat kuitenkin itsesi kanssa. Ystävät, perhe, kumppani, työtoverit ja muut ovat varmasti merkittäviä ihmisiä elämässäsi, mutta ainoa jonka kanssa elät 24/7 olet sinä itse. Laskisin tällä matikalla suhteen itsesi kanssa siis elämäsi tärkeimmäksi ihmissuhteeksi. Ainakin näin sen pitäisi olla, koska kun rakastat ja hyväksyt itsesi kykenet jakamaan ja antamaan enemmän hyvää myös muille läheisille ihmissuhteillesi.


Pitkissä ihmissuhteissa annamme rakkautta, läheisyyttä, ymmärrystä, neuvoja, tarjoamme kuuntelevaa korvaa, olemme läsnä, nautimme ja uskallamme olla. Elämämme kestävät ihmissuhteet rakentuvat usein luottamuksen ja hyvän olon sekä turvallisuuden ympärille, Pystytkö samaistumaan ja tiedätkö ja muistatko tarjota sekä antaa näitä asioita myös itsellesi? 

Se miten näet itsesi ja kuinka suhtaudut itseesi, kuinka puhut itsellesi eli siis suhde omaan itseen on psykoterapeutti Maaret Kallion mukaan myös pohja muiden ihmissuhteiden luomiseen. Voin samaistua tähän. Vanhetessa ja kasvaessa näkemykset muuttuvat ja usein suhtautuminen omaan itseenkin muuttuu erilaisten kokemusten, onnistumisten ja vastoinkäymisten myötä. Olen aina ollut sosiaalinen, mutta joskus myös hyvin epävarma itsestäni ja joskus tunsin etten oikein kuulu mihinkään porukkaan aidosti ja oikeasti. Mulla ei ole koskaan ollut satojen ihmisten laajaa kaveripiiriä, joiden kanssa olisin säännöllisesti tekemisissä. Sen sijaan oma läheisin ystäväpiirini on suppea, mutta sitäkin laadukkaampi. Tärkein asia, jonka olen ymmärtänyt, että se millainen kaveripiiri mulla on, miten suosittu olen, miten pukeudun, millaisia saavutuksia teen ja kuinka menestyn elämässä tai miten näkyvissä olen ei määritä mua ihmisenä. Merkittävintä on, miten itse suhtaudun itseeni. Ulkoiset seikat eivät lopulta merkitse mitään niissä tärkeimmissä ihmissuhteissa.



Kuinka hyvin tunnet itsesi?


Millaisista asioista nautit, mitkä asiat suututtavat ja saavat vihastumaan? Millaisissa tilanteissa tunnet itsesi epävarmaksi tai millaisia tilanteita mielelläsi pakenisit ja mistä tämä johtuu? Milloin sun on helppo olla ja tunnet itsesi itsevarmaksi, hyväksi ja kauniiksi? Itsensä tunteminen ja huomion kiinnittäminen myös omiin tuntemuksiin erilaisissa tilanteissa on opettanut mua tuntemaan itseni paremmin ja myös tunnistamaan, milloin jotkin reaktioni johtuvat vain omista ajatuksistani ja luuloistani eikä oikeasti ole millään tavalla tekemisissä esimerkiksi työpäivinä kohdattuihin asiakastilanteisiin tai oman puolison tekemisiin tai sanomisiin. 

Mielestäni mustasukkaisuus on hyvä esimerkki siitä, miten oma suhtautuminen itseensä voi pahimassa tapauksessa heijastua huonona ja epäluuloisena käytöksenä toista kohtaan ja aiheuttaa turhaa eripuraa sekä haasteita itselle tärkeissä ihmissuhtehteissa. Mustasukkaisuus kumpuaa usein jostain syvemmältä itsestä, kuin oikeasti toisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Oma mustasukkaisuuteni omissa ihmissuhteissani ja parisuhteissani on aina jollain tapaa liittynyt haasteisiin itseni kanssa. Siihen kuka mä olen ja miten mä näen itseni. Jos ei esimerkiksi luota itseensä, arvosta itseään ja pidä itseään tärkeänä kuinka voisi todella uskoa ja ymmärtää, että joku muu näkisi minut tärkeänä ja merkityksellisenä.


Hyvän ja tärkeän ihmissuhteen rakentaminen itsensä kanssa ei ole aina helppoa ja aukotonta, mutta siinä auttaa merkittävästi itsensä kuunteleminen ja hyväksyminen kaikkine vikoineen ja puutteineen. Jotta oppii tuntemaan ja ymmärtämään itseään ja onnistuu kuuntelemaan itseään sekä omia tunteitaan, on mun mielestä joskus hyvä ottaa omaa aikaa. Ainakin itselläni tämä on jeesannut merkittävästi ja koen vihdoin ymmärtäväni itseäni ja omia tunteitani sekä käyttäytymistäni paremmin. Tällöin voin olla koko ajan parempi kumppani itselleni sekä rinnallani seisoville ihmisille, perheelle ja ystäville. Se auttaa myös kohtaamisissa uusien ihmisten kanssa ja tekee elämästä piirun verran helpompaa ja makeampaa. 

Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa! Muistetaan panostaa itseihimme ja vaalia hyvää suhdetta itseemme. ❤

lauantai 5. toukokuuta 2018

Millainen on terveellinen ruokavalio?

Muistan, miten vielä kotona asuessani oma ruokaympyräni oli hyvinkin suppea enkä tiennyt mitään oikeasta ruuasta tai siitä, mitä kannattaisi syödä. En hahmottanut mikä on terveellistä ja mikä olisi niin sanotusti parempi valinta lautaselle. Söin kaikkea mikä maistui hyvältä. En syönyt kasviksia, vihasin niiden makua enkä voinut kertakaikkiaan sietää niitä. Kaikki ruuat, joissa oli vähänkin väriä ja kasviksia seassa jäi helposti syömättä. 

Sen sijaan mieleeni on painunut ja huvittuneena yhäkin muistelen sitä kuinka aamupalana, välipalana ja joskus myös iltapalalla tuli järjestään syötyä pari paahtoleipää erinäisillä lisukkeilla, joista lemppari oli kuitenkin voi ja maksamakkara. Lisäksi lasillinen oboy maitokaakaota ja purkillinen hyvänmakuista jugurttia. Ja ihan tosi, tällä tavalla söin myös lukiossa ollessani, samalla kun pelasin futista naisten ykkösdivarissa ja naistenliigassa v. 2008-2010, kun treenikertoja viikkoon kertyi jopa 12 ja tunteja vielä enemmän. Todella tervettä ja varmasti tuki harjoittelua.

Virheistä opittuna, oman kiinnostuksen herättyä ravitsemusta ja ruoka-asioita kohtaan sekä puhtaasti tietoa kerättyä ja eri asioita kokeiltua on onneksi jo pidemmän aikaa näyttänyt paremmalta, mitä tulee ravitsemukseen ja terveellisempään syömiseen omalla kohdallani. Aina on toki varaa parantaa, mutta tällä hetkellä en tavoittelekaan mitään täysin optimaalista ja omalle keholleni optimoitua ruokavaliota tai lautasmallia, joten myös sattumia tulee sallittua. 

Millainen sitten on terveellinen ruokavalio ainakin näin käsitteellisessä muodossa?


Terveellinen ruokavalio on:

- TERVEELLINEN
- VAIHTELEVA
- MONIPUOLINEN
- LUONNONMUKAINEN




Käsitteenä terveellinen ruokavalio näyttäytyy siis hyvin yksinkertaisena. Syö terveellisesti, monipuolisesti, vaihtelevasti ja mahdollisimman paljon luonnonmukaista ravintoa niin voit hyvin. Se miten terveellinen ruokavalio näyttäytyy käytännössä eri ihmisten lautasilla ja siinä, mitä suuhunsa laittaa onkin sitten toinen asia.


Terveellisen ravitsemuksen näyttäytyminen käytännön tasolla


Terveellinen on käsitteenä hyvin laaja. Ravintopyramidissa pohjalla ovat, eli tärkentä roolia näyttelevät kasvikset, marjat ja hedelmät, joiden terveellisyyttä varmaan suurin osa puoltaa ja kasvisten sekä marjojen ja hedelmien nauttiminen sopivassa suhteessa päivittäin tukee varmasti jokaisen terveellisempää elämää ja terveellisempää ruokavaliota. 

Toiseksi alimpana pyramidissa ovat viljatuotteet. Viljoista saa paljon kuituja ja kauran on kerrottu ja tutkittu hellivän vatsaa ja pitävän suoliston toimivana muiden järkevien valintojen rinnalla. Kuitenkin, jos kärsit gluteeniyliherkkyydestä, varmasti tyhmempikin tajuaa, että väkisin näitä tuotteita syömällä teet hallaa omalle terveydellesi. Sama juttu maitotuotteiden kohdalla. Se mikä toiselle on terveellistä tiettyjen ravinnon osien kohdalla, voi olla toisen terveydelle haitaksi. 

Tästä päästään siihen, että terveellinen ruokavalio voi olla ja tarkoittaa eri ihmisille mm. allergioista, sairauksista tai aineenvaihdunnallisista eroavaisuuksista johtuen eri asioita. Olemme edelleen yksilöitä, vaikka kehomme käsittääkin samat elimet ja sinällään samanlaiset tarpeet ohjaavat valintojamme myös ravinnon osalta. Kuitenkin, yksilöllisistä eroista johtuen jonkun keho sietää esimerkiksi paremmin hiilihydraatteja, kun taas toisen keho voi paremmin rajoitetummalla hiilarimäärällä. Myös yksilöiden tuntemukset ja kokemukset omasta kehostaan ja ravinnosta siis vaikuttavat siihen, mikä on terveellistä. Kuitenkaan tutkittuja tietoja ja esimerkiksi testituloksia unohtamatta.

Suosi vaihtelua sekä monipuolisuutta ja valitse luonnonmukasempia tuotteita 


Terveellisyyden lisäksi terveellisen ruokavalion tulisi siis olla myös vaihteleva. Tämä tarkoittaa sitä, että pitkässä juoksussa pelkän riisin, kanafileiden ja parsakaalin popsiminen päivittäin lounaalla ja päivällisellä ei varmastikaan ole kannattavaa, vaikka toki niistä niitä hyviä ravitsemuksellisia juttuja saakin. Vaihtelu on hyväksi niin mielelle kuin kehollekin. Lisäksi, jos jatkuvasti popsii samaa ruokaa eikä kiinnitä huomiota monipuolisuuteen, saattaa joitain tärkeitä ravintoaineita ja vitamiineja jäädä yksipuolisen ravinnon vuoksi saamatta.

Jokainen varmasti voi yhtyä ajatukseen, että terveellinen ruokavalio on monipuolinen. Monipuolinen ruokavalio ei rajoitu vain muutamaan perusraaka-aineeseen ja näin pidetään huoli myös vaihtelusta. Valitse lautaselle erilaisia kasviksia eri päivinä lukemattomista sateenkaaren väreistä ja vaihtoehdoista ja hyödynnä erilaisia marjoja sekä hedelmiä täydentämään omaa ruokapyramidiasi. Vaihtele proteiinin lähteitä syömällä kanaa, possua, nautaa, kalaa, sekä kasvikunnantuotteita kuten papuja. Vaihtele hiilarin lähteenä esimerkiksi perunaa, bataattia, riisejä ja erilaisia pastoja. Nykypäivänä vaihtoehtoja on niin monia, että kannattaa rohkeasti kokeilla ja maistella ja löytää omaan suuhun sopivia makuja sekä uusia raaka-aineita ruuanlaittoon.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä luonnonmukaisuus. Valitako kaupan hyllystä välipalan hetkellä televisiosta eilen bongattu uutuus proteiinivanukas, vai valitako sen sijaan esim. pähkinöitä ja hedelmä tai vaikkapa miniporkkanoita. Nykypäivänä kehitellään ja luodaan uusia tuotteita toinen toisen perään, että ainakin itse isommissa ruokakaupoissa vieraillessani aivan häkellyn esimerkiksi jugurtti ja rahkahyllyjen edessä. 

Mutta mitä prosessoidumpi tuote, sitä vähemmän se on luonnonmukainen. Ja varsinkin jos tuotteessa mainostetaan "ei lisättyjä sokereita" niin miettisin kahdesti ja katsoisin muutenkin tuotteen ainesosaluettelon. Ei tätä luonnonmukaisuus asiaakaan tarvitse ihan överiksi vetää, mutta jos ja kun joku tuote on keinotekoisesti luotu, niin ainakin kannattaa perehtyä että mitä se sitten oikein sisältää. Se, että jokin tuote on rasvaton, sokeriton, maidoton, gluteeniton ym jne ei vielä ole tae sen terveellisyydestä.

80/20 on toimiva ajattelutapa


Terveellinen ruokavalio sallii myös sattumia silloin tällöin. Edelleen 80/20 on melko toimiva ajattelutapa tässä ruokavalioasiassa. Kun pääosin syöt terveellisesti ja teet parempia valintoja kaupassa sekä siinä, mitä lautasellesi ja suuhusi päätyy, voit myös nauttia ja herkutella ilman, että tarvitsee liikaa rajoittaa tai miettiä. Kun perusasiat ovat kunnossa, terveellinenkin ruokavalio voi olla salliva ja helppo toteuttaa. 80 prosenttia siis terveellistä, ravintorikasta ja monipuolista ruokaa ja 20 prosenttia sattumia.

Terveellisellä ruokavaliolla on erilaisia kasvoja. Kuitenkin jos muistaa aiemmin mainitsemani neljä pääkohtaa: terveellinen, monipuolinen, vaihteleva ja luonnonmukainen, niin nämä asiat muistamalla pääsee jo pitkälle. Tai ainakin huomattavasti pidemmälle kuin minä maksamakkaraleipineni, oboykaakaonenine ja muine kuorrutteineen. ;)


Jos ravinto kiinnostaa niin katso myös





torstai 3. toukokuuta 2018

Muistathan olla kiitollinen siitä mitä sulla on

"Ajattele kuinka iloinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken mitä sinulla on ja sen jälkeen saisit kaiken takaisin." -Frances Rodman


Mä olen aina tykännyt katsoa Selviytyjät (Survivors) sarjaa ja se kiehtoo mua. Vaikka kyseessä on televisio-ohjelma ja siinä luodaan viihdettä katsojille, on ohjelma nerokas. Ja kyllähän sitä tykkää seurata moni muukin, koska kyseistä ohjelmaa on esitetty Jenkeissä jo 35 tuotantokauden verran ja myös muut maat ovat luoneet siitä omat versionsa, kuten tälläkin hetkellä meillä Suomessa julkkisten parissa. Se miksi toin kyseisen ohjelman tähän blogitekstiin esille on se, että mun mielestä jokaisen pitäis välillä muistuttaa itseään siitä, mikä omassa elämässä on hyvin ja mistä pienistäkin asioista voi oikeastaan olla kiitollinen. Ohjelmaa seuratessa huomaa, miten siinä kilpailevat ihmiset oppivat arvostamaan erilaisia meidän ihan perusarjen mukavuuksia aivan toisella tavalla. Kun ei ole välineitä tulentekoon, joutuu nukkumaan taivasalla tai kyhäämään suojaisan rakennelman nukkumista varten luonnon antimista, ei ole peittoja ja tyynyjä, vesi voi kastella minä hetkellä hyvänsä, paahtavaa kuumuutta ei pääse suojaan, ruokaa ei ole paljon tai sitten se on samaa ja ykstoikkosta mm. riisin ja jauhojen muodossa. Et pääse käymään suihkussa silloin kun huvittaa ja tarpeet pitää tehdä kuoppaan lankulla istumalla. Ja vaikka kyseinen ohjelma on tarkoitettu meille viihteeksi, moni tässä maailmassa oikeasti elää samanlaisissa olosuhteissa päivittäin vuodesta toiseen. 

Kiitollisuus. Kiitollisuus siitä mitä on, omistaa ja on saanut kokea. Liian usein keskitytään siihen mitä ei ole ja valitellaan omaa tilannetta. Oletko ajatellut, että mitä enemmän keskityt siihen mitä sinulla ei ole sitä tyytymättömämmäksi ja puutteellisemmaksi koet oman elämäsi. Jos taas opettelisit keskittämään huomiosi ja ajatuksesi useammin siihen, mitä hyvää sun elämässä jo on, kokisit varmasti enemmän positiivisia tunteita. Positiivisia tunteita on mahdollista opetella kokemaan enemmän suuntaamalla huomiota niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Asioihin joista olet kiitollinen. Ne voivat olla niin pieniä kuin suuriakin asioita. Pidämme helposti tiettyjä asioita elämässämme itsestäänselvyytenä, jolloin saattaa unohtaa mikä merkitys niillä oikeasti on hyvinvointimme ja elämämme kannalta ylipäänsä.


Itse herään omasta kuplastani muun muassa silloin, kun kohtaan työssäni todella sairaita ja huonokuntoisia ihmisiä. Tuolloin muistan olla kiitollinen omasta terveydestäni ja pitää itsestäni huolta, jotta kehoni pysyisi toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään ja myös että mun läheiset voi hyvin. Kun kohtaan kadulla kodittoman muistan arvostaa ja olla kiitollinen siitä, että mulla on työpaikka ja katto pääni päällä. Isäni sairastuessa muistan viime syksyltä, kun hän kommentoi hoidoissa ja leikkauksissa käydessään, että vitsi miten hyvä meidän terveydenhoito on. Kun joutuu makaamaan useamman päivän sairaalassa, ammattilaiset hoitavat ja vielä lääkkeet päälle ja kun sitten saa laskun käteen niin kyllä isä sanoi kiittävänsä meidän terveydenhoitojärjestelmää ja maksavansa veroja hyvillä mielin, vaikka nämä järjestelmät eivät aina täydellisiä olisikaan. 

Pitäisi muistaa useammin olla kiitollinen, sillä se on yksi voimakkaimpia tapoja, jolla voi herätellä positiivisia tunteita ja positiiviset tunteet taas saavat meidät näkemään asioita paremmassa valossa ja voimaan paremmin. Keskittyessäsi siihen, mihin olet kiitollinen nykyisessä elämässäsi saat kokea lisää kiitollisuutta. Tämä lisää hyvinvointia ja rauhoittaa mieltä. Kiitollisuus on sitä, että tiedostetaan ja muistetaan mitä hyvää elämässämme ja meissä on. Sen ei tarvitse tarkoittaa tyytymistä ja sitä, että kaikkeen pitäisi olla tyytyväinen ja kaikki olisi hyvin tai hyväksyttävissä. Se tarkoittaa asioiden saattamista tietoisuuteen. Sitä, että huonompinakin hetkinä voit löytää valoa ajatuksiisi ja muistuttaa itseäsi, että elämässäsi on myös varmasti paljon hyvää.



Olen kiitollinen...


♥ Parhaasta miehestä mun rinnalla, joka ymmärtää, on läsnä ja tukee.

♥ Perheestä, hyvistä ja lämpimistä väleistä vanhempiini sekä sisaruksiin sekä muihin sukulaisiin.

♥ Työstä, jossa saan auttaa ja tuntea itseni merkitykselliseksi.

♥ Omasta ajasta, siitä että voin joskus vain olla ja tehdä mitä haluan. Siitä, että voin matkustaa ulkomaille lomallani niin halutessani.

♥ Viihtyisästä kodista, jossa on hyvä olla, vaikka se ei olekaan oma. 

♥ Ystävistä ja kavereista, joiden kanssa voi aina nauraa ja vaikkei usein näkisikään niin tavattaessa on kuin olisi vasta eilen nähnyt ja jutellut. 

♥ Rakkaudesta, mulla on paljon välittäviä ihmisiä ympärilläni.

♥ Vilma koirasta, joka pienestä koostaan huolimatta on täynnä rakkautta ja piristää huonoina päivinä. 

♥ Tästä blogista, jonne saan kirjoittaa ja tallentaa ajatuksiani ylös ja esille myös muille jaettavaksi.

♥ Siitä, että mulla on toimiva keho, joka voimistuu ja välillä yllättää mihin kaikkeen sillä pystyykään vielä aikuisenakin. 

Listaa voisi jatkaa, ja tiedostan, että mun elämässä on paljon hyvää. Joskus oma todellisuus vain saattaa kokea kolauksen, jolloin näitäkin asioita on hyvä muistuttaa itselleen. Kaikille nämäkään asiat eivät ole itsestään selvyyksiä, eikä niiden pitäisikään olla. Kiitollisuus syntyy myös siitä, miten sinä näet oman elämäsi.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Kaikki tunteet ovat sallittuja


Ihminen on inhimillinen näkemään omassa elämässään ja itsessään asioita joiden toivoisi olevan toisin ja joita haluaisi muuttaa. Vertaamme herkästi omaa elämäämme toisen elämään ja saatamme kadehtia sitä, mitä jollakin toisella on. Joskus lähdemme uhkarohkeasti toteuttamaan itseämme ja teemme asioita joita koemme itsellemme tärkeiksi. Joskus kuljemme tätä elämää ihanien kullanreunustamien pilvilinnojen päällä iloisesti hypähdellen kun taas toisinaan seinä nousee vastaan ja lyö tietoisuudellaan pohjan kaikelta siltä mitä olemme. On niitä hyviä päiviä jolloin koetaan puhkuvan elämäniloa ja katsotaan maailmaa ja omaa elämää kirkkain silmin ja luottavaisin mielin. Sitten on niitä päiviä, jolloin sadepilvi ottaa paikkansa juuri siitä oman pään päältä, synkentää ajatuksia ja joskus lyö salamoita ja oikein ukkostakin. Ajatukset vellovat kuin myrsky, eikä se ole aina kaunista katsottavaa tai kuultavaa. Kavereiden kanssa nauru raikaa ja vatsalihakset kipeytyvät hullunhauskoille jutuille kippurassa vääntelehtimisestä. Kotona yksinollessa kaikessa hiljaisuudessa sitä taas saattaa miettiä syntyjä syviä ja huomaat lopulta pyyhkiväsi kyyneleen jos toisenkin poskelta. Joskus kokemillemme tunteille löytyy selkeät syyt ja joskus nuo syyt ovat jossain syvemmällä piilossa.  

Iloa, surua, pelkoa, kateutta, tyytyväisyyttä, pettymystä, epäuskoa, luottamusta, uskoa, toivoa, rakkautta ja paljon muuta. Vaikka itse koen olevani pääosin perus positiivinen tyyppi ja yritän ja pääosin onnistunkin näkemään asioiden valoisat puolet, ei aina jaksa olla iloinen, kiitollinen ja toiveikas. Uskon, että jokaiselle kokemallemme tunteelle on syynsä, eikä niitä kannata väkisin sulkea pois vain sillä verukkeella, että positiivisuus, luottamus, usko, toivo ja muut positiivisia viboja herättävät tunteet ovat niitä, joita tavoitellaan ja joista puhutaan enemmän. Menisitkö sanomaan surullisella mielellä olevalle, että hymyile vähän, vai kannustaisitko puhumaan ja antaa kaikkien tunteiden tulla ulos sellaisena kuin ne tulevat? 


Itse sorrun joskus siihen, että sanon kaiken olevan hyvin, vaikka niin ei oikeasti olisi. Tavallaan kiellän tunteeni, koska joskus koen niiden oleva vääriä ja turhia, mutta kuka sen määrää mitä toinen saisi tai ei saisi tuntea. Hyvää fiilistä on helpompi näyttää ja ainakin itse olen avoimempi niin sanottujen positiivisten tunteiden osalta. Joskus tuntuu, että olisi väärin valittaa ja kokea jotain muuta, jolloin niitä negatiivisempia tunteita kuten pelkoa, kateutta, surua ja pettymystä tulee piiloteltua ja padottua, koska niitä tunteita on noloa näyttää muille. Voin kokemuksesta kuitenkin sanoa, että silloin kun uskaltaa näyttää tunteensa ja tulla niiden kanssa niin sanotusti kaapista ulos, on niitä helpompi työstää ja lopulta päästä myös eteenpäin. 

Ehkä positiivisemmilla tunteilla varustettuna näkee elämän valoisampana, osaa olla kiitollisempi siitä mitä on ja saa elämässään aikaan, mutta väitän myös että en olisi mä enkä tässä missä nyt olen, jos en sallisi itseni olla joskus myös surullinen ja ajoittain vellonut epäuskossa tai pettymyksessä. Kun negatiivisista ja surullisista tunteista pääsee irti ja yli olen joka kerta huomannut niiden vahvistaneen mua. Olen pelännyt kun olen muuttanut kokonaan toiselle paikkakunnalle töiden perässä ja hypännyt niin sanotusti tuntemattomaan ja jättänyt tutun ja turvallisen taakse. Olen surrut läheisen menetystä, pelännyt ja surrut läheisen sairastumista. Olen kokenut kateutta, kun joku toinen on saavuttanut sen, minkä itse haluaisin jonain päivänä saada ja saavuttaa. Kuitenkin jokainen noista tunteista on opettanut jotain ja kun niiden kanssa on elänyt ja sitten päässyt eteenpäin olen ollut vahvempi. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä on oikeus kokea. Avain on siinä, että ei jäädä tunteiden vangiksi, vaan opitaan käsittelemään ne.