Mitä kehitykseen oikein vaaditaan?

Meille annetaan yksi elämä, jolla saamme tehdä mitä parhaaksemme näemme ja omaksemme koemme. Jokaisen elämä kulkee lopulta omaa polkuaan ja siihen suuntaan, mitä valintoja elämämme eri hetkinä teemme. Kun yksi panostaa perheeseen, toinen panostaa uraansa, kolmas harrastukseena, neljäs itseensä ja viides saattaa tyytyä siihen, mitä elämä eteen heittää. Jotkut tavoittelevat elämänsä aikana suuria ja menestyvät. Toiset yrittävät, mutta epäonnistuvat. Jotkut taas nauttivat elämästä sellaisenaan ilman sen suurempia tavoitteita tai mielihaluja kehittyä. Kuitenkin tietynlaista kehittymistä ja kasvua tapahtuu meissä jokaisessa elämämme varrella. Toisilla se on tavoiteltua kehitystä ja toisilla taas elämän muovaamaa oppimista. 

Jotkut nauttivat itsensä haastamisesta ja kehittämisestä elämän eri osa-alueilla. Itse huomaan olevani sellainen, että etsin joskus turhankin innokkaasti uusia haasteita, vaikka toisaalta nautin myös tutusta ja turvallisesta sillä omalla mukavuusalueellani. Pitkässä juoksussa janoan kuitenkin uuden oppimista ja itseni haastamista niin, että saatan aloittaa pieniä tai suurempiakin projekteja kehittyäkseni esimerkiksi ammatissani tai siinä, millainen olen ihmisenä omien tapojeni ja arvojeni kanssa. Pienet itselle asetetut haasteet ja tavoitteet ovat siksi itselleni niin tärkeitä, koska ne mahdollistavat uuden oppimisen ja tätä kautta usein myös kehittymisen. Koen itse todella palkitsevaksi sen, kun huomaan pystyväni johonkin mihin en ennen uskonut pystyväni, joskus ihan pienissäkin asioissa.

Urheilussa ja treenissä kehitys palkitsee suorituskyvyn kasvuna. Pystyn kenties nostamaan isompia painoja ja tunnen voimatasojeni kasvavan, opin uusia liikkeitä sitkeän harjoittelun tuloksena ja kehoni jaksaa työskennellä pidempään ja tehokkaammin kunnon kasvaessa. Suorityskyvyn kasvu palkitsee myös arjessa: olen tehokkaampi ja energisempi, koska minulla on hyvä olla kehossani. Se jaksaa ja auttaa mua tekemään asioita joista nautin.

Ammatissani fysioterapeuttina olen jatkuvalla oppimisen polulla. Olen siinä mielessä valinnut itselleni ja persoonalleni sopivan ammatin, että tässä ei tavallaan ole koskaan valmis tai tiedä kaikkea. Ei riitä, että omaa ajantasaisimman tietotaidon ja osaa soveltaa sitä käytännössä, vaan myös tietynlaista ihmistuntemusta ja muiden kanssa toimeen tulemista edellytetään. Aina on varaa oppia uutta ja sisäistää uusia asioita, jotta voin toimina hyvänä ammattilaisena ja tukena asiakkailleni.

Joskus kehitystä tapahtuu huomaamatta ilman asioihin sen kummemmin panostamista. Toisinaan kehittyminen vaatii taas kurinalaista työskentelyä tavoitteiden suuntaan ja pitkäjänteisyyttä, sillä aina asiat eivät tapahdu sormia napsauttamalla. Se, mitä olen itse huomannut ja oppinut kehitykseen vaadittavan kiteytyy seuraaviin asiohin:

Kehitykseen vaaditaan...

Halua ja tahtoa. Jos oikeasti haluaa kehittyä ja oppia, pitää siihen löytyä halua ja tahtoa itsestä. Jos haluaa saavuttaa unelmakroppansa, nostaa maasta 2x oman kehonpainonsa, edetä toimitusjohtajaksi tai muuten vain tulla vaikka paremmaksi ihmiseksi, vaaditaan siihen myös haluja, koska asiat edellyttävät usein myös uhrauksia. Harvemmin uhraamme mitään, jos emme usko saavamme takaisin jotakin.

Päättäväisyyttä. Itseensä pitää uskoa. Vaikka vastaan tulisi esteitä pitää vain jatkaa päättäväisenä eteenpäin. Tässä on tärkeää, että on oikeasti sinut valintojensa kanssa, jotta ei luovuta heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa.

Yrittämistä, erehtymistä, oppimista. Learning by doing. Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen edellyttää sitä, että haastaa itseään ja uskaltaa toimia. Ilman asioiden tekemistä ja toteuttamista muutosta harvemmin tapahtuu ainakaan siihen suuntaan, mihin itse toivoisi. Joskus oppiminen tapahtuu kantapään kautta, mutta jos jokin asia ei mene juuri niin kuin oli suunnitellut, niin seuraavalla kerralla asian äärellä on varmasti viisaampi. Harvemmin onneksi toistamme samoja virheitä uudelleen ja uudelleen, koska otamme niistä useimmiten opiksemme. Monesti sanotaan, että epäonnistuminen opettaa enemmän kuin onnistuminen. 

Epämukavuusalueelle menemistä. Omalle epämukavuusalueelle poistuminen on usein jännittävää ja pelottavaa, mutta jos ei kohtaa pelkojaan ja uskalla toimia myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella, on kehitystä vaikea saada aikaan. Jos teet asioita aina niin kuin olet tottunut, etkä uskalla kokeilla tai etsiä uusia tapoja, on vaikea kehittyä tai saada todella tietää omaa potentiaaliaan. Urheilun parissa epämukavuusalueelle meneminen voi tarkoittaa yhä kovemman treenin tekemistä tai sellaisten liikkeiden tekemistä, joista ei oikein tykkää, mutta jotka voivat olla edellytys kehityksen jatkumiselle. 

Säännöllistä tekemistä tavoitteiden suuntaan. Kehityksen ja oppimisen valossa asioita harvemmin vain tapahtuu. Yleensä kehittyminen, oppiminen ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttääkin säännöllistä toimintaa  tavoitteiden suuntaan. Jos haluat olla fyysisesti paremmassa kunnossa, edellyttää se säännöllistä treeniä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos omalla urallaan haluaa kehittyä, pitää uskaltaa tehdä oikeita valintoja ja hoitaa työnsä hyvin päivittäin ja hankkia lisää kokemusta ja oppia. 

Sisua. Monesti puhutaan suomalaisesta sisusta. Se, liittyykö se pelkkään suomalaisuuteen on sitten asia sikseen, mutta sisu on asia, mitä vaaditaan kehittymiseen. Sisu pitää mielestäni sisällä edellä mainitut asiat. Sisu on päättäväisyyttä, yrittämistä erehtymisistä huolimatta, itsensä haastamista ja sitä, ettei luovuteta heti tiukemman paikan tullessa. 

Kehittyminen ja oppiminen vaatii myös aikaa ja usein asiantuntevia ihmisiä sekä hyvän ja tsemppaavan lähipiirin. Olen sitä mieltä, että me kaikki pärjäämme tiettyyn pisteeseen asti myös yksin, mutta kannustavat ihmiset ympärillä saavat monesti yrittämään vielä enemmän ja tukevat niin haastavina, kuin hyvinä hetkinä. 

Vielä yksi tärkeä asia...

Vaikka kehittyminen ja oppiminen on ihanaa, niin yksi tärkeä asia vielä tähän loppuun. Elämän voi käyttää itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen, mutta jos aina etsii kehityskohteita itsestään ja ympäriltään on myös helppo sokaistua sille, miten hyvin asiat omassa elämässä oikeasti jo ovat.

Omista saavutuksistaan pitää osata olla ylpeä ja taakseen saa todellakin katsoa, jotta muistaa mistä on lähtenyt ja minne asti on jo päässyt. <3