REISSUPÄIVÄKIRJA OSA 4. - Kokemuksia Kambodzasta

Mä lupasin itselleni koostaa täältä reissusta jokaisesta maasta jonkin sortin postauksen päiväkirjatyyppisesti, jotta näihin fiiliksiin ja tunnelmiin voin myöhemmin halutessani palata ja samalla jää pala kokemuksista myös kirjoitettuun muotoon. Ehkä joku muukin tykkää näitä lueskella. Kambodza jätettiin jo aikaa sitten taakse, mutta tässä nyt vielä kertaus siitä kokemuksesta.

Kokemuksia Kambodzasta

Thaimaa - Kambodza rajanylitys Hat Lekistä Cham Yeamiin sujui siis loppujen lopuksi helposti suhteessa siihen, millaisia kokemuksia olimme tämän maarajan ylityksestä etukäteen kuulleet ja lukeneet. Kun piti omaisuuden lähellä ja meni virallisten luukkujen kautta, eikä suoralta kädeltä uskonut kaikkea kerrottua niin välttyi huijauksilta. Todellakin apua oli siitä, että oli hieman perehtynyt asioihin netin välityksellä. Rajalla osa pääsee helpolla ja osa hieman vaikeamman kautta, korruptio valitettavasti kukoistaa. Jos haluaa päästä helpolla, niin e-visan hankkiminen on hyvä keino säästyä vedätysyrityksiltä näillä Kambodzan rajoilla.

Rajalta jaoimme tuktuk kyydin Koh Kongin pikkukylään saksalaisen matkaseuramme kanssa, jotka olivat sattumoisin majoittumassa samaan paikkaan kanssamme. Koh Kongin kylä toimi vain yhden yön stoppina ja lepopysäkkinä, mitään nähtävää paikassa ei sinällään ole. Seuraavana aamuna jatkoimme bussilla matkaa etelään Sihanoukvilleen. Bussimatka kesti n. 5h ja matkalla kävi selväksi se, että olemme todellakin saapuneet olosuhteilta aivan erilaiseen maahan. Kadut olivat täynnä roskia ja muutenkin näkymät olivat hyvin alkeelliset. Ajattelimme, että perillä Sihanoukvillessa suuremmassa kaupungissa odottaisi paremmat olosuhteet, koska moni oli myös sanonut, että paikka on ihan näkemisen arvoinen rantoineen päivineen...

Hieman toisenlainen kokemus Sihanoukvillesta

Sihanoukville oli kuin pommin jäljiltä! Oikeasti! Kiinalaiset olivat vallanneet koko kaupungin osana uutta Silkkitietä ja päättäneet myllertää ja rakentaa kaiken kerralla. Tiet olivat mutaisia ja päällystämättömiä eikä mitään vanhoja rakennuksia ja esim ravintoloita ollut enää tarjolla. Käytimme monta tuntia löytääksemme edes jonkin paikan, josta saimme ruokaa ja v*tutuskäyrä nousi jokaisella askeleella. Uusia kasinoita oli joka nurkan takana ja roskaa siellä, täällä ja tuolla. Tuli fiilis, kuin olisi kävellyt keskellä jättimäistä kaatopaikkaa. Kuvitelmiemme pirstoutuessa sirpaleiksi ja matkaväsymyksen painaessa harkitsimme jo ottavamme seuraavan lennon ulos koko maasta, järkytys oli nimittäin sen verran suuri. Sinnittelimme kuitenkin yhden yön Sihanoukvillessä (valitettavasti hotelli oli jo maksettu etukäteen) ja suuntasimme heti aamusta venekyydillä Koh Rongin saarelle.

Koh Rong pelasti!

Koh Rongilla palasimme pikkusaaren tunnelmaan  ja saimme lopulta karistettua Sihanoukvillessa kohtaamamme järkytyksen saarella vietettyjen 4 yön ja 5 päivän aikana. Hiekkarantoja ja Kambodzalaiseen meininkiin totuttelua, siitä koostuivat päivämme tällä pikkuisella Koh Rongin saarella. Rannat ovat valkohiekkaisia ja vesi kirkasta. Kyllä siellä aikaa kelpasi viettää. Oikein muuta kerrottavaa paikasta ei sinällään kuitenkaan ole. Jos haluaa Kambodzaan ja maistella samalla saarielämää niin Koh Rongin (enemmän meininkiä) ja viereisen Koh Rong Sanloemin (rauhallisempi paikka) saarille pääsee helposti veneellä Sihanoukvillestä n. 30-45minuutissa.

Yöbussilla Siem Reapiin

Saarelta pois lähtiessä tiesimme, ettemme halua viettää enää yhtään aikaa Sihanoukvillen kaupungissa ja seuraavana kohteenamme oli pohjoisemmissa osissa sijaitseva Siem Reap. Matkaa Sihanoukvillesta Siem Reapiin piti olla bussilla 10-12h, joten päätimme tehdä matkaamisen yön aikana. Samalla säästyi hotellikustannukset yhdeltä yötä ja matkan tekokin sujui varsin vaivattomasti matkan ajan nukkuessa. Olimme ostaneet kalliimmat liput Vip bussiin, mutta kyseinen bussi oli kuvien ja todellisuuden perusteella kusetus ja keino saada turisteilta hieman enemmän rahaa takataskuihin. Onneksi matkanteko sujui kuitenkin lopulta mukavasti makuupaikoilla omassa pienessä "hytissä". Ainakin itse nukuin varsin sikeästi, niin sikeästi, että heräsimme ennen kello kuutta aamulla bussikuskin hakatessa bussin runkoa herätellen ihmisiä. Tsekkasimme kelloa ja totesimme, ettei tämä vielä ole pysäkkimme. Kun epämääräinen huuto säesti jatkuvia hakkauksia tarkastimme puhelimen GPS:llä sijaintimme: Siem Reapin bussiasema. Whaaat?!? Meidän piti olla perillä 8.30 sen sijaan kello näytti 5:50am. Ei muuta kuin unenpöpperössä ulos bussista aamuyön hämäryyteen kamoja keräämään. Tuktuk kuskit piirittivät meitä heti ja yritä siinä sitten suunnitella kyyditystä hotellille, kun samaan aikaan vasta heräili ja mietti että mitäs hittoa. Lopulta päästiin hotellille ja sitten istuttiinkin alas odottelemaan, että paikka aukeaa. Lopulta ystävällinen omistaja tuli ottamaan meidät vastaan ja järjesti aamupalaakin oman korvausta ja pyytämättä. Loppu hyvin kaikki hyvin siis.

Siem Reap ja Angorwatin temppelit

Siem Reap osoittautui mukavaksi kaupungiksi. Hotellimme sijaitsi lähellä keskustaa, joten käytimme hotellin fillareita lähiympäristöön tutustumiseen. Myös paikallisella "uberilla" liikkuminen tapahtui kätevästi tuktuk kyydein, eikä tarvinnut miettiä mitä kyyti kustansi, kun sen sai valmiiksi näkyville kyytiä tilatessa. Kambodzassa kyseinen käytössä oleva sovellus on nimeltään PassApp, toisin kuin muissa maissa liikkuessa käytössä on ollut Grap sovellus.

Siem Reapissa oli jotenkin ihana tunnelma ja sitä on selvästi yritetty ehostaa ja pitää siistimpänä kuin muita paikkoja. Siem Reapiin matkustamiseen päällimmäinen syymme oli kuitenkin Angoran temppeleiden näkeminen ja kokeminen. Palkkasimme itsellemme Tuktuk kuskin hotellilta, joka siis kuljetti meidät hotellilta temppelialueelle, ajelutti ympäri aluetta haluamaamme tahtiin ja lopulta takaisin hotellille. Tämä kustansi vaivaiset 19 dollaria, reissu kuitenkin kesti reilu 7h kokonaisuudessaan. Temppeleille olisi voinut palkata myös oman oppaan, mutta päätimme selvitä ilman ja kulkea ihmettelemässä temppeleitä omassa tahdissamme. Toki oppailta saisi enemmän täsmätietoa kunkin temppelin ja rakennuksen historiasta, mutta ainakin itselleni riitti se mitä olin netistä lukenut ja halusin ennemmin ihmetellä rakennuksia ja sitä, mihin kaikkeen ihminen voikaan halutessaan pystyä. Temppelialue oli upea, mutta kun reilu 30 asteen helteessä ja auringonpaahteessa kävimme paikkoja ihmettelemässä, alkoi kaikki lopulta näyttää samalta ja kauniit temppelitkin vain kivikasoilta. xD Tästä tiesimme, että nyt on nähty tarpeeksi ja meille todellakin riitti vain yhden päivän lippu Angorwatin temppelialueiden kokemiseen ja näkemiseen.

Siem Reapista minibussilla pääkaupunkiin

Siem Reapissa vietimme lopulta 3 yötä ja 3 kokonaista päivää, mikä riitti vallan mainiosti meille. Siem Reapista matkasimme Phnom Penhiin eli Kambodzan pääkaupunkiin. Phnom Penhistä emme nyt oikein saaneet kunnon tarttumapintaa.. Liekö syy se, että meille molemmille iski flunssa ilmastoinnista ja siten jaksaminen oli vähän heikkoa. Olin ajatellut, että kävisimme Phnom Penhissä katsomassa paikat, jotka kertovat Kambodzan rajusta lähihistoriasta 1970-luvun lopulta mutta valitettavasti sairastuminen verotti kuntoa ja jaksamista niin, että kuolemankentillä ym vierailu jäi nyt toteuttamatta. Phnom Penhissä hankimme valmiiksi kuukauden viisumit Vietnamiin, joten käytännön syistä pääkaupungissa käyminen oli kuitenkin tarpeellinen ja myös reitillämme kohti Vietnamia. Seuraavaksi istuimmekin jo bussissa matkalla kohti Vietnamin rajaa. 

**

Kambodzan reissumme jäi odotettua lyhyemmäksi. Olimme kuulleet, että maasta joko tykkää tai ei tykkää. Omalla kohdallamme totesimme, että ei ollut meidän maa ja päätimme olla turhaan pitkittämättä oleskeluamme siellä. Tuntui siltä, ettei huvita jäädä ja samalla tiesi että seikkailu jatkuu vielä edessäpäin.

2 viikon aikana Kambodzassa kiersimme kuitenkin paikat, jotka olimme asettaneet reittikartalle ja kokemus se oli tämäkin maa. Ja loppupeleissä ihan vierailun arvoinen kaikkine järkytyksineenkin. Oppipahan taas arvostamaan tiettyjä asioita enemmän. Emme olleet asettaneet Kambodzan reissulle mitään odotuksia, joten pettymyksestä ei tosiaankaan voi puhua. Mutta todellakin erilainen kohde tällä Kaakkois-Aasiaa kierroksellamme. Miinuksena se, että kahdella eri valuutalla toimiminen (USA:n dollarit ja Kambodzan rielit) oli ajoittain päätä sekoittavaa ja dollareiden käyttö on tehnyt maasta suht kalliin reissaajille. Vaikka sanotaan, että pääasiassa käytössä on rielit ja se on käypää valuuttaa maksettaessa, niin kyllä paremmin pärjää dollareilla ja myöskin suuri osa hinnoista on dollareina. Positiivista ja maininnan arvoinen juttu tältä vierailulta on kuitenkin se, että emme joutuneet huijatuiksi (paitsi että se vip bussi ei ihan ollut sitä mitä kuvissa ja muuten annettiin ymmärtää), liikkuminen oli suht sujuvaa ja paikalliset ystävällisiä.

Kiitos ja näkemiin Kambodza!