Lujempi minä syntyi monenkin pohdinnan kautta. Olen ennenkin pitänyt blogia, mutta lopettanut, kun en kokenut asiaa enää omakseni. Into kirjoittamiseen on kuitenkin kytenyt pinnan alla ja monen asian ja ajatuksen summana asia roihahti taas suurempiin liekkeihin ja intohimo syttyi takaisin. Lujempi Minä blogin ja asian takana on nyt selvempi teema ja lisäksi tuntuu siltä, että haluan jakaa asioita ja ajatuksiani hyvinvointia, liikuntaa ja terveyttä koskien. Asioita, joihin minulla todella on paloa.
Lujempi Minä blogin takana on myös syvempi ajatus, jota ajattelin tässä hieman valoittaa sinne ruudun toiselle puolelle. Kenties tämän jälkeen sinunkin on helpimpi samaistua tähän. Tämä ei nimittäin ole vain hetken mielijohteesta keksitty juttu vaan todella herättää minussa selkeän ja hyvän fiiliksen. Kohta ymmärrät ehkä paremmin, jatka vain lukemista. Tässä välissä haluan vielä sanoa, että en ole millään tavalla uskonnollinen ihminen, joskus elämä vain herättää elämään ja ajattelemaan asioita diipimmin ja laajemmalla skaalalla.
Viime vuosi eli vuosi 2017 oli mun elämässä tähän mennessä ehkä herättelevin ja samalla opettavaisin vuosi. Nyt jälkikäteen miettiessäni, koen kasvaneeni kyseisen vuoden aikana ehkä enemmän kuin koskaan. Mietin, että tämä ei voisi vetää vertoja sille, kun muutin vuonna 2014 Lapualle vain ja ainoastaan töiden perässä. Hyppy tuntemattomaan ja kaikki sen mukana tuomat asiat. Mutta 2017 näytti ja pesi kyllä kaikki aiemmat vuodet.
2017 vuoden alku lähti ihanasti liikkeelle kahden viikon ulkomaanmatkalla Thaimaata kiertelemään paremman puoliskoni kanssa. Reissu oli mitä ihanin ja parasta on kerätä näitä kokemuksia itselle tärkeän ihmisen kanssa. Reissun jälkeen tuntui iskevän tyhjyys, tavallaan mulla oli kaikki, mutta tavallaan ei. Mulle tärkeä ihminen joutui käymään töissä toisella paikkakunnalla pidemmällä, eikä voitu olla yhdessä sillä tavalla kuin olisin halunnut. Tunsin olevani yksinäinen, joka sytytti ajatuksen siitä, että voisimmeko olla yhdessä jossain muualla, jossa molemmilla olisi töitä eikä joutuisi tuntemaan yksinäisyyttä tai luopumaan asioista. Nopeasti, nopeammin kuin ehdimme asiaa edes miettimään asuimmekin jo Vantaalla. Kaikki muutokset tapahtuivat kuukauden sisällä. Uusi työ, uusi paikkakunta, uusi koti, minulle tuttua, toiselle uudempaa.
Tuon muutoksen jälkeen kaikki tuntui rullaavan vähän liiankin hyvin. Treeni kulki, elämä kulki, mulla oli hyvä fiilis ja olin innoissani. Keväällä osallistuin CrossFit kisoihin Lappeenrannassa, joista omaksi ja varmaan muidenkin yllätykseksi nappasin voiton. Koin oloni vahvaksi, mutta voitto todella hämmästytti. Olin tajuttoman iloinen ja ylpeä, koska olenhan luonteeltani hyvin kilpailuhenkinen ja on mukava nähdä, että treeni ja tekeminen tuottaa tulosta.
Toukokuussa bongasin televisiosta, että 90-luvulla televisiossa esitetty Gladiaattorit ohjelma aiotaan tuoda nykypäivään ja ohjelmaan haettiin kilpailijoita. Kyhäsin esittelyvideon ja suureksi onnekseni pääsin isosta hakijajoukosta 50 naisen joukkoon Bootcampille, josta karsittiin lopulliset kilpailijat itse ohjelmaan erinäisten fyysisten kuntotestien, suoritusten ja esikuvausten jälkeen. Taistelin ja pääsin mukaan. Olin onneni kukkuloilla, koska pitkäaikainen haaveeni oli toteutumassa. Ohjelma kuvattiin kesällä ja esitettiin syyskuusta alkaen. Karsiuduin varsinaisessa kilpailussa harmikseni alkuerässä pois pienen askelvirheen ja kompastumisen takia. Harmittihan se, mutta kokemus itsessään oli niin mahtava, että ei sitä osannut surkutella vaan sitä hymyilytti, että oli päässyt mukaan ja olemaan osa televisio-ohjelmassa ja vielä sellaisessa, joka mittasi fyysistä kuntoa ja kanttia. Televisiosta jaksoani Marraskuussa katsoessani, tunsin pientä ylpeyttä.
Kesän vietin futista pelaten ja nautin ajastani perheen ja ystävien kanssa. Lokakuussa puolisoni kosi minua ja olin onneni kukkuloilla. Rakkaus on ihana asia ja vaikka itse sormus ei asioita muuta välillämme, oli se minulle tärkeä asia: lupaus ja sitoutuminen yhteiseen eloon. Se toi paljon kaivattua varmuutta ja samalla onnea ja iloa.
Vuosi sisälsi siis paljon hyviä ja ihania asioita. Kuitenkin niitä varjosti synkemmät asiat ja tapahtumat. Mummoni menehtyi syövän uuvuttamana toukokuussa vain viikkoa Gladiaattorit bootcampin jälkeen ja ennen ohjelman kuvauksia. Raskas paikka minulle, koska perhe ja läheiset ovat tärkeitä. Jotenkin koko asiaa oli vaikea sulattaa. Samoihin aikoihin isäni selästä paljastui pahannäköinen luomi. Tässä välissä tapahtui kaikenlaista ja lopulta selvisi, että kyseessä on melanooma, joka oli levinnyt ja operoitava. Kesä oli minulle todella raskas. Läheisen menetys ja pelko toisen läheisen ja erittäin tärkeän ihmisen menetyksestä. Samaan aikaan avopuolisoni pohti, onko tämä Etelä-Suomi sittenkään hänelle sopiva paikka asua. Epävarmuus tulevasta, kaikki tuntui yhtäkkiä olevan pois raiteiltaan. Lisäksi oikea olkapääni meni sijoiltaan kesällä, ja magneettitutkimuksessa todettiin repeämä rustorenkaassa, jota päätettiin kuitenkin kokeilla ensin hoitaa konservatiivisesti ilman leikkausta. Alkoi pitkä kuntoutusprosessi ja samalla jouduin muuttaa tapojani treenata ja tehdä asioita, taistelin kipujen ja särkyjen kanssa niin töissä, treeneissä kuin vapaa-ajalla.
Näitä kaikkia asioita oli lopulta liian vaikea sulattaa ja romahdin kesken työpäivän sillä seurauksella, että hakeuduin lääkäriin ja sain lähetteen psykologille. Tuntui, etten yksin pysty käsittelemään elämässäni tapahtuvia asioita ja pelkäsin omia ajatuksiani. Kaikkeen teki suuren kontrastin se, että alkuvuodesta kaikki sujui liiankin hyvin ja olin oikeasti pää aivan pilvissä. Tässä tapauksessa, elämä tapahtui ja palautti takaisin maanpinnalle.
Näin vuoden 2018 alussa voin sanoa, että kaikesta selvittiin. Elämässäni tapahtuneet asiat kuitenkin vaikuttivat minuun ja tunsin ja tunnen, että ne vahvistivat minua. Ajattelin paljonkin kuolemaa ja se sai heräämään, että meillä todellakin on tämä elämä tässä ja nyt, joten miksi tuhlata sitä. Haluan ainakin osaltani vaikuttaa omaan elämääni siten, että pystyisin elämään mahdollisimman terveenä sen ajan, mikä minulle suodaan. Haluan pitää itselleni tärkeät ihmiset lähelläni ja auttaa myös muita. Haluan nauttia ja pitää kehoni elinvoimaisena toteuttaakseni asioita, joista haaveilen ja haluan auttaa ja tukea myös muita siinä.
Siksi Lujempi Minä.
Toivottavasti tartut ajatukseen ja tulet mukaan elämään ja kokemaan. Olemaan Lujempi Sinä.
❤ Veera
Lujempi Minä blogin takana on myös syvempi ajatus, jota ajattelin tässä hieman valoittaa sinne ruudun toiselle puolelle. Kenties tämän jälkeen sinunkin on helpimpi samaistua tähän. Tämä ei nimittäin ole vain hetken mielijohteesta keksitty juttu vaan todella herättää minussa selkeän ja hyvän fiiliksen. Kohta ymmärrät ehkä paremmin, jatka vain lukemista. Tässä välissä haluan vielä sanoa, että en ole millään tavalla uskonnollinen ihminen, joskus elämä vain herättää elämään ja ajattelemaan asioita diipimmin ja laajemmalla skaalalla.
Viime vuosi eli vuosi 2017 oli mun elämässä tähän mennessä ehkä herättelevin ja samalla opettavaisin vuosi. Nyt jälkikäteen miettiessäni, koen kasvaneeni kyseisen vuoden aikana ehkä enemmän kuin koskaan. Mietin, että tämä ei voisi vetää vertoja sille, kun muutin vuonna 2014 Lapualle vain ja ainoastaan töiden perässä. Hyppy tuntemattomaan ja kaikki sen mukana tuomat asiat. Mutta 2017 näytti ja pesi kyllä kaikki aiemmat vuodet.
2017 vuoden alku lähti ihanasti liikkeelle kahden viikon ulkomaanmatkalla Thaimaata kiertelemään paremman puoliskoni kanssa. Reissu oli mitä ihanin ja parasta on kerätä näitä kokemuksia itselle tärkeän ihmisen kanssa. Reissun jälkeen tuntui iskevän tyhjyys, tavallaan mulla oli kaikki, mutta tavallaan ei. Mulle tärkeä ihminen joutui käymään töissä toisella paikkakunnalla pidemmällä, eikä voitu olla yhdessä sillä tavalla kuin olisin halunnut. Tunsin olevani yksinäinen, joka sytytti ajatuksen siitä, että voisimmeko olla yhdessä jossain muualla, jossa molemmilla olisi töitä eikä joutuisi tuntemaan yksinäisyyttä tai luopumaan asioista. Nopeasti, nopeammin kuin ehdimme asiaa edes miettimään asuimmekin jo Vantaalla. Kaikki muutokset tapahtuivat kuukauden sisällä. Uusi työ, uusi paikkakunta, uusi koti, minulle tuttua, toiselle uudempaa.
Tuon muutoksen jälkeen kaikki tuntui rullaavan vähän liiankin hyvin. Treeni kulki, elämä kulki, mulla oli hyvä fiilis ja olin innoissani. Keväällä osallistuin CrossFit kisoihin Lappeenrannassa, joista omaksi ja varmaan muidenkin yllätykseksi nappasin voiton. Koin oloni vahvaksi, mutta voitto todella hämmästytti. Olin tajuttoman iloinen ja ylpeä, koska olenhan luonteeltani hyvin kilpailuhenkinen ja on mukava nähdä, että treeni ja tekeminen tuottaa tulosta.
Toukokuussa bongasin televisiosta, että 90-luvulla televisiossa esitetty Gladiaattorit ohjelma aiotaan tuoda nykypäivään ja ohjelmaan haettiin kilpailijoita. Kyhäsin esittelyvideon ja suureksi onnekseni pääsin isosta hakijajoukosta 50 naisen joukkoon Bootcampille, josta karsittiin lopulliset kilpailijat itse ohjelmaan erinäisten fyysisten kuntotestien, suoritusten ja esikuvausten jälkeen. Taistelin ja pääsin mukaan. Olin onneni kukkuloilla, koska pitkäaikainen haaveeni oli toteutumassa. Ohjelma kuvattiin kesällä ja esitettiin syyskuusta alkaen. Karsiuduin varsinaisessa kilpailussa harmikseni alkuerässä pois pienen askelvirheen ja kompastumisen takia. Harmittihan se, mutta kokemus itsessään oli niin mahtava, että ei sitä osannut surkutella vaan sitä hymyilytti, että oli päässyt mukaan ja olemaan osa televisio-ohjelmassa ja vielä sellaisessa, joka mittasi fyysistä kuntoa ja kanttia. Televisiosta jaksoani Marraskuussa katsoessani, tunsin pientä ylpeyttä.
Kesän vietin futista pelaten ja nautin ajastani perheen ja ystävien kanssa. Lokakuussa puolisoni kosi minua ja olin onneni kukkuloilla. Rakkaus on ihana asia ja vaikka itse sormus ei asioita muuta välillämme, oli se minulle tärkeä asia: lupaus ja sitoutuminen yhteiseen eloon. Se toi paljon kaivattua varmuutta ja samalla onnea ja iloa.
Vuosi sisälsi siis paljon hyviä ja ihania asioita. Kuitenkin niitä varjosti synkemmät asiat ja tapahtumat. Mummoni menehtyi syövän uuvuttamana toukokuussa vain viikkoa Gladiaattorit bootcampin jälkeen ja ennen ohjelman kuvauksia. Raskas paikka minulle, koska perhe ja läheiset ovat tärkeitä. Jotenkin koko asiaa oli vaikea sulattaa. Samoihin aikoihin isäni selästä paljastui pahannäköinen luomi. Tässä välissä tapahtui kaikenlaista ja lopulta selvisi, että kyseessä on melanooma, joka oli levinnyt ja operoitava. Kesä oli minulle todella raskas. Läheisen menetys ja pelko toisen läheisen ja erittäin tärkeän ihmisen menetyksestä. Samaan aikaan avopuolisoni pohti, onko tämä Etelä-Suomi sittenkään hänelle sopiva paikka asua. Epävarmuus tulevasta, kaikki tuntui yhtäkkiä olevan pois raiteiltaan. Lisäksi oikea olkapääni meni sijoiltaan kesällä, ja magneettitutkimuksessa todettiin repeämä rustorenkaassa, jota päätettiin kuitenkin kokeilla ensin hoitaa konservatiivisesti ilman leikkausta. Alkoi pitkä kuntoutusprosessi ja samalla jouduin muuttaa tapojani treenata ja tehdä asioita, taistelin kipujen ja särkyjen kanssa niin töissä, treeneissä kuin vapaa-ajalla.
Näitä kaikkia asioita oli lopulta liian vaikea sulattaa ja romahdin kesken työpäivän sillä seurauksella, että hakeuduin lääkäriin ja sain lähetteen psykologille. Tuntui, etten yksin pysty käsittelemään elämässäni tapahtuvia asioita ja pelkäsin omia ajatuksiani. Kaikkeen teki suuren kontrastin se, että alkuvuodesta kaikki sujui liiankin hyvin ja olin oikeasti pää aivan pilvissä. Tässä tapauksessa, elämä tapahtui ja palautti takaisin maanpinnalle.
Näin vuoden 2018 alussa voin sanoa, että kaikesta selvittiin. Elämässäni tapahtuneet asiat kuitenkin vaikuttivat minuun ja tunsin ja tunnen, että ne vahvistivat minua. Ajattelin paljonkin kuolemaa ja se sai heräämään, että meillä todellakin on tämä elämä tässä ja nyt, joten miksi tuhlata sitä. Haluan ainakin osaltani vaikuttaa omaan elämääni siten, että pystyisin elämään mahdollisimman terveenä sen ajan, mikä minulle suodaan. Haluan pitää itselleni tärkeät ihmiset lähelläni ja auttaa myös muita. Haluan nauttia ja pitää kehoni elinvoimaisena toteuttaakseni asioita, joista haaveilen ja haluan auttaa ja tukea myös muita siinä.
Lujempi minä kätkee sisäänsä ajatuksen siitä, että vaikka kaikkeen ei voi vaikuttaa ja varautua niin moneen asiaan kuitenkin voi. Voit oppia hallitsemaan mieltäsi, voit selvitä isoistakin vastoinkäymisistä. Voit olla Lujempi Sinä, ja pitää itsestäsi huolta, jos vain päätät niin. Keskiössä on usko itseen ja samalla halu pitää itsestä huolta. Lujempi minä käsittää ajatuksen terveestä, hyvinvoivasta ja elinvoimasesta kehosta ja mielestä.
Toivottavasti tartut ajatukseen ja tulet mukaan elämään ja kokemaan. Olemaan Lujempi Sinä.
❤ Veera
Huikea postaus, huikea sinä. <3
VastaaPoistaKiitos ihana <3
Poista