Millaista on työ fysioterapeuttina?

Voisin sanoa tällä hetkellä työskenteleväni unelma-ammatissani, mutta samaan aikaan en kuitenkaan vielä tiedä, mikä musta tulee isona. :D Olen onneksi valinnut itselleni siinä mielessä sopivan ja oikean alan, että tässä työssä on alati mahdollisuuksia kehittyä ja muokata omaa toimenkuvaa siihen suuntaan, mitä haluaa tehdä. Fysioterapeutin ja valmentajan työt on monipuolisia, sillä duunia voi tehdä kentällä julkisella, yksityisellä puolella ja järjestöissä duunarina, työllistää itsensä yrittäjänä, tutkimuspuolella, asiakkaiden parissa tai enemmän taustalla esimiestöissä tai kehitystöissä. Työmahdollisuuksia on erilaisia, johon toki vaikuttavat oma kokemus ja omat valinnat ja halut. Päälimmäisenä syynä, miksi koen työn fysioterapeuttina unelma-ammatikseni on kuitenkin se, että saan työskennellä ihmisten parissa ja kokea työni merkitykselliseksi lähes päivittäin. Joskus pienemmin ja joskus suuremmin.

Pohjustuksena tähän kirjoitukseen sen verran, että fysioterapeutiksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa ja koulutus kestää sen 3,5 vuotta. Itse olen valmistunut keväällä 2014 ja samoihin aikoihin suoritin myös FAF Personal Trainer koulutuksen. Myöhemmin olen jatko-opiskellut ja erikoistunut neurologiseen fysioterapiaan työn lomassa, käynyt erilaisia pienempiä lisäkoulutuksia ja nyt olen suorittamassa MDT-koulutuskokonaisuutta lisäten osaamistani tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapian puolelta. Myös ravitsemustieteiden perusteiden kursseja aloin suorittamaan nyt syksyllä 2018 avoimessa yliopistossa. Kokemusta on kertynyt valmistumisen jälkeen lyhyesti julkisella puolella sairaalamaailmasta ja sen jälkeen useamman vuoden ajan yksityisellä puolella.

Asiakaskuntani on ollut lyhyen urani aikana hyvin laaja, aina pikkulapsista 100-vuotiaisiin sotaveteraaneihin. Tuohon joukkoon mahtuu jos minkälaista ihmistä, persoonaa, sairautta, vammaa, rajoitetta, kuntoutussuunnitelmaa, harjoitetta ja tavoitetta. Niin monta erilaista elämäntarinaa ja kokemusta. Kuntoutussuhteet voivat kestää muutamista kerroista/käynneistä aina useampien vuosien mittaisiin suhteisiin. Asiakas on aina kuntoutussuhteen keskiössä, mutta mukana tulee usein myös muita henkilöitä: omaisia, hoitohenkilökuntaa ja myös muita terapeutteja riippuen kuntoutujan tarpeista. Moniammatillisuus oli meillä koulutuksen aikana hyvin korostettu sana. Selkokielellä se tarkoittaa kuitenkin sitä, että olen kentällä fysioterapeuttina yhteydessä monien eri ihmisten kanssa. Muiden kanssa on tultava toimeen ja osattava kommunikoida, jos tämän työn haluaa hoitaa kunnolla ja tarjota asiakkaalle parasta palvelua. 

Fysioterapeuttina työskentely vaatii tuntemusta kehosta ja sen toiminnoista. Samalla olen huomannut, että sen lisäksi että mulla on oltava hallussa riittävä määrä erilaisia terapeuttisia tekniikoita, riittävästi liikepankkia ja ymmärrystä ohjata asiakasta, on todella tärkeää osata myös olla kuunteleva ja aidosti välittävä. Se, että on sisäistänyt kaiken nykyaikaisimman tutkimustiedon ja pystyy hyödyntämään sitä kuntoutuksen tukena ei välttämättä riitä. Pitää osata olla ihminen ihmiselle. Vaikka mä olen kouluttautunut ja toimin asiantuntijana omalla alallani ja omassa työssäni, jokainen yksilö, jonka työssäni kohtaan on samaan aikaan ihminen. 

Työ fysioterapeuttina on hyvin palkitsevaa. Ihmiset, jotka hakeutuvat fysioterapeutin vastaanotolle ovat sairaita tai kokevat toimintansa jollain tapaa rajoittuneeksi. Taustalla voi periaatteessa olla mitä vain, mutta usein toimintakyky tai liikkuminen on jollain tapaa rajoittunut. Tavoitteet ovat yksilöiden kohdalla erilaisia, mutta usein niitä yhdistää edes syvemmällä tasolla se, että halutaan jollain tapaa helpottaa elämistä, saada keho voimaan paremmin, pitää yllä tai kehittää toimitakykyä ja liikkumista. Tavoitteenani on auttaa ja tukea ja tehdä kaikkeni osaamiseni puitteissa, jotta asiakkaani voisivat paremmin. Fysioterapia voi olla erilaisten kuntouttavien harjoitteiden ohjaamista, ja yhdessä harjoittelua laidasta laitaan, se voi olla manuaalisten tekniikoiden kuten hieronnan, faskiakäsittelyn, liikehoitojen ja mobilisoinnin toteutusta, teippausta sekä usein näiden yhdistämistä. Se on tutkimista, päättelyä, ohjausta, neuvontaa, läsnäoloa ja kuuntelua. Se voi toteutua vastaanotolla, kotikäynteinä, allasterapiana tai kuntosalilla. Tekemistä määrittävät kuitenkin aina asiakkaan/kuntoutujan tavoitteet sekä toki motivaatio ja yleinen toimintakyky. 

Joskus mua rupesi ahdistamaan ajatus siitä, että työskentelen sairaiden parissa. Joidenkin kohdalla ei ole parannuskeinoa ja näen, kuinka ihmisen toiminnot hiipuvat hitaasti, liikkuminen muuttuu haastavaksi esimerkiksi erilaisten sairauksien edetessä. Joskus muutokset ovat yllättäviä. Etenkin neurologisella puolella. Siellä voi olla tosi traagisiakin juttuja. Yhdessä vaiheessa kirjoitin tekstin tänne blogiinkin, että onko musta tullut tunteeton, kun kuoleman ja sairaiden ihmisten kohtaaminen ei enää tunnu samalta kuin aiemmin. Ei, ei ole. Olen oppinut tiedostamaan realiteetit, niin karulta kuin se kuulostaakin. Jos itkisin ja tuntisin pahaa fiilistä jokaisen kohdalla ja miettisin miten elämä voi olla niin julmaa, en pystyisi tekemään työtäni. Tavallaan tähän on siedättynyt, mutta se ei tarkoita että musta olisi tullut tunteeton. Kuuntelen, välitän, olen läsnä ja tarjoan apua ammattitaitoni rajoissa.

Fysioterapeutin työ on monipuolista. Se on myös ala, jossa ei koskaan olla valmiita. Aina on varaa kehittyä ja olla parempi. Uutta tutkimustietoa pukkaa vähän väliä ja uusia asioita on sisäistettävä. Hoito/kuntoutusperiaatteet muuttuvat sitä mukaa, kun uutta tietoa saadaan ihmiskehosta ja samalla myös teknologian kehittyessä. Itseään on oltava valmis ja halukas kehittämään. Yksi asia, mistä omassa ammatissani tykkään, vaikka joskus se käykin joissain asioissa hermoille, kun edellinen opittu asia saatetaan kumota jo vaikka seuraavassa koulutuksessa. :D 

Fysioterapeuttina työskentely on ennen kaikkea ihmisten auttamista. Tavallaan tässäkin on kyse asiakaspalveluammatista. Asiakkaita, tai tässä tapauksessa kuntoutujia ei voi valita. Kun asiakas on mun käsissä, hän luottaa minuun ja sanomisiini ja siihen, mitä hänen kanssaan teen. Samalla mun tehtävä fysioterapeuttina, on tarjota parasta osaamistani ja joissain tilanteissa osattava myöntää, jos oma osaaminen ei riitä, ja ohjata osaavampiin käsiin. Pitää olla riittävän nöyrä, mutta samalla luottaa itseensä ja omaan tekemiseensä.

Tällä hetkellä mä olen mun unelma-ammatissa ja se on huippua!