keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Muutama perusniksi terveellisempään syömiseen

Syöminen ja ravinto puhuttavat ja saavat aikaan keskustelua. Jos ennen syötiin sitä mitä oli tarjolla ja vaihtoehtoja ei kovin ollut niin tänä päivänä ääripää on toinen: kauppojen hyllystä löytyy jopa sellaisia ruoka-aineita, joita et osaa edes kaivata tai tiedä siellä olevan. Vallalla on erilaisia ruokavaliota ja dieettejä. Joku noudattaa paleota, toinen on vegaani, kolmas vannoo gluteenittoman ja neljäs maidottoman ruokavalion nimeen kun taas viides sanoo, että perus kotiruoka on parasta ja kuudes elää eineksillä. Vaihtoehtojen viidakossa voi olla vaikea löytää se itselle sopiva juttu, mutta jos haluaa ja uskaltaa syödä niin tässä muutama perusniksi, jotka kannattaa pitää mielessä pohtiessa omia ruokailutapoja ja tavoitellessa niitä terveellisempiä tapoja.



1. Säännöllinen ateriarytmi.
Syödessäsi säännöllisesti päivän mittaan (3-5h välein) pidät energiasi tasaisena, kun verensokeri ei pääse liian rajusti notkahtamaan. Pysyt virkeänä ja jaksat tehdä töitä ja treenata. Huolehtiessasi säännöllisestä ruokailusta vältät myös turhat napostelut, sillä herkkuhimo ja napostelu iskevät usein silloin, kun ateriaväli venähtää turhan pitkäksi. Pidä esimerkiksi laukussa aina mukana jokin pieni ja näppärä terveellinen välipala, jonka pystyt haukata hädän iskiessä hyvällä omallatunnolla.

2. Syö aamuisin, vaikkei aina olisikaan nälkä.
Aamupalan väliin jättäminen kasvattaa nälkää ja lounasaikaan huomaat ahmivasi hirveät määrät ruokaa, jonka seurauksena taas väsähdät. Aamupalan nauttiminen nollaa öisen "paaston" ja antaa energiaa päivääsi. Nautimalla sopivan proteiinipitoisen aamupalan hiilareilla ja hyvillä rasvoilla höystettynä nälkä pysyy sopivasti loitolla lounaaseen asti ja lisäksi kroppasi saa sitä kaipaamaansa ravintoa. Ruoka on kehomme polttoainetta.

3. Nauti proteiinia tasaisesti eri aterioilla.
Proteiinia tarvitaan elimistön rakennusaineena ja mm. kudosten uusiutumiseen. Proteiinin nauttiminen tasaisesti eri aterioilla pitää  myös paremmin nälkää loitolla. Proteiinin ylenyönti ei kuitenkaan kannata, sillä turha proteiini varastoituu kehoon rasvana kuten muutkin energiaravintoaineet. Usein tavallinen ja terveellinen ruoka sisältää riittävästi proteiinia ja harvoin erillisiä proteiinilisiä edes tarvitaan.

4. Uskalla syödä hiilareita.
Tarvitset hiilareita sillä kehomme käyttää hiilareita pääasiallisena energianlähteenä niin treenatessa kuin arjessa. Hiilareita nauttimalla pidät kehosi toimivana (tosin tästäkin on erilaisia näkökulmia ja taisteluita käyty eri terveysvaikuttajien kesken). Joillekin hiilareiden vähentäminen ja rajoittaminen toimii, mutta pääasiassa hiilareita kannattaa uskaltaa syödä. Hiilihydraattien nauttiminen parantaa treenitehoja ja edesauttaa palautumista. Uskalla siis syödä riittävästi hiilareita!

5. Käytä hyviä rasvoja, älä nollaa rasvan saantia!
Kehomme tarvitsee rasvoja mm. hormonitoiminnan ylläpitoon, myös aivot tarvitsevat rasvoja. Liian rajoitettu rasvansaanti ruokavaliossa uhkaa välttämättömien rasvahappojen saantia ja siten elimistömme toimintaa. Jos haluat karsia ravinnosta saamasi rasvan määrää, kiinnitä huomiota ensin ns. piilorasvoihin eli valmiissa elintarvikkeissa oleviin rasvoihin, jotka ovat usein tyydyttyneitä ja siten elimistölle huonompia. Uskalla sen sijaan käyttää ravinnossasi pehmeitä ravoja kuten levitteitä, öljyä ym. turvataksesi hyvien rasvahappojen saannin.

6. Syö kasviksia ja marjoja.
Kasviksia olisi hyvä syödä joka aterialla. Puoli kiloa päivässä ei ole mikään turha sanonta. Kasvikset ja marjat sisältävät tärkeitä vitamiineja ja antioksidantteja. Lisäksi lisäämällä kasviksia jokaiselle aterialle pystyt rajoittamaan energiansaantiasi ja kuitenkin saada riittävästi ravintoa kehoosi. Kasvisten energiatiheys on pieni, joten niitä voi syödä huoletta suuremmankin satsin kerralla muun ruuan rinnalla.

7. Juo vettä tasaisesti päivän aikana. 
Tasainen veden juominen päivän mittaan pitää yllä kehosi nestetasapainoa, vie pois näläntunnetta ja usko tai älä, pitää myös herkkuhimoa loitolla. Kehomme tarvitsee vettä, sinä tarvitset vettä elääksesi ja hengittääksesi. Vesi on perusta elämän toiminnalle ja jatkumiselle jo ihan solutasolla. Vinkkinä suosittelen kantamaan vesipulloa ja hörppimään siitä tasaisesti päivän aikana. Huomaat varmasti eron!


Näiden lisäksi sanoisin, että älä tee syömisestä itsellesi peikkoa ja turhaan liian vaikeaa. Joissain tapauksissa on hyvä etsiä vinkkejä ja kokeilla erilaisia tapoja, mutta ei syömisen tarvitse olla mitään pikkutarkkaa kellon ympäri hifistelyä ja vaa'an kanssa elämistä. Sanoisin, että jos etsit itsellesi sopivaa ruokavaliomallia ja mietit aterioidesi makrojakaumia (paljonko hiilaria, proteiinia ja rasvoja) niin etsi, kokeile ja löydä. Tärkeintä kaikista on kuitenkin syödä riittävästi ja laadukasta ruokaa.

Jos susta tuntuu, että ruokavaliosi kaipaa suurempaa remonttia, kannustaisin muokkaamaan perusasioita yksi asia kerrallaan, jolloin muutoksen sisäistäminen ja siinä pysyminen on helpompaa. Tee fiksumpia valintoja kaupassa ja lautasella asia kerrallaan, äläkä välttämättä yritä muuttaa kaikkea yhdellä rykäisyllä. Syömisestä ei siis kannata tehdä peikkoa ja alkaa liian tarkkaan syynäämään jokaista suupalaa, mutta terve kriittisyys sitä kohtaan mitä ja miten paljon syö on itsestä ja omasta terveydestä sekä hyvinvoinnista välittämistä. 


lauantai 27. tammikuuta 2018

Harjoitus tekee mestarin

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin harjoitus tekee mestarin. Sanotaan, että olet yhtä hyvä kuin mitä käytät opeteltavaan tai harjoiteltavaan asiaan aikaa. Jos junnaat jonkin asian kanssa paikallasi, on syytä katsoa peiliin ja kysyä itseltä rehellisesti, oletko harjoitellut, kokeillut ja uhrannut asiaan riittävästi aikaa. Tämä pätee niin kouluelämässä, työelämässä tai treenatessa kuin minkä tahansa muun asian parissa, jossa haluat olla hyvä ja loistaa. Tuloksia ei synny ilman panostusta ja asiaan perehtymistä. Voit toki olla jossain asiassa talentti, mutta se ei poissulje sitä ettei harjoittelulla saisi lisää kehitystä aikaan asiassa kuin asiassa.

Monesti kuulee puhuttavan ja itsekin syyllistyn ajoittain ajattelemaan, että voi kunpa olisin yhtä taitava tai voimakas tai hyvä jossakin asiassa kuin joku toinen. Kuitenkin tämmöisinä hetkinä on hyvä muistaa, että jos näet jonkun loistavan yrityselämässä, olevan hyvässä kunnossa, pärjäävänsä urheilussa tai missä tahansa, siihen pisteeseen pääseminen on varmasti vaatinut harjoittelua; kokeilua, erehdyksiä, oppimista ja uudelleen ja yhä uudelleen asioiden toistamista sekä asioiden priorisointia oman elämän ja tavoitteiden kannalta. Muista, että harvoin näet minkä työn toinen on tehnyt omien tulostensa ja suoritustensa eteen. Monessa asiassa kykenemme näkemään lopputuloksen, mutta emme välttämättä ole todistamassa itse prosessin toteuttamista. Tämä voi joskus hämärtää todellisuudentajun ja saamaan aikaan aiheuttaa kateellisuutta ja katkeruutta, kun toisen tekeminen ja saavutukset saattavat omaan silmäät näyttää helposti saavutetuilta, vaikka todellisuudessa työtunteja ja harjoittelua on takana enemmän kuin voisit koskaan kuvitella.



Saatat heittää unelmiasi hukkaan ja lopettaa uskomasta itseesi ajatellessasi, että joku toinen saavuttaa ja menestyy elämässään tai sen eri osa-alueilla, koska kuvittelet sen johtuvan hyvistä geeneistä ja synnynäisestä taitavuudesta. Kun ajattelet tällä tavoin, annatko itsellesi luvan luovuttaa vai annatko kaikkesi, uhraat aikaa harjoitteluun ja opetteluun, jotta voisit jonain päivänä kenties kokea saman tai jopa enemmän. Uusien asioiden oppiminen ja kehittyminen asiassa kuin asiassa vaatii harjoittelua, kukaan ei synny mestariksi yhdessä yössä. On varmasti totta, että toiselle tietyn asian oppiminen ja siinä kehittyminen on kenties helpompaa ja luontaiset kykymme vaikuttavat tiettyihin asioihin, mutta se ei poista sinulta mahdollisuuksia tulla hyväksi siinä missä halua. Jos ja kun päätät uhrata asiaan aikaa. Suurin este kehityksen ja “mestariksi” tulemisen edessä olet sinä itse. Kuinka priorisoit oman elämäsi eri osa-alueet ja niihin käytettävän ajan. Kuinka paljon harjoittelet.

Haaveilin itse aikoinaan ja joskus yhä edelleen, että pääsisin jonain päivänä kilpailemaan Suomen huippu crossfittaajien rinnalle. Mutta kun olen seurannut heidän harjoitteluaan, olen tajunnut että se vaatisi ihan täysin toisenlaista panostusta omaan treenaamiseeni ja yleensäkin ajankäyttööni, johon taas en koe olevani tällä hetkellä enkä varmaan tulevaisuudessakaan valmis. Se vaatisi useita kymmeniä tunteja treeniä viikossa, palautumisen maksimointia ja ajan uhraamista harjoitteluun muilta itselleni merkityksellisiltä asioilta, asioiden tarkkaa priorisointia. Jos siis huomaan ajattelevani kuinka kuinka hyvin joku jossain asiassa pärjää ja kuinka hän kehittyy, muistutan itseäni siitä, että hän on harjoitellut ja panostanut siihen. Jos haluan yltää lähellekään samaan minun tulee harjoitella. Oikotietä ei ole.



Harjoittelu ja opettelu pätee lähes kaikkeen. Jos haluat oppia syömään terveellisemmin, liikkua enemmän, saada kuntosi kohenemaan eri osa-alueilla ja voida paremmin, tiedät varmaan, että tällöin sinun tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen miten syöt, miten liikut ja tehdä valintoja, jotka saavat sinut voimaan paremmin. Jos ei tiedä mitään ravinnosta terveellisemmin syöminen vaatii harjoittelua, kokeiluja keittiössä, ennen kuin huomaat asioiden sujuvan lopulta omalla painollaan ja huomaat tekeväsi terveellisempiä valintoja. Nämäkään asiat harvemmin muuttuvat sormia näpäyttämällä.

Harjoitus tekee mestarin. Harjoitus tekee sinusta osaajan ja kehittää sinua siinä asiassa, jonka haluat ja päätät oppia, vaikka et mestariksi pyrkisikään. Jos sinulla on jokin ominaisuus, jota haluat kehittää, tavoite tai unelma, jonka haluat saavuttaa harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Panosta siihen juuri sen verran, kun tiedät sen vaativan aikaa ja huomiota. Priorisoi. Jos et ole valmis harjoittelemaan tai tekemään muutoksia näiden itsellesi tärkeiden ja haluamiesi asioiden eteen, mieti uudestaan ja ole rehellinen itsellesi. Tee muutoksia ja panosta asioihin, jotka ovat sinulle tärkeitä, älä peilaa omaa elämääsi muiden tavoitteisiin ja muiden saavutuksiin, koska et voi tietää minkä verran harjoittelua ja työtä asian saavuttaminen on vaatinut. 

tiistai 23. tammikuuta 2018

3 liikkeen yhdistetty olkapäätä stabiloiva keskivartalojumppa


Olkapää on yksi kehomme liikkuvimmista nivelistä ja sen liikuttamiseen ja kontrolloimiseen osallistuu runsaasti pienempiä ja isompia lihaksia. Olkapään kivuttomaan liikkeeseen vaikuttaa olennaisesti olkapään stabiliteetti ja olkapäätä liikuttelevien lihasten yhteistyö ja kontrolli aina lapaluusta lähtien. Heikot olkapäätä ympäröivät lihakset altistavat kuormitustilanteissa erilaisille kiputiloille ja etenkin ikääntyessä saattavat aiheuttaa erilasia liikerajoitteita. Käytät käsiäsi päivittäin eri toiminnoissa kiinnittämättä huomiota ja miettimättä sen kummemmin omaa asentoasi ja suoritustasi. Usein vasta kipu herättelee tarkastelemaan kehoa ja tekemistä tarkemmin. Siksi olkapään stabiliteetista huolehtiminen ja sen harjoittaminen on tärkeää niin urheilijoille, harrastajille kuin kaikille muillekin jo ennen kuin ongelmia alkaa ilmenemään. 

Kokosin alle muutaman hyväksi todetun olkapään alueen lihaksistoa herättelevän ja stabiloivan harjoitteen, jotka haastavat myös keskivartaloa. Omaa olkapäätäni kuntoutellessa viimeisen 6kk aikana stabiloivien ja vahvistavien harjoitteiden merkitys on korostunut, jotta olen taas saanut olkapäästä toimivan kokonaisuuden, joka sietää rasitusta, eikä tarvitse pelätä koko ajan sitä hetkeä jolloin olkapää menee uudestaan sijoiltaan rakenteissa olevasta repeämästä huolimatta. Sijoiltaan mennyt olkapääkin on mahdollista kuntouttaa takaisin tukevaksi ja rasitusta/kuormitusta sietäväksi kokonaisuudeksi, kun antaa sille huomiota ja asiaan sopivia harjoitteita. Tässä siis muutama liike, joilla olen saanut varmuutta ja kontrollia omaan ylävartalooni muiden jumppaliikkeiden ohella tietysti. 

Liikkeet on yksinkertaista suorittaa, kunhan niihin keskittyy eikä hätäile. Kyseessä ei ole mikää hikijumppa, vaan hallintaa herättelevä tukeva 3 liikkeen kontrollitreeni kahvakuulalla tai käsipainolla suoritettavaksi. Painoilla ei tarvitse mässäillä, vaan nyt keskitytään laatuun ja kontrolliin. Liikkeen tulee pysyä laadukkaana, joten määrität itse omat toistomääräsi sen mukaan, että liike pysyy hallinnassa ja sen jaksaa suorittaa puhtaasti ilman naama irvessä vääntämistä. Samalla myös keskivartalo saa omaa haastetta. 

3 liikkeen yhdistetty olkapäätä stabiloiva keskivartalojumppa



1. Pystypunnerrus lattialla istuen. 
Lattialla sen vuoksi, että jalat suorana istuessasi joudut kontrolloimaan asentoasi eri tavoin kuin seistessä tai tuolilla istuessa. Samalla, kun teet pystysuuntaista punnerrusliikettä kahvakuulalla yksi käsi kerrallaan sinun tulee säilyttää selässä hyvä ryhti ja samalla estää vartalon sivuttaissuuntainen liike. Pidä huoli, että pystyasennossa olkavarsi on lähellä korvaa, käsi suorana ja että työntö kulkisi kohtisuoraan ylöspäin. Pitämällä kahvakuulaa kuvan osoittamalla tavalla pystyssä huomaat, että se tuo enemmän haastetta myös käden liikkeen kontrollointiin. Kontrolloi liike molempiin suuntiin jarruttamalla liikettä etenkin alaspäin. 


2. Turkkilaiset vatsat.
Jos olet kuullut turkkilaisesta ylösnoususta tämä on kyseisen liikkeen alkuvaihe. Lähtöasennossa olet selinmakuulla, käsi kohtisuorassa kattoa kohti ja saman puolen jalka koukussa. Tästä asennosta nouset istumaan käyttämällä vatsalihaksia ja tukemalla vastakkaisella kädellä lattiasta. Loppuasennossa olet istumassa ja käsi edelleen suorana kattoa kohti. Katse tulee muistaa pitää koko ajan ylöspäin sillä muuten huomaat käden tippuvan alaspäin. Liikettä voi jalostaa kohottamalla vielä loppurutistuksena takapuolen irti lattiasta ja puskemalla lantiota ylöspäin. Toiston jälkeen palaat jarrutellen takaisin makuulle. Huom! Lattialla suorassa olevan jalan kantapään tulisi pysyä kiinni lattiassa, jolloin vatsalihakset varmasti aktivoituvat. 


3. "Tuulimylly"
Liikkeen lähtöasennossa olet seisomassa kevyessä haara-asennossa ja työnnät käden taas suoraksi ylöspäin kattoa kohti. Tästä asennosta lähdet liukumaan oikean puoleisen kuvan tapaan vastakkaisen puolen jalkaa pitkin kohti varpaita. Samalla pidät katseen koko ajan ylöspäin kohti kahvakuulaa ja pidät huolen, että käsi pysyy suorassa kattoa kohti. Täältä nouset hallitusti ylös takaisin lähtöasentoon ja toistat liikkeen uudestaan. Pidä polvi mahdollisimman suorana, samalla saat venytyksen takareiteen. 

Nämä liikkeet sopivat hyvin esimerkiksi lämmittelyksi ennen treeniä tai kuntouttavina liikkeinä kotona tehtäviksi. Oletko jo kokeillut? Jos et niin kokeile ja huomaa miten liikkeet haastavat sekä ylävartaloa että keskivartaloa. 

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sujuvampaa arkea: Meal Prep Sunday

Sunnuntai on omalla tavallansa viikon paras päivä, ainakin minulle. Silloin laitan ikäänkuin menneen viikon pakettiin ja alan tietyllä tasolla valmistautua tulevaa viikkoa varten. Yleensä voin sunnuntaina hyvillä mielin tuumata mennyttä viikkoa: viikon treenit on paketissa, työt tehty ja on enemmän aikaa itselle. Sunnuntai on minulle viikon rennoin päivä. Ei paineita mistään, mutta silloin otan kuitenkin itseäni sen verran niskasta kiinni, että teen tulevasta viikosta itselleni sujuvamman. 




Sunnuntai iltapäivä on usein omistettu meal preppausta varten. Eli aina sunnuntaina teen suuremman satsin ruokaa, jonka purkitan eväskippoihin tulevaa työviikkoa ajatellen. Kannan lähes aina omia eväitä töissä lounasta ja välipalahetkeä ajatellen. Tällöin tiedän mitä syön, enkä joudu tuskailemaan siitä missä tällä kertaa söisin, koska työni on hyvin liikkuvaa. Usein teen kotona kaksi eri ruokaa, jolloin toista on lounaalla ja toista voin syödä illemmalla ikäänkuin päivällisellä joko töiden jälkeen tai treenin jälkeen. 

Näkemällä pienen vaivan sunnuntaina ja valmistamalla aterioita tulevalle viikolle, voitan aikaa omissa arki-illoissani. On kivempi, kun kotiin tullessa ei tarvitse alkaa miettimään, että mitä söisi tai ylipäänsä ei tarvitse pitkän päivän jälkeen uhrata heti aikaa ruuanlaitolle. Tietynlainen valmistautuminen ja suunnittelu ruuanlaiton ja syömisen osalta on ainakin itselleni asia, joka tekee omasta arjestani sujuvampaa. Samalla se mahdollistaa sen, että syön terveellisesti ja annan keholleni sen päivän aikana kaipaamaa polttoainetta. Ilman ruokaa keho ei toimi kunnolla ja vireystila kärsii. Meal preppaus mahdollistaa myös sen, että aterioiminen on säännöllisempää, joka taas osaltaan tekee elämästä terveellisempää. Ruoka on kehon ja mielen ravintoa. Ilman sitä ei pärjää.

Jos sulla on haasteita työpaikkaruokailun kanssa, et saa pidettyä kiinni säännöllisestä ateriarytmistä tai tulee tartuttua liian usein houkutteleviin pikkuisiin naposteluihin, anna meal preppaukselle mahdollisuus. Aluksi se voi tuntua haastavalta, mutta kun hommaan pääsee kunnolla kiinni, opit arvostamaan sitä. Samalla sulla on mahdollisuus tehdä omasta arjestasi sujuvampi edes ruokailuiden suhteen.

perjantai 19. tammikuuta 2018

10 askelta liikuntamotivaation löytämiseen ja tukemiseen

Liikkuminen ja liikunta on ollut itselleni tärkeä ja olennainen osa arkea jo pikkutytöstä lähtien ja sen merkitys omassa elämässäni on vain vahvistunut ensin kilpaurheilun ja nykyisen omaksi huviksi harrastelun sekä ammattini myötä. Kuitenkin myös minä kaipaan välillä tukea ja motivaatiota oman liikkumiseni suhteen, eikä liikunnan ylläpitäminen osana omaa arkea ole kaikille itsestäänselvä asia. Jotkut hurahtavat liikkumaan eivätkä kaipaa siihen sen kummemmin patistelua, kun taas joillekin jo liikunta sanan kuuleminen nostattaa käsikarvat pystyyn. Liikunnan löytäminen osaksi elämää on kuitenkin jokaiselle terveyden ja hyvinvoinnin kannalta merkityksellinen asia. Sillä myös osoitat välittäväsi omasta kehostasi ja kun löydät liikunnasta tavan, huomaat miten paljon se antaa myös sinulle takaisin energian, hyvän fiiliksen ja endorfiinien muodossa.

Ajattelin nyt jakaa muutaman vinkin, joilla voit kenties löytää tai herätellä uinuvan liikuntamotivaation ja kuinka voit aktiivisena liikkujana pitää tuota motivaatiota yllä.




1. Päätä, pohdi ja etsi syitä, miksi liikkuminen olisi hyväksi juuri sinulle.
Ennen kuin lähdet liikkeelle ja päätät aloittaa 5x viikossa treenaamisen kuntosalilla tai päätät tehdä päivittäin pitkän kävelylenkin, pohdi miksi liikkuminen on sinulle hyväksi. Vaikka olisit nyt aloittaessa kuinka täynnä tarmoa on todennäköisempää, että liikuntamotivaatio pysyy yllä kun ensin pohdit minkä vuoksi liikut. Ohjaako liikuntamotivaatiotasi sisäsyntyiset vai ulkoiset tekijät? Väitän, että liikunta on kaikille hyväksi. Jokaisen olisi kuitenkin aluksi hyvä löytää se ajatus, miksi juuri minä liikun, mitä liikkuminen saa aikaan mielelleni ja keholleni. 

2. Määrittele itsellesi realistiset lyhyen aikavälin tavoitteet sekä pidemmän aikavälin tavoite.
Tavoitteita miettiessä on syytä pohtia asioita hieman syvemmin. Mitä minä arvostan ja mikä on minulle tärkeää elämässä? Mieti näitä asioita ja sitä, miten voit liikunnan avulla tukea näiden tavoitteiden saavuttamista. Muista ettet haukkaa liian isoa palaa kerralla, vaan muokkaa tavoitteitasi liikuntamatkasi varrella, jolloin motivaation ylläpitäminen käy helpommin. Liian suuret ja kauaskantoiset tavoitteet saattavat lannistaa ennen kuin olet päässyt edes kunnolla alkuun. Mieti tavoitteitasi yksi asia kerrallaan: Pyrin kävelemään 10 000 askelta päivittäin, pyrin käymään salilla ensin 2 kertaa viikossa ja kuukauden päästä 3 kertaa viikossa, juoksen lenkillä 5 minuuttia ja viikon päästä 10 minuuttia putkeen. Tavoitteiden suunta riippuu sinusta itsestäsi.

3. Löydä itsellesi sopiva liikuntamuoto. 
Kaikki eivät ole kuntosali-ihmisiä tai lenkkeilijöitä. Jotkut nauttivat ryhmäliikunnasta, pyöräilystä tai rauhallisemmista liikuntamuodoista kuten joogasta. Mieti tavoitteitasi ja sitä, millaisella liikunnalla voit saavuttaa nämä kirjaamasi tavoitteet. Mieti myös oman elämäsi arvoja ja sitä, millaisen liikunnan koet itsellesi sopivana. Muista olla realistinen.

4. Lähde liikkeelle ja pyri sitoutumaan liikkumiseen. 
Joskus aloittaminen on haastavinta ja joskus mielestäni on vain hyvä pakottaa itsensä liikkeelle, jotta muistasi minkä fiiliksen liikunta saa aikaan. Liikunnan tuoma hyvä fiilis, energia ja endorfiinit vaikuttavat meihin kaikkiin. Liikkuminen on myös helpompaa sitten, kun siitä alkaa muodostumaan tapa, joten älä luovuta ensimmäisen vastoinkäymisen tai aloitusviehätyksen kaikottua. Herättele fiiliksiäsi ja palaa kenties siihen hetkeen kun päätit aloittaa. Nuo samat syyt ovat varmasti vielä siellä, herättele niitä ja muistuta itseäsi miksi aloitit.

5. Aseta liikuntakerralle aina jokin pienempi, mitattavissa oleva tavoite. 
Jos yrität löytää jokaiselle liikuntakerralle jonkin pienemmän saavutettavissa olevan tavoitteen, väitän että liikkumisesta tulee hauskemaa ja pysyt motivoituneempana liikuntakerran aikana. Itsensä haastaminen on hauskaa ja jokainen haluaa olla voittaja. Voita jokaisella liikuntakerralla itsesi, älä vertaa itseäsi muihin. Se voi olla 1kg suurempi paino jossakin kuntosaliliikkeessä, kivuttomalta tuntunut joogavenytys, uuden liikkeen oppiminen tai mitä tahansa mitä sinä päätät. 

6. Kirjaa ylös saavutuksesi asettamiesi tavoitteiden suhteen. 
Esimerkiksi kuntosalilla kirjaa ylös käyttämiäsi painoja, jos tavoitteenasi on voiman lisääminen. Jos taas pyrit kasvattamaan kestävyyttäsi lenkkipolulla kirjaa ylös esimerkiksi juoksulenkille lähtiessäsi matka, jonka jaksoit juosta yhtäjaksoisesti. Jos laihdutat tai haluat kiinteytyä käytä mittanauhaa ja vaakaa, joskin älä liian tiheästi. Liikuntapäiväkirjan täyttäminen voi kuulostaa turhalta, mutta ihminen on usein huono muistamaan missä kunnossa oli aiemmin ja mistä aloitti, koska et kykene näkemään itseäsi menneessä tai muista millaisia tunteita koit. Pieniä muutoksia on myös vaikeampi havaita Pitämällä kirjaa tuloksistasi pystyt seuraamaan omaa kehitystäsi ja näin ylläpitämään motivaatiota jatkaessasi kohti tavoitteitasi.

7. Salli repsahtamiset.
Ole inhimillinen itseäsi kohtaan. Näin vältät pettymykset ja jos ajoittain poikkeat liikuntasuunnitelmastasi, se ei varmasti estä tavoitteidesi saavuttamista. Muista olla myös joustava liikuntaharrastuksesi suhteen. Jos tänään ei huvita mennä tekemään salitreeniä kuten olit suunnitellut vaan haluaisit lähteä kävelylle niin tee niin. Jos tuntuu, että kroppa kaipaa lepoa niin lepää. Huomenna on taas uusi päivä.

8. Huolehdi tukiverkostosta/hanki valmentaja.
Kaverin kanssa liikkuminen on motivoivaa ja yhteisesti sovittuja liikuntatreffejä on vaikeampi sivuuttaa. Jos taas kaipaat lisäbuustia ja uutta näkökulmaa liikkumiseen vedä treenikerta kokeneemman valmentajan ohjauksessa. Liikuntamotivaation ylläpito on asteen verran helpompaa, kun olet vastuussa liikkumisestasi jollekin. Myös kavereille, perheelle ja omalle puolisolle kannattaa jakaa ajatuksia omasta liikkumisesta ja tavoitteista, koska tällöin he voivat tukea ja tsempata vaikeampina hetkinä. 


9. Muista päivittää tavoitteitasi.
Jatkaessasi liikkumista pidempään ja harjoitellessasi säännöllisesti saatat huomata, että alussa asettamasi tavoitteet on saavutettu. Muista siis päivittää tavoitteitasi liikuntamatkasi aikana palvelemaan nykyistä sinää. Liikunnan myötä olet koko ajan lujempi ja vahvempi kuin aloittaessasi. 

10. Toteuta ja nauti matkasta!
Kun olet määrittänyt tavoitteet ja löydät tiesi liikunnan pariin tai olet jo toteutusvaiheessa tärkeää on muistaa nauttia matkasta! Liian usein rehkimme ja ajattelemme vain päämäärää, mutta matka itsessään on ihan yhtä tärkeä ellei tärkempikin! Kuulostele kroppaasi ja mielesi fiiliksiä liikuntasuorituksen aikana ja sen jälkeen. Takaan, ettei yksikään tehty harjoitus tai liikuntakerta ole turha. Olet tärkeällä matkalla. Omasta näkökulmastani liikunta ja liikkuminen on yksi elämän hienoimmista asioista. Jos sulla on kroppa jolla kykenet liikkumaan ja jota kykenet liikuttamaan nauti siitä! Hyödynnä sitä!



Jos olet aloittelija tai liikkuminen ei vielä ole tärkeä osa arkeasi, olet sairastellut tai ollut loukkaantunut ja näin palaamassa taas liikunnan pariin pikku hiljaa liikuntamotivaation löytäminen ja rakentaminen ja sen muotoutuminen säännölliseksi tavaksi elämässäsi voi viedä aikaa. Pyri kuitenkin muistuttamaan itsellesi mitä kaikkea liikkuminen mahdollistaa ja mitä se saa aikaiseksi kropassasi ja mielessäsi. Muistuttaisin kuitenkin, että liikkumalla teet suuren palveluksen itsellesi nykyhetkeä ja tulevaisuutta ajatellen. Älä siis jahkaile, vaan lähde liikkeelle!

❤ Veera

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Ennakkoluulot on tehty murskattaviksi

Oletko joskus löytänyt itsesi jonkin uuden tai epämiellyttävän tilanteen edestä? Oletko paennut tuota kyseistä tilannetta/tilanteita vai kohdannut sen? Miten olet puhunut itsellesi tuossa tilanteessa?


Voin tunnustaa, että olen löytänyt ja löydän yhä itseni usein tilanteista, joita ennen ja joiden aikana mietin mitä hittoa oikein teen täällä, mitähän oikein ajattelin, olen väärä henkilö tähän, moni muu olisi varmasti parempi, mitähän noi ajattelee, kohta kaikki nauraa mulle, apua voisinko vain piiloutua… Itselleni tälläisia epävarmuuden tunteita herätteleviä tilanteita ovat kaikki sellaiset, joissa joudun esiintymään suuremmalle yleisölle tai puhumaan isomman joukon edessä. Olen joutunut pitämään esityksiä ja puhumaan mm. erilaisissa koulutuksissa ja myyntitilaisuuksissa, joita en ole koskaan kokenut itselleni mukaviksi tilanteiksi. Viime vuoden lopussa kuitenkin jouduin selättämään omat ennakkoluuloni ja pelkoni useamman kerran, koska en voinut jättää työtäni tekemättä. Opin näistä hetkistä paljon, ja voin sanoa, että vaikka en edelleenkään koe kyseisiä tilanteita mukaviksi niin olen niissä jo huomattavasti itsevarmempi, kun olen lopettanut etukäteen murehtimisen ja valmistautunut. Olen murskannut omat ennakkoluuloni ja ollut tilanteissa lopulta oma itsesi, joskin himpun verran itsevarmempana.



Ennakkoluulot hiipivät salakavalasti päidemme sisään ja sekoittavat ajatuksiamme, tekemisiämme, toiveitamme ja haaveitamme. Onneksi ennakkoluulot ovat usein vain mielikuvituksemme tuotetta. Emme voi nähdä tulevaan, joten saatamme heijastaa ennakkoluuloihimme tilanteita, joissa olemme aiemmin olleet ja jotka eivät kenties ole päättyneet sillä haluamallamme tavalla. Jopa tilanteita, joissa emme itse ole koskaan olleet, mutta joista olemme kuulleet puhuttavan. Jopa tilanteita, jotka ovat oman myllerryskeskuksemme, aivojemme, tyhjästä luomia ennakkoasetelmia, koska pelkäämme. Ennakkoluulot saavat meidät epäröimään kykyjämme, tekemisiämme ja pahimmassa tapauksessa ne saavat meidät hylkäämään tilanteita ja estää näin jopa unelmiemme toteutuksen mielessämme luotujen kuvituksellisten käsitysten pohjalta.


Onneksi ennakkoluulot on tehty murskattaviksi!


Seuraavan kerran jonkin uuden, jännittävän tai epämiellyttävän tilanteen edessä nakkaa kuvitelmat ja luulot roskakoriin. Mitään ei saa ja mitään ei opi, jos ei yritä. Ole tilanteen herra. Mikään ei tunnu niin hienolta kuin se, kun näyttää itselleen: uskaltaa, yrittää ja onnistuu. Selviää siitä tilanteesta, joka aluksi jännitti ja tuntui jopa vatsanpohjassa asti epämiellyttävänä tunteena. Selviää tilanteesta, jonka jo meinasi skipata vain sen vuoksi, että antoi omille ennakkoluuloilleen liian suuren vallan.

Ja hei, vaikka tilanteessa kävisikin niin kuin ennakkoluuloissasi olit kuvitellut, niin mitä sitten? Ainakin olit rohkea ja yritit. Voisin jopa vannoa sinun myös oppineen tilanteesta jotakin tulevaisuuden varalle. Ole itsellesi mukava ja usko itseesi. Juttele seuraavalla kerralla epämukavan ja uuden ja jännittävän tilanteen kohdatessasi itsellesi mukavia, rohkaise itseäsi ja löydä sopiva mielentila, jossa koet hallitsevasi tilanteen. Rutista pelot ja ennakkoluulot kasaan ja heitä ne kaapin perälle, koska sinä osaat, sinä pystyt ja sinä haluat.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Helvetinviikko suoritettu

Helvetinviikko on nyt suoritettu! Se jatkui aina sunnuntai-iltaan klo 22:30, ja tänään heräsin taas virkeänä uuteen "tavalliseen" viikkoon. Ajattelin tässä postauksessa nyt hieman avata fiiliksiä kyseisestä viikosta.

Mitä jäi käteen? Opinko jotakin? Miten tästä eteenpäin?



Joskus on hyvä ravistella itseään liikkeelle ja elämään.


Bertrandin Helvetinviikolla pääsin haastamaan itseäni ja syventymään vaihtuviin teemoihin viikonpäivien mukaan. Viikon tarkoituksena ei ollut saada aikaan dramaattisia muutoksia, vaan ennemminkin herätellä ja nostaa pintaan uusia ajatuksia arjesta ja elämästä yleensä. Kuluneen viikon aikana näytin itselleni mihin pystyn ja kasasin myös ajatuksiani omista tavoitteistani ja unelmistani. Jos seurasitte mukana huomasitte, että jokaisena päivänä käsittelin tiettyä teemaa. Kirjoitin joka päivä ylös mieleen nousseita asioita teeman mukaisesti ja pääsitkin blogin edellisten kirjoitusten kautta mukaan kurkkimaan, mitä eri päivinä tapahtui tai oli tarkoitus käsitellä. Jos sulta meni homma ohi, niin kirjoitukset löytyvät kun selaat tekstejäni taaksepäin. 

Olin tämän viikon toteuttamisesta innoissani, mutta nyt sen suoritettuani koen itseni yhä innostuneeksi ja ennen kaikkea onnelliseksi onnistuneen, mutta haastavan viikon myötä. Helvetinviikon toteuttaminen selkiytti tavoitteitani. Viikon toteuttaminen Bertrandin ohjeiden mukaan herätteli ajattelemaan ja testasi samalla suhtautumista eri asioihin ja koetteli ajoittain myös jaksamistani. Loppuviikosta putkeen valvotut 41 tuntia oli haastavaa pysyä hereillä ja olin päivän aikana ajoittain todella huonovointinen ja pysähtyessäni oli haastavaa pysyä hereillä. Nyt kuitenkin tiedostan, että tiukemman tilanteen kohdatessani pystyn todella venyttämään jaksamistani ja silti tekemään töitä ja saamaan asioita aikaiseksi. Opin, että asioiden hoitamiselle löytyy aina aikansa ja paikkansa, ja jos aika päivässä ei meinaa riittää niin tarvittaessa hetkellisesti pystyn venyttämään jaksamistani. Miksi  esimerkiksi stressata, kun tietää, että asiat saa hoidetuksi tavalla jos toisella, kunhan otan ensin itseäni niskasta kiinni ja päätän niin. 

Helvetinviikko opetti mulle muun muassa sen, että mun ei todellakaan tarvitse nukkua 9-10 tuntia joka yö, vaan saan paljon enemmän mielihyvää siitä, että herään ajoissa, käyn treenaamassa aamusta tai teen pitkän lenkin koiran kanssa. Päivän aikana olen niin paljon energisempi, kun aloitan päivän liikkumalla ja lisäksi se säästää aikaa illoistani. Heräämällä aamuisin jatkossakin 5:30-6:00 välillä saan vuorokausiini helpolla ja loppupeleissä melko pienellä muutoksella lisätunteja jopa 2,5 tuntia. 2,5 tuntia enemmän päivässä aikaa hoitaa asioita ja tavoitella unelmia. Viikossa määrä kipuaa jopa 17,5 tuntiin, jos päätän pitää rytmistä kiinni jopa viikonloppuisin, mutta realistisesti ajatellen 10-15 lisätuntia saan viikkoon ainoastaan heräämällä aiemmin. Kyse kun ei ole muusta kuin siitä, että laitan kellon soimaan aiemmin ja päätän nousta. Opin olemaan tehokkaampi ja huomasin taas miten paljon parempi olo tulee, kun hoitaa hoidettavat asiat heti pois alta, eikä pitkitä niiden hoitamista turhaan. Haasteeksi koen kuitenkin edelleen oman mielenhallintani. Etenkin sen, että pystyn venyttämään jaksamistani eri tilanteissa ja hallitsemaan hermoni stressaavissa ja itselle epämiellyttävissä tilanteissa. Tämän asian harjoittelua aion jatkaa tietoisesti ja haluan haastaa itseäni pois omalta mukavuusalueeltani kehittyäkseni. 

Tällä hetkellä olo on kiitollinen ja onnellinen siitä kaikesta mitä mulla on. Ja uskon, että voin vielä saavuttaa unelmani yksi askel kerrallaan kun niin päätän ja haluan. Pitää lopettaa pelkääminen ja tarttua haasteisiin. Helvetinviikon toteutus vahvisti fiilikseni siitä, että tämä vuosi on todellakin omistettu tärkeiden asioiden kokemiseen, eteenpäin viemiseen ja itseni vahvistamiseen. Ajatukset on aika muuttaa toiminnaksi. 

Jos yhtään mietit oman Helvetinviikkosi suunnittelemista ja kokemista niin oman kokemani pohjalta suosittelen! Viikostahan pystyy kukin rakentamaan juuri niin haastavan kuin itse haluaa, mutta kokemukseni mukaan suosittelen valitsemaan viikon, joka on oikeasti haastava ja hiomaan siitä pienillä arkisilla muutoksilla vielä hieman haastavamman kokokaisuuden täydellistämiseksi. Helvetinviikon ei ole tarkoituskaan olla helppo, koska sen on tarkoitus ravistella ja herätellä. Haluat suorittaa sen, koska haluat saada itsestäsi enemmän irti ja kokea mielihyvää. Itsensä haastaminen on yksi tärkeä osa mielihyvän ja elämän merkitykselliseksi kokemisessa. Kokeile ja elä, ollaksesi Lujempi Sinä!

♥  Veera

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Sisäinen dialogi - Kuinka puhut itsellesi?

"Your thoughts become your words and your words become your actions. 

How you think is how you feel. "


Käyt mielessäsi läpi päivittäin tuhansia ajatuksia alkaen heti siitä hetkestä, kun aamulla heräät, aina siihen asti kunnes painat pääsi illalla tyynyyn ja nukahdat. Millaisia ajatuksesi ovat? Millaista vuoropuhelua käyt mielessäsi itsesi kanssa päivän aikana eri tilanteissa? Sanotaan, että se mitä ajattelet ja miten puhut itsellesi heijastuu tunteisiin ja sitä kautta taas tekoihisi ja suorituksiisi. Oletko koskaan miettinyt ja kuunnellut, millä tavalla sinä itse puhut itsestäsi tai mitä ajattelet päivän eri tapahtumista? Usein ajatuksemme tulevat ja menevät, käyt vuoropuhelua pääsi sisällä sen kummemmin asiaa ajattelematta. Kuitenkin se, millaisia ajatuksia ja millaista keskustelua käyt itsesi kanssa päivittäin, vaikuttaa merkittävästi tunteisiisi ja kokemuksiisi.



Joku saattaa tätä lukiessa ajatella, että "joojoo mitä liibalaaba p*skaa", mutta oletko koskaan oikeasti kokeillut. Itse huomaan yhä oman sisäisen keskusteluni vaikuttavan tunteisiini ja suoritukseeni etenkin treenatessa. Silloin, kun homma käy raskaaksi ja alkaa tuntumaan pahalta, silloin olen heikoimmillani. Osaan olla muuten positiivinen ja olen oppinut muuttamaan omaa ajattelutapaani monessakin asiassa, mutta treenatessa olen edelleen itseni pahin vihollinen. Liian helposti rankemman suorituksen aikana alan ajattelemaan, etten pysty, en jaksa, ei tästä tule mitää, olen heikko. Ja arvaapas miten tuollaisten ajatusten keskellä rankan treenin aikana sitten yleensä käy. Ei sitä enää jaksa! Vaikka tiedän sillä hetkellä ihan hyvin, etten vielä ole antanut parastani, en ole lattialla makaamassa kaksi kerroin, voimia ja kestävyyttä on vielä jäljellä, koska olen selviytynyt pahemmastakin. Ajatukseni saavat kuitenkin itseni uskomaan etten pysty ja sillä samaisella hetkellä kaikki ajatukseni heijastuvat tunteisiini ja kroppaani. Se lakkaa toimimasta, koska annoinhan sille jo syyn pysähtyä omissa ajatuksissani, "et sä jaksa!". Olen fyysisesti siis loppujen lopuksi yhtä vahva kuin mieleni. Vaikka kroppa pystyisi enempään, pää ja mieleni rajoittaa suoritustani. 

Itseään pitää muistaa kehua. Päivittäin ja eri asioissa pitää yrittää löytää positiivisia ajatuksia, jotta et sukella ajatuksissasi ja kireän paikan tullen kaiken negatiivisen alle. Mä romahdin kesällä kesken työpäivän, koska aloin ajattelmaan mitä kaikkea p*skaa elämässäni oli sattunut yhtäaikaa. Olin katkera ja syyllistin myös itseäni. Tuolla kyseisellä hetkellä, en löytänyt mistään mitään positiivista. Päässäni ajattelin ainoastaan miksi minä, miksi just nyt, miksi kaikki kerralla. Silloin kun asiat kääntyvät kurjiksi mitataan henkistä kanttia. Onnistutko tuollaisessa paikassa löytämään edes yhden positiivisen asian elämästäsi tai sinusta? Koska tuo yksikin asia ja sen ääneen sanominen saattaa muuttaa koko ajatusten ja tunteiden suunnan. Kun itse päätin, että en enää ryve surussa ja itsesäälissä ja hyväksyin sen, että elämä on elämää, hyviä asioita alkoi taas tapahtumaan. 

Kannusta itseäsi ajattelemaan positiivisesti niin itsestäsi kuin asioista. Kehu itseäsi ja mieti missä olet hyvä. Erik Bertrand Larssen kirjoittaa kirjassaan Helvetinviikko: "Tietoisuus omista vahvuuksista ja rauhallinen, terve itseluottamus on aivain eri asia kuin kuin omahyväisyys, turhamaisuus ja suuret luulot". Rakensin hänen ohjeillaan listan asioista, joissa minä olen hyvä. Tuo lista pysyköön omana tietonani, koska se on lista, jolla minä voin vaikuttaa omiin ajatuksiini, en kenenkään muun. Rakenna sinä oma listasi, listaa asioita joissa olet onnistunut, asioita joissa olet hyvä. Älä vertaa itseäsi muihin vaan rakenna lista, jossa ajattelet itsestäsi myönteisesti asiassa kuin asiassa. Yllättäviäkin asioita voi paljastua ja saatat huomata, miten paljon parempi olo sitä tulee, kun ajatuksesi suuntautuvat hyviin ja positiivisiin asioihin. Nauti siitä!



(Tämän viikon postausten aiheet ovat saaneet innoituksen Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko-kirjasta, joissa jokaisena viikonpäivänä on tarkoitus pureutua eri aiheisiin. Helvetinviikolla lauantaina aiheena on Sisäinen dialogi. Vietän omaa ensimmäistä Helvetinviikkoani 8.1.-14.1.2018)

lauantai 13. tammikuuta 2018

Lepo ja palautuminen

Elämä koostuu kahdesta perusasiasta, toiminnasta ja levosta, joiden välillä joudut tasapainoilemaan jatkuvasti. Oikean tasapainon löytäminen vaatii usein kokeilua ja opettelua, oppimista myös jopa ihan kantapään kautta, mitä tulee levon merkityksen aitoon ymmärtämiseen ja sisäistämiseen. Et ole robotti, joka voi tehdä töitä tai urheilla vuorokauden ympäri. Tarvitset lepoa ja toimintojen välissä pitää muistaa palautella. 

Mitä suuremmat tavoitteet ja mitä enemmän toimintaa elämä sisältää, sitä enemmän tulisi korostaa myös levon ja palautumisen merkitystä. Treenaamisestakin sanotaan, että kehitys tapahtuu levossa. Kropalle ja miellelle on tärkeää antaa aikaa palautua, antaa aikaa levätä, jotta suoritukset ja kehitys voidaan optimoida.


Lepo ja palautuminen ei aina tarkoita nukkumista. Huippu-urheilijat maksimoivat treenaamisen ja levon suhteen. He palauttelevat kroppaansa erilaisilla hoitomenetelmillä ammattilaisten avulla, sähköstimulaatiolla ym. Kropan huoltaminen on siis avainasemassa monin eri tavoin, saadaksesi siitä maksimaalisen hyödyn urheilusuorituksen kannalta. Tavallisessa arjessa taas korostuu ehkä enemmän kyky nollata omat ajatukset. Kun pääset töistä kotiin, keskitytkö edelleen töihin, vai onnistutko jättämään nämä asiat taaksesi astuessasi kotiovesta sisään. Pelkkä omien ajatusten ja huomioin siirtäminen toisaalle meneillään olleesta asiasta alkaa palauttamaan ja tarjoaa tietynlaisen lepotauon. Nukkuminen on myös tärkeää. Aivojen ja kehon toimintojen ja tätä kautta omien toimintojesi/suoritustesi kannalta ei ole merkityksetöntä nukutko 5 vai 8 tuntia yössä. Nukkuessasi kehosi ja mielesi palautuu päivän askareista ja valmistautuu seuraavaan päivään. Olet varmaan huomannut, miten suoriutumisesi päivän askareista muuttuu, kun nukut huonosti ja liian vähän verrattuna hyvin nukuttuun yöhön. 

Olen itse ollut tilanteessa, jossa ajoin itseni liian ahtaalle liian kovalla ja usein toistuneella treenillä. Halusin niin kovasti kehittyä ja olla parempi. Tuollon en ymmärtänyt levon ja palautumisen merkitystä kuten nykyään, vaikka olen urheillut ja treenannut jo pikkutytöstä lähtien ja ihan kilpailumielessä. Liian kova ja liian pitkään jatkunut rasittava treenirupeama, kropan toistuva kuormittaminen levon ja palautumisen kustannuksella johtaa usein lopulta pakkolepoon, kuten itselläni, halusit tai et. Kyse ei tarvitse edes olla treenistä vaan levon merkitys korostuu myös sekä ihan arkiaskareiden keskellä että työelämässä. Ilman lepoa ja palautumista ihminen palaa loppuun, koska ei ole robotti. 

Arvosta lepoa, arvosta palautumista. Kohtele kehoasi niin, että se voi tarjota sinulle hyvän paikan nauttia elämästä. Lepo on yhtä tärkeä kuin itse toiminto, joskus jopa tärkeämpi. Kuuntele kehoasti ja höllää kaasua ajoissa, kehosi antaessa viestejä levon tarpeesta. Anna itsellesi lupa olla ja levätä. 


(Tämän viikon postausten aiheet ovat saaneet innoituksen Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko-kirjasta, joissa jokaisena viikonpäivänä on tarkoitus pureutua eri aiheisiin. Helvetinviikolla perjantain aiheena on Lepo ja palautuminen. Vietän omaa ensimmäistä Helvetinviikkoani 8.1.-14.1.2018)

perjantai 12. tammikuuta 2018

Päivä epämukavuusalueella

Mikä saa ihmisen pysymään omalla mukavuusalueellaan ja tyytymään siihen mitä on? Mukavuusalue on paikka, jossa on hyvä olla. Ei tarvitse haastaa itseä ja yleensä mukavuusalueella kaikki on kuten ennen. Oletko joskus poistunut omalta mukavuusalueeltasi, kurkannut toiselle puolelle? Mitä tapahtui? 


Ihminen tyytyy ja elää omalla mukavuusalueellaan monessakin asiassa, koska siellä on turvallista ja silloin ei tarvitse pelätä esimerkiksi uusien haasteiden tuomaa epävarmuutta tai pelätä epäonnistumista. Epämukavuusalueella tiedät olevasi silloin, kun et haluaisi olla siellä missä olet tai tehdä sitä asiaa mikä sinun täytyisi tehdä. Omalta mukavuusalueeltaan poistuminen epämukavuusalueen puolelle vaatii tietynlaista sisua ja halua, mutta se on usein katse eteenpäin ja käännös kohti kehittymistä. Mukavuusalueella eläminen on ihmisille eräänlainen luontainen ominaisuus, vai miten usein itse myönnät haastavasi itseäsi elämällä ja kokemalla oman epämukavuusalueesi asiassa jos toisessa?




Torstai aamuna heräsin klo 5:30 kuten joka aamu tällä viikolla. Se on ensimmäinen askel pois omalta mukavuusalueeltani. Haastan itseäni ja hyppään epämukavuusalueelleni heti kellon soidessa. Mitähän tästä taas tulee... Oikeastaan en edes mieti asiaa, koska ajattelen sen sijaan mahdollisuutta, mitä tämä tavallista huomattavasti aiempi herätys tuo tullessaan. Herätyskellon soidessa pomppaan ylös sängystä (kirjaimellisesti), puen päälle, pesen hampaat, juon ison lasin vettä, ulkoilutan koiran ja lähden salille. Kello 6 astun salin ovista sisään, heitän ylimääräiset tavarat pukkariin, laitan kuulokkeet korville ja musiikin pauhaamaan samalla kun hyppään fillarin selkään tekemään tämän aamun HIIT treenin. 5min alkulämppä, jonka jälkeen 10x1min kovatehoiset polkemiset korkealla vastuksella aina minuutin palautus sarjojen välissä. Pakarat ovat tulessa, hiki virtaa kasvoillani ja tuskailen tuntemusta jaloissani, mutta en lopeta vaan jatkan loppuun asti kuten itselleni olin luvannut. Lopussa vielä 10min tasaisella tahdilla ja vielä viimeistelynä keskivartalorääkki. Treenin jälkeen kiitän itseäni lämpimällä suihkulla, 10minuutin saunalla ja kylmällä saunan jälkeisellä suihkulla. AH mikä energia.

Suuntaan kotiin, jossa lenkitän koiran, syön aamupalan ja valmistaudun töihin lähtöön. Töissä hoidan neljä yksilöasiakasta ja ohjaan kaksi tunnin mittaista ryhmää. Päivän aikana vaihtelen moodiani rauhallisesta ja keskittyneestä energiseen ja innostavaan jumppariin. Töiden jälkeen suuntaan kotiin, syön, vaihdetaan kuulumiset miehen kanssa ja rauhoitun hetken. klo 18:30 suuntaan salille ohjaamaan fysiikkatreenejä nuorille tytöille. 13 innokasta tyttöä, ääni meinaa hieman kadota kovemmasta äänenkäytöstä ja ohjeiden antamisesta. Kaikki menee hyvin, ryhmä pysyi hallussa ja kaikilla oli kivaa. Valmentamisen jälkeen vaihdan vaatteet ja valmistaudun omaan treeniin: musat kovemmalle ja lämpöä päälle, vaikka kyllähän valmentaessakin tuli jo hypittyä ja vaikka mitä. Treeninä tänään 5 kierrosta 25sek työ/35sek lepo rinnalleveto-työntö yhdistelmää 42,5kilolla. Pieni tauko päälle ja sitten etsimään 3 toiston päivän maksimia maastavedossa. 110kg nousi, en ole tyytyväinen, mutta menköön. Perhana. Lopuksi vielä 20min Amrap 100kg maastaveto x1, 10x toes to bar ja 15x bar facing burpee. Huuuuhh mikä soija ja voi hitto mikä treeni. Myönnän, keskeytin viimeisen treeniosion, en saanut itsestäni irti tarpeeksi ja haikailin takaisin omalle mukavuusalueelleni. No tänään näin, ensi kerralla en luovuta, lupailen itselleni. 

Ajan tankin kautta kotiin, syön iltapalaa, käyn suihkussa ja vaihdan yökkärin päälle. Olisin ihan valmis nukkumaan, mutta tänä yönä ei muuten nukuta. Vuorossa on yö ilman unta ja seuraavan kerran nukkumaan pääsen perjantaina klo 22:30. 1,5 vuorokautta ilman unta, koska Bertrandin Helvetinviikko on käynnissä. Viikon pahin päivä, mutta olen päättänyt selvitä tästä. Yritin tehdä päivästä haastavan, mutta uskon tästä yöstä tulevan se haastavin osuus. Kuinka saan pidettyä itseni hereillä aamuun astin ja mitähän huominen tuo tullessaan. Vielä en sitä tiedä, mutta olen visualisoinut että onnistun tässä. Valvon yön, hoidan työni huomenna tuttuun tapaan hyvin ja kiitän itseäni illalla nukkumaan käydessäni. 

Todellakin poissa sieltä kuuluisalta mukavuusalueelta, ei epäilystäkään!

(Tämän viikon postausten aiheet ovat saaneet innoituksen Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko-kirjasta, joissa jokaisena viikonpäivänä on tarkoitus pureutua eri aiheisiin. Helvetinviikolla torstain aiheena on Pois Mukavuusalueelta. Vietän omaa ensimmäistä Helvetinviikkoani 8.1.-14.1.2018)

torstai 11. tammikuuta 2018

Ennen kuin arvostat aikaasi et tee sillä mitään

Aika on lopulta jokaisen ihmisen ainut pääoma ja se asia, jota on vähiten varaa hukata tai hävittää.— Thomas Edison


Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että tarvitsisit päivääsi muutaman lisätunnin? Heräät aamulla, selviydyt päivästä ja illalla kun käyt nukkumaan mietit päivän aikana tekemättä jääneitä asioita. Olen itse ollut aiemmin todella paha stressaamaan, koska en kokenut millään tavalla kontrolloivani omien päivieni kulkua ja hoidettavien asioiden lista sen kuin kasvoi. Maanantaina omia tapoja miettiessäni, tajusinkin jo, että olen onnekseni saanut tämän asian paremmin kontrolliin viimeisten vuosien aikana. Suurin merkitys tässä on ollut tehtävälistan tekemisellä ja sen ylläpidolla.


Tehtävälista eli To Do-lista on lista asioista, jotka sinun on hoidettava ehkä jo tänään, kenties huomenna tai ehkä vasta ensi viikolla. Jokatapauksessa ne ovat asioita, jotka on hoidettava. Pieniä tai isompia. Itse pidän omaa tehtävälistaani puhelimeni muistilistalla, koska puhelin kulkee mukanani varmasti joka puolella, jolloin se on aina käden ulottuvilla. Muistilistalta on helppo katsoa hoidettavana olevat asiat, lisätä uudet ja pyyhkiä listalta pois ne, jotka saa hoidetuksi. Itseltäni löytyy listat omista henkilökohtaisista asioistani, mutta myös työasioihin liittyen. Jotkut asiat saattavat roikkua tehtävälistalla pidempään, mutta ylöskirjoitettuna muistan lopulta hoitaa ne ja tehtävät ovat hallinnassa. Tehtävälistan luotua asiat muuttuvat konkreettisiksi ja poistuvat mielenpäältä. Voin kertoa, että jo pelkän tehtävälistan kirjoittaminen vapauttaa stressitasoja ja olo helpottuu. Asiat ovat edes jollain tavalla kontrollissa, vaikka niitä ei juuri samaisella sekunnilla saisikaan hoidetuksi. 

Tehtävälistalla olevia asioita kannattaa myös priorisoida. Oman kokemukseni mukaan suosittelen hoitamaan pienet nopeasti hoidettavat asiat ensin pois alta, koska usein ne ovat turhaan kuormittamassa mieltä, vaikka niiden hoitaminen onnistuisikin muutamassa minuutissa. Tehtävälistaa ei myöskään kannata pelätä, vaan kirjata rohkeasti kaikki pienemmät ja suuremmatkin asiat, jolloin ne tulevat varmasti hoidetuksi, eivätkä ne pomppaa mieleen yllättäen esimerkiksi keskellä yötä (been there done that).  

Kaikilla meillä on vuorokaudessamme yhtä paljon tunteja. Se miten nuo tunnit ja minuutit käytämme on taas kunkin henkilökohtainen valinta. Heräätkö esimerkiksi aamulla ajoissa, jotta saat tekemättömät asiat tehdyksi vai torkutatko aamuherätystä eteenpäin kunnes on aivan pakko nousta. Aikaa ei saa pysäytetyksi, mutta asioita ja omaa arkea järjestelemällä ajankäyttöään voi hallita. Jos koet oman arkesi stressaavaksi ja tunnut kärsivän ajapuutteesta, suosittelen kokeilemaan tehtävälistan eli To DO listan tekemistä heti ensitöiksi. Yksi hienoimmista tunteista on se, kun kokee kotrolloivansa omaa elämäänsä. Tämä on myös yksi omaa hyvinvointia lisäävä tekijä.

(Tämän viikon postausten aiheet ovat saaneet innoituksen Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko-kirjasta, joissa jokaisena viikonpäivänä on tarkoitus pureutua eri aiheisiin. Helvetinviikolla keskiviikinon aiheena on Ajanhallinta. Vietän omaa ensimmäistä Helvetinviikkoani 8.1.-14.1.2018)

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Moodin vaikutus suoritukseen

Treenatessani yksin salilla olen keskittynyt. Pyrin keskittämään huomioni täysin siihen mitä teen ja kiinnitän huomiotani myös siihen, miten voisin tehdä asiat kovemmin ja paremmin. Ajatukseni pyörivät suorituksessa ja siinä treenissä, jota olen tekemässä. Tsemppaan itseäni ja pyrin antamaan kaikkeni, vaikka joskus sisäinen puheeni yrittää latistaa ja sanoa, ettet sä tähän pysty, päätän että pystyn. 

Kilpaillessani olen myös keskittynyt, en oikeastaan huomioi mitä ympärilläni tapahtuu sen enempää kuin tarve on. Toki kilpailuissakin on eroja: on eri asia olla keskittynyt futiskentällä pelatessa, kun huomiota pitää kiinnittää myös muiden liikkeisiin  ja omaan sijoittumiseeni kuin esimerkiksi crossfit kisoissa, joissa huomioni keskittyy täysin siihen mitä ja miten minä teen. Kilpailutilanteita ennen olen huomannut, että itselleni paras keino keskittyä tulevaan suoritukseen ja latautua on olla hieman rempseä, jutella ja purkaa ajatuksia, joskus jopa suuntaan huomioni ihan toisaalle. Tästä on tullut automaattinen toimintatapa, koska olen huomannut, että se vie tekemisestäni liian latautumisen, jolloin en stressaa ja huomaan että suoritukseni on myös rennompi. Sama pätee esimerkiksi koe ja tenttitilanteissa.


Töissäni asiakkaiden kanssa olen keskittynyt, rauhallinen ja kuuntelen sekä analysoin asiakkaani tekemisiä, jolloin pystyn herkemmin reagoimaan ja tekemään muutoksia tarvittaessa. Ryhmän ohjauksissa taas pitää nostaa tasoa ylöspäin; olla innostava ja reipas, jotta saan tekemiselläni myös muut innostumaan ja toimimaan. Ryhmien ohjauksessa minulle on siis luontevampaa olla energinen ja yksilöasiakastilanteissa taas rauhallisempi.

Kotona olen taas milloin mitäkin. Joskus ylivilkas vitsailija ja toisessa tilanteessa taas rauhallisempi kuuntelija. Kotona keskityn ajoittain huonommin, ja siksi etenkin kotioloissa minulla saattaa olla monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Saatan kokata, siivota, näprätä puhelinta ja järjestellä ja huitoa välillä toisessa huoneessa unohtuneiden asioiden perässä. Kotona moodini ei ehkä aina ole se optimaalisin ja joskus annan päivän tapahtumien ja tulevien päivien asioiden häiritä olemistani ja rentoutumistani.

Omien moodien eli mielentilojen tunnistaminen on siinä mielessä hyvä asia, että voit halutessasi myös oppia kontrolloimaan tunteitasi ja mielentilojasi eri tilanteissa. Tällöin sinulla on mahdollisuus olla tilanteen herra. Itse huomaan tämän eri mielentilaan siirtymisen ja mielen hallitsemisen olevan todella avainasia omalla kohdallani silloin, kun edessäni on jokin uusi, jännittävä ja tavallisesti myös hieman stressaava tilanne. Kilpailutilanteessa pystyn nollaamaan mieleni, en kärsi pahasta olosta ratkaisevalla hetkellä ennen suoritustani. Ennen esiintymistilanteita olen myös oppinut hallitsemaan ajatuksiani niin, että vaikka tilanteet ovat edelleen jännittäviä, tuo jännittäminen ei kuitenkaan enää vaikuta merkittävästi suoritukseeni.


Oletko koskaan havainnoinut omia moodejasi päivän aikana tai eri tilanteissa? Millaisia moodeja sinulla on?  Onko mielentilasi aina samanlainen suorituksissa, joissa pyrit omaan parhaaseesi vai voisitko kenties hyödyntää jotain omaa suoritustasi parantavaa moodia myös muissa keskittymistä ja hyvää suoritusta vaativissa tilanteissa?


(Tämän viikon postausten aiheet ovat saaneet innoituksen Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko-kirjasta, joissa jokaisena viikonpäivänä on tarkoitus pureutua eri aiheisiin. Helvetinviikolla tiistain aiheena ovat Moodi ja keskittyminen. Vietän omaa ensimmäistä Helvetinviikkoani 8.1.-14.1.2018)

tiistai 9. tammikuuta 2018

Hyviä ja huonoja tapoja

Mietitkö koskaan omia tapojasi? Hyviä ja huonoja, pienempiä ja suurempia? Tavathan ovat automaattisia toimintoja, joita toistat päivästä ja tilanteesta toiseen, osittain jopa huomaamattasi, koska ne ovat niin juurtuneet jokapäiväiseen toimintaasi ja käytökseesi. Millaisia tapoja sinulla on?


Koska tavat ovat opittuja asioita, on niistä mahdollista oppia halutessaan pois ja samalla uusia tapoja on mahdollisuus omaksua tilalle. Huonoista tavoista poisoppiminen ei tapahtu käden käänteessä eikä uusia parempia tapoja välttämättä omaksu yhdessä päivässä tai edes viikossa. Muistan jostain joskus lukeneeni, että jonkin tavan omaksuminen vaatii sen toteuttamista 21 kertaa. Eräs tuttu taas kertoi, että 7 kertaa riittää, joten ehkä asia ei olekaan niin yksiselitteinen. Myös tapa määrittää sen, miten helposti se tulee osaksi arkea tai miten helposti esimerkiksi huonosta tavasta voi päästä eroon. Myös tunteen vaikuttavat.

Jos esimerkiksi tavoitteenasi on näin uuden vuoden kunniaksi lisätä liikunnan määrää arjessasi ja syödä terveellisemmin, vaatii se myös tunnetasolla tietynlaisen latautumisen. Uskallan väittää, että sillä, jolla oikeasti on halua, jolla on uskoa itseensä, sillä jolla on hyvä fiilis asiasta eivätkä negatiiviset latistavat ajatukset pomppaile esiin, on oikeasti mahdollisuus onnistua ja saada nämä asiat pysyväksi osaksi omassa arjessa. Mahdollisuus tehdä näistä asioista lopulta hyviä pysyviä tapoja. Tunteet siis vaikuttavat osaltaan tapojen muodostumiseen ja niiden muuttamiseen.

Aina tunteet eivät kuitenkaan riitä ja kaikki tekemäsi asiat eivät välttämättä olekaan itselle niin miellyttäviä, mutta ne tuovat tietynlaisen mielihyvän tunteen ja siksi asiaa tulee toistettua päivästä tai viikosta toiseen. Joskus esimerkiksi treeneihin lähteminen voi tuntua täysin vastenmieliseltä, mutta kun mietit miten hyvän fiiliksen suoritettu treeni lopulta saa aikaan, tulee treeni melko varmasti tehtyä. Asioiden muuttuminen tavoiksi ja tottumuksiksi vaatii siis osaltaan toistoa, toistoa ja toistoa.

Pohdin maanantaina omia tapojani ja huomasin, että monessa asiassa olen onnistunut muuttamaan tapojani parempaan: Tervehdin joka aamu bussikuskia hymyssä suin astuessani bussiin ja usein saan myös tervehdyksen takaisin. Syön päivittäin terveellisesti ja säännöllisesti, treenaan aktiivisesti ja menen nukkumaan ajoissa. Huonojakin tapoja löytyy: lykkään helposti tehtävien hoitamista ellei niitä ole pakko tehdä juuri sillä hetkellä, en aina osaa pyytää ajoissa apua, olen huono sanomaan ei ja saatan tehdä montaa asiaa samaan aikaan ja näin ollen keskittymiseni kärsii usein. Pompin asioista toiseen ja saatan tämän takia unohdella asioita. Näin muutaman esimerkin omasta tapaelämästäni mainitakseni...

Joitakin tapoja on helpompi omaksua ja joistakin helpompi päästä eroon, kun taas jotkin tavat voivat olla meihin niin juurtuneita, että niistä poisoppiminenkin vaatii huomiota ja vaivannäköä. Mielestäni tapojen kanssa tärkeintä on tiedostaa omat tapansa, jolloin niitä on helpompi muuttaa. Ainakin tämä asia on auttanut minua aiemmin omien tapojeni muuttamisessa ja parempia tapoja omaksuessani. Kaikessa ei todellakaan tarvitse olla täydellinen, mutta itselleen ja omaan elämäänsä kannattaa omaksua sellaisia tapoja, jotka ovat itsellesi sopivia ja saavat hyvää myös ympärille. Yksi tapa kerrallaa. 


(Tämän viikon postausten aiheet ovat saaneet innoituksen Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko-kirjasta, joissa jokaisena viikonpäivänä on tarkoitus pureutua eri aiheisiin. Helvetinviikolla maanantain aiheena ovat tavat. Vietän omaa ensimmäistä Helvetinviikkoani 8.1.-14.1.2018)

maanantai 8. tammikuuta 2018

Bertrandin Helvetinviikko

Jokainen meistä haluaa varmasti olla paras mahdollinen versio itsestään. Tietyllä tapaa jokainen haluaa haastaa itseään ja kokea sen tunteen, että saa olla ylpeä itsestään. Milloin viimeksi ylitit itsesi?


Luin jokin aika sitten jo kolmannen kerran Erik Bertrand Larssenin kirjoittaman Helvetinviikko - kirjan. Tuota edeltäneen Paras -kirjan luin kannesta kanteen muutamassa päivässä pari vuotta sitten ja se herätteli ajattelemaan. Helvetinviikko on kirja, joka sisältää ohjeet oman Helvetinviikon toteuttamiseen. Siinä on teemat jokaiselle viikonpäivälle ja tarkat ohjeet mitä yleisesti kyseisen viikon aikana saa ja ei saa tehdä. Nyt kolmannen lukukerran jälkeen ja näin uuden vuoden kunniaksi päätin VIHDOIN suunnitella oman Helvetinviikkoni ja laittaa sen viralliseen toteutukseen.

Maanantaista Sunnuntaihin 8.1-14.1.2018 aion kokea oman esimmäisen Helvetinviikkoni. Oikeastaan viikko alkoi tänään jo aamusta klo 5:30 herätyksellä. Mielenkiinnolla odotan, millaisia tunteita ja ajatuksia tämä viikko herättää. Mitä kaikkea saan irti itsestäni ja mitä opin. Tavoitteena on rikkoa rutiineja, miettiä omia tapoja, oppia hallitsemaan aikaa, keskittyä paremmin kaikkeen mitä tekee, pohtia ja miettiä ja ennen kaikkea poistua omalta mukavuusalueelta.

Tällä viikolla herään joka aamu kello 5:30 ja menen nukkumaan kello 22:30.

Syön terveellisesti.

Treenaan useammin ja huolehdin myös levosta ja kehonhuollosta.

Mietin omia tapojani ja sitä kuinka asioitani hoidan. Miten oma arkeni rakentuu ja mihin siinä olisi hyvä puuttua. 

Hoidan kaikki notkumaan jääneet, hoitamattomat asiat. Uudet, sekä roikkumaan jääneet. 

Keskityn siihen mitä teen ja olen läsnä niin kotona, töissä, perheen kuin kavereidenkin seurassa.


Bertrand on myös laatinut helvetinviikon jokaiselle päivälle oman teemansa, johon kyseisenä päivänä myös minä tulen pureutumaan:


Maanantaina: Pohdin omia tapojani, niitä hyviä sekä huonoja. 

Tiistaina: Tarkastelen omia moodejani eri tilanteissa. 

Keskiviikkona: Mietin omaa ajanhallintaani ja sen pohjalta rakennan oman To DO! listani ja laadin suunnitelmat tälle vuodelle, kuukaudelle, viikolle ja päivälle.

Torstaina: Poistun omalta mukavuusalueeltani. Olen vuorokauden nukkumatta. Kun herään torstai aamuna klo 5:30, menen nukkumaan vasta perjantai iltana klo 22:30. Hyötyliikunnan, arkiliikunnan ja työmatkaliikunnan määrä korostuu, kun välttelen julkisia ja auton käyttöä mahdollisuuksien mukaan.

Perjantaina: Valvotun yön jälkeen lepohetket päivän keskellä korostuvat. Opettelen palautumaan päivän aikana ja opettelen tunnistamaan levon arvon.

Lauantaina: Pohdin omaa sisäistä keskusteluani. Sillä miten itselleen puhuu, on suuri merkitys siihen mitä kokee ja saavuttaa.

Sunnuntaina: Kenties saan tämän koetun viikon myötä uusia näkökulmia elämääni ja olemiseeni. Ainakin klo 5:30 herätys tälläiselle nukkumista rakastavalle, vähintään 8,5h yössä nukkuvalle kuulostaa jo yksinään isolta haasteelta. 


Kenties olen tämän viikon jälkeen taas Lujempi Minä. Kokeile sinäkin. 




sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Miksi Lujempi Minä?

Lujempi minä syntyi monenkin pohdinnan kautta. Olen ennenkin pitänyt blogia, mutta lopettanut, kun en kokenut asiaa enää omakseni. Into kirjoittamiseen on kuitenkin kytenyt pinnan alla ja monen asian ja ajatuksen summana asia roihahti taas suurempiin liekkeihin ja intohimo syttyi takaisin. Lujempi Minä blogin ja asian takana on nyt selvempi teema ja lisäksi tuntuu siltä, että haluan jakaa asioita ja ajatuksiani hyvinvointia, liikuntaa ja terveyttä koskien. Asioita, joihin minulla todella on paloa.

Lujempi Minä blogin takana on myös syvempi ajatus, jota ajattelin tässä hieman valoittaa sinne ruudun toiselle puolelle. Kenties tämän jälkeen sinunkin on helpimpi samaistua tähän. Tämä ei nimittäin ole vain hetken mielijohteesta keksitty juttu vaan todella herättää minussa selkeän ja hyvän fiiliksen. Kohta ymmärrät ehkä paremmin, jatka vain lukemista. Tässä välissä haluan vielä sanoa, että en ole millään tavalla uskonnollinen ihminen, joskus elämä vain herättää elämään ja ajattelemaan asioita diipimmin ja laajemmalla skaalalla.



Viime vuosi eli vuosi 2017 oli mun elämässä tähän mennessä ehkä herättelevin ja samalla opettavaisin vuosi. Nyt jälkikäteen miettiessäni, koen kasvaneeni kyseisen vuoden aikana ehkä enemmän kuin koskaan. Mietin, että tämä ei voisi vetää vertoja sille, kun muutin vuonna 2014 Lapualle vain ja ainoastaan töiden perässä. Hyppy tuntemattomaan ja kaikki sen mukana tuomat asiat. Mutta 2017 näytti ja pesi kyllä kaikki aiemmat vuodet.

2017 vuoden alku lähti ihanasti liikkeelle kahden viikon ulkomaanmatkalla Thaimaata kiertelemään paremman puoliskoni kanssa. Reissu oli mitä ihanin ja parasta on kerätä näitä kokemuksia itselle tärkeän ihmisen kanssa. Reissun jälkeen tuntui iskevän tyhjyys, tavallaan mulla oli kaikki, mutta tavallaan ei. Mulle tärkeä ihminen joutui käymään töissä toisella paikkakunnalla pidemmällä, eikä voitu olla yhdessä sillä tavalla kuin olisin halunnut. Tunsin olevani yksinäinen, joka sytytti ajatuksen siitä, että voisimmeko olla yhdessä jossain muualla, jossa molemmilla olisi töitä eikä joutuisi tuntemaan yksinäisyyttä tai luopumaan asioista. Nopeasti, nopeammin kuin ehdimme asiaa edes miettimään asuimmekin jo Vantaalla. Kaikki muutokset tapahtuivat kuukauden sisällä. Uusi työ, uusi paikkakunta, uusi koti, minulle tuttua, toiselle uudempaa.

Tuon muutoksen jälkeen kaikki tuntui rullaavan vähän liiankin hyvin. Treeni kulki, elämä kulki, mulla oli hyvä fiilis ja olin innoissani. Keväällä osallistuin CrossFit kisoihin Lappeenrannassa, joista omaksi ja varmaan muidenkin yllätykseksi nappasin voiton. Koin oloni vahvaksi, mutta voitto todella hämmästytti. Olin tajuttoman iloinen ja ylpeä, koska olenhan luonteeltani hyvin kilpailuhenkinen ja on mukava nähdä, että treeni ja tekeminen tuottaa tulosta.

Toukokuussa bongasin televisiosta, että 90-luvulla televisiossa esitetty Gladiaattorit ohjelma aiotaan tuoda nykypäivään ja ohjelmaan haettiin kilpailijoita. Kyhäsin esittelyvideon ja suureksi onnekseni pääsin isosta hakijajoukosta 50 naisen joukkoon Bootcampille, josta karsittiin lopulliset kilpailijat itse ohjelmaan erinäisten fyysisten kuntotestien, suoritusten ja esikuvausten jälkeen. Taistelin ja pääsin mukaan. Olin onneni kukkuloilla, koska pitkäaikainen haaveeni oli toteutumassa. Ohjelma kuvattiin kesällä ja esitettiin syyskuusta alkaen. Karsiuduin varsinaisessa kilpailussa harmikseni alkuerässä pois pienen askelvirheen ja kompastumisen takia. Harmittihan se, mutta kokemus itsessään oli niin mahtava, että ei sitä osannut surkutella vaan sitä hymyilytti, että oli päässyt mukaan ja olemaan osa televisio-ohjelmassa ja vielä sellaisessa, joka mittasi fyysistä kuntoa ja kanttia. Televisiosta jaksoani Marraskuussa katsoessani, tunsin pientä ylpeyttä.

Kesän vietin futista pelaten ja nautin ajastani perheen ja ystävien kanssa. Lokakuussa puolisoni kosi minua ja olin onneni kukkuloilla. Rakkaus on ihana asia ja vaikka itse sormus ei asioita muuta välillämme, oli se minulle tärkeä asia: lupaus ja sitoutuminen yhteiseen eloon. Se toi paljon kaivattua varmuutta ja samalla onnea ja iloa.

Vuosi sisälsi siis paljon hyviä ja ihania asioita. Kuitenkin niitä varjosti synkemmät asiat ja tapahtumat. Mummoni menehtyi syövän uuvuttamana toukokuussa vain viikkoa Gladiaattorit bootcampin jälkeen ja ennen ohjelman kuvauksia. Raskas paikka minulle, koska perhe ja läheiset ovat tärkeitä. Jotenkin koko asiaa oli vaikea sulattaa. Samoihin aikoihin isäni selästä paljastui pahannäköinen luomi. Tässä välissä tapahtui kaikenlaista ja lopulta selvisi, että kyseessä on melanooma, joka oli levinnyt ja operoitava. Kesä oli minulle todella raskas. Läheisen menetys ja pelko toisen läheisen ja erittäin tärkeän ihmisen menetyksestä. Samaan aikaan avopuolisoni pohti, onko tämä Etelä-Suomi sittenkään hänelle sopiva paikka asua. Epävarmuus tulevasta, kaikki tuntui yhtäkkiä olevan pois raiteiltaan. Lisäksi oikea olkapääni meni sijoiltaan kesällä, ja magneettitutkimuksessa todettiin repeämä rustorenkaassa, jota päätettiin kuitenkin kokeilla ensin hoitaa konservatiivisesti ilman leikkausta. Alkoi pitkä kuntoutusprosessi ja samalla jouduin muuttaa tapojani treenata ja tehdä asioita, taistelin kipujen ja särkyjen kanssa niin töissä, treeneissä kuin vapaa-ajalla.

Näitä kaikkia asioita oli lopulta liian vaikea sulattaa ja romahdin kesken työpäivän sillä seurauksella, että hakeuduin lääkäriin ja sain lähetteen psykologille. Tuntui, etten yksin pysty käsittelemään elämässäni tapahtuvia asioita ja pelkäsin omia ajatuksiani. Kaikkeen teki suuren kontrastin se, että alkuvuodesta kaikki sujui liiankin hyvin ja olin oikeasti pää aivan pilvissä. Tässä tapauksessa, elämä tapahtui ja palautti takaisin maanpinnalle.

Näin vuoden 2018 alussa voin sanoa, että kaikesta selvittiin. Elämässäni tapahtuneet asiat kuitenkin vaikuttivat minuun ja tunsin ja tunnen, että ne vahvistivat minua. Ajattelin paljonkin kuolemaa ja se sai heräämään, että meillä todellakin on tämä elämä tässä ja nyt, joten miksi tuhlata sitä. Haluan ainakin osaltani vaikuttaa omaan elämääni siten, että pystyisin elämään mahdollisimman terveenä sen ajan, mikä minulle suodaan. Haluan pitää itselleni tärkeät ihmiset lähelläni ja auttaa myös muita. Haluan nauttia ja pitää kehoni elinvoimaisena toteuttaakseni asioita, joista haaveilen ja haluan auttaa ja tukea myös muita siinä.

Lujempi minä kätkee sisäänsä ajatuksen siitä, että vaikka kaikkeen ei voi vaikuttaa ja varautua niin moneen asiaan kuitenkin voi. Voit oppia hallitsemaan mieltäsi, voit selvitä isoistakin vastoinkäymisistä. Voit olla Lujempi Sinä, ja pitää itsestäsi huolta, jos vain päätät niin. Keskiössä on usko itseen ja samalla halu pitää itsestä huolta. Lujempi minä käsittää ajatuksen terveestä, hyvinvoivasta ja elinvoimasesta kehosta ja mielestä.


Siksi Lujempi Minä.

Toivottavasti tartut ajatukseen ja tulet mukaan elämään ja kokemaan. Olemaan Lujempi Sinä.

❤ Veera

lauantai 6. tammikuuta 2018

Alkusanat

Meille on annettu elämä. 
Meistä itsestämme riippuu se, miten tämän annetun elämän käytämme.

Koetko tämän hetkisen elämäsi sellaiseksi, kuin haluaisit sen olevan?
Uppoudutko rutiineihin ja suorittamiseen?
Teetkö asioita joita haluat tehdä?
Oletko oman itsesi kuningas tai kuningatar?
Onko olosi energinen ja aikaansaava?
Haaveiletko tulevaisuudesta?
Vai osaatko elää tässä ja nyt?



HYVINVOINTI - LIIKUNTA - TERVEYS

Toimiva ja hyvinvoiva keho on elinvoimainen 
-
Satsaa itseesi!

Lujempi Minä on blogialusta, jossa jaetaan vinkkejä, ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä pääasiassa hyvinvointiin, liikuntaan ja terveyteen liittyen. Se heijastelee myös omaa elämääni kokemusteni ja opittujen sekä havaittujen asioiden pohjalta.

Liikunta ja urheilu ovat olleet omia intohimojani jo pienestä pitäen. Kouluttauduin fysioterapeutiksi ja Personal Traineriksi, koska halusin oppia lisää ja päästä auttamaan myös muita. Tavoitteenani on pitää oma kehoni toimivana ja elinvoimaisena mahdollisimman pitkään ja auttaa sekä tukea myös muita hyvinvoivan ja toimivan kehon saavuttamisessa sekä sen ylläpitämisessä - lujaa mieltä unohtamatta. 

Olen itse melkoinen haaveilija ja unelmoija, joka on vasta viime aikoina herännyt kunnolla siihen ajatukseen, mitä aidosti ja oikeasti haluan elämältäni. Olen myös löytänyt elämääni asioita, jotka saavat sydämeni lyömään tiheämmin ja joiden parissa pystyn olemaan oma itseni. Minulle hyvinvointi, liikunta ja terveys ovat asioita, jotka pitävät minut hengissä ja saavat minut haluamaan enemmän. Omat unelmani ja haaveeni liittyvät voimakkaasti näihin kolmeen asiaan tai ainakin näiden asioiden parissa toimimiseen. Unelmiaan ei voi saavuttaa, jos ei koskaan edes kokeile tai anna niille mahdollisuutta. Tässä siis yksi askel kohti haaveideni toteuttamista ja aion nyt tehdä sen heti, pelkäämättä ja liikoja miettimättä.



KUKA?

Täällä näppiksen toisella puolella intoilee ja kirjoittelee siis 26-vuotias fysioterapeutti-Personal Trainer Veera, jonka intohimoihin kuuluvat CrossFit, kuntosali ja jalkapallo. Olen toiminut alalla pian 4 vuotta ja lisäksi takanani on 19 vuoden mittainen "ura" jalkapallon parissa ja nyt viimeisinä 7 vuotena kuntosali ja sitten myös CrossFit ovat kuuluneet harrastuspiiriini aktiivisesti.

Nautin itseni haastamisesta ja kehittämisestä, ja tämän myötä olen päässyt toteuttamaan asioita, joista aiemmin olin osannut vain haaveilla. Viime syksynä esimerkiksi kilpailin televisiossa nähdyssä Gladiaattori- ohjelmassa, joka  oli yksi pitkäaikaisten haaveideni täyttymys.

Taistelen varmaan ikuisesti makeanhimoa vastaan. Olen helposti innostuvaa sorttia ja jos jotain saan päähäni yleensä sen myös toteutan. Olen huumorintajuinen positiivari, joka nauttii elämästä ja joka pyrkii parhaansa mukaan elämään hetkessä. Koskaan ei ole liian hyvä oppiakseen jotain uutta tai liian vanha toteuttaakseen itseään ja jahdatakseen unelmiaan.

Tervetuloa mukaan!



♥ Veera