Treenatessani yksin salilla olen keskittynyt. Pyrin keskittämään huomioni täysin siihen mitä teen ja kiinnitän huomiotani myös siihen, miten voisin tehdä asiat kovemmin ja paremmin. Ajatukseni pyörivät suorituksessa ja siinä treenissä, jota olen tekemässä. Tsemppaan itseäni ja pyrin antamaan kaikkeni, vaikka joskus sisäinen puheeni yrittää latistaa ja sanoa, ettet sä tähän pysty, päätän että pystyn.
Kilpaillessani olen myös keskittynyt, en oikeastaan huomioi mitä ympärilläni tapahtuu sen enempää kuin tarve on. Toki kilpailuissakin on eroja: on eri asia olla keskittynyt futiskentällä pelatessa, kun huomiota pitää kiinnittää myös muiden liikkeisiin ja omaan sijoittumiseeni kuin esimerkiksi crossfit kisoissa, joissa huomioni keskittyy täysin siihen mitä ja miten minä teen. Kilpailutilanteita ennen olen huomannut, että itselleni paras keino keskittyä tulevaan suoritukseen ja latautua on olla hieman rempseä, jutella ja purkaa ajatuksia, joskus jopa suuntaan huomioni ihan toisaalle. Tästä on tullut automaattinen toimintatapa, koska olen huomannut, että se vie tekemisestäni liian latautumisen, jolloin en stressaa ja huomaan että suoritukseni on myös rennompi. Sama pätee esimerkiksi koe ja tenttitilanteissa.
Töissäni asiakkaiden kanssa olen keskittynyt, rauhallinen ja kuuntelen sekä analysoin asiakkaani tekemisiä, jolloin pystyn herkemmin reagoimaan ja tekemään muutoksia tarvittaessa. Ryhmän ohjauksissa taas pitää nostaa tasoa ylöspäin; olla innostava ja reipas, jotta saan tekemiselläni myös muut innostumaan ja toimimaan. Ryhmien ohjauksessa minulle on siis luontevampaa olla energinen ja yksilöasiakastilanteissa taas rauhallisempi.
Kotona olen taas milloin mitäkin. Joskus ylivilkas vitsailija ja toisessa tilanteessa taas rauhallisempi kuuntelija. Kotona keskityn ajoittain huonommin, ja siksi etenkin kotioloissa minulla saattaa olla monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Saatan kokata, siivota, näprätä puhelinta ja järjestellä ja huitoa välillä toisessa huoneessa unohtuneiden asioiden perässä. Kotona moodini ei ehkä aina ole se optimaalisin ja joskus annan päivän tapahtumien ja tulevien päivien asioiden häiritä olemistani ja rentoutumistani.
Omien moodien eli mielentilojen tunnistaminen on siinä mielessä hyvä asia, että voit halutessasi myös oppia kontrolloimaan tunteitasi ja mielentilojasi eri tilanteissa. Tällöin sinulla on mahdollisuus olla tilanteen herra. Itse huomaan tämän eri mielentilaan siirtymisen ja mielen hallitsemisen olevan todella avainasia omalla kohdallani silloin, kun edessäni on jokin uusi, jännittävä ja tavallisesti myös hieman stressaava tilanne. Kilpailutilanteessa pystyn nollaamaan mieleni, en kärsi pahasta olosta ratkaisevalla hetkellä ennen suoritustani. Ennen esiintymistilanteita olen myös oppinut hallitsemaan ajatuksiani niin, että vaikka tilanteet ovat edelleen jännittäviä, tuo jännittäminen ei kuitenkaan enää vaikuta merkittävästi suoritukseeni.
Oletko koskaan havainnoinut omia moodejasi päivän aikana tai eri tilanteissa? Millaisia moodeja sinulla on? Onko mielentilasi aina samanlainen suorituksissa, joissa pyrit omaan parhaaseesi vai voisitko kenties hyödyntää jotain omaa suoritustasi parantavaa moodia myös muissa keskittymistä ja hyvää suoritusta vaativissa tilanteissa?
(Tämän viikon postausten aiheet ovat saaneet innoituksen Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko-kirjasta, joissa jokaisena viikonpäivänä on tarkoitus pureutua eri aiheisiin. Helvetinviikolla tiistain aiheena ovat Moodi ja keskittyminen. Vietän omaa ensimmäistä Helvetinviikkoani 8.1.-14.1.2018)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti