Paino 71,4 kg
Lihasmassa 32,5 kg
Rasvamassa 13,9 kg
Rasvaprosentti 19,5 %
Painoindeksi 24,4
Tältä näytän minä, pian 27 vuotta täyttävä, 171cm pitkä nainen, joka pelasi lähes 20-vuotta jalkapalloa ja sittemmin vaihtoi nappulakengät kuntosalitossuihin sekä painonnostokenkiin. Nainen, jonka intohimo on tällä hetkellä CrossFit ja kyseisen lajin parissa treenikertoja kertyy viikossa 4-5 treeniajan vaihdellessa 60-90min välillä treenistä riippuen. Nainen, joka tämän lisäksi koiranomistajana sekä fysioterapeutin työssä kotikuntoutuksessa on aktiivinen arjessaan ja hyötyliikkuu. Nainen, joka tykkää katsoa mitä suuhunsa laittaa kuitenkaan ruokiaan punnitsematta, preppaa lounaseväitä töihin, mutta syö kuitenkin ihan tavallista kotiruokaa ja käyttää maitotuotteita sekä viljatuotteita. Nainen, jonka todellisia paheita ovat jäätelö ja suklaa eikä yhden jäätelölitran tai suklaalevyn syöminen alle 15minuutissa tuota ongelmia. Viikonloppuisin on lupa herkutella, enkä siitä pode turhia tunnontuskia, muuta kuin silloin, kun homma toisinaan lähtee lapasesta ja herkkutteluvaihde jää päälle.
Mä podin yhdessä vaiheessa paljon tunnontuskia siitä, miltä mä näytän ja erilaisia kunto- sekä painonpudotuskuureja on tullut aikoinaan käytyä läpi pienemmissä mittakaavoissa erilaisten haasteiden muodossa. Painavimmillani olen ollut n. 3,5 vuotta sitten painaessani rapiat 80kiloa tällä 171cm ruhollani ja ne otetut lisäkilot eivät todellakaan olleet lihasta (harmi :D). Paino hiipi hiljaalleen ylöspäin huonompien ruokailutottumusten myötä, mutta kilot karisivat kyllä sutjakkaasti sitten, kun aloin taas hieman katsomaan mitä suuhuni laitoin ja aloin taas säännöllisesti crossfittaamaan tai ylipäänsä treenaamaan.
Ulkonäkökeskeisestä ajattelusta, mikä jossain vaiheessa otti liian ison vallan pääkoppani sisällä, mut sai pois crossfitin aloittaminen. Huomio keskittyi ennen kaikkea fyysisten ominaisuuksien kuten voiman, kestävyyden ja taito-ominaisuuksien parantamiseen kuin siihen, miltä se oma peilikuva tänään näyttää tehokkaan olkapää-hauis-ojentaja ja vatsatreenin jälkeen.
Nyt ei pilkota palikat ei (eikä ole näkynyt ennenkään), mutta tältä mun kroppa näyttää ja tässä mä viihdyn! Mun paino on pitkään pysynyt 70-72 kilon välillä. Jos jättäisin kokonaan herkut pois, olisi varmasti mahdollisuus kiristellä, saada vyötäröä paremmin esiin, pieni alavatsakumpu pois ja kenties jotain näkyvämpää lihaserottuvuutta aikaan, mutta miksi tekisin niin? Toisiko se mun elämään jotain lisäarvoa tai olisinko onnellisempi? En millään usko näin ja siksi voin sanoa, että näin on hyvä. Mä uskon, että satunnaiset herkuttelut ja ruokien punnitsemattomuus tai se, etten laske kaloreita on sitä reilua sallivuutta itseäni kohtaan, joka pitää myös henkisen fiiliksen sillä tolalla kuin se on nyt eli tosi hyvänä! Toisaalta tiedän myös, mikä on mulle ja kropalleni riittävä määrä ruokaa, joten siksi paino ei nouse eikä laske. Riittävä ravinto takaa hyvät energiat treeneissä ja mahdollistaa kehityksen nimenomaan niiden fyysisten ominaisuuksien osalta. Tänäkin vuonna on paukuteltu peeärriä ja muutenkin voimaa on tullut lisää. Se jos mikä tuntuu mahtavalta!
Summa summarum. Paino, rasvaprosentti, lihasmassan tai rasvamassan määrä tai sen lihasmassan jakautuminen kropan eri osiin ei määritä ketään ihmisenä. Lukemat on kivoja ja lukiossa pitkää matikkaakin lukeneena oon oppinut tykkäämään numeroista ja niiden pyörittelystä. On kiva saada joskus paperilta katsoa arvoja ja toisaalta nää tiedot toimii mulle myös vertailukohtana edellisiin ja tuleviin mittauksiin. Suunta on oikea arvojenkin valossa. Se on hieno tunne, kun kokee löytäneensä tasapainon sen osalta, mitä oma kroppa ja mieli kaipaa ja mikä on itselle hyväksi. Onhan tähän tilanteeseen pääseminen toki vaatinut kokeilua, erehdyksiä ja opettelua, mutta näin jälkikäteen asioita katsoen, mikään kokemus ei ole mennyt hukkaan tai ollut huono, päinvastoin. Tällä hetkellä osaan arvostaa sitä mitä mulla on, katsoa itseäni peilistä hymyssä suin enkä itseäni inhoten vähissäkin vaatteissa. Sekä samalla antaa ja tarjota keholleni sitä mitä se kaipaa: liikuntaa ja oikeaa ravintoa, jotka todellakin vaikuttavat myös siihen, mitä pääni sisällä tunnen ja koen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti