Sanotaan, että arki ja elämä ei kenties ole balanssissa, jos odottaa lomaa. Sanotaan, että elämästä ja arjesta tulisi rakentaa sellainen, ettei siitä tarvitse ottaa lomaa... Onko sitten epäonnistunut omassa arjessaan ja elämässään, jos joskus kokee, että siitä olisi kiva edes hetkeksi päästä irti? Mun mielestä olisi myös hyvä muistaa, että ihminen ei ole kone eikä sellaiseksi edes kannata pyrkiä. On inhimillisyyttä olla inhimillinen. Kaivata lomaa, hengähdystaukoa, paussia tai mitä vaan, joka jollain tavalla rikkoo sen oman ihanaltakin tuntuvan arjen.
Mä olen nyt lomalla. Tarkemmin sanottuna miehen kanssa reppureissulla Filippiineillä ja odotin tätä retkeä kuin kuuta nousevaa siitä marraskuisesta päivästä lähtien kun kalenteri näytti reilua 100 päivää lomaan. Olenko siis epäonnistunut oman arkeni ja elämäni rakentamisessa, kun musta tuntui tältä? Omasta mielestäni en ole, vaan joskus on hengähdytaukojen pitäminen on välttämättömyys yleisesti myös oman jaksamisen kannalta.
Vaikka kuinka tekisi työtä mistä tykkää ja kokisi arkensa merkitykselliseksi, tekee joskus silti hyvää hypätä pois siitä kaikesta tutusta ja turvallisesta. Tiedät varmasti, jos olet joskus kokeillut. Mun mielestä on myös ihan sairaan mahtavaa nähdä maailmaa ja kokea asioita. Eikä tämä edes edellytä ulkomaille lähtemistä, vaan pienikin etäisyys tutuista jutuista ja rutiineista tekee hyvää ja palauttaa sekä saa ajattelemaan asioita eri perspektiiveistä, kun sellaiseen oikeasti on kunnolla mahdollisuus ja aikaa. Aivot narikassa ilman tarvetta suorittaa mitään, omasta aivokapasiteetista liikenee enemmän huomiota omaan itseen ja asioiden aidompaan kokemiseen. Tämän olen ainakin omakohtaisesti kokenut hyvin voimakkaasti tällaisena herkästi hyvin suorituskeskeisenä ihmisenä, jolle joskus omien kehon signaalien kuunteleminen hautautuu ympäröivän maailman melskeen alle.
Se mitä olen reissatessa ja lomilla nähnyt on myös opettanut näkemään oman arjen arvokkaana ja aina sitä jollain tapaa kaipaa loman jälkeen niitä tuttuja rutiineja ja tuttua ympäristöä.
Mulle loma on sitä tärkeää irtiottoa siitä pääosin ihanasta, mutta toisinaan myös stressaavasta ja toistuvastakin arjesta. Mulle loma on sitä varten, että voin 100% tehdä asioita mistä tykkään huolehtimatta ylimääräisestä. Ei tarvitse huolehtia tietyistä arjen välttämättömyyksistä ja aikaa vapautuu enemmän nauttimiseen ja itselleen tärkeisiin asioihin.
Jokainen loma on ainakin tähän mennessä muistuttanut myös siitä, miksi se oma arki on myös ihanaa. Mun mielestä ei yhtään hullumpi vaikutus. Myönnän myös että mä tarttin tätä lomaa ihan kybällä. Aikaa rakkaan kanssa, koko hektisemmän syksyn ja alkuvuoden jälkeen mitä tulee töihin ja koulujuttuihin ja siihen vielä säännöllisen treenaamisen yhdistäminen. Itse olen polkuni valinnut ja seison päätösteni, sopimusteni ja tekemisteni takana. Mutta siksi musta ei olekaan hassumpi juttu, että kun on välillä painanut asioita purkkiin 110 lasissa, on ihan ok kaivata sitä lomaa ja irtiottoa arjesta. Hengähdystaukoa. Mielestäni on tärkeää relata, vaikka omassa arjessa ja elämässä oliskin miten niitä innostavia juttuja ja vaikka työ ei aina tuntuisikaan työltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti