Olen yksi Karjalan Kovin 2019 CrossFit kilpailijoista.
Itsensä haastaminen ja likoon laittaminen ja näiden myötä asioiden toteuttaminen sekä saavuttaminen ovat iselleni asioita, jotka tekevät elämästä osaltaan jännittävää ja elämisen arvoista. Tavoitteet synnyttävät ja ylläpitävät motivaatiota. Tuntuu jännittävältä ja hienolta asettaa itselleen tavoitteita, joiden toteutumisesta ei todellakaan voi olla täysin varma, mutta joiden eteen tietää olevansa valmis tekemään töitä. Itselleni pienemmät ja suuremmat tavoitteet toimivat myös motivoivina tekijöinä asioissa, jotka koen itselleni tärkeiksi.
Löin itselleni lukkoon tavoitteen, jonka sanoin eilen ensimmäisen kerran ääneen treenikavereilleni ja jonka nyt kirjoitin suurin kirjaimin tämän postauksen alkuun. Ensi vuonna olen siis yksi Karjalan Kovin 2019 CrossFit kilpailijoista. Nyt tuo tavoite on ääneen sanottu ja tuntuu hyvältä. Mä olen sen verran kilpailuhenkinen ja mitä liikuntaan ja urheiluun ylipäänsä tulee, niin olen tottunut harjoittelemaan tavoitteellisesti ja jonkin selvän päämäärän siivittämänä. Mulle treenaaminen on nautinto ja saan siitä energiaa, mutta saan siitä vielä enemmän irti, kun asetan itselleni selkeitä tavoitteita ja suuntaviivoja.
Tämän vuoden alussa päätin, että kisaan Sawotta kisoissa Savonlinnassa ja sen toteutin ja tein. Tämä seuraava tavoite on siinä mielessä haasteellisempi, että Karjalan Kovin kisoihin pääseminen vaatii karsinnoista selviytymistä, jossa jo itsessään mitataan kuntoa erilaisten crossfitille tyypillisten lajien ja liikkeiden parissa. Tänä vuonna karsinnat suoritti 76 naista, joista 40 pääsee heinäkuussa itse päätantereelle Imatralle kilpailemaan Karjalan Kovimman 2018 tittelistä. Suomen tasolla näistä kilpailuista on muodostunutkin yksi kovatasoisin CrossFit kilpailu. Vahvoja ja sitkeitä naisia siis kaikki, jotka karsinnoista itselleen kisapaikan lunastivat ja itsellänikin olisi siis tavoitteena olla yksi näistä naisista ensi vuoden kilpailuissa (sillä ehdolla toki, että kilpailun järjestämistä yhä jatketaan :D).
Tavoitteiden asettaminen ja ääneen sanominen voi olla pelottavaa, koska onnistumisen jyrkkänä ja kalseana vastakohtana voi olla niin sanotusti epäonnistuminen. Merkitsevintä on kuitenkin se, miten itselleen asian määrittää. Kokisinko itseni epäonnistuneeksi, jos en kisapaikkaa vuoden päästä onnistuisikaan saavuttamaan? En varmasti. Toki se harmittaisi, mutta jos ja kun aloitan nyt paiskimaan kunnolla töitä tuon tavoitteen eteen, harjoittelemalla kovemmin ja kehittäen itseäni tiedän, että olen todellakin kovemmassa kunnossa vuoden kuluttua kuin nyt tällä hetkellä tässä sohvalla istuessani. Päätavoite on tällä hetkellä itselleni iso, se on päästä kilpailemaan kyseisiin kisoihin. Kuitenkin matkalle mahtuu monta pienempää, mutta samalla enemmän merkkaavaa välitavoitetta kuten kestävyyden parantaminen ja voiman hankkiminen, sekä esimerkiksi Muscle Up liikkeiden hiominen sujuviksi kokonaisuuksiksi. Tähän aikaan ensi vuonna uskon siis kilpailullisen tavoitteeni lisäksi olevani kovemmassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisesti. Uskon ylittäväni itseni monta kertaa, taistelevani väsymyksen ja riittämättömyyden tunteiden kanssa, potkivani painoja kun treeni ei kulje tai ei jostain syystä vain huvita. Vuoden varrelle mahtuu varmasti niin ylä -kuin alamäkiä. Uusia PeeÄrriä, mutta niin ikään myös varmasti takkuilua ja niitä hetkiä kun tulee mietittyä että mitä tulikaan luvattua. Se on kuitenkin elämää ja siks tää on jännää, mutta samalla niin hiton siistiä!
Tällä kirjoituksella halusin tuoda oman tavoitteeni selvästi esille, jotta voin luovuttamisen hetkellä palata siihen, miksi tätä haluan ja teen ja mikä on oikeasti merkityksellisintä. Halusin myös tuoda oman tavoitteeni esille ja rohkaista muita tekemään samoin. Uskalletaan sanoa rohkeammin omia tavoitteitamme ääneen. Se ei ole leuhkimista, vaan sitä, että uskalletaan antaa itsemme tavoitella asioita, joita joskus haluaisimme saavuttaa.
Tämän viikon ajan olen nollannut ja palautellut kroppaa kisojen jäljiltä. Olen syönyt jäätelöä päivittäin ja vasta eilen lauantaina tein tämän viikon ensimmäisen treenini meidän boksin kesäkarkeloissa. Nollasimpas myös päätä lähtemällä kavereiden kanssa puistoon istumaan ja nauttimaan "muutaman" siiderin ja pyörähdinpäs myös pubissa istumassa ja olin kotona vasta puolenyön jälkeen. Uskon, että tavoitteisiinsa pääsee paremmin silloin, kun uskaltaa antaa kropalle ja päälle myös niitä löysempiä hetkiä ja kun uskaltaa joskus hyppiä tallaamaltaan polulta hetkeksi metsän puolelle. ;) Ensi viikosta starttaan kuitenkin taas tavoitteellisen treenaamisen ja laitan itseni takaisin polulle kulkemaan.
Uskalla asettaa itsellesi tavoitteita, tarttua ja tavoitella niitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti