Joustava treenaaminen

Pitääkö aina edetä suunnitelman mukaan ja raahautua treenaamaan, vaikka ei huvittaisi? Jos treeniohjelmassa lukee, että vuorossa olisi kova jalkatreeni mutta jalat tuntuvat tukkoisilta ja fiiliskään ei anna nyt just myöden kovalle treenille, olisiko parempi treenata kunnon mukaan ja jättää kovempi setti paremmalle ajalle? Voiko joskus kuunnella omaa kehoa ja yleistä fiilistä?

Kyllä ja ei. Pitää erottaa onko kyse laiskuudesta, vai yleisesti hetkellisestä kehon ylirasitustilasta tai muusta vastaavasta olotilasta. Etenkin aloittelevan liikkujan kannattaa yrittää pysyä treenisuunnitelmassa, sillä asioiden muodostuminen tavoiksi vaatii aikaa ja toistoa, joskus myös silloin kun ei pahemmin huvittaisi. Jos treenaamaan meneminen ja treenin aloittaminen tuntuu kuitenkin jatkuvasti pakkopullalta, kannattaa miettiä onko treeniohjelma  tai tavat liikkua itselle sopivia. Liian kovaa ja täysillä aloitaminen heti alkuun voi latistaa treenifiiliksen ja hätistellä juuri saavutetun motivaation. Siinä mielessä oman fiiliksen ja kehon kuuntelu siis todellakin kannattaa, mutta samalla pitää osata olla rehellinen itselleen. 

Aina treenisuunnitelman mukaan meneminen ja tekeminen ei toteudu täälläkään päässä. Jos ohjelmassa olisi maksimeiden etsimistä ja kovempi sekä pidempi treenisetti ja olen viilettänyt fillarilla työpäivän aikana useita kilsoja saatan vaihtaa suunnitelmaa ja muuttaa treeniä kevyemmäksi. Jätän suosiolla kovemmat treenit sellaisille päiville, jolloin tiedän olevani energisempi ja pystyväni saamaan itsestäni enemmän irti. Usein tällaiset valinnat kantavat pidemmälle pitkässä juoksussa ja pitävät myös treenimotivaatiota yllä. Toisinaan tulee fiilis, ettei vain huvita. Tuollaisina hetkinä olen saattanut jättää treenin kokonaan tekemättä ilman selkeää syytä, mutta usein huomannut jälkikäteen morkkiksen hiipivän esiin, koska tiedän skipanneeni treenin pelkkää laiskuuttani. Myös omalle epämukavuusalueelle menevät treenit kysyvät ajoittain sisua ja omaa halua joutuu todella punnitsemaan, jolloin kuitenkin muistutan itseäni siitä, mitä harrastukseltani ja treeniltäni haluan. Useimmin onneksi sisu voittaa ja fiilis treenin jälkeen on sen mukainen. 

Joustava treenaaminen on sitä, että ei ole liian ankara itselleen. Tietyiltä osin tavoitteiden saavuttaminen toki edellyttää sisua ja joskus myös sitä armotontakin treeniä ja itsensä piiskaamista, mutta joissain tilanteissa myös joustaminen kannattaa. Etenkin tähän aikaan vuodesta on todella hyvä ja mieltä piristävä ajatus liikuttaa kehoaan monipuolisesti eri tavoin. Juosta ulkona, käydä tekemässä porrastreeni, uida luonnonvedessä, vetää pihatreenejä mökin pihalla, pelailla erilaisia pallopelejä kavereiden kanssa ym. Treenin ei aina tarvitse tarkoittaa salilla nosteltuja rautoja, koska jos nyt puhutaan ihan tavan tallaajista ja liikkujista ilman suurempia urheilullisia tavoitteita, niin ylipäänsä liikkuminen tekee keholle ja mielelle hyvää. Myöskään morkkista ei kannata potea silloin, jos treeni jää syystä tai toisesta suunniteltua lyhyemmäksi tai suunniteltu lenkkimatka putoaakin 10 kilometristä 5 kilometriin. Lyhytkin treeni on parempi kuin ei treeniä ollenkaan ja pienikin panostus liikuntaan voi saada aikaan isoja muutoksia. Toki tässä pitää muistaa, että keholle on myös tärkeää antaa sen kaipaamaa lepoa, etenkin heidän, jotka liikkuvat enemmän. 

Myös liikkumistapojen vaihtelu ajoittain virkistää ja tuo treenaamiseen tervettä monipuolisuutta. Vaikka mulla on selvät tavoitteet omassa lajissani, niin en usko muutaman kerran ulkona hetken mielijohteesta tehdyn treenin salilla tehtyjen ohjelmoitujen treenien sijasta vesittävän tavoitteitani. Pitkässä juoksussa tiedän pään pysyvän paremmin mukana ja hei, ei se treeniohjelmakaan varmasti aina ole täysin kiveen hakattu juttu ja muutama erilainen treeni kaada kehitystä minnekään.

Omaa kehoaan kannattaa tosissaan opetella kuuntelemaan, ottaa välillä kevyempiä viikkoja ja täydellisiä lepopäiviä sekä treenata ajoittain ihan fiiliksenkin mukaan.  Se on myös joustavuutta treenaamista kohtaan. Oma halu ja tavoitteet määrittävät toki tätäkin, mutta liikunnasta ja treenaamisesta ei missään nimessä kannata tehdä itselleen pakkopullaa pitkässä juoksussa, vaan etsiä itselleen sopivia tapoja liikkua ja harjoitella, kokeilla erilaisia lajeja ja tehdä asioita jotka itseä kiinnostavat. Näin treenaamisesta ja liikkumisesta on paremmat edellytykset tehdä pysyvämpi osa omaa elämää ja arkea ja saada aikaan positiivisia viboja negatiivisten sijasta.

Ole siis sopivissa määrin joustava omaa treenaamistasi kohtaan, muistuttaen kuitenkin samalla itsellesi miksi liikkuminen on tärkeää ja suotavaa.