Suurin kynnys uuden asian aloittamisessa, asioiden tekemisessä ja toteuttamisessa sekä osallistumisessa ylipäänsä tuntuu olevan itse aloittaminen tai asiaan ryhtyminen. Mietipä omalla kohdallasi, kuinka usein olet lykännyt jonkin asian aloittamista? Ainakin itse voin myöntää, että liian usein erinäisten asioiden toteuttamista ja alkuun panemista tulee lykättyä. Joskus tunneilla, joskus päivillä, joskus viikoilla, joskus jopa kuukausilla tai vuosilla, toki tämä on riippuvaista myös asiasta, mutta miksi sitä edes sortuu tuollaiseen. Suunnitelmallisuus on sitten asia erikseen, mutta usein asioita lykätään myös uskottelemalla itselle, että kaikki pitäisi suunnitella kovinkin tarkasti ja näin aloittaminen asiassa kuin asiassa lopulta lykkääntyy niin sanotusti suunnitelmallisuuden varjolla.
Oletko kenties halunnut aloittaa uuden harrastuksen? Halunnut ottaa ensi askeleen vaikka saliharrastukseen, mutta se on yhä tekemättä, koska mietit liikaa osaatko käyttää laitteita tai miltä näytät.
Tai oletko haaveillut tanssitunnille osallistumisesta, mutta pelkäät että kuinkahan pysyisit rytmissä. Tai joogatunnille et ole vielä monen monen ajatushetken jälkeenkään mennyt, koska luulet että se vaatii tietynlaista kehoa ja riittävää notkeutta.
Lykkäätkö dieetin aloittamista odottaen sopivaa hetkeä? Ensi viikolla ei vielä voi aloittaa, kun lauantaina olisi Kaisun synttärit. Voisin vielä vetää kunnon herkkumätöt ja aloittaa sitten. Tai ehkä yleisin, "aloitan sitten maanantaina".
Haluaisitko voida paremmin ja olet jo pidempään miettinyt millaisia muutoksia aijot tehdä arkeesi ja rutiineihisi, mutta et ole saanut aloitettua, koska asetat itsellesi liikaa odotuksia ja liikaa asioita kerrallaan muutettavaksi.
Esimerkkejä voisi löytää ja tuoda esiin vaikka millä mitalla, mutta tässä nyt muutamia, joihin varmaan ainakin osa saattaa tietyllä tasolla samaistua. Aloittamisen viivästymiseen tai viivästyttämiseen voi löytyä erinäisiä syitä. Joskus omat pelot ja uskomukset jarruttelevat asiaan ryhtymistä tai asioiden toteuttamista. Joskus laiskuus ottaa vallan eikä saamattomana saa asioita aloitettua. Joskus taas voi kyse olla siitä, ettei yksinkertaisesti vain tiedä, miten ja missä. Toisinaan elämässä kohtaa myös asioita, jotka edellyttävät johonkin asiaan osallistumista, jonka tässä kirjoituksessa luen nyt tähän samaan kastiin aloittamisen vaikeuksien kanssa.
Itse olen viime päivinä miettinyt ja pohtinut teinkö oikean päätöksen kisaamisen suhteen. Edessäni olisi crossfit kisat kesäkuun alkupuolella, mutta nyt kun olen päässyt kunnolla treenaamaan ja ajatus lähestyvistä kisoista on tietyllä tapaa mielessä aika ajoin mietin, olenko sittenkään valmis. Pitäisikö perua osallistuminen? Pelkään ja mietin, että olen aivan paskassa kunnossa ja mietin onko järkeä. Samalla kuitenki mietin, että mitä sitten. Mähän menen tekemään sinne oman parhaani tässä kunnossa, tai siinä kunnossa missä kisapäivänä olen.
Jos ja kun asioista tekee itselleen omissa ajatuksissaan mörköjä ja liian isoja, pelko ottaa vallan ja kaikki optimistinen ajattelu katoaa pelkojen ja itsensä mollauksen sekä syyttelyn alle. Usein tällaiset ajatukset myös ovat niitä, jotka estävät osallistumasta ja aloittamasta. Mutta mitä jos just nyt olisi nimenomaan se paras ja oikea hetki. Tässä omalla kohdallani tätä kisaamisasiaa pohtiessani kysyin itseltäni, että mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos ja kun osallistun kaikesta huolimatta? Vastaukset itselleni olivat, että jään viimeiseksi tai loukkaan olkapääni uudestaan. Näiden asioiden valossa a) jos jään viimeiseksi niin mitä sitten? Olenpahan viisaampi siinä, miten jatkaa harjoittelua ja mihin asioihin panostaa ja b) voin loukata olkapääni uudestaan ihan jo treenatessa tai arkisissa tilanteissa ja jos niin käy, niin sitten korjataan ja kuntoutetaan. Life goes on.
Mä löysin itseni vuoden alussa ilmajoogan aloituskurssilta, jota olin jo pidempään halunnut kokeilla, mutta lykkäsin osallistumistani sillä verukkeella, että olen liian kankea. Lopulta rohkaistuin ja menin kurssille kankeana omana itsenäni ja tykkäsin silti. Kävin muutamilla tunneilla ja totesin sitten etten nauttinut siitä niin paljon, että olisin jatkanut säännöllisesti, vaikka se kropalle tuntuikin tekevän hyvää ja ohjaus oli hyvää. Se ei ehkä pidemmässä juoksussa ollut mun juttu, mutta mä sentään aloitin, kokeilin ja nyt tiedän mitä se on. Pääasia oli, että mä lopulta ALOITIN.
Jos siis löydät itsestäsi tällaisia ajatuksia ja lykkäät yhä edelleen jonkin haluamasi asian toteuttamista tai aloitamista, niin tee itsellesi palvelus ja aloita! Kokeile! Jos aloittamallasi asialla on suurempi merkitys elämällesi niin sitä suuremmalla syyllä, miksi turhaan lykätä aloittamista aina vaan? Monesti lykkäämme asioiden aloittamista sitä parempaa ja sopivampaa hetkeä odottaen, mutta mistä tiedät milloin sellainen hetki lopulta tulee? Jälkeenpäin usein harmitellaan ainoastaan sitä, että miksei aloittanut ja kokeillut jo aiemmin, eikä sitä, että vitsi kun mä jo menin ja kokeilin. Tartu siis niihin asioihin, jotka yhä odottavat sun aloittamista. Osallistu, mene ja toteuta. Kaikkien tähtien ynnä muiden ei todellakaan tarvitse olla täysin kohdallaan, ennen kuin voit aloittaa ja toteuttaa itseäsi. Tee se mieluummin nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti