Suorituskyky ja ulkonäkö nähdään usein kahtena erillisenä osa-alueena, jossa ne asetetaan vastakkain. Mä meinasin itsekin nimetä tämän kirjoituksen nimellä "Suorituskyky versus ulkonäkö", mutta en nimennytkään, koska se aiheuttaisi vastakkainasettelun, jota tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus synnyttää. Oikeastaan halusin kirjoittaa miten suorituskyky ja ulkonäkö tavallaan linkittyvät yhteen, eikä ajatusten aina tarvitse olla niin mustavalkoisia. Yleisesti en kannusta ketään liikkumaan, lenkkeilemään tai käymään salilla vain ulkonäön vuoksi. Mun mielestä lähes aina olisi parempi tavoitella parempaa suorituskykyä. Siis yksinkertaisuudessaan sitä, että kykenet kävelemään portaat hengästymättä hirveästi, jaksat juosta pidemmän matkan ilman pakollista kävelytaukoa, jaksat kantaa raskaammat ostokset autosta sisään tai kenties kantamaan kävellen kaupasta kotiin. Kasvatat lihasmassaa ja hankit voimaa salilla siksi, että halua pitää kropastasi huolta, pitää sen toimintakykyisenä, koska tietyn iän ylitettyämme lihasvoima pienenee jatkuvasti vuosittain ja mitä vanhemmaksi elämme, sitä suuremmaksi käy prosentuaalisesti menetetty voima. Haluat kai edelleen kyetä tekemään asiat itse, etkä joutua hoitolaitokseen tai joutua rajoittamaan elämääsi liian nuorena. Mutta jos joku käy salilla ja liikkuu sen takia, että haluaa muokata ulkonäköään, niin mun mielestä sekin on parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan. Oli motivoiva tekijä ulkonäön muokkaaminen tai suorituskyvyn kehittäminen, niin usein niitä hyviä tuloksia saavutetaan jokatapauksessa. Se minkä itse arvoittaa korkeammalle on jokaisen itsensä päätettävissä ja jokaisella on omat motivoivat tekijät sen suhteen, miksi jotain asiaa tekee.
Sanotaan, ettei omaan napaan tuijottelu peilin kautta, vaa'alla itsensä punnitseminen ja vertailukuvien ottaminen kannata, mutta niin kauan kuin asia on jollain tavalla hallinnassa ja se on tervettä, en itse ainakaan näe sitä millään tavalla pahana. Itse teen näitä asioita tietyin välein, koska samalla ne antavat mulle palautetta kropastani ja sen toiminnasta. Järki päässä ja mukana kuitenkin aina. Esimerkiksi painon heittely vuorokauden aikana ja viikon aikana mm. hormoneista ja fysiologisista asioista johtuen on normaalia, eikä sitä tule säikähtää niin, että seuraavaksi aloittaa kovan dieetin. Joillekin ulkonäkö merkkaa enemmän kuin toisille ja yhtälailla se on jokaisen oma päätös, mihin sitä elämänsä aikana haluaa panostaa. Neuvoisin kuitenkin, ettei ulkonäöstä kannata liikoja stressata ja joskus parempia tuloksia voikin saavuttaa silloin, kun keskittyy johonkin ihan muuhun ja vaikka nimenomaan siihen suorituskyvyn parantamiseen isompien pakaroiden tai litteän vatsan sijasta.
Mä olen ollut molempia. Äärimmilleen motivoituva liikkumaan ulkonäöllisistä muutoksista johtuen ja tähän perään äärimmilleen motivoitunut suorituskyvyssä nopeasti tapahtuneiden kehitysten pohjalta crossfitin ensimmäisen kerran aloittaessani. Nykyään motivoidun sekä ulkonäöllisistä seikoista että siitä että suorituskykyni kehittyy eri osa-alueilla, kun liikun ja urheilen säännöllisesti. Eikä siinä ole mielestäni mitään huonoa. Oikeastaan esimerkiksi tietyin väliajoin otetut kuvat muistuttavat siitä, missä on oltu, mitä on tehty ja mitä eri kokeilut ovat saaneet aikaan kropassani. Tällä hetkellä on hyvä olla, ja se näkyy sekä tuntuu. Jaksan paremmin ja nyt kun seuraavia kuvia katsoo niin huomaahan sen muutoksen myös kropassa, josta vaakakin on jo hetken aikaa kertonut.
Kropassa tapahtuvat muutokset helpottavat myös tiettyjen treeniliikkeiden suoritusta ja voin kertoa, että esimerkiksi leukojen vetäminen on helpompaa ja keveämpää muutaman kilon keveämpänä ja tuntuuhan se hyvältä kun housut ei purista. Joskus kroppa muokkaantuu harrastamansa lajin mukana kuin itsestään. Huijaisin kuitenkin itseäni ja kaikkia muitakin, jos sanoisin ettei ulkonäkö treenillisessä mielessä kiinnosta mua yhtään. Usein asia ja ajatus tulee esiin etenkin liikunnasta, harrastuksista, treenikerroista ja syömisestä puhuttaessa. Jotkut ihmettelevät ja ihastelevat, kun jaksan kantaa eväitä töihin päivästä toiseen. Pakkaan aamuisin reppuun eväät ja purkit niin lounasta kuin välipalaakin varten. Mä todella haluan syödä säännöllisesti ja pitää huolen siitä, että todella söisin riittävästi ja paremmin, kun ilman selkeitä suunnitelmia minulla on todella herkästi taipumus sortua huonompiin valintoihin ja myös herkemmin tulee syötyä liian vähän ja niin sanotusti väärin. Kiinnitän siis päivittäin terveellä tavalla huomiota ruokarytmiini ja valintoihini ravinnon suhteen, koska haluan sen tukevan treenaamistani ja perus arkeani sekä jaksamistani. En kuitenkaan missään nimessä heitä herkkuja täysin sivuun ja jos joskus kahvipöydässä on pullaa tarjolla, voin sellaisen ilman huonoa omaatuntuoa nauttia. Sama pätee treenaamiseen. Moni kysyy miten jaksan treenata niin säännöllisesti ja mikä mua motivoi liikkumaan ja aina sanon, että tekijöitä on monia ja se on mulle myös tapa. Jos jonkun asian on todennut toimivaksi ja pipo ei ole liian kireällä ja elämäntapa liian rajoittava esimerkiksi juuri ruuan ja treenikertojen suhteen, on sitä helpompaa ja mielekkäämpää myös toteuttaa.
Oikeastaan tästä kirjoituksesta tuli sekava ja joskus itsensä ilmaiseminen on haastavaa... Kuitenkin halusin tuoda esille sen pointin, että se tapahtuuko treenaaminen ulkonäön vai esimerkiksi sen suorituskyvyn vuoksi ei ole toisensa poissulkevaa. Treenaa ja syö ja tee asioita niin kuin sä haluat, äläkä anna muiden kyseenalaistaa tekemisiäsi. Kuitenkin muista se, että sä myös varmasti kelpaat sellaisena kuin olet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti